Page 12

| Järjestöasiaa |

Kohti työpaikkoja, joissa voimme olla mitä haluamme! Helmikuussa ensimmäistä kertaa järjestetyssä Kasvatustieteilijöiden asiantuntijaseminaarissa valittiin myös ensimmäinen Vuoden kasvatustieteilijä. Teksti ja kuva: Outi Santavuori Suuren kunnian sai osakseen lietolainen Outi Santavuori, jota kuvailtiin suosittelu­ tekstissä mm. seuraavin sanoin: ”Toisia innostava ja alati omaa osaamistaan ke­ hittävä koulutuksen uudistaja, joka omaa syväluotaavan näkemyksen laadukkaasta pedagogiikasta.” Vuoden kasvatustieteilijän valinnan teki kasvatustieteilijöiden alumniverkosto, jon­ ka ohjausryhmässä SPECIA ry on jäsenenä.

Outi omin sanoin:

O

lin todella yllättynyt kun sain tiedon siitä, että minut on valittu Vuoden kasvatustieteilijäksi. Sellaista meriittiä uralleen ei todellakaan odota juuri kun on jäänyt työttömäksi. Erityisesti minua lämmitti se, että nimenomaan kasvatustieteilijäkollegani ja rakkaat työtoverini tekivät ehdotuksen, vaikka emme olleet olleet samassa työpaikassa useampaan vuoteen. Vertaisten tunnustus tuntuu arvokkaalta, ja otinkin palkinnon nöyränä ja kiitollisena vastaan.  Ihminen on onnekas, jos hän saa tehdä mielekästä, tärkeäksi kokemaansa ja sopivan haastavaa työtä. Tällainen työ minulla oli, kun toimin Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikössä (TUTKE) suunnittelijana viiden vuoden ajan. Lottovoitoksi voisi kutsua sitä, että kutsumustyön tukena on innostava ja arvostava työtiimi, josta myös sain tuolloin nauttia. Kiitos.  Jäin siis työttömäksi vuoden vaihteessa sijaisuudestani toisessa yksikössä yliopistolla. Päätin, että

12 Asiantuntija 2/2016 | www.specia.fi

pysyn silti aktiivisena ja yritän kerryttää osaamispääomaani. Minut valittiinkin Turun seudun Setan hallitukseen. Ryhdyin sateenkaarinuorten vertaistukiryhmän ohjaajaksi, sateenkaariperheiden nettivertaisohjaajaksi ja jatkoin ”myöhäisheränneiden” sateenkaarevien (eli seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien) ihmisten vertaistukiryhmän ja terapeuttisen kirjaprojektin vetämistä. Lisäksi aion suorittaa seksuaalineuvojan opinnot ja tehdä opettajan sijaisuuksia.  Tällä hetkellä tunnen olevani tarpeellinen ja tekeväni erittäin palkitsevaa työtä, vaikka siitä ei maksetakaan palkkaa. Kehottaisin muitakin työttömiä hakeutumaan tärkeäksi kokemiensa asioiden äärelle, koska sillä tavalla saa mukavaa ja haastavaa vaihtelua työnhaun rinnalle, ja urapolku voi avautua uuteen suuntaan. Itse olen tällä tavalla päässyt lähemmäksi omia haaveitani ja ideoita niiden toteuttamiseksi.  Vapaaehtoistyössäni seksuaali- ja

sukupuolivähemmistöjen asioiden parissa olen joutunut entistäkin enemmän kohdakkain sen faktan kanssa, että moni kokee mahdottomaksi olla avoimesti oma itsensä työpaikallaan. Laskutavasta riippuen 6–10% ihmisistä kuuluu seksuaalivähemmistöihin. Suomessa on siis vähintään puoli miljoonaa sateenkaarevaa ihmistä (minä muiden joukossa), vaikka mukaan ei laskisi edes sukupuolivähemmistöjä, joiden lukumäärää on vaikeampi määrittää. Missä nämä ihmiset ovat? Onko sinun työpaikallasi avoimesti ei-heteroita?  Sanotaan, että seksuaalisuus

on ihmisen yksityisasia, eikä se kuulu työpaikalle. Seksuaalisuutta ei kuitenkaan voi erottaa ihmisen minuudesta erilliseksi ominaisuudeksi, jonka voi laittaa kaappiin odottamaan työpäivän ajaksi. Homo- ja biseksuaaleilla seksuaalisuus on ihan yhtä vähän tai paljon läsnä kuin heteroillakin. Uskoisin, että harva enemmistön edustaja on kuitenkaan tullut miettineeksi minkälaista elämä olisi, jos kahvipöytäkeskusteluissa ja lounaspalavereissa pitäisi keskittyä siihen, että mistään ei voi päätellä, kumpaa sukupuolta kumppanisi on.  Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei siis ole pelkästään seksuaalisuutta vaan kyse on kokonaisvaltaisesta identiteetistä. Siitä kenen kanssa viettää aikansa. Siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei siis ole pelkästään seksuaalisuutta vaan kyse on kokonaisvaltaisesta identiteetistä.  Mielestäni kuulumistaan sateenkaarikansaan ei tarvitse kenenkään kuuluttaa missään, mutta jos huomaa tarkkailevansa sanomisiaan, ettei puolison tai kumppanin sukupuoli tule ilmi, jotain on pielessä. Ei kuitenkaan tässä yksittäisessä ihmisessä vaan työpaikan ja yhteiskunnan kulttuurissa ja ilmapiirissä. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus puhua itsestään ja elämästään avoimesti työpaikallaan ilman että täytyy pelätä (aiheelli-

Asiantuntija 2/2016  

Asiantuntija on SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry:n jäsenille kohdistettu julkaisu, joka käsittelee jäsenkunnalle keskeisiä...

Asiantuntija 2/2016  

Asiantuntija on SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry:n jäsenille kohdistettu julkaisu, joka käsittelee jäsenkunnalle keskeisiä...