Lilan Talvi

Lila.magilla on useita esikuvia, henkilöitä, taitelijoita, kirjailijoita, myös ruotsalaiset naistenlehdet kuten Femina. Marraskuun Feminassa päätoimittaja kirjoittaa talvesta, sen pimeydestä ja miten kaamoksen ajasta selviytyy. Hän antoi kolme vinkkiä, jotka mielestäni sopivat erinomaisesti myös Lilan lukjoille. Ensimmäiseksi hän kehotti iloitsemaan arjesta, sen jokapäiväisistä asioista. Arjen tärkeyttä pohdimme jo syksyn Lilassa.

Toinen, merkittävä kehoitus oli myönteisen ajattelun joka- päiväistäminen. Kun antaudumme myönteisyyden kehään, pimeydenkin keskelle voi ilmestyä valo. Kolmas neuvo oli matkailu. No, me kaikki emme voi lähteä Karibian tai Kanariansaarten lämpöön, mutta me voimme tehdä mielikuvamatkoja meren rannoilla. Tai sitten voimme lähteä vain läheiseen lumiseen metsään tai järven jäälle ihmettelemään talven valoa.

Talven Lila teki

matkan Lappiin, Suvannon kylään,

Pelkosenniemen kuntaan. Maija otti kuvia aikaisesta talvesta ja tulevan kaamoksen valosta.

Talveen liittyy lukuisia vanhoja uskomuksia, joista myös Lila on kiinnostunut.

Kirjailija Charles Dickens kirjoitti monille tutun joulutarinan Saiturin joulu. Tämä ei suinkaan ollut hänen ainoa joulutarinansa. Hänellä oli tapana julkaista jouluisin aina uusi joulutarina.

Tobiaksen ja Rafaelin kohtaa- misen,

Dickensin hengessä Pirkko loihti pienen tarinan, jossa on aineksia enkeliuskomuksista ja Tobiaksen evankeliumista, joka ei koskaan päätynyt nykyiseen Raamattuun.

Talvi Lilassa lentelevät keijut, haltijat ja niihin liittyvät uskomukset. Myös Tobiaksen kertomuksessa voi nähdä luonnonkeijujen olemassaolon, ilmestymisen.

Lilan joulussa herkutellaan, nautitaan jouluateria yhdessä kahden ihastuttavan ja nuoren kirjaystävän kanssa. Ja kuunnellaan tietysti ihan parhaita joulubiisejä.

Lilan ystävä Linnea on päässyt kirjallisuuden opiskeluissa vauhtiin ja on antanut Lilalle lahjaksi kirjoittamansa analyysin Anton Tsehovin novellista Suru.

Lopuksi Angritan tarina jatkuu. Oikeastaan olisin halunnut kutsua myös Angritan joululounaalle kirjaystävieni kanssa.

Mieliluvituksen ja luovuuden maailmassa kaikki on mahdollista!

30-35 Linnean palsta

Anton Tsehovin suru

Talviesittely:

“Olen Linnea Laakso, Lilan vakiokirjoittajia ja olen kirjoittanut talvinumeroon muun muassa novelli analyysin Tsehovin novellista “suru”. Talven tullen usein ilmapiiri ja ihmisten mielenmaisemat hieman synkkenevät: lehdet putoavat, ilma huurtuu ja ihmiset alkavat potemaan pimeyden aiheuttamaa alakuloa. Kuitenkin, talveen liittyy myös valoa: katulamput syttyvät ja talojen ikkunoista paistaa lämpö, joulukoristeet kimaltavat kaupoissa ja mausteisia tuoksuja tulvii ravintoloiden läpi, kun jouluiset maut valtaavat ihmisten sydämet. Talvi on varjoa ja valoa, kylmyydessä hehkuvaa lämpöä. Aika ottaa villasukat, lempi kaulahuivi ja lapaset esille. Hyvää talvenaikaa.”

26-29 Keiju Tarinoita

16-17 Sinisestä Väristä

36-37 Taidekirjoja

Opiskellut uskontotiedettä, psykologiaa, teologiaa, kulttuurihistoriaa, toimii osa-aikaisena yrittäjänä insta @pirkor X @pirkkoakorhonen

Angritan Maailma

Jatkokertomus osa 3

Valmistunut Kuvataideakatemiasta

Toiminut pitkään kuvataideopettajana insta @maijakorhonen

Joulukuun 15.päivä on Annan päivä, jolloin vanhan perinteen mukaan aloitettiin joulun valmistelut leipomisella ja kierreltiin taloissa pyytämässä jouluksi paistia. Jos talo oli antelias, varmistui sille tulevan vuoden kalaonni.

Vanhan kansan joulu kesti Tuomaan päivästä Nuutin päivään.Yö oli pisimmillään ja päivä lyhyimmillään.Tuomaan ja joulun välistä aikaa kutsuttiin pesäpäiviksi.Auringon sanottiin olevan kolme päivää pesässään,josta se nousee jouluaamuna. Pesäpäivien aikaan ei saanut kaataa puita, muuten uskottiin karhun käyvän karjan kimppuun kesällä.

Jouluna muisteltiin kodin- ja maanhaltijoita sekä vainajia. Aattona vietiin heille riihen nurkkaan jouluryyppy ja olutta. Jotkut pitivät jouluna ruokaa esillä koko päivä, jotta haltijatkin saivat jouluaterian.

Tapanina kulkueet kulkivat talosta taloon. Joukkoa johti pukki eli jouluäijä. Jos hurjaa äijää kohdeltiin huonosti, se riehui, mutta avokätisyys toi talolle onnea ja menestystä.

Kaamoksen aikana aurinko ei Lapissa nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Etelässä kaamos kestää vain muutamia päiviä.

Saamelaisissa kansanuskomuksissa kaamoksen jälkeisillä auringonsäteillä on uskottu olevan parantavaa voimaa.