Talvi Lila.mag

Joulukuusen keiju Bakerin kuvituksen pohjalta

Teksti: Pirkko Korhonen

Kuvat: Maija Korhonen

Keiju tarinoita

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta keiju? Luultavasti keiju tuo mieleesi kuvan pienestä, kauniista, maagisesta naispuolisesta olennosta, jolla on hyönteislitä lainatut silkiohuet siivet ja hänellä on hohtava puku yllään. Keijun uskotaan myös tanssivan kukkaniityillä ja kedoilla. Näin nykysuomi selittää keijun olemuksen.

Tämä mielikuva on sama kuin englantilaisen taiteilijan Cicely Mary Bakerin ( 18951973) luoma keijujen kuvallinen maailma. Tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta Bakerin ensimmäisestä julkaisusta, jossa hän kuvittaa luonnossa ja kukissa esiintyviä keijuja.

Jokainen keiju on saanut myös oman runonsa. Julkaisun nimi on ”Flower Fairies of Spring”. Juhlavuoden kunniaksi Liverpoolin Kansallisgalleriassa on hänen taiteestaan näyttely.

1800-luvulla vallalla oli romantiikan aikakausi, jolle tunnusomaista oli mystiikan, fantasian, luonnon ja tunteiden ilmaisu ja kuvaaminen. Tätä suuntausta edusti myös prefaeliittien koulukunta, jotka hakivat innostusta taiteeseensa myyteistä ja legendoista. Oli siis luonnollista, että keijut päätyivät monen tuon ajan taiteilijan teoksiin. Symbolistiset taiteilijat ajattelivat, että aineellisen maailman lisäksi on olemassa toinen, henkinen, yliluonnollinen maailma, jota taide pystyy kuvaamaan. Keijut edustivat tuota näkymätöntä maailmaa.

Sanan ”keiju” alkuperä on sanassa ”fatae”, joka tarkoittaa kohtaloa. Kohtaloon taas liittyy ajatus jostain yliluonnolllisesta voimasta tai tapahtumasta, johon meillä maanpäällä elävillä ihmisillä ei ole valtaa. Uskomukset kohtaloon ja myös keijuihin ovat eläneet ihmisten keskuudessa aina. Niiden muoto ja uskomustapa ovat vaihdelleet eri aikoina ja eri kulttuureissa.

Tarinoita keijuista, haltijoista , yliluonnollisista uskomusolennoista kerrottiin aluksi sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona. Niihin alkoi rakentua ihmisten kokemusten kautta erilaisia kerroksia. Keijut saivat voimia, ominaisuuksia ja niiden ulkomuoto alkoi kehittyä. Yhteistä kaikille erilaisille keijutarinoille on kuitenkin tiivis yhteys luontoon.

Ennen kristinuskon vakiintumista nykyisen Euroopan alueelle, vallalla oli animistinen maailmankuva. Uskotiin, että luonto on pyhä. Jokaisella kivellä, puulla, kukalla ja luonnonilmiöllä oli elävä sielu. Tuota henkeä piti kunnioittaa ja sitä myös palvottiin. Keijun olemus on osa tuota animista uskoa, luonnon palvontaan liittyvää uskomusperinnettä.

Luonnon pyhyyden vuoksi sitä ei saanut loukata tai vahingoittaa. Puihin liittyneet kultit ovat olleet yleisiä eri kulttuureissa. Niihin liittyi ajatus, että vainajien sielut siirtyvät pyhiin puihin. Suomessa pihlajan uskottiin olevan tällainen sielujen kotipuu. Kansantaruissa varoiteltiin puiden kaatamisesta tai niiden turhasta vahingoittamisesta. Jos ihminen kaatoi puun, jossa yliluonnolliseet henget, keijujen kaltaiseet olennot asuivat, toi se erityisen huonoa onnea sekä kaatajalle että tämä läheisille.

Keijut kiinnostavat myös sosiaalisen median aikakaudella.Tiktokissa näkyy ”Fairycore” - trendi,

supersuosittu Billie Elish tatuoi äskettäin Kukka keijun käsivarteensa. Jopa muotitalo Gucci kiinnostui vuonna 2022 keijuista ja käytti juuri Bakerin keijuhahmoja lapsille suunnatussa mallistossaan.

puhumattakaan muista kaupallisista brändeistä, jotka käyttävät keijuja markkinoinnissaan.

The song of the snowdrop fairy

Deep sleeps the Winter Cold, Wet, and Grey; Surely all the world is dead; Spring is far away. Wait! the world shall waken; It is not dead, for lo, The Fair Maids of February Stand in the snoew!

Cecily Mary Baker