pääkirjoitus
Koronapilvelläkin on hopeareunus on kulunut reilu vuosi siitä, kun koronapandemian ensimmäinen aalto pyyhki normaalin arjen mennessään. Poikkeusaika on kohdellut ihmisiä hyvin eri tavoin. Monille HSJ:n jäsenkunnassa eli media-, kustannus- ja viestintäalalla se on merkinnyt työn osalta siirtymistä kotikonttorille. Osa etätyöläisistä on nauttinut joustavuudesta ja lisäänt yneestä vapaa-ajasta. Toiset taas ovat ajautuneet eri syistä voimiensa äärirajoille. Journalistiliitto teki alku vuodesta yhteistyössä Åbo Akademin kanssa kyselyn koronan vaikutuksista journalistiseen työhön. Kolme neljästä vastaajasta koki olevansa uupunut tilanteen vuoksi. Uupuminen voi johtua siitäkin, että moni on kyselyn mukaan tehnyt poikkeusaikana enemmän töitä kuin normaalisti. Kolmasosa vastaajista ilmoitti, että heillä on ollut enemmän työtehtäviä kuin yleensä. Osa on paininut jaksamisongelmien kanssa jo ennen epidemiaa, eivätkä poikkeusolot ole helpottaneet tilannetta. Kotona työsken-
tely hämärtää työn ja vapaa-ajan rajaa. Päivä lipsahtaa helposti pitkäksi, kun läppäri on koko ajan nenän alla. Normaali työyhteisön tuki puuttuu, ja viestintä on etäajassa tavallista kuormittavampaa. Epidemian vaikutukset media- ja kustannustalojen talouteen ovat myös lisänneet epävarmuutta tulevaisuudesta ja huolta työpaikoista ja toimeksiantojen määrästä. Mutta synkässä korona pilvessäkin on hopeareunus: työpaikoilla on pakon edessä alettu pohtia enemmän jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Myös uupumiseen liittyvä häpeä on varmasti hälvennyt, kun niin moni on käynyt jaksamisensa rajoilla. Näitä oppeja ei sovi unohtaa nyt, kun rokottaminen on täydessä vauhdissa ja tunnelin päässä alkaa olla valoa. Uudenlainen arki on rakennettava niin, että se tukee paremmin työssä jaksamista. ●
”Moni on tehnyt poikkeusaikana enemmän töitä kuin normaalisti.”
Marjaana Varmavuori marjaana.varmavuori@gmail.com lööppi 2 / 2021 3