Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat
N:o 1 – 2001 – 17
Elämän mutkistakin selviää:
Vain rakkauden ympäröiminä uskallamme olla heikkoja Ralliajajat tietävät, kuinka tärkeää on, että mutkaan tultaessa vieressä istuu kartturi, jolla on hallussaan nuotit, joiden avulla mutkasta selvitään. Elämän ajolinjojen valinnassa kartturia ei aina löydy viereltä eikä oikeiden linjojen valinta ole läheskään aina helppoa. Yksin ei tarvitsekaan jaksaa, joskus on vain uskallettava heittäytyä toisten tuettavaksi. – Ellet suostu putoamaan, et pääse kokemaan, että Sinua kannetaan, tiivistää emeritusarkkipiispa John Vikström. – Omat edellytykseni kohdata vakava sairaus kolme vuotta sitten eivät olleet kovin hyvät, vaikka vaimoni olikin menehtynyt syöpään nelisen vuotta aikaisemmin. Minulla oli terveen urheilullisen miehen minäkuva, joten kun tulin elämänpolullani mutkaan, jonka syöpä minulle valmisti, olin kuta kuinkin valmistautumaton. Niin kuin varmaan kuka tahansa meistä, sillä harva meistä kai osaa todella kuvitella kohdalleen vakavan sai-
rauden, pohtii emeritusarkkipiispa John Vikström. Vuosi 1998 oli Vikströmille luopumisen vuosi. Tammikuussa hän valmistautui jättämään seuraajalleen remontoitavaksi piispantalon, joka oli ollut perheen yhteinen koti vuosia. Helmikuussa hänellä todettiin eturauhassyöpä, joka leikattiin maaliskuussa. Lokakuussa edessä oli vielä selkäleikkaus ja marraskuussa virasta luopuminen ja eläkkeelle siirtyminen. – Siinä minä olin – ilman täyttä miehisyyttä, puolisoa, virkaa ja yhteistä kotia. Elämä oli koottava uudestaan.
Keskustelut ja päiväkirja avuksi masennukseen Syöpäleikkauksen jälkeen Vikström kuntoutui melko nopeasti, mutta luvattu masennuskin tuli aikanaan. – En aiemmin tiennyt mitä masennus voi olla – kuin tummat aurinkolasit, joiden läpi yrittää katsoa maailmaa. Masennus on elämää, jossa ei ole uskoa, toivosta puhumattakaan. Siitäkin voi kuitenkin selvitä. Ihmisen ei tarvitse olla ajopuu masennuksen tummassa virrassa. Minä sain apua keskusteluista muiden kanssa. Vaimoni sairastuttua aloin pitää päiväkirjaa. Se oli kai jonkinlainen yritys saada elämä hallintaan. Sitä tapaa olen pitänyt yllä myöhemminkin. Jo muutaman ri-
POLIKLINIKKA ● erikoislääkäreiden vastaanotot ● kirurgisia toimenpiteitä ● gynekologisia ultraäänitutkimuksia ● laboratoriotutkimukset ● irtosolunäytteiden otto (Papa) myös ilman lähetettä ● siemennestetutkimukset ● lapsettomuustutkimukset Erityisedut syöpäpotilaille poliklinikalla: - ei poliklinikkamaksua (40 markkaa) - laboratoriomaksut potilasalennuksin Erityisedut syöpäyhdistyksen jäsenille: - laboratoriomaksut jäsenalennuksin
vin muistiin merkitseminen joka päivä auttaa. Myös muista rutiineista huolehtiminen on tärkeää, sehän auttoi myös keskitysleirivankeja pitämään kiinni elämästä täysin epäinhimillisissä olosuhteissa. – Meidän yhteiskunnassamme ei ole helppoa olla heikko. Ei ainakaan miehen. Monet meistä yrittävät viimeiseen saakka peittää pahan olonsa ja heikkoutensa. Käytämme paljon voimia omalta heikkoudelta suojautumiseen. Ihminen seisoo kuitenkin savijaloilla, ellei pysty hyväksymään omaa heikkouttaan. Rakkauden ympäröiminä meillä on varaa olla heikko. Kun vaimoni kuoltua vakuutin läheisilleni jaksavani, lähetti lankoni minulle kortin, jossa hän muistutti seuraavasta viisaudesta: ”Ellet suostu putoamaan, et pääse kokemaan, että sinua kannetaan”, siinä on paljon sisältöä, pohdiskelee Vikström.
Elämän rallissa ei voi katsoa vain peruutuspeiliin Vakava sairaus jättää aina merkkinsä ihmiseen. Jäljet eivät häviä koskaan, mutta merkkien ei tarvitse olla negatiivisia. On tärkeää ponnistaa tulevaisuuteen eikä haikailla menneitä. – Elämän rallissa ei voi katsoa peruutuspeiliin. Tuleviin mutkiin eli sairauden jälkeiseen elämään valmistaudutaan katsomalla eteenpäin
KARINA
GYNEKOLOGIA Auranen Annika Hietanen Sakari Paavola Allan Rantanen Virpi Rastimo-Lehto Eeva Salmi Tuula (ei uusia potilaita) Vähä-Eskeli Kalevi KIRURGIA Auranen Aarre Koskivuo Ilkka Vänttinen Esko ONKOLOGIA Ahokoski Outi Asola Raija (ei uusia potilaita) Huovinen Riikka Kankuri Minna (erikoistuva) Kellokumpu-Lehtinen P-L Kätkä Kalevi Minn Heikki Männistö Esa Nordman Eeva Ollila Marja (erikoistuva) Ristamäki Raija Salminen Eeva (toistaiseksi ei vastaanottoa)
Valavaara Ritva (ei uusia potilaita)
PSYKIATRIA Heikkilä Jyrki (ei uusia potilaita)
avoinna ma–to klo 8-18, perjantaisin suljettu
SISÄTAUDIT Asola Markku Pakarinen Christel (toistaiseksi ei vastaanottoa)
Remes Kari Seppälä Pentti (ylilääkäri) Toivanen Auli
Itäinen Pitkäkatu 30 b, 20700 TURKU puh. 2657 911 Ajantilaus
2657 2657 2657 2657
927 920 933 921
(lääkäreille) (rintaproteesit, klo 11.00–11.30, 14.00–14.30) (röntgen) (laboratorio)
Elämän rallissa ei voi katsoa peruutuspeiliin. Tuleviin mutkiin eli sairauden jälkeiseen elämään valmistaudutaan katsomalla eteenpäin, sanoo emeritusarkkipiispa John Vikström.
Julkisuuden henkilön sairastuminen kiinnostaa laajasti. Arkkipiispa Vikström teki aikanaan päätöksen kertoa sairaudestaan julkisuuteen tiedotteella. – Katsoin, että avoimuus oli tärkeää sekä itselleni että hiippakunnalle. Oli helpompaa, kun ei ollut mitään salattavaa. Jokainen tekee päätöksensä sairaudesta kertomisesta itse, omista lähtökohdistaan. Ulkopuolisille kertominen on aina luottamuksen osoitus. Oma valintani saattoi kuitenkin helpottaa muitakin puhumaan syövästään. Eräs kirkkoherra kertoikin joidenkin seurakuntalaistensa tulleen puhumaan ja todenneen, että ”meilläkin on tuo piispan sairaus”..., myhäilee Vikström lempeästi. On kulunut kolme vuotta eturauhassyövän toteamisesta. Emeritusarkkipiispa Vikström tuntuu olevan sinut elämänsä kanssa ja hän levittää tasapainoa, lohtua ja ymmärrystä myös ympärilleen. Eläkkeelle jäätyään hän on edelleen monessa mukana, mm. arvostettuna ja rakastettuna alustajana erilaisissa tilaisuuksissa. Hänellä on kerrottavaa, sillä omasta kokemuksesta ja uskosta on paljon ammennettavaa kanssaihmisille. Elämässä kaikki – terveys, työ ja lähiomainen – on lopulta vain lainaa. Teksti Tuula Vainikainen Kuva Matti Äärilä
Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. ja Uskontunnustusten ja elämänkatsomusten välistä saattohoitoa koskeva yhteistyöryhmä järjestää koulutustilaisuuden kertomisen ja ymmärtämisen vaikeuksista pahanlaatuisissa sairauksissa Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa Seiskarinkatu 35, Turku MAANANTAINA 5.3.2001 KLO 9.00 – 16.00. Keskustelutilaisuuden tavoitteena on antaa valmiuksia ymmärtää vaikeasti sairasta potilasta sairauden eri vaiheissa ja häntä hoitavaa henkilökuntaa. Koulutustilaisuus on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Paneelikeskustelua varten voi etukäteen lähettää kysymyksiä Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus, Seiskarinkatu 35, 20900 Turku, telefax 02-2657 668 tai sähköposti kari.ojala@lssy.fi. Osanottomaksu on 100 markkaa sisältäen ruokailun ja kahvit. Ilmoittautumiset yllä olevaan osoitteeseen 28.2.2001 mennessä.
Paikka:
OHJELMA Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus, Seiskarinkatu 35,Turku
Aamupäivän puheenjohtajana toimii dosentti, ylilääkäri Jouko Viljanto klo 09.00 – 09.10 Tervetuloa koulutuspäivään! - toimitusjohtaja Kari Ojala klo 09.10 – 09.30 Kertominen ja ymmärtäminen – Mitä sanat merkitsevät? - professori Leena Kytömäki klo 09.30 – 09.50 Kertomisen ja ymmärtämisen vaikeus - näyttelijä Tuija Piepponen klo 09.50 – 10.00 Kahvi klo 10.00 – 10.30 Vieraat kulttuurit ja vieras kieli - Turun seudun tulkkikeskuksen johtaja Marjatta Nieminen klo 10.30 – 11.00 Lääkärin näkemys kertomisen vaikeudesta - professori Seppo Pyrhönen - dosentti Toivo T. Salmi klo 11.00 – 11.15 Milloin ja miten isä tai äiti kertoo lapselleen omasta sairaudestaan - lasten psykiatri Hanna Manninen klo 11.15 – 12.15 Paneelikeskustelu klo 12.15 – 13.00 Ruokailu Iltapäivän puheenjohtajana toimii sairaalapastori Hanna Hella-Aro klo 13.00 – 14.00 Mitä potilas ja omainen kysyvät meiltä – mitä vastaamme - sosiaalityöntekijä Aulikki Alanko - psykoterapeutti Riitta Lehto - sairaalapastori Outi Ruohola klo 14.00 – 14.30 Vaikeita kysymyksiä, vaikeita ratkaisuja - toiminnanjohtaja Harri Vertio klo 14.30 – 14.45 Kahvi klo 14.45 – 15.30 Toivon ja epätoivon rajalla 1. Vaihtoehtohoidot - hoitajan puheenvuoro osastonhoitaja Marita Pukkinen - lääkärin puheenvuoro dosentti Väinämö Nikkanen 2. Surutyö - sairaalapastori Hanna Hella-Aro klo 15.30 – 15.50 Viimeinen vaihe - vastaava hoitaja Marja Kotiranta - vastaava hoitaja Merja Leinonen klo 15.50 – 16.00 Päätössanat - toimitusjohtaja Kari Ojala