Monikulttuurisuus on arvo ja rikkaus

RAIMO HAUTANEN, TEKSTI, KUVA NIINA RODIONOFF

Kasvanut maahanmuutto on tehnyt viime vuosikymmeninä peruskoululuokista monikulttuurisia. Aiemmin kristillisyydelle perustunut suomalainen yhteiskunta ja koululaitos sen mukana ovat maallistuneet.

Kristillisestä perinteestä muistuttavat enää muutamat juhlapäivät ja uskontotunnit.

Perusopetuksen arvopohja eli pelisäännöt ovat pysyneet opetussuunnitelmien muuttumisista huolimatta suhteellisen samanlaisina. Niissä korostetaan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä monikulttuurisuuden hyväksymistä.

Millaisia ohjeita Opetushallitus (OPH) on antanut kouluille monikulttuurisuuden arvostamisen käytänteistä?

(Kysymyksiin vastasi opetusneuvos

Katri Kuukka, joka konsultoi myös opetusneuvos Tiia Hintsaa, Matti

Pietilää ja Satu Honkalaa).

Opetushallituksen määräyksenä antamassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) kulttuurinen moninaisuus rikkautena on yksi perusopetuksen arvoperustaa määrittävistä arvoista.

Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa.

Osana perusopetuksen oppiaineiden opetusta opetetaan myös laaja-alaisen osaamisen osa-alueita. Yksi näistä on kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, jossa lähtökohtana on oppilaiden kasvaminen maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen. Oppilaita ohjataan ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamiseen ja arvostamiseen sekä oman kulttuuri-identiteetin ja myönteisen ympäristösuhteen rakentamiseen. Lisäksi ohjataan näkemään kulttuurinen moninaisuus lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana. Myös monilukutaidon osa-alueen määrittelyssä painotetaan oppilaiden tarvitsevan monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaa sen kulttuurista monimuotoisuutta.

Yhtenä keskeisenä koulun toimintakulttuuria ohjaavana periaatteena määritellään kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus. Koulu nähdään oppivana yhteisönä osana kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Monikielisyys on yksi kulttuurisen moninaisuuden ilmentymä. Koulu kielitietoisena yhteisönä ymmärtää kielen keskeisen merkityksen oppimisessa, vuorovaikutuksessa, yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa.

Toimintakulttuuri-osiossa opetussuunnitelman perusteissa on avattu sekä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa että osallisuutta ja demokratiaa. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.

Kaikkiaan opetussuunnitelman perusteissa on integroidusti vahva globaalikasvatuspainotus, joka auttaa ymmärtämään yhteistä maailmaa ja ihmisten keskinäisriippuvuutta niin toisiinsa kuin luontoon.

Edellä esitettyjä näkökulmia tulee paikallisissa opetussuunnitelmissa täsmentää ja kuvata niiden ilmeneminen, toteutumisen seuranta ja arviointi.

Millaisista monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista opetushallitukseen tulee kyselyitä tai valituksia?

Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden osalta kysymykset koskevat pääosin käytännön opetusjärjestelyitä, S2-oppimäärän valintaa, valtioavustuksiin liittyviä tulkintoja sekä esimerkiksi myöhään perusopetukseen tulleiden oppilaiden opetuksen tukea. Varsinaisia valituksia en oikein tunnista. Sen sijaan ymmärrän hyvin esimerkiksi kentän kysymykset maahanmuuttotaustaisten oppilaiden arvioinnin haasteista.

Katsomusaineitten opetukseen sekä uskonnonvapauden toteuttamiseen liittyviä ”valituksia” ja kyselyitä tulee usein, mutta Opetushallitus ei ole valitusviranomainen eikä voi tilanteisiin puuttua muuten kuin neuvomalla mitä opetussuunnitelman perusteissa edellytetään.

Onko tullut esille ongelmia esimerkiksi liikunta- tai käsityötuntien turvallisuusmääräysten noudattamisessa (pukeutuminen, peseytyminen, sekaryhmät)? Entä poikaoppilaiden suhtautumisessa naisopettajiin?

” Oppilaat saavat mahdollisuuksia kokea ja tulkita taidetta, kulttuuria ja kulttuuriperintöä. ”

Opetussuunnitelman perusteissa on integroidusti vahva globaalikasvatuspainotus, toteaa opetusneuvos Katri Kuukka Opetushallituksesta.

Perusopetuslain 29 §:n mukaan opetuksen järjestäjällä on vastuu turvallisesta oppimisympäristöstä. Yleisesti ottaen opettajat ymmärtävät kehollisuuden liikunnassa sekä toiminnallisten oppimisympäristöjen vaihtelevuuden tuomat haasteet. Pukeutumis- ja peseytymistilanteet ovat etenkin yläluokkien osalta herkkä aihe. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut erityisesti rehtoreilta kysymyksiä siitä, voiko esimerkiksi poikia opettaa naisopettaja. Siihen ei ole lainsäädännössä estettä, mutta Opetushallitus tuo informaatioohjauksessaan esille, että tulee ottaa huomioon kasvun ja kehitysvaiheen haasteet ja herkkyys etenkin pukeutumis- ja peseytymistilanteiden osalta murrosikäisillä.

Käsityön työturvallisuusmääräysten noudattamatta jättämiseen ei ole tullut asiakaskysymyksiä tai että niissä olisi esiintynyt ongelmia, jotka tulevat OPH:n hoidettavaksi. Työsuojeluvaltuutetut hoitavat näitä usein yhdessä AVI:n satunnaisten tarkastusten kanssa ja asiat käsitellään niissä ympyröissä. (Katri Kuukka on konsultoinut näissä vastauksissa opetusneuvos Matti Pietilää (liikunta) ja Tiia Hintsaa (käsityö)).

Millä tavalla eri kulttuurien ja uskontojen keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta voidaan koulussa rakentaa?

Jo aiemmin mainitussa kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvässä arvossa todetaan yhdessä oppimisen yli kieli-, kulttuuri-, uskonto- ja katsomusrajojen luovan edellytyksiä aidolle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle. Samalla oppilaita ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria sekä pohtimaan myös, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisina hyväksyä. Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri ympäristöissä. Heitä kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä sekä noudattamaan hyviä tapoja. Oppilaat saavat mahdollisuuksia kokea ja tulkita taidetta, kulttuuria ja kulttuuriperintöä. He oppivat myös välittämään, muokkaamaan ja luomaan kulttuuria ja perinteitä sekä huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille.

Tukiaineistoa kulttuurisen moninaisuuden tarkasteluun löytyy sivuiltamme: https://www.oph.fi/fi/opettajat-jakasvattajat/kulttuurinen-moninaisuus