Sulumäen taloon kuuluu olennaisesti kansallispuku – Antrean puku. Puheenjohtaja Harri Hatakka ja sihteeri Heidi Peura toivottavat karjalaista esineistöä Sulumäkeen.
Lopen Karjalaseuran puna-mustassa lipussa seisoo näyttävästi Karjalan vaakuna, joka syntyi 1562, jolloin Suomen maakunnat saivat oman tunnuksen. Karjalan vaakunan kaksi käsivartta ilmensivät Karjalan rajamaakunta-asemaa. Vaakunasta tehtyjen heraldisten selitysten mukaan kruunu kuvaa Karjalaa, josta länsi ja itä kiistelevät.
Lopen Karjalaseura ry täyttää 75 vuotta.
K
arjalaisuus jatkaa elämäänsä ja näkyy Lopella vahvana. Vaikka Karjalassa syntyneet ja eläneet ikäpolvet vähenevät, niin karjalaisuus kulkee vahvana perintönä aina nuoremmille sukupolville. Karjalaisen perinteen siirtämistä Lopen Karjalaseura toteuttaa aktiivisesti. Vuosi 2021 on seuran 75. toimintavuosi, joka tulee näkymään seuran eri toiminnoissa. Lopen Karjalaseura ry. on perustettu 15.12.1946. Mikäli vuonna 2020 maailman vallannut koronapandemia mahdollistaa, tullaan seuran 75-vuotisjuhlia viettämään joulukuussa 2021. Jäseniä seurassa oli vuoden 2020 lopussa 124.
Siirtokarjalaiset tulevat Lopelle Talvi- ja Jatkosodan jälkeen Lopelle asutettiin niin kutsuttuja siirtokarjalaisia eli evakoita noin 1 100 henkeä, joista pääosa oli kotoisin Antreasta. Tämä vaikutti Lopella voimakkaasti väestön kasvuun. Lopella oli vuonna 1938 7 908 asukasta ja vuonna 1950 jo 9 416 henkeä. Siirtoväen asuttaminen tapahtui harvinaisel-
30
LOPPI TUTUKSI
la tavalla, koska ei syntynyt telttakyliä eikä toivottaminen tervetulleeksi ei ollut hämäjuuretonta väestönosaa vaeltelemaan ympäri läiselle kantaväestöllekään aina helppoa. Enmaata, vaan karjalaiselle heimolle, joka val- nakkoluuloja ja väärinymmärrystä esiintyi taosin oli maatalousväestöä, kyettiin osoit- varmasti puolin sekä toisin. Karjalaisten ontamaan asuinpaikat ja mahdollisuus aloittaa neksi asettuminen Lopelle oli kuitenkin lähes oma itsellinen elämä. Siirtokarjalaisten elämä poikkeuksetta vaivatonta ja niin kahden eri ei ollut helppoa. Koko rakennuskanta oli käy- heimon yhteistyö saattoi alkaa. tännössä rakennettava kokonaan ja elämä oli niukkaa. Vain elämänusko ja toivo paremmasta huomisesta mahdollisti Kaarlo Hännisen oppikirjassa Kansakoulun maantieto ja valtavan jälleenrakenkotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten vuodelta tamisvaiheen, jonka 1929 kertoo karjalaisista seuraavaa: ansiosta Suomi kohosi "Karjalainen on solakkavartaloinen asteittain esimerkilliseksi länsimaiseksi hyvinja pitempi. Silmät ovat tummemmat, vointivaltioksi. Kotiseutu tukka tavallisesti ruskea ja usein Karjalassa menetettiin, mutta vapaus säilyi.
Sopeutuminen uudelle asuinseudulle oli joskus myös henkisesti vaikeaa. Uuden väestönryhmän
kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Karjalainen tekee hän mielellään kauppaa ja rakastaa laulua ja soittoa.”