Let´s Hope Kohti yrittäjyyden oppimisen vallankumousta

Page 1



Let´s HOPE

Kohti yrittäjyyden oppimisen vallankumousta

Hanna Tuuri


© HOPE 2011 www.hope.fi Kansi, taitto ja grafiikka Minna Nissilä Kuvat Hanna Tuuri

Toinen painos Saarijärven Offset Oy 2011 ISBN 978-952-99808-6-4




Nostatus Oppimisen paradigma on muutoksessa. Oikeana pidetty ja yleisesti hyväksytty oppimisen viitekehys väistyy vähitellen uuden tieltä. Tulevaisuuden tutkijan, tohtori Tuomo Kuosan mukaan olemme siirtymässä ns. elävän verkoston malliin, jossa muutamat toimijat jo käytännössä elävät. Tiimiakatemia on yksi vallankumouksen etujoukon toimija. Hope-hankkeella tuodaan yrittämisen innostus, tiimioppimisen filosofia ja Tiimiakatemian oppimisen malleja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Tämä kirja kertoo yli kymmenessä ammatillisessa oppilaitoksessa tehdyistä rohkeista kokeiluista, syntyneistä ajatuksista ja yrittäjyyden oppimisen toimintamalleista. Tekijöinä ovat olleet ammatilliset opettajat ja heidän opiskelijansa sekä oppilaitosten johtajat. Kirjassa kuvatut tositarinat ja aidot kokemukset ovat vahva todistusvoima muutoksen etenemisestä. Tiimiakatemian innostavat yrittäjyyden oppimisen menetelmät nostavat pintaan vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Siitä tunnistaa aidon uudistajan. Johannes Partasen perustama ja 18 vuotta Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden erikoisyksikkönä toiminut Tiimiakatemia synnyttää rohkeasti uutta yrittäjyyttä. Yrittäjyyskasvatuksen tärkeimpiä toimijoita toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ovat ammatilliset opettajat. Heidän roolinsa muuttuu opettajasta valmentajaksi ja yrittäjyyskasvattajaksi. Ammattiin liittyvän substanssiosaamisen opettamisen rinnalle on noussut keskeiseksi haasteeksi uudenlaisten pedagogisten menetelmien oppiminen ja käyttäminen. Oppimisen keskiössä ovat oppijat. He motivoituvat haastamaan itsensä ja toisensa uudella tavalla. Hope-hankkeen pitkissä valmennusprosesseissa opettajat ovat kokeneet tiimioppimisen voiman ja kehittäneet omaa yrittäjyyskasvattajan karaktääriään. Opettajat saavat äänensä kuuluviin myös kohdennetussa kyselytutkimuksessa, jonka tulokset ovat vastaansanomattomat. Kaikkien opettajien mielestä yrittäjyyttä voidaan oppia osana ammattia, ei enää vain erillisenä oppiaineena.

7



Let´s HOPE -julkaisu on yrittäjyyden oppimisen vallankumouksen asialla. Se kertoo, kuinka yhteinen innostus saa tavalliset ihmiset tekemään epätavallisia tekoja. Kirja on kiitos ja kunnianosoitus kaikille hankkeessa mukana oleville opettajille, opiskelijoille, johtajille ja oppilaitoksille. Samalla sen tarkoitus on kannustaa yhä uusia ihmisiä liittymään mukaan uudistustyöhön. Uskallus kasvaa yhdessä tehden. Lämpimästi kiittäen ja yhteistyöstä iloiten Maria Käkelä

Minna Erkko

projektipäällikkö

projektipäällikkö

”Meidän on itsemme oltava se muutos, jota maailmalta haluamme. Se vaatii meiltä rohkeutta ja jääräpäisyyttä.” Mahatma Gandhi


SISÄLLYS Johdatus 12

1. HOPE VAUHDITTAA VALLANKUMOUSTA

15 Tavoitteita ja tuloksia 19 Perustana valmennukset 23

2. OPETTAJISTA VALMENTAJIA 35

Toiminnan muutos 53 Johtaja on muutoksessa opettajan tärkeä tuki 87

3. OPISKELIJAT USKALTAVAT ENEMMÄN

95 Tiimioppiminen synnyttää tiimiyrittäjyyttä 96 NY tuo tiimiyrittäjyyden 116 Huikeita yksilösuorituksia 132

4. INNOSTAVIA OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ 141

Osuuskunnissa yritetään oikeasti 142 Fyysiset oppimisympäristöt 170 Koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt 178

5. TOY ELI TYÖSSÄOPPIMINEN YRITTÄJÄNÄ

185

6. VERKOSTOT JA KOHTAAMISET

199 212

Visio projektiin ja voimaa eteenpäin


7. HOPEN TUTKIMUS 217

Tuloksia ja tulkintaa 218 Kyselytutkimus ja sen tuloksia 220 Oppimisympäristöjä ja kehittämisfoorumeita 236 Yhteenveto ja johtopäätöksiä 237 Opettajien toivelista ja toteutus 239 Rohkeutta ja jääräpäisyyttä 241 Tutkimuksen tulostaulukko 242 Hopen ohjausryhmä 248 Hope Tiimimestarit -valmennuksissa mukana olleet 250 Kirjallisuutta 251 Sanasto 253


Johdatus Let´s HOPE -kirjan on kirjoittanut Hope-hankkeen tiedottaja, toimittaja Hanna Tuuri. Hän on vieraillut vuosien 2009–2011 aikana kaikissa kumppanikouluissa ja kerännyt talteen opettajien, opiskelijoiden ja johtajiston tarinoita yrittäjyyskasvatuksesta. Kirjan alussa esitellään Hope-hanketta yleisesti – sen tavoitteita, tuloksia ja filosofiaa. Hankkeen innoittajina kuvataan Tiimiakatemia ja sen perustaja Johannes Partanen. Toinen luku avaa Hope Tiimimestarit -valmennuksen ja sen menetelmät. Menetelmien teoriaperustaa kuvataan myös lyhyesti. Samalla kerrotaan opettajien kokemuksia valmennuksesta ja mentoroinnista sekä tuodaan esiin kokeiluja ja pilotteja. Sitten puheenvuoron saavat opiskelijat. Kirjassa kerrotaan tositarinoita opiskelijoiden teoista ja rohkeista kokeiluista. Tarinoissa korostuvat yhteisöllinen tiimiyrittäjyys ja toisaalta huikeat yksilösuoritukset. Keskeistä on osallisuus ja itse tekeminen. Moniin kouluihin on perustettu osuuskuntia yrittäjyyden oppimisympäristöiksi. Lukija johdatetaan niiden perustamisen eri vaiheisiin. Tässä yhteydessä kuvataan myös, miten fyysisiä ympäristöjä on muutettu oppijoita innostaviksi. Yksi keskeisimmistä yrittäjyyden oppimisen malleista on TOY eli työssäoppiminen yrittäjänä. TOYlle on varattu oma lukunsa, joka kertoo mallista sekä opettajan että opiskelijan näkökulmasta. Samalla käy ilmi, kuinka mallia kehitetään yhdessä seitsemän koulun verkoston kanssa. Verkostoissa ja niiden kohtaamisissa tehdään tuloksia. Siksi on paikallaan muistella myös verkoston syntyaikoja ja Hope Myrskyä, joka kokosi verkoston Ikaalisiin saamaan voimaa ja uskomaan unelmiin.

12


Viimeisessä luvussa Minna Erkko ja Maria Käkelä tulkitsevat opettajille tehdyn kyselyn vastauksia eri osa-alueista. Kyselyllä selvittiin, miten valmennus on vaikuttanut opettajien ajatteluun sekä heidän toimintaansa omassa organisaatiossaan. Verkostolle on syntynyt myös oma sanasto, omanlaisensa kieli, johon syntyy jatkuvasti uusia käsitteitä. Kirjan lopussa on sanasto, jossa näitä käsitteitä selitetään. Kun käsite esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran, se on merkitty tähdellä.

13



1 Hope vauhdittaa vallankumousta


H H

OPE ON valtakunnallinen yrittäjyyskasvatushanke, joka on suunnattu toisen asteen ammatillisen koulutuksen opettajille. Sen tavoitteena on, että opettajat saavat välineitä yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseen omissa kouluissaan. 1.4.2008 alkanut Hope on Opetushallituksen ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama, ja sitä hallinnoi Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä (LPKKY), Ikaalisten käsi- ja taideteollisoppilaitos (IKATA). Keväällä 2011 hallinnoijaksi vaihtui LPKKY:n organisaatiouudistuksen myötä Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikkö. Kumppaneina mukana ovat:

Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian aikuiskoulutuksesta vastaava Partus Oy Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä PIRKO, Pirkanmaan ammattiopisto Salon seudun koulutuskuntayhtymä, Salon seudun ammattiopisto Sastamalan koulutuskuntayhtymä Satakunnan koulutuskuntayhtymä Sataedu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedu 2011 alkaen Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä, Hämeen ammattiinstituutti Hämeenlinnan seudun koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Tavastia Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Turun ammatti-instituutti

16


Useimmat kumppanit olivat alusta asti mukana suunnittelemassa toimia ja sitoutuivat niihin vahvasti, mikä pitkälle selittää hankkeen onnistumista. Hope on yksi seitsemästä ohjelmakauden 2007–2013 valtakunnallisesta Opetushallituksen ESR-rahoitteisesta yrittäjyyskasvatushankkeesta. Opetushallitus rahoittaa näitä hankkeita, koska yrittäjyys on nostettu toisen asteen ammatillisen koulutuksen uusissa opetussuunnitelmien perusteissa yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin on tullut viisi opintoviikkoa yrittäjyyttä, eikä yrittäjyys enää ole erillinen opintokokonaisuus vaan sen tulisi olla läpäisevä asenne ja toimintatapa kaikissa opinnoissa. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos oli Hopen luomiselle luonteva paikka, sillä oppilaitos on aiemmin hallinnoinut useita yrittäjyys- ja yrittäjyyskasvatushankkeita. Yrittäjyyden edistäminen on koettu oppilaitoksessa tärkeäksi, koska se on käsi- ja taideteollisuusalalla merkittävä väylä työllistyä. Tiimiakatemian* kautta kehittäjät tutustuivat innostaviin yrittäjyyskasvatuksen menetelmiin. – Meillä on paljon kehittämisosaamista ja ympärillämme tiivis oppilaitosten verkosto, jossa ollaan kiinnostuneita samoista asioista. Lisäksi sekä oppilaitoksessamme että kuntayhtymässämme oli rohkea johto, joka luotti visioomme. Tämä kaikki vaikutti siihen, että uskalsimme lähteä tekemään isoa verkostohanketta, toteaa projektipäällikkö Minna Erkko.

17


Sataedun kehitysjohtaja Veli-Matti Vuori heitt채ytyy innostamaan nuoria ja opettajia yritt채jyyteen. 18


Tavoitteita ja tuloksia Yrittäjyyskasvatushanke Hope on synnyttänyt tuloksia monilla eri tasoilla. Yksilötasolla – Opettaja uudistaa ajatteluaan ja muuttaa opettamisen käytänteitään yrittäjyyttä korostavaan ja valmentavaan suuntaan. TOIMINTAYMPÄRISTÖN TASOLLA – Koulujen yhteyteen on syntynyt ja syntymässä yrittäjyyden oppimisympäristöjä, esimerkiksi osuuskuntia. TOIMINNAN TASOLLA – Uusia oppimisen malleja pilotoidaan* ja juurrutetaan* käytänteiksi. JOHTAMISEN TASOLLA – Kuntayhtymien ja oppilaitosten strategioihin kirjataan yrittäjyyden oppiminen ja uudet pedagogiset menetelmät. Opettajien valmiudet laatia yrittäjyyspainotteisia opetussuunnitelmia ovat kasvaneet. Valmennuksiin osallistuneet opettajat ovat laatineet yrittäjyyden oppimisen huomioivia opetussuunnitelmia omissa kouluissaan. Opettajat käyttävät valmennuksessa oppimiaan oppimismenetelmiä oppilaitosten arjessa ja esihautomotoiminnassa opiskelijoita ohjatessaan. Opettajat ovat eri kouluissa ja ammattialoilla tehneet paljon kokeiluja ja yrittäjyyteen liittyviä pilotteja yhdessä oppijoiden kanssa. Niitä on toteutettu yhteisöllisen oppimisen, projektioppimisen ja oppijakeskeisen oppimisen menetelmin. Tärkein tulos on oppijan mahdollisuus oppia yrittäjyyteen innostuen ja oman potentiaalinsa maksimin löytäen. Opiskelijoiden yrittäjyysvalmiudet kasvavat, ja he perustavat yrityksiä opintojen aikana ja pian valmistumisen jälkeen. Monet opiskelijat toimivat osuuskunnissa vielä jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen. Uudet yritykset ovat usein sellaisten 19


jäsenten perustamia, jotka ovat toimineet osuuskunnassa yrittäjinä 1–2 vuotta. Tänä aikana yrittäjän asiakaskunta, tarjonta ja tuotanto ovat kehittyneet tasolle, jolla on mahdollista selvitä yrittäjänä. Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella liitetään osaksi ammattitaidon oppimista. Tätä varten on rakennettu yrittäjyyden oppimisympäristöjä koulujen yhteyteen. Osuuskuntia on syntynyt seuraavasti: 1. Villilä Korporaatio 15.9.2009, Sataedu. 2. PuuPakkA 2.11.2009, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto. (Nimi keväästä 2011 lähtien Osuuskunta Kukapa.) 3. Arteklaani 19.11.2009, Pirkanmaan koulutuskonserni PIRKO, Lempäälän yksikkö. 4. Satapro 19.8.2010, Sataedu. 5. Kamp 17.1.2011, Koulutuskeskus Sedu. 6. Craft & Design 31.1.2011, SASKY, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos 7. Artesaaniosuuskunta Pohjanmaa 9.3.2011, Koulutuskeskus Sedu, Ilmajoki Pappilantie. IKATAn yhteydessä toimiva Taidosto-osuuskunta on toiminut esimerkkinä monille muille osuuskunnille. Jo toimiviin yrittäjyyden oppimisympäristöihin on liittynyt uusia ihmisiä. Pelkästään Taidosto-osuuskuntaan on hankkeen aikana tullut mukaan yli sata uutta jäsentä. TOY - työssäoppiminen yrittäjänä -mallin* kehittäminen lisää edelleen osuuskuntiin liittyviä opiskelijoita.

20


NY-yritystoimintaa* on vahvasti toteutettu Salossa, Sataedussa, PIRKOssa, Sedussa ja Omniassa. Uusia oppimisympäristöjä on otettu käyttöön myös sosiaalisessa mediassa, muun muassa Keikkailu-blogi Salossa ja Lavasterakennusblogi Sastamalassa. IKATAlla luodun ja pilotoidun TOY -mallin kehittämien ja käyttöönotto on monissa kouluissa hankkeen tulosta. Opetushallitus myönsi lukuvuodelle 20102011 tarkoitukseen valtionavustusrahaa kuudelle oppilaitokselle. Lisäksi kaksi oppilaitosta kehittää mallia erillisellä hankerahoituksella. Yhteistyön tarkoitus on soveltaa TOY-mallia kuhunkin kouluun sopivaksi. Yrittäjyys on ollut vahvasti esillä hankkeeseen osallistuneiden koulujen arjessa. Osalla se on nostettu mukaan oppilaitoksen ja/tai kuntayhtymän strategiaan. Erityisesti Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymässä ja Satakunnan koulutuskuntayhtymässä yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus ovat vahva osa strategiaa. Oppilaitosten alueellinen sidosryhmäyhteistyö on vahvistunut muun muassa ELY-keskusten, yritysten ja yrittäjäjärjestöjen kanssa. Yhteistyö oman alueen eri yritystoimintaa kehittävien tahojen kanssa on tiivistynyt, erityisesti osuuskuntien perustamisen yhteydessä. Yrittäjien osallistuminen hankkeen ja kumppaneiden toimiin on ollut aktiivista. Yrittäjät ovat osallistuneet hankkeen järjestämiin kohtaamisiin ja oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittämiseen paikallisesti. Osallistuminen on toteutunut “ristipölyttäjinä”* valmennuksissa, asiakkaina yhteistyöprojekteissa, vierailevina tähtinä koulujen osuuskuntapäivissä, yhteisissä kohtaamisissa ja tapahtumissa. Eri toimijoiden välille on syntynyt lukuisia verkostoja: oppimisympäristöjä, ammattikorkeakouluyhteistyötä, valmentajaverkostoja sekä alakohtaisia valtakunnallisia ja tutkintojen välisiä verkostoja.

21


22


Perustana valmennukset Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on meneillään yrittäjyyden oppimisen vallankumous, jota Hope vauhdittaa valmentamalla opettajia tiimioppimiseen ja yrittäjyyskasvatukseen. Kantava ajatus on opettajien kasvu valmentajiksi, jotka tukevat oppimisprosessia. He rohkenevat oikeasti olla puuttumatta asioihin, lisäävät luottamusta ja hölläävät kontrollia positiivisella tavalla. Opiskelijoita innostetaan uskaltamaan ja ottamaan vastuu omasta oppimisestaan. He saavat itse rakentaa uudenlaisia oppimisympäristöjä, kuten osuuskuntia. Osuuskunta on joustava yritysmuoto, joka perustuu jäsenten sopimusvapauteen. Jokainen osuuskunnan jäsen omistaa osuuden yrityksestä mutta ei ole henkilökohtaisesti taloudellisessa vastuussa sen toiminnasta. Osuuskunnan tehtävänä on tukea jäsentensä taloudenpitoa tai elinkeinon harjoittamista. Kuuma kysymys ammatillisessa koulutuksessa on, miten opiskelija voi oppimillaan taidoilla elättää itsensä tulevaisuudessa. Tämä haastaa opetusmenetelmät ja opettajat. Tietoa ei enää voi kaataa valmiina, vaan oppijan on opittava selviämään uusissa tilanteissa. – Oppilaitoksissa tehdään yhdessä ja käytännössä. Ammatillisia asioita opitaan samalla, kun tehdään asiakas- ja projektitöitä yrittäjämäisesti. Opiskelijat saavat näin aiempaa paremmat valmiudet yrittäjyyteen ja vastuun ottamiseen elämästään, miettii projektipäällikkö Maria Käkelä. Hän on innoissaan verkostoista, joissa yrittäjät ovat mukana. – Ei homma enää mene niin, että koulussa opitaan, yrityksessä tehdään ja asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat erillään. Nyt toimimme kaikki yhteisessä verkostossa. Yrittäjyyteenkin opitaan tekemällä yhdessä töitä. Hopen projektipäällikkö Minna Erkko ikuistaa opettajien lupaukset.

23


Hopen perusta ovat puolitoista vuotta kestävät valmennukset. Valmennuksissa käytetyt tiimioppimisen menetelmät on kehitetty 18 vuoden aikana Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden erikoisyksikössä Tiimiakatemiassa. Hope Tiimimestarit -yrittäjyyskasvatusvalmennukset on suunniteltu toisen asteen ammatillisen koulutuksen opettajille. Valmennusmallin kehittämisestä vastaa Partus Oy, joka on Tiimiakatemian aikuiskoulutuksesta vastaava yritys. Valmennuksen aikana opettajat itse hakevat sopivat toimintatavat ja rakentavat itselleen yrittäjyyskasvattajan identiteetin.

Kuva: Maria Käkelä

24


Toiminta tapahtuu opettajien kautta, jotka vievät asiat käytännöiksi. Tämä varmistaa sitä, että asiat oppilaitoksissa oikeasti muuttuvat. Pitkät valmennukset tuovat myös vertailuoppimisen mahdollisuuden. Niiden aikana syntyy aitoja ihmissuhteita ja dialogeja*, joiden myötä opitaan toisten kokemuksista. Opettajien vahvuus on verkosto, jonka voimaan he luottavat. Verkoston turvin he uskaltavat valtaannuttaa itsenä kehittämään ja uudistamaan yrittäjyyttä oppilaitoksissa, joissa he työskentelevät. – Opettajat alkavat kaivata suurempia tekoja. He haastavat itsensä koko ajan uusiin juttuihin ja katsovat, miten voivat tehdä enemmän ja paremmin, Maria Käkelä kiteyttää. Opettajia on valmennettu jo noin 60, ja syksyllä 2011 lähtee valmennuksiin 40 opettajaa lisää. Tätä kautta vaikutetaan jo lukuisissa ammatillisissa oppilaitoksissa eri puolella maata ja innostetaan yrittäjyyteen valtavaa opiskelijoiden joukkoa. Pitkien valmennusten myötä opettajilla on osaamista ja menetelmiä johtaa yrittäjyyden oppimisen vallankumousta oppilaitoksissaan.

25


Opettajat ajattelevat syvällisesti, ja siitä syntyy muutostarve. Tarpeeseen vastataan uudistuksilla, joita lukuisissa oppilaitoksissa jo väkevästi tehdään. – Kun opettajista tulee valmentajia, kaikilla on mukavampaa. Oppilaat oppivat ajattelemaan ja tekemään yhdessä – oppimaan kokemuksen kautta. Näin rakennetaan tiimioppimisen kulttuuria ja tiimiyrityksiä, Erkko ja Käkelä toteavat. Tiimeissä jokaisen osaaminen eriytyy. Vahvuudet vahvistuvat ja heikkoudet kompensoituvat sillä, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea vaan aina löytyy joku, joka osaa. Hopen kautta lukuisat ammatilliset oppilaitokset ovat myös verkostoituneet hakemaan valtionavustusta työssäoppimisen kehittämiseen. Niissä on innostuttu Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa luodusta TOY eli työssäoppiminen yrittäjänä -mallista. TOY-malli antaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittää omaa yritysideaansa ja toteuttaa yrittäjyyttä yhdessä muiden kanssa opiskeluun kuuluvan työssäoppimisjakson aikana. TOY-jakso eroaa tavallisesta työssäoppimisjaksosta monella tavalla. Perusperiaatteena on, että opiskelija vastaa jakson työtehtävien hankinnasta ja tekemisestä. Asiakastyöt eivät siis ole valmiiksi annettuja eikä opettaja päätä niistä. Oppija osallistuu aktiivisena toimijana oman opinpolkunsa suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen (itse johdettu oppiminen). Yrittäjänä toimiva opiskelija laskuttaa asiakkaaltaan oikeaa rahaa, joka ohjautuu hänelle itselleen osuuskunnan kautta. Näin hän oppii asiakkuuksien hallintaa, talouteen liittyvää ajattelua, hinnoittelua sekä laskutuksen käytänteitä. Jakson aikana painottuvat liikeidean hauduttelu, ensimmäisten asiakkuuksien hankkiminen, ensimmäisten kaupallisten tuotteiden kehittäminen ja liiketoiminnan turvallinen kokeileminen.

TOY-malli valittiin parhaaksi yrittäjyysopetusmenetelmäksi Taitaja 2011 -kilpailussa. Palkinnon vastaanottivat rehtori Joni Liukkonen ja TOY-mallin kehittäjä Terhi Leppä.

26


27


Anna-Maija Lassila ja Anita Lietepohja kipinöivät. 28


Innostus kantaa Hope Tiimimestarit -valmennuksiin osallistuneiden joukkoja kantaa innostus, joka liittyy haluun oppia. Innostus synnyttää rohkeutta lähteä liikkeelle, vaikkei vielä tiedä, mihin on menossa. – Tunteet tarttuvat. Kun jaksaa olla innostunut asiasta ja on sen kanssa tosissaan, löytää syvemmän tehtävän ja saa muutkin mukaansa. Moni on löytänyt innostuksen kautta uuden merkityksen sille, miksi ylipäätään tekee opettajan tai valmentajan työtä, Minna Erkko pohtii. Innostus vaatii yhteisön, koska kukaan ei jaksa olla innostunut yksin. Yksin omalla ammattialallaan muutosta ajava opettaja saa vastaansa vahvat, vanhat rakenteet ja kulttuurit, joiden murtaminen ei onnistu helposti. Myös muut opettajat saattavat aluksi jarruttaa muutosta. Siksi tavoitteena on ollut valmentaa ”muutosagenttipareja”, siis saada mukaan valmennuksiin ainakin kaksi opettajaa kerralla samasta yksiköstä. Kun useampia pareja lähtee eri valmennusryhmiin, kouluille syntyy muutostiimejä*. Opettajan tukena muutoksessa ovat silloin tuo oma muutostiimi, valmennusryhmä sekä koko verkosto, jonka kaikki valmennusryhmät yhdessä muodostavat. Partanen polttaisi yrittäjyyden esteet Opetusneuvos, Tiimiakatemian perustaja, KTM Johannes Partanen on mies Tiimiakatemian menetelmien takana. Hän julistaa opettajille rohkeuden viestiä. Partanen haluaisi polttaa vanhat opetussuunnitelmat ja lukujärjestykset, jotka rajoittavat toimintaa kouluissa ja joita usein käytetään verukkeena muutosvastarinnassa. – Kouluihin tarvitaan yrittäjyysopintoja. Meidän pitää luoda kulttuuri, jossa nuoria tuetaan siihen, että he haluavat ottaa vastuun omasta elämästään. Kun he verkottuvat jo opiskelunsa aikana, heillä on valmistuessaan valmiit verkostot ja työkalut.

29


30


Yrittäjyyttä oppii Partasen mielestä vain alkamalla tehdä, ja osuuskunta on tekemiselle hyvä työkalu. Osuuskuntien synnyttämisen lähtökohta on löytää oikeat tyypit, jotka uskaltavat ylittää itsenä. Kun nämä nuoret alkavat innostaa muita, saadaan kipinä syttymään. Jarruna muutoksessa on vanha maailmankuva. Tämän Partanen näkee ongelmana erityisesti koulumaailmassa, joka on irti muusta yhteiskunnasta. Kun opiskelijat perustavat osuuskunnan, verkottuvat ja alkavat tehdä töitä, yhteiskunta tulee kouluun sisään. Sitä pelätään turhaan vielä monessa koulussa. Palkittu kehittäjä Johannes Partanen tuntee opettajien heimon. Hän oli itsekin aikanaan tavallinen opettaja, jolla oli unelma tehdä jotain merkittävää opetusalalla. Syntyi visio koulujärjestelmän muuttamisesta ja uudistamisesta. Partanen on toiminut liike-elämään keskeisesti liittyvien oppiaineiden opettajana 38 vuotta. Näistä vuosista 18 hän on toiminut Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtorina ja nähnyt ammattikorkeakoulujen kehityksen niiden perustamisesta alkaen. Partanen on perustanut Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian ja keksinyt sen kansainvälisiä ja kansallisia palkintoja voittaneet yrittäjyyttä synnyttävät oppimismenetelmät. Koko uransa aikana hän on valmentanut ja kouluttanut yhteensä noin 8500 opiskelijaa sekä 10000 opettajaa ja yrittäjää eri puolella Suomea lyhyt- ja pitkäkestoisissa koulutuksissa. Partanen toimi tammikuuhun 2011 asti päävalmentajana sekä Tiimiakatemiassa että tiimivalmentajien Tiimimestarit-ohjelmassa. Kansainvälisessä Team Mastery -ohjelmassa hän on kouluttanut 25 johtajaa ja yrittäjyyskasvatuksen ammattilaista EU-maista. Tiimiakatemian perustaja Johannes Partanen

31


Partaselle on myönnetty lukuisia palkintoja ja tunnustuksia yrittäjyyttä edistävien oppimismenetelmien kehittämisestä. Tunnustuksena mittavasta elämäntyöstä presidentti Tarja Halonen nimesi Johannes Partasen opetusneuvokseksi 26.11.2010. Pois turha häröily Hopen tarkoituksena on tuoda Tiimiakatemian menetelmät toisen asteen oppilaitoksiin. Selittäessään tehokkuuttaan Partanen piirtää kolme ympyrää sisäkkäin. Ytimessä on fokus. Sen ympärillä ovat asiat, joihin voi vaikuttaa ja uloimpana se, mihin ei voi vaikuttaa. Mies itse ilmoittaa paneutuvansa helkkaristi fokukseen. Hän ei ”häröile” turhaan. Partanen ajaa muutosta, jonka perusidea on, että ihmisiä ei enää kouluteta vain toisten palvelukseen. – Tiimiyrittäjät saavat sellaisen koulutuksen, että pärjäävät vaikka missä. Heidät valmennetaan sekä sisäiseen että ulkoiseen yrittämiseen. Tiimiyrittäjä osaa verkostoitua ja hallitsee virtuaalijutut kuten blogit ja facebookit. Useimmat heistä pystyvät myös valmentamaan muita. Tätä kautta yrittäjyyskäsite muuttuu kokonaan. Samalla yhteiskunta siirtyy dynaamiseen vaiheeseen. Koko maa pitääkin Partasen mielestä saada yrittäjävetoiseksi: hallinto minimiin ja enemmän toimintaa, lisää innostavia ympäristöjä ja iloisia työpaikkoja.

32


Yrittäjyyden oppimisen sosiaalinen innovaatio Tiimiakatemiaa ja sen henkeä on vaikea kuvata. Esa Saarinen onnistui kuvaamaan Tiimiakatemiaa seuraavin teesein Tiimiakatemian 15-vuotisjuhlassa 18.1.2008. Elämyksellisen oppimisen kunniataululla Tiimiakatemia on ykkösenä. Toisten tehtävänä on selittää, Tiimiakatemia toimii. Tiimiakatemia tuo unelma-ajattelun takaisin ammatilliseen koulutukseen. Tiimiakatemia ammentaa nuoruuden vilpittömyydestä ja riemusta, ilmeisesti ainoana koulutusinstituutiona Suomessa. Rajojen rikkomisen ja keppihyypiöinnin ikuisessa kamppailussa Tiimiakatemia valitsee innostuksen. Tiimiakatemian ytimessä on suomalaisen arvomaailman kestävin ydin: raju pragmatismi ja tasavertaisuuden henki. Tiimiakatemia nousee yhteisöllisyydestä, mutta takana on yksilö, joka laittaa kaikkensa peliin.

33


TIIMIOPPIMISEN VAUHTIPYÖRÄ

Vauhtipyörä on sovellus kirjassa The Dance of Change esitetystä organisaatioiden oppimisen mallista. Kirjan ovat kirjoittaneet Peter Senge, Art Keliner, Charlotte Roberts, George Roth, Rick Ross ja Bryan Smith vuonna 1999.


2 Opettajista valmentajia


O O

LENNAISTA OPETTAJAN työssä on, millaisia opettamisen ja valmentamisen filosofioita, menetelmiä ja työkaluja opettajalla on käytössään, jotta hän saa muut oppimaan ja innostumaan. Tämä jää usein huomaamatta, kun keskitytään ajattelemaan, että opettajan pitäisi olla äärimmäinen huippu omassa substanssissaan. Siksi täydennyskoulutuskin suuntautuu usein substanssiin. Tärkeintä valmentamisessa on innostaa muita. Silloin osaa avata oppijalle isomman kuvan ja mahdollisuuden siihen, että tämä tajuaa ottaa itse oman oppimisensa vastuun. Opettajien pitkät valmennukset – Hope Tiimimestarit

Tiimioppimisen menetelmillä opettajat saavat uusia ajatuksia, ideoita ja uutta näkökulmaa siihen, miten ihmiset oppivat. Pitkien valmennusten kautta opettajat saavat toimintamalleja, miten rakentaa uutta opettajuutta. – Usein ensimmäinen ajatus on, että valmennuksen tulisi tarjota yrittäjyyskasvatuksen ”kikkakolmosia”, mutta niillä ei synny vallankumousta eikä saada aikaan muutosta oppimisessa, tiimioppimisessa ja tiimiyrittäjyydessä. Nopeasti oppimisen tavoitteet kuitenkin avautuvat suuremmiksi ja riemulliset haasteet kasvavat, miettii Minna Erkko.

Rakettimalli, jonka avulla opettajat ovat oppineet valmentajiksi.

36


TIIMIYRITTÄJÄN SYNNYTYSPROSESSI

© Johannes Partanen 37


Hopessa opettajia valmennetaan pitkäjänteisesti ajattelemaan toisin, olemaan rohkeampia. Siksi käytössä ovat pitkät, puolitoista vuotta kestävät valmennukset, jotka mahdollistavat todellisen muutosprosessin käynnistymisen. Valmennuspäiviä on jokaisella ryhmällä 18, ja kerralla vietetään aikaa yhdessä aina torstaista lauantaihin. Pitkän valmennuksen aikana valmennettavat oppivat tuntemaan joukon, jossa ajattelu tapahtuu. Yhdessä vietetty aika rakentaa yhteisöä ja yhteistä ajattelua. Valmennuksen aikana opettajille jää myös tarpeeksi aikaa suhteuttaa uusia ajatuksia omaan arkeensa koulumaailmassa. Valmennuspäivien sisältöinä ovat oppiminen, johtaminen, asiakkuudet, innovointi, brändi ja tarjooma sekä valmentajan karaktäärin synnytys. Jokaiseen valmennussessioon valmistaudutaan ja orientoidutaan lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Usein myös ennakkotehtävien kautta katsotaan, miten aihe koskettaa itseä ja omaa työtä. Kunkin valmennuslähijakson aluksi osallistujat jaetaan tiimeihin, jotka valmentajansa johdolla työskentelevät tiiviisti yhdessä kolmen päivän ajan. Kaikki toimivat vuorollaan valmentajina. Tiimityöskentelyn ohessa koko porukka kokoontuu aina välillä käymään yhdessä dialogia. Treeneissä pohditaan valmennuksen aiheeseen liittyviä kysymyksiä, jotka sitten jaetaan muille. Aihetta pyöritetään kuin pesukoneessa, lingotaan ja venytetään välillä. Tiedon myllytyksen jälkeen jokainen tiimi synnyttää siitä oman näkemyksensä. Synnytyksen* tarkoitus on tuottaa uutta tietoa ja olla osallistava. Siihen liittyy olennaisena luova heittäytyminen, ja se kannustaa irtiottoon. Hyvä synnytys on tavoitteellinen eli se ratkaisee käytännön ongelman tai tuo esiin jonkin toteuttamiskelpoisen idean. Synnytysprosessille varataan usein aikaa monta tuntia, sillä uuden tiedon synnyttäminen ja kiteytys ovat tärkeä osa prosessia.

38


VALMENNUSSISÄLLÖT

39


KOKOA-TIIMIVALMENTAJIEN VALMENNUSMALLI

40


Tiimiakatemian menetelmät Valmennuksessa käytetään Tiimiakatemian menetelmiä. Näitä tiimiyrittäjyyden menetelmiä on kehitetty sekä koulumaailmassa että liike-elämässä. Tiimiakatemia on 18 vuoden ajan toiminut niiden laboratoriona. Kokoa-malli Valmentajien valmentaminen perustuu ns. Kokoa-malliin, joka koostuu neljästä elementistä: kokemukset, ajatukset, konkretisointi ja kokeilu. Tämän oppimisen kehämallin perustana ovat Kolben ajatukset kokemuksellisesta oppimisesta. Mallin kehittäneen Johannes Partasen lähtökohta on, että kokeileminen, asioiden testaaminen käytännössä, on kaikkein tärkeintä. Käytännön tekemisen ja projektien kautta oppija ja tiimi voivat kokeilla asioita ja teorioita käytännössä ja saada näin kokemuksia. Kokemuksista syntyy ajatuksia, uutta tietoa, joka on konkretisoitavissa, mallinnettavissa ja sovellettavissa edelleen seuraavissa kokeiluissa.

KOKOA-malli on Johannes Partasen sovellus GROW-mallista, joka on esitetty kirjassa Effective Coaching, Lessons from the Coach’s Coach. Kirjan on kirjoittanut Myles Downey vuonna 2003.

41


Oppimisen neliveto Tiimiakatemian menetelmissä oppiminen perustuu neljään ”pyörään” eli oppimisen nelivetoon. Niiden kaikkien on pyörittävä yhtä aikaa, jotta oppiminen olisi tehokasta, mielekästä ja kaikkia innostavaa. Oppimisen nelivetoon kuuluvat: ”Etuveto” eli yksilön oma oppiminen 1. Kirjallisuus eli jokaisen henkilökohtainen lukuohjelma. Kirjallisuus valitaan Tiimiyrittäjän ja tiimivalmentajan Parhaat Kirjat -valintaoppaan* tuhannen kirjan joukosta. Jokainen valitsee lukemisensa itse. Lukeminen on oleellista, jotta saadaan keskustelujen pohjaksi aineistoa, ajatuksia ja tietoa. Kun kaikki lukevat, kaikilla on jotain, mitä jakaa toisille. Yhteiseen teemaan liittyvien kirjojen lukeminen luo myös yhteistä ymmärrystä asiasta. 2. Oppimissopimuksella tarkoitetaan sitouttavaa, henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa. Kyse on sopimuksesta, jossa oppija sopii itsensä ja muiden kanssa tiettyjen tavoitteiden saavuttamisesta. Oppimissopimus on elävä dokumentti, jonka sisältöjä niin oppija kuin sidosryhmät palaavat tarkistamaan ja kehittämään eteenpäin säännöllisesti. Se sisältää niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen oppimistarpeet ja tuo selkeästi esiin toteutettavan ohjelman, jonka avulla ne saavutetaan. Se sisältää kriteerit onnistumiselle, jolloin oppimisesta tulleita tuloksia voidaan seurata. Oppimissopimuksen runko koostuu viidestä avainkysymyksestä, jotka lähtevät liikkeelle menneisyydestä ja siirtyvät tulevaisuuteen. Missä olen ollut? Missä olen nyt? Minne haluan mennä? Kuinka pääsen perille? Mistä tiedän päässeeni perille? Oppimissopimus ei ole irrallinen oppimissuoritus vaan oppimista tukevoittava työkalu. Se toimii ”majakkana” omalla oppimispolulla. Valmentajat tai muut oppijat eivät arvostele sitä.

42


OPPIMISSOPIMUS JA LUOVA JÄNNITE

Oppimissopimus perustuu Ian Cunninghamin itseohjautuvan oppimisen teoriaan. Teoria on esitetty kirjassa The Wisdom of Strategic Learning. Luova jännite perustuu Peter Sengen oppivien organisaatioiden teorioihin, joita esitetään kirjoissa Schools That Learn, The Fifth Discipline ja The Dance of Change.

43


”Takaveto” eli oppimisen yhteisölliset osat 3. Treenit ovat yhteisiä lähipäiviä eli kolmen päivän sessioita, joissa käydään dialogia ja treenataan. Treenejä on puolentoista vuoden aikana kuusi. 4. Solutoiminta tarkoittaa sitä, että valmennuksessa samasta oppilaitoksesta mukana oleva ryhmä eli muutostiimi aktivoituu ja saa yhdessä aikaan rohkeampia toimia kuin kukaan yksin. Tärkeintä on se, mitä sessioiden välissä tapahtuu käytännössä. Hopessa mukana olleissa oppilaitoksissa tätä on tuettu koulukohtaisella ryhmämentoroinnilla*. Ilman solutoimintaa moni osuuskunta olisi jäänyt perustamatta ja uusi idea syntymättä. OPPIMISEN NELIVETO

44


Oppimisen työkalut Oppimisen työkaluja Tiimiakatemian menetelmissä ovat myös esimerkiksi Motorola-palaute*, tiimioppimisessa käytettävä dialogi ja oppimista jäsentävä treenipäiväkirja*. Motorola-palautteen avulla pohditaan jokaisen treenin jälkeen, mikä meni hyvin ja mikä huonosti, mitä opin ja mitä vien käytäntöön. Dialogi on ryhmässä toteutettavaa keskustelua, kuuntelemista ja yhteisten ajatusten synnyttämistä. Treenipäiväkirjaa voidaan nimittää myös oppimispäiväkirjaksi*. Se on henkilökohtainen ja epävirallinen eikä sitä arvioida. Treenipäiväkirjaan kirjataan omia ja muilta saatuja ajatuksia, uusia ideoita, suunnitelmia ja muistiinpanoja.

Oppimisen neliveto on Tiimiakatemian aikuiskoulutuksesta vastaavan Partus Oy:n tapa kuvata tiimioppimiseen keskeisesti liittyviä työkaluja.

45


DIALOGI

Dialogin periaatteet ovat per채isin William Isaacsin kirjasta Dialogi ja yhdess채 ajattelemisen taito. Kirja on kirjoitettu vuonna 2001.


Loimaan hiusalan opiskelijat dialogiympyr채ss채.


48


Johanneksen lait tiimivalmentajille

OPPIMISEN HITAUS Oppiminen on paljon hitaampaa kuin yleensä luulemmekaan. OHUT PUNAINEN LANKA Luota prosessiin ja siedä epäselvyyttä ja kaaosta.

TIIMIYRITTÄJÄN YMPÄRISTÖ Oppimisympäristöllä on paljon suurempi merkitys kuin alussa ymmärsimme.

KAVERIJOHTAMINEN Et voi johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi.

PUUTTUMATTOMUUS Älä puutu kun koet, että tulisi puuttua.

KAVERIMARKKINOINTI Mitä enemmän tapaamisia, sitä enemmän sopimuksia.

LUOVUUS Suurin luovuutesi este on ajattelutapasi – muuta näkökulmaasi niin muutat ajatteluasi. HENKINEN KASVU Tiimivalmentaja ei ole tiimin jäsen.

Hopen projektipäällikkö Maria Käkelä valmentaa.

49


Ajatuksia valmennuksista Kun Omnian innovaatiopäällikkö Maria Korpi oli valmennuksessa kuuden muun Omnian opettajan kanssa, hänen motivaationsa oli kristallinkirkas. Hän on tehnyt vuosia töitä opettajana ja koki vasta nyt olevansa valmennuksessa, joka oikeasti ravisti. – Hope Tiimimestarit -valmennus on fantastinen. Prosessi imaisee mukaansa niin, ettei edes huomaa opiskelevansa. Tämä on niin hyvä, että räätälöin kaiken muun sen mukaan. Siirsin jopa suvun perinteisiä rapujuhlia viikolla eteenpäin, hän kertoi. Valtavan paljon erilaisia koulutuksia kiertänyt Korpi luonnehti valmennuksen olleen ”kolahdus”. Hän pysähtyi arvojen ääreen miettimään, mitä oikeasti haluaa tehdä. Nyt kirjavuori on tajuton ja tiedonjano huima. Korpi pohdiskeli, kuinka tärkeää on saada opiskelijoiden innostus syttymään. Sekä opiskelijan että valmentajan työn pitää olla kivaa. Sedun kulttuurialaa johtava Kristiina Takaneva totesi opettajia seurattuaan: – Ihme virtaa tullut näihin ihmisiin. Kaikkien pitäisi ilmeisesti käydä Hopevalmennus. Kulttuurialaa Sedussa opettava Ulla-Maija Kallio mietti saaneensa lisää uskallusta ja luottamusta oppimisprosessiin, itseensä ja opiskelijoihin. Hän viestitti, että kaaos on aika ihanaa. Uusia menetelmiä antanut valmennus on hänen mielestään niin hieno, että jos vain jatkoa seuraa, hän lähtee innolla mukaan.

Valmennus ravisti InnoOmnian innovaatiopäällikkö Maria Korpea.

50


51


Ammatillinen itsetunto kasvaa Tekstiilialan lehtori Kaisa Linna IKATAlta ajatteli ensimmäisten joukossa valmennukseen lähtiessään, että hänellä on kehittymisen varaa yrittäjyysasioissa. Hän tarvitsi näitä taitoja ohjatessaan opiskelijoita heidän omissa asiakas- ja yhteistyöprojekteissaan. Tekstiilialalla yrittäjyys on todellinen juttu, sillä työllistyminen on haasteellista. – Minut yllätti se, miten laajasti yrittäjyyttä voidaan ajatella! Hinnoittelu, markkinointi ja muu täsmätieto ovat vain osa yrittäjyyttä. Tiedot voin hankkia monesta suunnasta, kun ne ovat ajankohtaisia. Tärkeintä on kyky vuorovaikutukseen oppijoiden kanssa sekä heidän yrittäjämäisen asenteensa tukeminen. Sitä he tarvitsevat kaikessa työssä ja elämässä. Kaisa kertoi muuttaneensa opetustapaansa valmentamisen suuntaan. Opettamisen ja valmentamisen menetelmissä on monia eroja. Vuorovaikutuksen kautta oppijat kohdataan ihmisinä, jotka oppivat itseään ja omaa elämäänsä varten. Valmennusmenetelmät haastavat oppijat ottamaan itse vastuuta omasta oppimisestaan. Se ei aina ole helppoa tai edes mukavaa. On helpompaa olla passiivinen ja kriittinen vastaanottaja kuin aktiivinen vastuunkantaja. – Olen saanut myös kritiikkiä ja joutunut kohtaamaan vaikeitakin tilanteita, kun oppijoiden odotukset ja uudet menetelmät eivät ole kohdanneet. Haasteena on oppia ottamaan negatiivinen palaute vastaan ja pystyä näkemään sen läpi positiivisesti. Tilanteiden ratkominen onnistuu yhdessä toisten valmentajien ja oppijoiden kanssa avoimesti ja rehellisesti. – Teen tietoisesti ja rohkeammin korjaavia, ihmisiä eheyttäviä peliliikkeitä. Olen joutunut ja saanut ylittää omia kynnyksiäni ja kasvattaa siten myös omaa ammatillista itsetuntoani.

52


Toiminnan muutos Hope Tiimimestarit -valmennuksissa opettajat pääsevät itse kokemaan tiimioppimisen prosessin. He vievät menetelmän mukanaan oppilaitoksiin, alkavat toimia valmentajina ja antavat myös opiskelijoille mahdollisuuden tiimioppimiseen. Valmentaminen poikkeaa selkeästi opettamisesta. Johannes Partanen toteaa, että valmentajan ei tarvitse olla joka aiheen asiantuntija vaan hänellä on erikoisosaamista valmennusprosessista. Valmentajan tehtävänä on tukea, kannustaa ja ohjata. Kyse on enemmän tasaveroisten kumppanuudesta. Tuomitsemiselle tai sarkasmille ei valmentamisessa ole sijaa, vaan valmentajan pitää kyetä kunnioittamaan valmennettavaa. Valmentaminen tähtää muutokseen, ja valmennettavan pitää olla halukas muuttumaan. Valmennusten myötä oppilaitoksissa alkoi syntyä monenlaisia kokeiluja ja pilotteja. Erilaisten projektien kautta opittiin tekemällä oppimista. Opettajat uskalsivat myös matkustaa pois omista kouluistaan katsomaan, mitä muualla tehdään ja saivat siitä voimaa omaan muutokseensa. Osa kokeiluista jäi ainutkertaisiksi oppimiskokemuksiksi. Osa toimintavoista taas vakiintui pysyviksi menetelmiksi oppilaitoksiin.

53


54


Mentorointi* tukee toimintaa Hope-oppilaitoksissa aloitettiin mentorointi pian valmennusten käynnistyttyä. Mentorit Jaana Hiltunen, Niina Palmunen ja Hanna Waldén alkoivat kiertää oppilaitoksissa tukemassa alkanutta muutosta. Mentorointi toteutettiin ryhmämentorointina, joka kokosi oppilaitoksen muutostiimin yhteen ja auttoi vahvistamaan yhteistä visiota ja toimintaa. – Mentorointi oli hyvin oikea-aikaista ja juuri siihen prosessin vaiheeseen sopivaa. Erityisesti ensimmäisessä valmennusryhmässä mukana olleet kokivat alussa haasteeksi, miten saada asioita vietyä käytäntöön ja kaipasivat siihen tukea, toteaa Hanna Waldén. Kun toinen ja vähän myöhemmin kolmaskin valmennusryhmä käynnistyivät, alkoi oppilaitoksissa olla opettajia useammasta valmennusryhmästä. Heidän välilleen ei arjen kiireen keskellä kuitenkaan välttämättä alkanut luonnostaan syntyä vuoropuhelua. Mentoreita tarvittiin kutsumaan heitä saman pöydän ääreen. – Mentorointi palveli hyvin saattamassa ihmisiä eri valmennusryhmistä yhteen. Saimme todella hyvää palautetta siitä, että arjessa tarvitaan pysähtymistä ja keskustelua kollegoiden kanssa; aikaa sen pohdiskelulle, mitä on tehty ja mitä voidaan yhdessä tehdä. Kun oli aikaa luoda yhteistä käsitystä, alkoi syntyä myös tekoja, Hanna jatkaa. Mentorointia voi kuvata sparraukseksi*, kannustamiseksi ja rohkaisuksi, jossa luodaan uskoa muutokseen ja muistutetaan tekoihin keskittymisen tärkeydestä. Mentorin tukemana oppilaitoksen muutostiimin on helpompi soveltaa valmennuksessa opittuja työkaluja omaan työhönsä, kehittää yrittäjyyskasvatusta ja tehdä rohkeita kokeiluja.

Vilma Mutka (o.s. Väisänen), Hanna Waldén ja Jaana Hiltunen suunnittelevat mentorointia. 55


– Kehittämistyön johtaminen oli uusi asia monille opettajille, ja se oli vaarassa jäädä muun työmäärän alle. Siksi tarvittiin kannustusta ja rohkaisua. Säännölliset tapaamiset auttoivat ylläpitämään kehittämisen jännettä. Niissä sovittiin työnjakoa ja tulevia toimia, toteaa Niina Palmunen. Yksi mentoroinnin suurista haasteista on, että koulut ovat edelleen kovin kiinni vanhoissa rakenteissa ja niissä tarvitaan koko kulttuurin muuttamista. Vaikka muutospaineita tulee monesta suunnastaa, usko perinteisiin oppimismenetelmiin ja opettajuuteen on edelleen vahvaa. Niina miettii osan oppilaitoksista saaneen mentorinnista irti paljon. Niissä on pystytty mentorin tukemana synnyttämään esimerkiksi uusia oppimisympäristöjä. Oppilaitoksissa, joissa annetaan prosessiin ja oman toiminnan kehittämiseen enemmän aikaa, saadaan myös mentoroinnista selvästi tehokkaampi hyöty. Ensisijaisen tärkeää asioiden etenemiselle on, että oppilaitoksen johto saadaan mukaan muutosvauhtiin. Jaana Hiltunen näkee mentoroinnista saaduksi opiksi, että vertaisoppimista ja ristipölyttämistä kannattaisi lisätä ja kutsua ihmisiä yhteen useammista oppilaitoksista. Näin voitaisiin oppia parhaista käytännöistä. TOY-valmentajien valmennuksessa tätä jo toteutetaankin. – Mentorointiryhmiä voisi myös koota tiettyjen teemojen ympärille, jolloin työskentelyyn voisivat sitoutua ne, joita teema kiinnostaa. Mentoroinnissa ei tarvitse tarjota kaikkea kaikille, vaan siinä voi keskittyä enemmän aktiivisiin, jotka sitten innostavat muita, Jaana arvioi.

Niina Palmunen (o.s. Leinonen) tietää, että mentorointi tuottaa tuloksia.

56


57


58


Uskallusta tehdä toisin Muutosten tuulet puhaltavat vinhasti Sataedun Kokemäen toimipisteessä, josta Maija-Leena Haapa-alho, Eija Lempinen, Aira Setälä ja Rami Kantola ovat olleet mukana valmennuksissa. Yhdessä he uskaltavat enemmän. Rohkeat kokeilut, projektit, asiakastyöt ja NY-yritykset ovat tulleet osaksi arkea. – Teemme paljon erilaisia kokeiluja, sillä olemme saaneet uskallusta lähteä tekemään eri lailla. Koko opetussysteemi on muutettu: ote on valmentava ja opettaja on läsnä tilanteen mukaan eikä anna niin tarkkaa ohjeistusta. Opiskelijat saavat enemmän vastuuta töistään, kertoi tekstiilialaa opettava Aira Setälä. Suurtalouskokkeja valmentava Eija Lempinen totesi myös saaneensa rohkeutta. Kokemäellä ei enää paljon lupia kysellä vaan toimitaan uusien ajatusten vauhdittamana. Kun auditoriomaisen tilan pöydät olivat kiinteitä, niiltä pistettiin jalat poikki. Erimuotoisten pöytäryhmien avulla syntyi ympäristö dialogiryhmille ja tiimityöskentelylle. – Teimme syksyllä hullunrohkean kokeilun muodostamalla tiimejä, joissa jokaisessa oli ykkös-, kakkos- ja kolmosvuoden opiskelijoita – siis oppipojat, kisällit ja mestarit samassa ryhmässä. Kaksi opettajaa toimi vetoparina, ja homma saatiin vähitellen toimimaan niin, että koimme loisteliaita hetkiä. Erityisen hienona Eija koki tiimeissä sosiaalisen verkottumisen ja sen, kuinka hyvin heikommatkin oppilaat otettiin mukaan.

Aira Setälä (vas.) valmentaa Nina Mäkistä ja Piia Vesalaa.

59


NY-yritys kasvattaa Matkailualan tutkinnossa NY-yritys on todettu mainioksi oppimisympäristöksi. Maija-Leena Haapa-alho opettaa yrityksen sisällä kaikki kolmannen vuoden ammattiaineet. – Luentotunteja meillä on hyvin vähän. Sen sijaan opiskelijat tekevät paljon erilaisia projektitöitä ja ohjelmapalvelutuotteita tilauksesta asiakkaille. Tuotteen kehittämisen välineenä on Motorola-palaute. Toteutus tehdään tiiminä, jolloin kaikki oppivat kaikilta. Maija-Leena totesi, että syksystä asti NY-yrityksessä toimineissa nuorissa on havaittavissa selkeää kasvua. Heidän valmiutensa tarttua asioihin ovat kehittyneet, ja he ovat nyt paljon valmiimpia lähtemään työelämään. Omniassa opitaan tekemisen kautta Carola Sundström totesi valmennuksen annin näkyvän työssään monin tavoin. Kauneudenhoitoalan lehtori laittaa Omniassa opiskelijansa nyt pähkäilemään itse. Valmiiksi pureskeltua tietoa ei ole tarjolla. – Opiskelijat ovat paremmin mukana, kun saavat itse miettiä asioita. Se motivoi enemmän kuin kalvosulkeiset. Carola kertoi näkevänsä opiskelijat eri tavoin ja olevansa heille enemmän valmentaja kuin opettaja. – Teorialuokassa emme ole olleet pitkään aikaan. Sen vähäisen teorian, jota aikuisille käytännönläheisessä koulutuksessa opetamme, käymme läpi käytännön saleissa.

60


Osuuskunta vireillä Omnian sosiaali- ja terveyspuolella mietitään ahkerasti, miten yrittäjyys saadaan nivottua yhä kiinteämmäksi osaksi opintoja. Lehtori Anna Salinin mielestä oppilaitososuuskunta olisi hyvä lähtö esimerkiksi lähihoitajiksi vanhustyön koulutusohjelmassa opiskeleville. He pääsisivät siellä alkuun vanhustyön ohjaajan ammatissaan. Samassa osuuskunnassa voisivat toimia myös puhdistuspalvelujen perustutkintoa suorittavat. – Osuuskunnassa opiskelijat voisivat saada palkkaa työssäoppimisjaksollaan. Toiseksi he voisivat tehdä sen kautta näytöt yrityksissä, Salin summasi oppilaitososuuskunnan hyötyjä. – Pitkällä tähtäimellä näkisin, että koko tutkinto suoritettaisiin yrityksissä. Meidän koulutukseemme hakeutuvilla on paljon kokemusta ja ammattitaitoa, joten näytöt osaamisesta voitaisiin antaa samalla, kun pyöritetään yritystä. Kaikkein paras valmennus Valmennuksissa Carola ja Anna pääsivät tapaamaan kollegoita, tuulettamaan omaa päätään ja saamaan hyviä ajatuksia muilta. – Kaikkien opettajien pitäisi käydä Tiimimestarit-valmennus. Ryhmässämme muutama opettaja totesi saaneensa tästä enemmän kuin mistään opettajakoulutuksesta koskaan, Carola kertoi. Erityisen innoissaan naiset olivat niistä muutamasta kerrasta, jolloin he kävivät ristipölyttämässä yrittäjien valmennusryhmässä. Näissä tapaamisissa syntyi hyviä ideoita.

61


Loimaalla viihdytään Aarretalossa Minna Strander, Tarja Moisio-Rannikko ja Petri Villa innostuivat Hopesta vierailtuaan Ikaalisissa tutustumassa Taidosto-osuuskuntaan. – Hopetus* käynnistyi Loimaalla meidän pienestä käsi- ja taideteollisuusalan yksiköstämme, mutta muitakin yksiköitä on vähitellen saatu mukaan kehittämään yrittäjämäistä toimintatapaa ja osuuskunta-ajattelua, totesi Minna. – Kipinäpäivän* keskusteluissa meille aukeni, ettei uuden synnyttämisessä tarvitse romuttaa kaikkea vanhaa. Huomasimme, että menneisyydestä löytyy helmiä, joita voimme ottaa käyttöön, painotti kulttuuriaineita opettava Tarja. Kaikilla hyvä olla Loimaan käsi- ja taideteollisuusalan yksikkö julistautui Kipinäpäivässään Aarretaloksi. Rehtori puki Aarretalo-nimessä sanoiksi talon hyvän hengen sekä yhdessä tekemisen ja viihtymisen. Nimi sisältää myös ajatuksen siitä, että jokaisessa oppijassa on aarre. Tuotteet, joita oppilaitoksessa tehdään, ovat aarteita asiakkaille. Aarretalon kivijalka on ammatillinen perustutkinto. Sen päälle rakentuvat yhteisöllisyys, vastuu ja vapaus, luottamus, kestävä kehitys, perinteet ja arvot. Viisivuotisvisiossa toimintaa halutaan kehittää sisustajan ja yrittäjän ammattitutkinnoilla, jotka vahvistaisivat myös osuuskuntaa ja syntymässä olevaa yrityshautomoa. Lyhytkursseilla voitaisiin tarjota täsmäkoulutusta alueen yrittäjille, jolloin he saattaisivat innostua myös mentoroinnista. Näin verkosto työelämään vahvistuisi entisestään. – Aarretalo-ajatus syntyi Kipinäpäivän koontina. Prosessi oli meille ytimen kiillotusta, sillä arvot olivat olemassa, mutta ne kirkastuivat, kun niistä puhuttiin ääneen, kertoi Minna.

62


”On kolmenlaisia tähtiä. Mustat aukot imevät muilta, loistavat tähdet jättävät muut varjoonsa ja valaisevat tähdet levittävät valoa.” Kirsti Lonka Hope Myrskyssä 2009

63


Yhdessä tekemistä Rymättylän rannalla – Täällä tehdään yhdessä eikä sooloilla. Porukalla tekemisellä tuntuu oikeasti olevan merkitystä. Opettajatkin ovat aivan ihmeissään, kuinka kaikki toimivat yhdessä, myhäili Sataedun kehitysjohtaja Veli-Matti Vuori käyskennellessään merenrannalla Rymättylässä. Hänet vei toukokuussa 2010 Rymättylän Kunstenniemeen 48h-yrittäjyysleiri. Mukaan lähti seitsemän opettajaa sekä nelisenkymmentä opiskelijaa Kankaanpään ja Kokemäen toimipisteistä. Leirin ohjelmasta vastasi joukko Tiimiakatemian nuoria tiimiyrittäjiä, joiden esimerkki innosti Satakunnan ammattiopiston opiskelijoita ryhmäytymiseen. – Olemme Tiimiakatemiasta mukana innostamassa sekä tuomassa kuvaa yrittäjyydestä ja osuuskuntatoiminnasta. Samalla välitämme yrittäjämäisiä elämänasenteita, kertoi Valtteri Melkko. Veli-Matti Junkkari totesi yrittäjyyden olevan sitä, että pääsee oikeasti tekemään, mitä haluaa ja mistä saa kiksejä. – Teilläkin on haaveita. Ei siinä sen enempää tarvita kuin töitä niiden toteutumisen eteen, hän kannusti ammattiopiston opiskelijoita. Tehokkain tapa oppia on tiimiakatemialaisten mielestä munata itsensä kunnolla. Sen jälkeen kehtaa paremmin tehdä rohkeitakin juttuja. Opettajille potkua Catering-osastoa Kokemäellä luotsaava Eija Lempinen lähti Kunstenniemeen tarjotakseen valmistuville opiskelijoilleen innostusta yrittäjyyteen ja saadakseen itse vauhtia toiminnan suunnitteluun. – Hain ja sain yhteistä aikaa opiskelijoiden kanssa, potkua ensi vuoteen ja uutta

64


65


66


ideaa. Saimme rungon kuntoon syksyksi, jolloin käyttöön tulee uusi opetussuunnitelma, hän iloitsi. Suunnitelmissa korostuu yrittävyys ja oppijoiden oma aktiivisuus. Tiimityöskentelyä lisätään ja tehdään projekteja, joissa oppilailla on luova rooli. Kankaanpään cateringopintoalan vastaava Kirsti Mäkinen toivoi opiskelijoiden innostuvan leirillä NY-toiminnasta, josta oppilaitoksessa oli jo hyviä kokemuksia. – NY opettaa itsenäisyyttä, asioista huolehtimista ja yrittäjänä toimimista. Paras oppi tulee pikkukömmähdysten ja niistä selviämisten kautta. Osuuskuntaa kyseltiin Veli-Matti Vuoren kaikista puheista oli helppo huomata, että yrittäjyyskasvatus on todella vahva teema Sataedussa. Sitä viedään eteenpäin kehittämällä rinnakkain montaa asiaa, kuten NY-yrittämistä, TOY-mallia ja osuuskuntaa. Veli-Matti lupasi nuorille, että Sataeduun saadaan viimeistään syksyllä osuuskunta, jota opiskelijat ovat kovasti toivoneet. Tämä lupaus lunastettiin etuajassa, sillä osuuskunta Satapro perustettiin jo kesällä. – Osuuskunta on siitä hieno, että se tuo mahdollisuuden toimia yhdessä. Siellä voi tehdä myös omaa juttua, mutta saa tukea ja pääsee jakamaan asiat, totesi kolmatta vuottaan Tiimiakatemiassa opiskellut Petrus Piironen. Leirillä mukana ollut mentori Niina Palmunen antoi Sataedun opettajille täyden tunnustuksen siitä, että he ovat miettineet yrittäjyyteen liittyviä juttuja ja kouluttautuneet. – Osuuskunnat ovat nyt nousussa. Eri aloilla ammattilaiset haluavat tehdä enemmän yhteistyötä, ja osuuskunta sopii siihen. Se on verkostoitumista parhaimmillaan, hän mainitsi. Kehitysjohtaja Veli-Matti Vuori, tiimiyrittäjä Petrus Piironen ja opintoalavastaava Rami Kantola yhdistivät voimansa valmennuksessa ja innostivat yrittäjyyteen. 67


Leirikoulu sopiva oppimismenetelmä hiusalalla Kun Satu Railo tiesi Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa saavansa ryhmäkseen hiusalan opiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin, hän alkoi jo keväällä miettiä, että tämän joukon kanssa hän haluaa tiimiytyä heti opintojen alussa. Sopivaksi keinoksi löytyi viikonlopun leirikoulu. Leirikoulu houkutteli Pohjan Tilalle Loimaalle mukaan vain puolet opiskelijoista. Satu ei antanut tämän masentaa, sillä hän on valmennuksessa oivaltanut Esa Saarisen lanseeraaman ”Myönteisten voimien salaliiton”* ja Johannes Partasen puuttumattomuuden lain*. – Valmentajana voin pelata niiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ja innostuneita, ja toisinaan kannattaa olla puuttumatta asioihin. Leirikoulussa mukana olleet kehuivat sitä varauksetta ja myönsivät, että opettajan innostus sai myös heidät innostumaan. – Leirikoulussa opiskelu oli mukavampaa ja rauhallisempaa, kun ryhmä oli pieni. Siellä tutustuttiin, luotiin yhteishenkeä ja opettajaankin syntyi läheisempi suhde. Leirikoulu rikkoi paljon ennakkoluuloja, juttelivat mukana olleet opiskelijat. – Leirikoulu oli niin hieno kokemus, että sellaisen voisi pitää uudestaan. Olisi hyvä idea olla yötä koululla, jossa ovat kaikki oppimisen välineet. Silloin olisi aikaa paneutua johonkin tiettyyn juttuun. Koulupäivinä aikaa on vain neljä tuntia ja kauhea häslinki päällä, pohti Laura Aaltonen. Koululla voisi intensiivisesti toteuttaa vaikka hiustenleikkuukurssin tai kampausten tai värjäysten harjoittelun.

68


69


Leirikoulu kannattaa toteuttaa viikonlopun sijaan kouluviikolla, jolloin opiskelijoita saa varmasti suuremman joukon mukaan. Vaikka se silloin sotkeekin enemmän lukujärjestyksiä, toteuttaminen on myös rehtori Markku Kaurilan mielestä vain järjestelykysymys. Kaurila on esimiehenä ollut Satu Railolle merkittävä tuki. Esimerkiksi leirikouluajatukselle hän näytti heti vihreää valoa. – Hopen kautta syntyy uusia toimintamalleja, ja on tärkeää kokeilla, sopivatko ne meille. Olisi varmasti hyväksi, että valmennukseen osallistuvia opettajia olisi samassa yksikössä aina kaksi, jotta he voisivat tukea toisiaan uuden suunnittelussa ja toteutuksessa, Kaurila pohti. Hän piti tärkeänä yrittäjyyden ja sisäisen yrittäjyyden kannustamista toisella asteella, mutta oman haasteensa siihen luo opiskelijoiden nuoruus, sillä ikä on otettava kaikessa huomioon. Pulpetit pois Hiusalan opiskelun arjessa yrittäjyyskasvatusvalmennuksen vaikutteet näkyvät vahvimmin siinä, että dialogiympyrä* otetaan usein käyttöön. Satu kokee hienona, että piirissä kaikki keskittyvät eikä kukaan pääse esimerkiksi räpläämään kännykkää, kuten pulpeteissa istuttaessa helposti käy. Oman valmennuksensa myötä Satu on ottanut käyttöön myös treenipäiväkirjat, joita opiskelijat täyttävät työssäoppimisjaksolla. Aivan uutta ja kokeilun arvoista on sekin, että kolmannen vuoden opiskelijat tekevät yrittäjyyden näyttönsä ryhmissä. Kolmannes heistä tekee näytön osuuskunnasta, kolmannes NY-mallista ja kolmannes omasta yrityksestä. Näin tulevat käsittelyyn erilaiset yrittäjyysmallit, joita voi hyödyntää oppilaitoksessa ja tulevassa työelämässä.

70


Rohkeus luo hämmennystä Hope Tiimimestarit -valmennus oli Satu Railolle kerrassaan loistokas kokemus, vaikkei hän lähtiessään tiennytkään, mitä oli odotettavissa. Kun apulaisrehtori Tarja Asula ”kauppasi” valmennusta, Satu tarttui tilaisuuteen eikä ole päätöstään katunut. – Tämä oli hieno valmennus ja antoi valtavat verkostot. Valmennus kannusti rohkeisiin kokeiluihin ja oli minulle rikasta ja voimaannuttavaa, vaikka se aiheuttikin ihmetystä, hämmennystä ja sekasortoakin työyhteisössä. Valmennuksen vahvuus oli hänen mielestään se, että ryhmässä on paljon samanhenkisiä ihmisiä ajattelemassa yhdessä. Johannes Partanen, Minna Erkko ja Maria Käkelä toimivat loistavina valmentajina koulutuksessa. – Olemme jo kyselleet, eikö mistään saisi rahoitusta jatkokoulutukseen. Yrittäjyysinto leviää Sataedussa Sataedu on hieno esimerkki siitä, kuinka hyvät ideat ja yrittäjyyden käytännöt leviävät koulutuskuntayhtymän sisällä. Hopen yrittäjyyskasvatuksesta innostuttiin ensin voimallisesti Kokemäellä, josta alettiin innostaa muita mukaan. Nakkilasta lähdettiin seuraavaksi valmennuksiin ja sitten Kankaanpäästä. – Kokemäki toi meille Hope-kipinän, ja me puolestamme olemme vieneet heille NY-yritykset, joista meillä on liiketalouden opinnoissa jo pitkät perinteet, kertoi lehtori Birgitta Lautaoja. Birgitan lisäksi Tiimimestareiksi valmistuivat Kankaanpäästä cateringalan opettaja Kirsti Mäkinen ja autoalaa opettava Pauli Huhtamaa. – Tämä valmennus todella sytytti. Uskallamme nyt antaa opiskelijoille luovuuden vapautta, jonka vanha systeemi helposti tukahduttaa, Birgitta mietti.

71


72


Opiskelijat muuttuvat jatkuvasti rauhattomammiksi, joten Birgitan mielestä on aiempaa tärkeämpää miettiä, miten opiskelijat saadaan todella innostumaan oppimisesta ja valmistumaan ammattiin. Hän toi valmennuksesta käytäntöön esimerkiksi oppimissopimukset, joiden perustalle rakennetaan koko opiskelu. – Opiskelijat ratkaisevat nyt tehtäviä itsenäisesti, ja minä tuen heitä valmentajana. Tiimit miettivät omat arvot itselleen ja motivoituvat muutenkin monin tavoin. Birgitta pyrkii myös kannustamaan opiskelijoita lukemaan opetettavaan aiheeseen liittyviä kirjoja. – Heidän pitää kurssin lopussa palauttaa lista lukemistaan kirjoista. Minä tuon tunneille mukanani joitain kirjoja, joita he voivat hyödyntää, ja opiskelijat käyvät myös itse lainaamassa kirjastosta mieleisiään kirjoja. Myös Kirsti Mäkinen on ottanut käyttöön oppimissopimukset ja kokonaan uuden työjärjestyksen. Nykyään kaikilla neljällä cateringalan opettajalla on ohjattavanaan jokaisen vuosikurssin opiskelijoita. Samassa tiimissä keittiöllä on niin ykkösiä, kakkosia kuin kolmosiakin oppimassa yhdessä tehden. – Kokeilu tuntuu hyvältä, vaikka onhan meillä vielä monenlaista yhteensovittamista. Rakenteet määrittävät vielä paljon, kun ruoan on oltava valmiina tiettyyn aikaan ja asiakkaita on aina palveltava hyvin.

NY-yrittäjät Tiina Haapala ja Diana Ahlström Sataedun Kankaanpään yksiköstä.

73


Vastuu ja pallo opiskelijalla Kun opintoalavastaavat ehdottivat Tiimimestarit-valmennusta Pauli Huhtamaalle, miestä ei tarvinnut kauaa innostaa mukaan. – Näin tässä mahdollisuuden muodostaa opiskelijoista itseohjautuva ryhmä, jota motivoi yrittäjyys ja se, että he pääsevät tienaamaan jotain yrittämisen kautta. Autoalalla yrittäjyys on aina ollut opintojen perusta. Monet alaa opiskelevat nuoret miehet perustavat yrityksen jo ennen armeijaan menoa. Osa taas jatkaa perheyritystä ja haluaa käydä ammattikoulussa opiskelemassa tekniikkapuolen kuntoon. Valmennuksesta Pauli koki tuoneensa opetukseen valmentamisen näkökulmaa sekä dialogin. Kun vanha opettaminen oli kursseja ja kokeita, keskitytään nyt opiskelijaan ja siihen, mitä hän oppii. Vastuu ja pallo ovat opiskelijalla, jonka puolesta ei tehdä asioita. – Olen oppinut käsittelemään paremmin ryhmää ja noukkimaan tarvittaessa yksilön esiin. Kysymyksillä ohjaaminen on nyt arkipäivää, ja prosessin pitää uskaltaa antaa viedä. Toppailen menoa vasta, jos ollaan niillä kalkkiviivoilla, että lähestytään kalliin virheen tekoa. – Haastetta oppilaitoksessa riittää siinä, että saisimme aikaan todellista yhteistyötä eri alojen välillä. Ideaalitavoite olisi, että opiskelijoita eri linjoilta olisi samassa NY-yrityksessä ja toisi sinne omaa osaamistaan, Pauli kaavaili. Työkaverit kiinnostuneita Opettajat levittävät mielellään uusia näkemyksiään myös työtovereille. Kankaanpään yksikössä ajatukset on otettu hyvin vastaan. – Mitään vastustusta ei ole ollut, ja kahvipöydässä yrittäjyysasioista keskustellaan ihan mielellään. Moni silti vaatii oman aikansa lämmetäkseen asioille, Birgitta muotoili.

74


Innostuneet opettajat Sataedun eri opetusyksiköistä ovat keskenään hyvin verkostoituneita. – Kun kaikki ovat innostuneita ihmisiä, joilla on paljon ajatuksia yrittäjyydestä, on todellinen voimavara miettiä asioita yhdessä. Salon Keikkailu kirjaksi Salon seudun ammattiopistossa on luotu Keikkailu-kirja, joka on nuorten puhetta positiivisessa hengessä, tirkistelyluukkuja näkökulmiin, sytykkeitä ja ideoita. Tavoitteena on synnyttää prosessi ja uudenlainen tekemisen tapa, joka kulkisi mukana arjessa. Kirjan perustana on Unelma-menetelmä*, joka pyrkii sytyttämään oppijan liekkeihin. Se auttaa löytämään sydämen palon tekemiseen, sillä vain sitä kautta voi syntyä todellinen motivaatio. – Valmennamme opiskelijoita ottamaan oman opiskelunsa johtajuuden itselleen; uppoutumaan, heittäytymään ja kulkemaan kohti intohimoa ja innostumista. Matkaeväinä ovat uskallus kokeilla, rakkaus alaan ja mahdollisuus vaikuttaa omaan oppimiseensa, totesi kuvallisten aineiden lehtori Johanna Rintanen. Olennaista kaikessa on moniäänisyys. Oppijan ajatukset koetaan tärkeiksi, ja hänen äänensä halutaan nostaa pintaan. Keikkailu-kirja juontaa juurensa syksyllä 2008 perustettuun Keikkailu-blogiin. Blogi luotiin tuomaan kuuluville moniäänisiä unelmia. Siitä haluttiin foorumi arjen ulostuloille, näkökulmille ja ilmestyksille. – Blogissa tärkeää oli avoimuus ja läpinäkyvyys. Kaikilla oli sinne sama salasana ja matala kynnys, ja ideana oli, että kaikki saavat vaikuttaa siihen, mihin suuntaan asioita viedään. Kun oppijat toivat ajatuksiaan julki, me näimme, mikä heitä

75


kiinnostaa, mistä he puhuvat ja miten koko käsi- ja taideteollisuusalaa voi tarkastella laajemmin, kulttuuriaineiden opettaja Johanna Lahtinen jutteli. Kirjan avulla Keikkailun ideologia saadaan jylläämään oppijoiden arkeen. Se on työväline lukuvuoden jokaiseen viikkoon. Kirjan isot teemat ovat itsensä johtaminen, tiimioppiminen, yrittäjyys ja arviointi. Seuraava haave Salossa on luoda virtuaalinen, kolmiulotteinen maailma, jossa Keikkailu-kirjan käyttäjät voivat tavata toisiaan. Siihen asti keikkailijat vaihtavat ajatuksia Keikkailu-kirja -nimisessä Facebook-ryhmässä. Valmentajat tosi toimissa Kolmannen Hope Tiimimestarit -ryhmän pitkä valmennus huipentui Tiimiakatemialla, jossa opettajat pääsivät valmentamaan tiimiyrittäjinä toimivia opiskelijoita. – Tämä oli kaikkein paras mahdollinen päätös valmennuksellemme. Olemme kuulleet paljon ajatuksia ja teorioita, ja nyt pääsimme oikeasti kokeilemaan valmennusta meille entuudestaan tuntemattomien nuorten kanssa vieraassa paikassa. Se kruunasi kaiken, iloitsi Pirkko ”Pipa” Palermaa. – Saimme olla oikeita valmentajia Tiimiakatemialla. Se oli meille suuri lahja Johannes Partaselta. Meihin todella luotettiin, hän jatkoi. Sisustussuunnittelua Salon seudun ammattiopistossa opettava Pipa kehui Tiimiakatemian avointa ja rentoa ilmapiiriä juuri niin turvalliseksi, että siellä oli helppo heittäytyä innovoimaan.

Hope Tiimimestarit Tiimiakatemialla, Pirkko Palermaa (toinen vasemmalta) ja Lauri Keltaniemi (seisomassa) valmentamassa.

76


77


”Kolahti ja kopsahti” Hope Tiimimestareiden tehtävänä oli pareittain valmentaa nuorten ryhmiä verstaissa*. Hyvin nopeatempoisessa työskentelyssä synnytettiin yhdessä ideoita ja luotiin tuoteaihioita, joista valmistettiin prototyyppi esiteltäväksi asiakkaille jo seuraavana aamuna. Saman tien prototyypeistä koottiin talon sisällä messut, joissa osa tiimien ideoista äänestettiin edelleen kehitettäviksi. Verstaat työskentelevät valittujen ideoiden kanssa parin viikon ajan. – Opiskelijat olivat aivan fantastisen hyvin mukana, mikä oli arvokasta meille. Meidän ryhmämme hyvin nuoret opiskelijat edustivat uudenlaista ajattelua ja halusivat kehittää asioita yhteiskunnallisesti. Yksi idea olivat syrjäytyneiden nuorten leirit. Heidän ajatteluaan ei määrittänyt siis vain raha, jutteli Pipa, joka valmensi ryhmää yhdessä Ilmajoella opettavan Lauri Keltaniemen kanssa. Pipan ja Laurin valmennettavien innovaatio oli Sorvi-peli – moderni testi, jota yrityksissä voidaan käyttää esimerkiksi, kun haetaan uutta työntekijää. Rentoa peliä voidaan käyttää myös organisaation sisällä, kun mietitään, mikä tiimi alkaa tehdä mitä työtä ja kenen kanssa. – Saimme valmennettaviltamme kiitosta siitä, että onnistuimme luomaan mukavan ilmapiirin ja meitä oli helppo lähestyä. Olimme ilmeisesti sopivan erilaiset toimimaan hyvin yhdessä, minä puhelias ja Lauri hiljaisempi ja verkkaisempi. Valmennuspäiviä Jyväskylässä Pipa luonnehti henkisesti rankoiksi ja paikka paikoin niin sekaviksikin, että asiat edelleen kypsyvät sisällä ja vaativat aikaa sulatteluun. Jotkin jutut ”kolahtivat ja kopsahtivat” heti, ja joistain jäi pieni nälkä lukea vielä.

Innostuneiden nuorten valmentaminen sytytti Jorma Sahlbergin, Anna-Maija Lassilan ja Teija Ripattilan.

78


79


80


– Tämä päätti meidän oman pitkän valmennuksemme, ja nyt tulee kova kaipuu. Meillä on ollut fantastista tiiminä, joten kyllä tästä jää hyvä mieli, Pipa kiteytti. Tiimien toimivuus pääsi yllättämään Kulttuurialan koulutuspäällikkö Arto Kuusela Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta nautti Jyväskylässä erityisesti siitä, että pääsi rauhassa tutustumaan Tiimiakatemiaan. Häntä kiinnostivat monenlaiset asiat opiskelijoiden rekrytoinnista tiimityöskentelyyn, osuuskunnan toimintaan ja tulosten mittaamiseen. Myös se, kuinka hyvin opetussuunnitelmien mukaiset asiat toteutuvat tiimeissä, hahmottui hänelle kunnolla vasta tällä reissulla. – Oli hieno tilaisuus päästä keskustelemaan Tiimiakatemian nuorten kanssa ja kuulemaan heidän ajatuksiaan. Talossa on hyvin aloitekykyisiä ja innovatiivisia nuoria, hän totesi. Artoon teki vaikutuksen se, kuinka aktiivisesti nuoret ryhtyivät toimimaan, kun ideat olivat syntyneet ja kuinka rohkeasti niitä lähdettiin heti testaamaan asiakkailla. – Tiesin tiimien toimivuudesta, mutta silti minut yllätti, että ne oikeasti toimivat noin hyvin. Tiimit olivat itseohjautuvia, ja niiden toiminta tapahtui tarpeen pohjalta. Tiimiakatemialla valmentaessaan Arto mietti koko ajan, mitä omassa oppilaitoksessa voisi tehdä toisin. Monet Tiimiakatemian menetelmistä soveltuisivat hänen mielestään toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja olisivat suhteellisen helposti toteutettavissa. – Meillä ovat ulkopuolisille tehtävät työt ja projektit jo nyt tärkeä osa arkea. Samoin tuotteistamista painotetaan. Normaali koulutyyppinen opetus ei enää oikein toimi, hän mietti.

Tiimiakatemia teki vaikutuksen myös Ulla Enckell-Valoon.

81


Kiitettävä kaikille valmennuksesta – Kiitettävä tuli kaikille, napautti Johannes Partanen empimättä, kun häneltä pyysi arviota Hope Tiimimestareiden onnistumisesta valmentajina Tiimiakatemialla. Tuore opetusneuvos oli innoissaan siitä, että opettajien pitkän valmennuksen auskultointi ymmärrettiin tehdä Tiimiakatemian innostuneiden nuorten kanssa. Tätä ideaa hän aikoo hyödyntää tulevaisuudessakin, kun eläkkeelle jäätyään miettii keskittyvänsä aikuiskoulutukseen. Joillakin Tiimiakatemian nuorilla oli muistissaan aiempi kokemus, jolloin valmentajina oli muun muassa yritysjohtajia. – Opiskelijoiden kommentti oli, että opettajien tapa valmentaa oli kivempi. He osasivat vuorovaikutteisuuden, ja heidän oli yrittäjiä ja yrityselämän johtajia helpompi luopua kontrollista. He eivät kyttäilleet, vaan valmennuksessa vallitsi luottamuksen ilmapiiri, Johannes kiitti. Opettajat näyttivät hänen mielestään olevan valmentajina innoissaan siitä, kuinka hauskaa ja hienoa on valmentaa ihmisiä, jotka ovat oikeasti halukkaita toimimaan tiimissä. – Verstaissa syntyi esimerkiksi itu Jyväsjärven jäälle järjestettävästä talvitapahtumasta. Järvestä tehtiin pienoismalli, josta saattoi nähdä, missä mitäkin tapahtuu. Sillä kun lähtee myymään tapahtumaa, niin asiakas todella tajuaa, mitä on ostamassa, Johannes selitti. Unelmia toteuttamaan Kun Hopen kolme ensimmäistä pitkää valmennusta olivat onnistuneesti ohi, saattoi Johanneskin huokaista. Hän naurahti, etteivät opettajat olleetkaan niin hankala porukka kuin hän pitkällä opettajataustallaan pelkäsi.

82


Hän toivotti uudet opettajat lämpimästi tervetulleiksi alkaviin Tiimimestaritvalmennuksiin. – Tiimimestarit-valmennus on paljon mielenkiintoisempi ja tehokkaampi kuin perinteiset koulutukset tai seminaarit, ja sen kautta pääsee mukaan myös kansainväliseen verkostoon. Tiimimestarit-porukka kasvaa koko ajan, siellä on innostusta ja spiritiä tehdä sitä, mikä on unelmaa. Johanneksen mielestä nyt on korkea aika ihan jokaisessa oppilaitoksessa miettiä, koulutetaanko opiskelijoita pelkästään työpaikkoihin vai myös luomaan työpaikkoja. Tiimiakatemia kulkee tiennäyttäjänä, sillä siellä ihmisiä valmennetaan näiden omaan palvelukseen, hallitsemaan omaa elämäänsä ja toteuttamaan omia unelmiaan. Se on paljon haastavampaa kuin muiden palveluksessa toimiminen. – Koko Suomi olisi paljon kovemmassa vauhdissa, jos täällä voisi toteuttaa itseään ja omia unelmiaan. Silloin tänne varmasti muuttaisi muualta päteviä ihmisiä eivätkä omat osaajat lähtisi pois, Johannes kiteytti. Tekemisen meininki puhutteli Lauri Keltaniemi totesi saaneensa pitkästä valmennuksesta valtavan määrän uusia eväitä ja samalla rohkeutta uskoa omiin ajatusmalleihinsa. Suora tekemisen meininki on pitkään puhutellut häntä, aikomisella kun ei pääse eteenpäin. Kun sisustusrakentamista ja -suunnittelua Sedu Ilmajoella Pappilantien yksikössä opettava Lauri syyskaudella antoi opiskelijoidensa tehtäväksi pitserian ja huoltoasema-kahvion sisustukset, hän jätti opiskelijaryhmän vetovastuuseen ja vetäytyi itse kannustamaan. – Opiskelijat vähän pelästyivät, onko opettaja ihan nukahtanut ja pitääkö kaikki tehdä itse. Työ kuitenkin onnistui hyvin, ja loppupalautteessa toimintatapaa kiitettiin.

83


84


85


Lauri vie valmennuksesta käytäntöön varsinkin tekemällä ja yrittämällä oppimista ja pyrkii kehittämään NY- sekä osuuskuntatoimintaa. Omassa valmennuksessaan Lauri koki haasteellisimmaksi heittäytymään joutumisen sekä itsensä likoon laittamisen. Epämukavuusalueella* käymisen hän kuitenkin kokee kasvattaneen ja antaneen rohkeutta. Hän myönsi valmennukseen matkatessaan toisinaan miettineensä, mihin taas on menossa mutta palanneensa kotiin aina kokemuksia ja varmuutta rikkaampana. Elämyksellisyyden ansiosta asiat myös jäivät mieleen, kalvosulkeisista ei kukaan muistaisi puoliakaan. Lauri arvosti myös sitä, että valmennus pidettiin arkisista ympäristöistä poikkeavissa paikoissa. Tämä auttoi irtautumaan keskeneräisistä töistä. – Keskustelu kumppaneiden kanssa oli myös tärkeää, sillä samantyyppisten asioiden kanssahan sitä painitaan. Suuri anti oli kuulla toisten ajatuksia, ideoita ja kokemuksia. Uusia ajatuksia ja työkaluja Outi Kaski Sataedun Nakkilan toimipisteen erityisopetuksesta määrättiin mukaan valmennukseen talosta pois lähteneen opettajan tilalle. Hän on siitä johtajilleen erittäin kiitollinen. Outi on ehtinyt vaikuttaa koulumaailmassa vasta kolmen vuoden ajan, ja valmennus osoittautui hyväksi keinoksi päästä sinne syvemmälle. – Sain paljon uusia ajatuksia ja erilaisia työkaluja. Esimerkiksi dialogi ja yhdessä tekemällä oppiminen kolahtivat. On hienoa päästä pois vanhasta opettaminenoppiminen -asetelmasta ja nähdä opettaja valmentajana, joka kulkee oppijan vierellä. Tämä tiimioppimisen vallankumous on kovasti erilaista kuin opettaminen omana opiskeluaikanani.

86


Valmennuksen ohessa Outi suoritti erityisopettajan opintoja Hämeen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, mikä sai hänet pohtimaan koulutusten yhtäläisyyksiä. – Ihan kuin yrittäjyyskasvatusvalmennuksessa myös erityisopetuksessa pitäisi oppiminen rakentaa oppilaan vahvuuksien varaan. Myös tiimioppiminen on tärkeää. Tiimissä kaikkien vahvuudet täydentävät toisiaan ja saadaan aikaiseksi enemmän kuin jokainen yksin saisi. Outi kulki valmennuksessa samassa yksikössä työskentelevän Teija Ripattilan kanssa, joten valmennuksen antia voitiin puida ja jakaa yhdessä. Yhteinen innostus johti NY-toiminnan käynnistämiseen Nakkilan yksikössä.

Johtaja on muutoksessa opettajan tärkeä tuki Kun tavoitteena on yrittäjyyspositiivisen ilmapiirin luominen oppilaitoksiin, tarvitaan paitsi uudenlaista ajattelua myös rohkeaa rakenteellisten esteiden purkamista ja käytännön vapauksien antamista opettajille. Se vaatii opettajien henkilökohtaisten valmennustaitojen kehittymistä sekä oppijakeskeisten menetelmien käyttöönottoa. Kaikkiin muutoksiin tarvitaan sekä tekijä että lupa tehdä. Näissä oppilaitoksissa, joissa yrittäjyyden oppimisen vallankumousta voidaan alkaa toteuttaa, on myös oppilaitoksen johdon oltava hyväksymässä ja kannustamassa innovaattoreita ja muutoksen pilotoijia*. – Muutos oppilaitoksessa tarvitsee rohkeita valmentajia, jotka haastavat tavat toimia. Lisäksi tarvitaan rohkea rehtori, joka uskaltaa olla opettajien tukena, kun nämä lähtevät muuttamaan toimintatapojaan, toteaa Mika Partanen Partus Oy:stä. Tähän puheenvuoroon kiteytyi moneen kertaan dialogissa todettu asia: johtajan pitää olla vankka tuki, johon opettaja voi luottaa joka käänteessä.

87


88


Partuksen toimitusjohtaja Mika Partanen, Yrkeshรถgskolan Novian valmentaja Joachim Ramstrรถm ja Partuksen asiakkuusjohtaja Matti Suomala pohtivat johtajuuden muutosta.

89


– Johtaja tarvitsee rohkeutta ja luottamusta höllätä kontrollia ja kannustaa tekemään. Hyvä johtaja uskaltaa antaa opettajille vapauden toteuttaa itseään ja uskoo, että nämä pärjäävät, miettii Minna Erkko. Muutos ei voi odottaa, että kaikki opettajat ovat ensin ehtineet käydä valmennuksessa. Jonkun on lähdettävä liikkeelle ja uskallettava ottaa epäonnistumisenkin riski. Johtajille eväitä Tiimiakatemialta Hope kutsui johtajat ja rehtorit Jyväskylän Tiimiakatemialle kohtaamaan yhdessä koulujen johtamisen riemullisia haasteita. Eväitä matkalle haettiin dialogiympyrästä sekä Tiimiakatemian nuorten kokemuksista. – Joskus on helpompi pyytää anteeksi kuin lupa. Jos aina odottaa lupaa, mikään ei lähde liikkeelle, kuvasi Mika Partanen Tiimiakatemian toimintatapaa. Tiimiakatemiaan opiskelemaan tulevat perustavat heti omia tiimiyrityksiä ja alkavat yhdessä miettiä sopivaa ideaa yritykselleen. Oppiminen tapahtuu tekemällä toimeksiantoja elinkeinoelämälle omassa tiimiyrityksessä. Opintoja tuetaan teoriaohjelmalla ja valmennuksella. Osuuskunnissa ansaituilla rahoilla tehdään opiskelun päätteeksi maailmanympärysmatka. – Oppiiko tällä tavoin kaikki tarvittavat tiedot, taidot ja kompetenssin? huolestui Hannu Mattila HM Business Service Oy:stä johtajien kohtaamisessa. – Täällä oppii enemmän, koska opimme tekemällä. Lisäksi luemme valtavan määrän kirjoja, joista saamme pisteitä. Kirjan luettuamme kirjoitamme esseitä siitä, millaisia kolahduksia saimme ja mitä viemme suoraan käytäntöön, valisti Takomo-osuuskuntaan Tiimiakatemiassa kuuluva Sisko Mäkinen. Tärkeä osa projektityöskentelyä on esimotorola*, jossa suunnitellaan toiminta


ja tehdään esimerkiksi budjetti. Tiimin omaa valmentajaa tavataan treeneissä kaksi kertaa viikossa aina neljä tuntia kerrallaan. Valmentajan kanssa käydään myös kahdenkeskisiä keskusteluja. Valmentaja seuraa tiimiä koko 3,5-vuotisen opiskelun ajan. Hänen roolinsa on olla dialogin ja oppimisen ohjaaja ja tukea teorian soveltamista käytäntöön. Hän tuo mukaan myös omaa substanssiosaamistaan. Sisko Mäkinen mainitsi tärkeänä myös virheistä oppimisen. Virheitä saa tehdä, kunhan ei tee kahdesti samaa. Motivaatio korkealla Tilastot kertovat, että Tiimiakatemian käyneillä nuorilla on matala kynnys lähteä yrittäjyyteen. Vuosi valmistumisen jälkeen heistä 37 prosenttia toimii yrittäjinä. Kahden vuoden kuluttua valmistumisesta lähes puolet on yrittäjiä. Peräti 91 prosenttia Tiimiakatemiasta valmistuneista tradenomeista työllistyy heti valmistumisensa jälkeen. Tiimiakatemiassa oli vuonna 2010 yhteensä 200 tiimiyrittäjää ja 12 osuuskuntaa. Näiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,6 milj. euroa. Opiskelijat tuottivat valtion kassaan noin 400 000 euroa veroja ja muita maksuja. Yhteiskunnalle Tiimiakatemian koulutuksen järjestäminen maksaa 750 000 euroa, joten oppilaitos kannattaa pitkälle itse itsensä. Johtajiin teki vahvan vaikutuksen se, kuinka avoimesti, rehellisesti ja iloisesti kaikki opiskelijat Tiimiakatemialla vastailivat kysymyksiin. Vieraille välittyi tunne, että kaikilla on hauskaa ja motivaatio on korkealla tasolla. – Hyvä henki kulkee perintönä. Aloittavat opiskelijat moikataan heti ensimmäisenä päivänä ja heiltä kysellään kuulumisia. Olemme kaikki samassa veneessä, totesi Sisko Mäkinen.

91


SATAEDU vie yrittäjyyttä voimakkaasti käytäntöön Sataedussa valmistui yrittäjyyskasvatuksen kehittämisohjelma, jonka lähtökohta on viedä 30 opintoviikon yrittäjyysopinnot käytäntöön. Kehitysjohtaja Veli-Matti Vuori totesi, että haaste on kova mutta mahdollinen, sillä yrittäjyyskasvatuksen käytäntöön viemiseen on kuntayhtymässä sitoutunut tusinan verran opettajia. He kaikki ovat Tiimimestareita. Pedagogisen ohjelman luomista viitoitti ajatus pitkän yrittäjyyspolun tarjoamisesta opiskelijoille. Perustutkinnossa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille tuodaan helppoja tapoja sisäisen yrittäjyyden synnyttämiseen ja seuraavina vuosina lisätään tieto- ja kokemuspohjaa yrittäjyydestä. Perustutkinnon jälkeen seuraa yrittäjän ammattitutkinto. – Pyrimme luomaan jatkumon, jossa yrittäjyyden osaaminen lisääntyy koko ajan. Polun päässä on tilanne, jossa perusopinnoistaan valmistuva joko työskentelee osuuskunnassa tai toimii yrittäjänä ja hänellä on mahdollisuus jatkaa yrittäjän ammattitutkintoon, Vuori mietti. Hän paljasti vielä haaveekseen yrityshautomon, joka syntyisi toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteyteen.

Näin ”hopettuminen” tapahtui Sataedussa. Kuvio perustuu Maija-Leena Haapa-alhon prosessikuvaukseen.




3 Opiskelijat uskaltavat enemm채n


K K

UN OPISKELIJOILLE annetaan mahdollisuus tehdä asioita tiiminä yhdessä muiden kanssa, he uskaltavat tehdä isompia tekoja ja oppivat enemmän. Teoksessa Tiimiakatemia - Tositarina tekemällä oppivasta ympäristöstä todetaan, että tiimin oppiminen lähtee liikkeelle uuden, yhteisen näkemyksen etsimisestä. Jokainen tiimin jäsen haastetaan tarkastelemaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään ja kuuntelemaan muita. Dialogin avulla luodaan lopulta uusi, yhteisesti hyväksytty ja jaettu näkemys. Näitä uusia näkemyksiä kokeillaan käytännön tilanteessa. Työskentely edellyttää usein myös rajojen ylittämistä, kuten tiedon hankkimista tiimin ulkopuolelta. Tähän pitää luoda niin mahdollisuudet kuin edellytyksetkin. Kun kokeilut on tehty ja tarpeellinen tieto tai muu resurssi hankittu tiimin ulkopuolelta, on jälleen aika kokoontua yhteen, keskustella ja harjoittaa aitoa dialogia. Näin saadaan taas aikaan uutta yhteistä, yhdessä synnytettyä ajattelua ja tiimi tukee kunkin yksilön oppimista antamalla jokaisen ajattelun ja kokemukset yhteisen oppimisen välineeksi.

Tiimioppiminen synnyttää tiimiyrittäjyyttä Tiimien käytön suurin väärinkäsitys on se, että usein tiimit muodostetaan osaksi organisaation rakennetta. Näkökulma pitää vaihtaa opettajien organisoinnista opiskelijoiden tiimioppimiseen. –38 vuotta opettajana ja valmentajana ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että oppiminen on hidasta, mutta hämmästyksekseni tiimien avulla voimme nopeuttaa oppimista, sanoo Johannes Partanen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa ja Tampereen ammattikorkeakoulun ProAkatemiassa yrittäjyyttä opitaan omissa tiimiyrityksissä. Tiimioppiminen on yrittäjyyden oppimisen sosiaalinen innovaatio. Voimme puhua tiimioppimisesta tai oppivista tiimeistä. 96


NY-yrittäjät Heli Hautamäki ja Hanna Kukkumäki oppivat yhdessä tekemällä. 97


Tiimioppimisessa on kyse yhteisöllisestä ajattelusta ja tiedon rakentelusta sekä sosiaalisten taitojen kehittymisestä. Oppimisen taidot ja sosiaaliset taidot ovat opittuja, eivät synnynnäisiä. Ihminen ei luonnostaan ole muita huomioonottava ja vastustaa siksi yksilövastuuta pidemmälle meneviä tehtäviä. Yhteisöllisyys tulee kasvattaa ihmiseen, eikä se ole kaikkein yksinkertaisin kasvatustehtävä. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen yrittäjyyden oppimisessa tiimejä on käytetty erilaisissa oppijoiden toteuttamissa projekteissa. Niissä toteutuu toiminnallisen oppimisen käytäntö. Projektitiimien valmentaminen ja johtaminen on monimutkaista, koska tiimit työskentelevät yhdessä rajoitetun ajan eivätkä sen jäsenet ehkä tunne toisiaan aiemmin. Valmentajan tärkein tehtävä onkin saada ryhmä toimimaan tiiminä. Tiimi oppii kollektiivisesti. Opit kehittyvät jaetun johtajuuden, jatkuvan harjoittelun ja kokemuksen avulla. Tehokkaasti oppivia ja tulosta tekeviä tiimejä rakennettaessa menestyksen avaimia ovat selkeät tavoitteet ja selkeät roolit jokaiselle yksilölle. Se tarkoittaa, että projektitiimin jokaisen jäsenen on ymmärrettävä tiimin päämäärä sekä jaettava yhteinen ymmärrys projektin tavoitteista. Tiimeillä täytyy olla myös mittarit, joiden avulla niiden kehittymistä seurataan. Ilman mitattavaa päämäärää ei ole tiimiä. Alussa tiimien on vaikea löytää yhteistä päämäärää, mutta valmentaja voi vahvasti tukea ja rohkaista sen löytämisessä. Tiimiakatemialla tiimiyrityksen kehittymistä seurataan Laatu 47 -arvioinnin* avulla. Siinä käydään puolivuosittain läpi tiimiyrityksen keskeisimmät prosessit. Keskeistä tiimiyrittäjyyden ja -oppimisen onnistumisessa ovat hyvä johtajuus ja tiimien valmentaminen. Ilman niitä toiminta ei ohjaudu yhteiseen päämäärään. Menestys edellyttää, että tiimi toimii yhtenäisenä yksikkönä tai pieninä yhtenäisinä soluina. Projektilla tulee myös aina olla johtaja, jonka tiimi hyväksyy. Jokainen tiimin jäsen saa myös johtamiskoulutusta, koska itseohjautuvassa oppimisessa jokainen johtaa eniten itseään. Tiimityössä tiimin jäsenet jakavat tietoa ja ideoita avoimesti. Parhaassa tapauk98


sessa he rakentavat yhdessä luovuuden ja innovatiivisuuden ilmapiirin, joka perustuu rehellisyyteen ja lojaalisuuteen. Tärkeää on myös hyvä viestintä ja jatkuva palaute. Hyvällä sitoutumisella ja kovalla harjoittelulla se onnistuu. Yrittäjyyden oppimisessa uusi sukupolvi kiinnittää huomiota liiketoiminnan eettisyyteen ja avoimuuteen. Nettisukupolvi haluaa viihtyä töissä, opinnoissa ja sosiaalisessa elämässä. Tämä sukupolvi luo leikinomaisen mentaliteetin työpaikoille. Nuoret ajattelevat työn ja oppimisen, yhteistyön sekä huvin olevan sama asia. He haluavat olla varmoja, että yrityksen arvot ja yrityskulttuuri käyvät yksiin heidän omien arvojensa ja työskentelytapansa kanssa. Siksi nuoret ovat itse aktiivisesti luomassa yrityksen kulttuuria ja työskentelytapoja. Tämä sukupolvi on yhteistyön ja suhteiden sukupolvi. Heidän vapaudenkaipuunsa muuttaa väistämättä myös koulujärjestelmää. Uusi koulutusmalli on oppilaisiin keskittyvä sekä monia muunneltavia ja yhteistyövaltaisia opetustapoja hyödyntävä. Uudessa koulussa oppilaita rohkaistaan toimimaan yhteistyössä. Opettajat korvaavat luennoivan opetustavan vuorovaikutuksella oppilaiden kanssa ja auttavat heitä löytämään vahvuutensa. – Muutos on mahdollinen ja sen Tiimiakatemia on osoittanut, sanoo Johannes Partanen. – Tiimiakatemia on muodostanut meille henkisen kodin, jossa toteutuvat ihmisen suurimmat tarpeet: varmuuden tarve, tarve kokea vaihtelua, ainutkertaisuuden tarve, yhteenkuuluvaisuuden tarve ja täyttymyksen tarve. Omalla kohdallani toteutuvat erityisesti jakamisen ja perinnön jättämisen tarve. Kaikki ihmisen tarvetasot ovat tulleet täytetyiksi yhdellä kertaa, silloin kun ihminen on kuulunut tiimiin, jolla on innostava ja haastava yhteinen tavoite, Partanen jatkaa. Uuden oppimisen ja yrittäjyyden yhdistäminen vaatii rohkeutta, uutta ajattelua ja monia kokeiluja. Olemme tehneet monia kokeiluja, lyöneet kirvestä kiveen ja iloinneet onnistumisista yhdessä. Keskeistä on aloittaa. ”Koskaan ei ole oikea aika ja siksi piti ryhtyä toimeen heti.” (Napoleon Hill, 1960) 99


Bemari tiimityönä myyntikuntoon Satakunnan ammattiopiston Kokemäen yksikössä autoalaa opiskelevia poikia ei tarvinnut kahta kertaa pyytää kuvaan BMW:nsä kylkeen. Opintoalavastaava Rami Kantola oli selvästi osannut vetää oikeasta narusta luodessaan projektin, jossa tiimi laittoi auton myyntikuntoon.

100


– Pojat hankkivat itse Bemarin, oppivat asioita sitä kunnostaessaan ja myyvät sen tavoitteenaan tehdä voittoa vähintään 500 euroa. Keväällä 2010 toteutetun projektin aikana pojat päättivät hankkia voittorahalla biljardipöydän auto-osastolle. Kokeilu on osoittanut, että kun opiskelijat saavat vastuuta, he myös kantavat sen. – Pojat loivat itse pelisääntönsä, jotka olivat paljon paremmat kuin minä olisin keksinyt. Ja niistä he pitivät porukalla kiinni. Ryhmäytyminenkin oli loistavaa. Tämä kaikki luo uskoa, että ulkoisia pelisääntöjä ei tarvita silloin, kun nuoret luovat ne.

101


102


Kesäpajassa kohdattiin asiakkaat Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen ja Ikaalisten Kylpylän yhteistyönä luotiin kesällä 2010 Kesäpaja, jossa Taidosto-osuuskunnan jäsenet myivät tuotteitaan ja esittelivät taitojaan. Kesäpajan idea on, että asiakkaat voivat seurata tuotteiden valmistusta ja ostaa niitä suoraan tekijöiltä. Tarkoitus on, että myös asiakkaat pääsevät tulevina kesinä kokeilemaan esimerkiksi pienten esineiden takomista tai lasihelmien tekoa. – Kylpylävieraille on iso asia, jos he pääsevät kokeilemaan, toteuttamaan itseään ja tekemään käsillään. Se on itsensä voittamista, johon on helppo rohkaistua tällaisessa ympäristössä, mietti Kylpylän markkinointipäällikkö Harri Laine. Yrittäjyyttä oppimassa Taidostolaisille Kesäpaja tuo tuntuman yrittämisestä, mahdollisuuden ansaita ja oppia yhdessä hyvän tiimin kanssa. – Tämä on todellinen yrittämisen ympäristö opiskelijoille. He pääsevät kohtaamaan aidot asiakkaat ja saavat työstään oikeasti rahaa, totesi opettaja Terhi Leppä. Aida Depner ja Elina Inkinen olivat tyytyväisiä päästessään tekemään yhdessä töitään kylpylävieraiden nähden ja myymään tuotteitaan suoraan. – Se oli hyvää oppia esimerkiksi hinnoitteluun. Käsityöläiselle on tärkeää oppia arvostamaan työtään ja hinnoittelemaan se oikein, he totesivat. Erikoismetallin ja tekstiilialan artesaani Satu Linnolahti otti Kesäpajasta kaiken hyödyn irti. – Arvostan suoraa palautetta asiakkailta ja kokemusta myyntityöstä. Yhdessä työskennellessä oppii myös aina muilta ja saa hyviä ideoita toisten tekemisistä. Erno Kettunen valmistaa lasihelmiä.

103


Satu oli mukana myös kesällä 2009, kun kädentaitajat myivät tuotteitaan Frantsilan kahvila-myymälä Kehäkukan pihassa Hämeenkyrössä. – Otimme sieltä opiksi ja laajensimme ja paransimme lähes kaikkea. Työtilaa tarvittiin enemmän, ja myyntitilojen on oltava sisällä, jotta tuotteet säilyvät kunnossa. Opimme myös, mitä kannattaa tuoda myyntiin ja mikä ei mene kaupaksi. Olemme lisäksi kiinnittäneet enemmän huomiota esille laittoon ja pakkauksiin. Käsityöläiskylä Kylpylään Harri Laine ja IKATAn rehtori Joni Liukkonen arvioivat kädentaitojen Kesäpajan olevan konkreettinen alku laajemmalle yhteistyölle. Kesäpaja täydentää sopivasti Kylpylän vapaa-ajantarjontaa, joka nyt painottuu liikunnallisuuteen. – Tämä Kesäpaja on nyt lähtökohta, josta otetaan opit ja palautteet, kun lähdetään yhdessä kehittämään laajempaa kokonaisuutta, Laine mietti. Hän totesi markkinoita Kylpylän alueella riittävän, sillä vuositasolla kävijöiden määrä on 600 000. – Mikä mahtava mahdollisuus olisikaan siis kokonaisen käsityöläiskylän syntyminen Kylpylän alueelle, kiteytti Joni Liukkonen. KesäyrittäjiÄ loimaalla – Yhdessä on kiva tehdä isoa projektia. Siinä oppii toiselta ja voi jakaa hommia kiinnostuksen mukaan. Valmistakin tulee nopeammin, kun työtä voi tehdä sarjana, kiitteli vaatetusalaa Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa opiskeleva Elina Kähkönen tiimityöskentelyn etuja. Hän valmisti kevätlukukauden 2010 lopussa kuoropuvut Urjalan mieskuorolle yhdessä Hanna Pajusen ja Liisa Pyykkösen kanssa. Työ toteutettiin osuuskunta PuuPakkAn kautta.

104


Taidostolaiset Jukka Olkkonen, Elli Lammela ja Elina Inkinen Kes채pajalla Ikaalisten Kylpyl채ss채. 105


Elinalle oli riittänyt osuuskunnan kautta asiakkaita ja iltatöitä. – Olen oppinut todella paljon osuuskunnassa. Onhan se selvää, että yrittäminen on paljon muuta kuin ompelua. Jos myöhemmin perustan yrityksen, pääsen paljon helpommalla, kun jo tiedän, mitä kaikkea siihen kuuluu. Osuuskunnan kautta työskentely on hänen mielestään sikäli kätevää, että monet asiat, kuten kirjanpito ja markkinointi, ovat yhteisiä. Itse ehtii silloin paremmin keskittyä omaan tekemiseensä. Kesäksi isot asiakkaat Elina Kähkönen ja Hanna Pajunen jäivät osuuskunnan kautta koululle kesäyrittäjiksi. Molemmilla oli kesäksi kaksi isoa asiakasta. Hannan mielenkiintoinen kesähaaste oli viiden asun puvustus kesäteatterille. Parin osuuskuntakuukautensa aikana hän oli jo ehtinyt tehdä muun muassa 20 kappaletta keijupukuja Likkojen Lenkille. – Siinä tuli paljon työtä pienessä ajassa eli ison projektin hallinta hyvin tutuksi. Uutta oli vastuu omasta työstä suoraan asiakkaalle. Opinnäytteetkin osuuskunnassa Kesäyrittäjiä jäi PuuPakkAan töihin kaikista Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kulttuurialan opinnoista, ja muutenkin osuuskuntaan oltiin osastoilla tyytyväisiä. – Meillä sisustustekstiilissä on erittäin hyvät kokemukset osuuskunnasta, ja sen kautta on tehty paljon töitä. Tulevaisuudessa päiväopiskelijamme voivat tehdä siellä opinnäytetyönsä ja lisäksi osuuskunta toimii näyttöpaikkana alan aikuisopiskelijoille, totesi opettaja Minna Strander.

106


”Koskaan ei ole oikea aika ja siksi piti ryhtyä toimeen heti.” Napoleon Hill

107


Tiimityönä elokuvaa puvustamassa Täällä Pohjantähden alla II -elokuvaa kannattaa katsoa myös puvustuksen näkökulmasta. Se on nimittäin toteutettu osittain opiskelijatiimityönä. Sataedun Kokemäen opetusyksikön kolmannen vuoden pukuompelija- sekä modistiopiskelijat olivat produktiossa mukana puvustuksen assistentteina. Alkuvaiheessa näyttelijöiden asuja muokattiin ja ommeltiin koululla Aira Setälän ohjauksessa. Silloin puuhassa olivat mukana lähes kaikki opintojensa loppusuoralla olleet puvustajat ja modistit. – Sitten pääsimme lähes päivittäin Villilän studioille, joiden ympäristössä elokuvaa kuvattiin. Siellä tehtävänämme oli pääasiassa puvustaa avustajia, kertoi Miia Kiviniemi. Miia tuli luokkatoverinsa Anastasia Ali-Keskikylän kanssa valmistumisensa jälkeen palkatuksi produktion puvustamiseen. Noin puolen vuoden ajan kestäneen pestin aikana Miia ja Anastasia olivat joka päivä kanssakäymisissä puvustussuunnittelijan kanssa. – Kuvauspäivinä pompimme milloin lumihangessa, milloin vesisateessa ja autoimme sekä näyttelijöiden että avustajien puvustamisessa. Se oli tavattoman jännää mutta myös rankkaa, Miia muisteli. Elokuvan puvustaminen oli alusta loppuun tiivistä tiimityöskentelyä. – Kun pitkät päivät tehtiin yhdessä, porukasta muodostui lähes perhe. Opin todella paljon tiimissä ja käytännön kautta, varsinkin joustavuutta ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, Miia jutteli. Miian ja Anastasian pitkä puvustustyö huipentui kutsuvierasnäytökseen Helsingin Tennispalatsissa. – Olihan se todella hieno hetki. Elokuvaa katsoi ihan erilaisella silmällä, kun on saanut itse olla mukana. Muutenkin huomaan katsovani elokuvia tuon kokemuksen jälkeen toisin ja kiinnittäväni huomiota erilaisiin yksityiskohtiin.

108


109


Upeita asuja wc-paperista

110


– Olen ällistynyt, häikäistynyt, hurmaantunut! kommentoi Jorma Uotinen Sataedun Kokemäen yksikössä wc-paperista valmistettuja asuja. Pukuompelijoiksi valmistuvat Minttu Lilja, Karita Hannula, Oona Valio ja Helena Aaltonen näyttivät, kuinka luovissa käsissä syntyy wc-paperista vaikka morsiuspuku ruusukimppuineen. – Wc-paperiprojektimme huipentui Muotia ja taidetta wc-paperista -tapahtumassa pidettyyn muotinäytökseen. Siellä opiskelijoiden wc-paperista suunnittelemat ja valmistamat asukokonaisuudet esiteltiin ja arvioitiin, kertoi opettaja Aira Setälä. Paperiprojekti oli yhteisöllistä oppimista parhaimmillaan. Wc-paperi oli vaatetusmateriaalina vieras myös opettajille, joten valmiita neuvoja ei ollut. – Vetäydyin taustalle seuraamaan, että homma kulkee. Annoin opiskelijoille vapauden luoda ja autoin vain silloin, kun sitä todella tarvittiin. Oppilaat kehittivät ideoita ja työtapoja toinen toistaan tukien, Setälä totesi. Haastetta ja intoa Paperiasut tehtiin asiakastyönä Kokemäellä toimivalle Korpela Papers Ky:lle. Opiskelijat saivat vapaat kädet asujen toteuttamiseen. – Wc-paperi oli todella haasteellinen ja hankala materiaali, ja opiskelijat joutuivat miettimään paljon asujen valmistustapoja. Pukujen lisäksi paperista valmistettiin hiuskoristeita, hattuja, sateenvarjo, rannekoruja ja sormuksia. Kun intoa riittää, syntyy vaikka mitä, Aira Setälä jutteli. Muotinäytöksessä töitä oli arvioimassa arvovaltainen raati: Jorma Uotisen lisäksi Anne Pohtamo ja Lasse Virén. Tilaisuuden juonsi Sami Hintsanen. – Muotinäytös oli ”big success”. Niin raati kuin myös yleisö ihastuivat opiskelijoiden loihtimiin juhlaluomuksiin. Luomukset saivat paljon huomiota myös paikallislehdissä, Aira kertoi. Kuva: Korpela Papers 111


Opiskelijat loivat omannäköisensä Y-päivän – Aina on mukava tehdä itse ja varsinkin hyvässä porukassa, vannoi sisustusalaa opiskeleva Maria Kiiveri, joka ammattimaisin ottein juonsi Y-päivän Salon seudun ammattiopistossa yhdessä Piia Ilmasen kanssa. Opiskelijoiden järjestämä Y-päivä oli menestys – rento ja reipas yrittäjyystapahtuma. Suuri osa opiskelijoista oli aloittanut opintonsa pari kuukautta aiemmin, joten päivä tutustutti heitä toisiinsa, opettajiin ja hallinnon ihmisiin. – Tällainen päivä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kenenkään ei tarvitse jäykistellä täällä meidän mukavassa ja taiteellisessa koulussamme, Maria hehkutti. Aamu Salossa lähti käyntiin sillä, että opiskelijat esittelivät omaa ryhmäänsä ja alaansa. Esitykset oli valmisteltu salaa opettajilta. Sen jälkeen väki pääsi pienemmissä ryhmissä värkkäämään omat käyntikorttinsa ja verkostoitumaan keskenään. Iltapäiväksi saapui mukaan kolme ihan oikeaa yrittäjää, ja heiltä riitti kysyttävää. Opettajat tukena taustalla Yrittäjyyskasvatuksesta innostuneet opettajat olivat Salossa jo pitkään haaveilleet tällaisesta päivästä, mutta se lähti syntymään vasta, kun he oivalsivat, etteivät opettajat päivää tee vaan opiskelijat. – Tämähän toteuttaa aivan Hope-ideoita. Miten mitään saataisiin syntymään, jos eivät opiskelijat innostu toimimaan yli luokkarajojen? Kun yhdessä synnytetään iloista ja positiivista toimintaa, ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja innostuvat, mietti Pirkko Palermaa.

Annika Leppävirta, Piia Ilmanen ja Maria Kiiveri.

112


113


114


Päivän suunnittelusta vastasi työryhmä, jossa oli mukana sisustuksen, vaatetuksen ja tekstiilin opiskelijoita, visualistiopiskelijoita sekä Pirkon lisäksi opettajista Johanna Lahtinen ja Kaisa Kopisto. Opiskelijat olivat innoissaan täydessä touhussa. Vastuun saaminen toi heille mieleisen haasteen ja sitoutti. Mieti missä olet paras Y-päivään saapuneet yrittäjät olivat oppilaitoksessa tuttuja sitä kautta, että he olivat ottaneet opiskelijoita työssäoppijoiksi. Emmi Jormalainen on graafinen suunnittelija. Helena Opas on luonut Punainen norsu –lastenvaatemalliston, ja Minna Komulainen valmistaa Terraviivassaan keraamisia taide-esineitä ja laattoja. Yrittäjien tärkeä ohje opiskelijoille oli miettiä, missä olet paras ja mikä on mukavinta. Kaikki muu kannattaa ulkoistaa, sillä aika ei riitä sen tekemiseen eikä se ole edes taloudellisesti järkevää. Emmi ja Helena olivat aikanaan aloittaneet yrittäjäpolkuaan osuuskunnassa, mistä jäi hyvät kokemukset. – Osuuskunta oli minulle ehdottoman hyvä lähtö. Siinä sain luotua verkostoa, näin mikä menee kaupaksi ja millä on kysyntää. Osuuskunnassa sain luotua malliston aika pitkälle, Helena kertoi. Jokainen opiskelijaryhmä laati yrittäjille viisi kysymystä, joten toivotun napakoita ja kipakoita vastauksia saatiin päivän aikana aina palkansaannista ja lainanotosta osaamisen päivittämiseen ja markkinointiin. Varsin mielenkiintoinen esimerkki opiskelijoille oli Helenan laskelma siitä, kuinka tuotteen hinta muodostuu. 38 euron hintaisesta lasten paidasta yrittäjän oma palkka on vain vajaat kahdeksan euroa!

Piia Ilmanen ohjaa ryhmäytymisessä. 115


Kaikille antoisa Tuntuu siltä, että aivan kaikki Y-päivässä mukana olleet saivat paljon. – Osa meistä on jo yrittäjiä, he saivat tarkempaa tietoa. Osalla yrittäjyys on vain pieni pilkahdus, heille tämä avasi juttua, arvioi järjestelytiimissä mukana ollut sisustuksen opiskelija Annika Leppävirta. Helmikuussa 2010 oman yrityksensä Studio EmRoSan perustanut Katja Lahti nautti päivän annista kovasti. Katja aloitti sisustusartesaanin opinnot edellisenä syksynä ja on jo pitkään harrastanut alaa, joten yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. – On turvallista aloittaa yrittämistä koulun ohessa, kun saa vielä opettajilta arjen tuen ja mielipiteitä. Tämä päivä on ollut hieno mahdollisuus verkostoitua ja oppia muilta yrittäjiltä. Esiin on noussut erityisesti usko omaan tekemiseen ja sen tärkeys, että jokainen tekee omannäköistään eikä lähde kopioimaan.

NY tuo tiimiyrittäjyyden NY eli Nuori Yrittäjyys on osoittautunut monessa oppilaitoksessa toimivaksi tavaksi opetella tiimiyrittäjyyttä. Nuoret perustavat innokkaasti yhteisiä yrityksiä ja pääsevät tiiminä oppimaan yrittäjyyttä käytännön kautta. NY - Vuosi yrittäjänä -ohjelmassa* nuoret perustavat lukuvuoden ajaksi oikealla rahalla toimivia harjoitusyrityksiä, jotka tuottavat palveluja tai tuotteita. Nuoret suunnittelevat itse yrityksensä liikeidean ja toteuttavat sen mukaista toimintaa lukuvuoden ajan. Harjoitusyritys toimii oppimisen polkuna, jonka kautta yrittäjyys, oma-aloitteisuus, vuorovaikutustaidot, vastuunottaminen, ongelmanratkaisutaidot, tiimityöskentely sekä muut työelämässä tarvittavat taidot kehittyvät käytännön kautta.

116


NY-yrittäjyydessä merkittävää on, että se liittää tekemisen ja oppimisen. Johannes Partanen toteaa, että oppimisesta tulee mielekästä, kun se liittyy todelliseen tilanteeseen ja tekemiseen. Oppimistilanteissa on silloin ratkaistavina todellisia ongelmia. Oppija oppii vain itse ratkaisemalla, pohtimalla ja ajattelemalla aktiivisesti, ei saamalla valmiita ratkaisuja tai tutkimalla keinotekoisia ongelmia. Hopekumppanioppilaitoksiin perustettiin 90 NY-yritystä syksyllä 2010. Opiskelijoita näissä yrityksissä toimi noin parisataa. Salon seudun ammattiopistossa NY-yrityksiä oli yhdeksän. Kuusi niistä oli visualistien perustamia ja loput vaatetusalan opiskelijoiden yrityksiä. Opiskelijoita oli mukana kaikkiaan 11. – Visualistit tarjosivat graafisia palveluja ja kampanjasuunnittelua, ja heillä oli todella kiinnostavia asiakastöitä, kertoi opettaja Johanna Rintanen. Opiskelijat suunnittelivat esimerkiksi joulumenyyn kortin pohjan golfkentän gourmet-ravinolalle. Samalla brändättiin ravintolan joululimppu ja -silakka. Toiselle ravintolalle luotiin markkinointikampanja julisteineen ja sosiaalisen median käyttöineen. Rekkafirma puolestaan tilasi NY-yritykseltä valomainokset ja teippaukset. Vuoden 2011 alussa tekstiilialakin tuli mukaan NY-toimintaan, jolloin NY:t kattoivat Salossa kulttuurialan kaikki linjat eli vaatetuksen, puupuolen, sisutuksen ja tekstiilin ja niiden määrä kasvoi yli kahteenkymmeneen. PIRKOn Lempäälän yksikössä NY-yrityksiä aloitti viisi. Näistä neljä harjoitti AV-viestintää, esimerkiksi valokuvausta, korttien suunnittelua ja piirtämistä sekä nettikauppaa. Yksi yrityksistä oli koru- ja metallituotevalmistuksen opiskelijan perustama. Hän valmisti viikinkiaiheisia koruja ja myi niitä nettikauppansa kautta. Espoon Omniassa NY-yritysten syksyn 2010 lukumäärä oli huimat 35.

117


”Koko Suomi olisi paljon kovemmassa vauhdissa, jos täällä voisi toteuttaa itseään ja unelmiaan.” Johannes Partanen

118


Tekemisen meininkiä Sedussa NY-yrittäjyydellä on pitkät juuret. Sedun johtaja Reija Lepola totesi, että vastaava toiminta aloitettiin itsellisesti jo ennen kuin varsinaista NY-toimintaa oli olemassakaan. – NY on maailma, joka opettaa nuorelle paljon ja antaa monelle kipinän yrittäjyyteen. Siellä haasteet voi asettaa itselleen juuri niin korkealle kuin haluaa. En näe mahdottomana tulevaisuudessa, vaikka kaikki Sedun opiskelijat jossain muodossa osallistuisivat NY-yrityksiin. NY-toiminnassa kehittämisen painopiste on hänen mielestään saada sitä enemmän eri opetuspisteiden väliseksi. – Pidän tärkeänä saada opiskelijoita eri tutkinnoista samaan ryhmään. Näin osaamista päästäisiin hyödyntämään poikkitieteellisesti. Kokemusta ja kontakteja Sedussa merkonomiksi opiskellut Riina Kunto oli aivan innoissaan NY-kokemuksestaan. Hän perusti Nuori Yrittäjyys -yrityksen syksyllä 2009 yhdessä kaverinsa Mariia Lehtisen kanssa. Liikeideana olivat kioski- ja kirjanpitopalvelut. – Aloitimme syyskuun alussa, ja pääsimme hyvin vauhtiin. Omat yritykseen sijoitetut rahat saatiin nopeasti pois, joten plussan puolella ollaan. Tässä on saatu opin lisäksi mukavaa taskurahaa, Riina jutteli. Hän osasi arvostaa opintojen aikana saatua kokemusta yrittäjyydestä, ja myös kaikkia niitä kontakteja, joita NY-yrittämisen aikana on syntynyt. – Oli hyödyllistä nähdä, mitä kaikkea yrityksen perustaminen vaati ja kuinka paljon stressiä oli siitä, että lähti johonkin tapahtumaan tarjoamaan palvelujaan. Silmäni aukenivat myös sille, miten paljon töitä on tehtävä, että sai myyntiä.

119


Oppia omasta itsestä Sedussa kaupan ja kulttuurin alaa opettava Päivi Marttila-Lampinen on vetänyt NY-yrityksiä jo vuodesta 1998. Hänen mielestään parasta mallissa on tekemisen meininki. – NY-yrityksissä opitaan paljon yrittäjyydestä mutta samalla myös omasta itsestä sellaista, mitä ei perinteisessä kouluopetuksessa opi. Siinä näkee esimerkiksi, kestääkö painetta, sietääkö epävarmuutta ja osaako organisoida. Oppilaat pääsääntöisesti innostuvat yrittämisestä NY-yrityksessä ja sitä kautta myös oppivat paremmin, mikä on tietysti palkitsevaa sekä heille itselleen että opettajalle. Merkittävä etu mallissa on, että se opettaa toimimaan yhdessä ja ryhmässä. Se antaa myös kaikentasoisille oppilaille mahdollisuuden menestyä. Samassa ryhmässä voi olla yhteistyössä sekä ns. huippuoppilaita että erityisopiskelijoita. Päivi pitää NY-yrityksen synnyttämisen kynnystä tarkoituksella hyvin matalalla, jotta turhat esteet eivät sammuttaisi opiskelijoiden intoa. – Usein luokseni tulee joku kaveriporukka, joka sanoo, että heillä on tässä tällainen yritysidea. Kannustan heitä, vaikka he olisivatkin eri ammattialoilta tai osa vaikka lukiosta. NY-yrittäjyys antaa mahdollisuuden myös monialaisuudelle. Vuoden NY-opettajaksi vuonna 2005 valittu Päivi suositteli mallia lämpimästi ja lupasi mielellään vastata kysymyksiin, jos joku kaipaa lisää tietoa aiheesta. Kateus hoitaa markkinoinnin Syksyllä 2010 NY-yrityksiä perustettiin Sedun yksiköihin 11. Niistä Ilmajoella toimi yhdeksän, ja opiskelijoita niissä 25. Jurvan kahdessa yrityksessä oli kolme opiskelijaa. NY-yritysten markkinoinnin hoitaa tehokkaasti kateus.

120


– Ne, jotka eivät lähteneet mukaan NY-toimintaan, tulivat myöhemmin kyselemään, miksi he eivät saa niin kivoja projekteja eivätkä tehdyistä töistä rahaa itselleen. Oppilaitokseen tulee paljon ulkopuolisia töitä, joista NY-yrittäjät saavat ”hillot” mutta muut eivät, myhäili Jaana Pannula Pappilantien yksiköstä. Osaralla ensimmäiset vauhdissa Osaran maaseutuopetusyksikkö on edelläkävijä NY-toiminnassa Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymässä. Ensimmäiset seitsemän opiskelijoiden perustamaa yritystä käynnisti toimintansa 14 opiskelijan voimin. Maatalousteknologiaa Osaralla opiskelevat Vili Koski, Eetu Nisula ja Kalle Nässi olivat oikein tyytyväisiä saatuaan onnistuneesti palveltua ensimmäisen asiakkaansa. Seuraava tavoite oli markkinoida osaamista ja saada uusia tilauksia Huolto- ja metsäpalvelut NY:lle. – Huollamme esimerkiksi traktoreja ja autoja ja teemme pieniä remontteja, kuten jarrupalojen ja -levyjen vaihtoa. Keväällä voimme vaihtaa autoihin kesärenkaita alle. Lisäksi meiltä sujuu esimerkiksi metsänraivaus sekä pihapuiden kaato, Kalle Nässi jutteli. Osaran opiskelijoiden muissa yrityksissä tuotettiin esimerkiksi puuleluja ja tarjottiin hieronta- ja eläintenhoitopalvelua. Yksi yritys erikoistui taontaan ja parissa tuotteistettiin luonnonmateriaaleja myytäviksi tuotteiksi. Oppi perille käytännön kautta Yrittäjyys on perinteisesti ollut keskeinen oppiaine ja näkökulma maatalousopetuksessa. Se on Osaralla näkyvästi esillä sekä maatalousopetuksen että luontopuolen opetussuunnitelmissa. Uutta ovat opiskelijoiden yhteiset yritykset.

121


122


Vili Koski, Eetu Nisula ja Kalle N채ssi.

123


– Yritystalous on teoria-aineena nuorelle usein vaikea ymmärtää. Nuori Yrittäjyys -yrityksessä täytetään konkreettisesti kaikki aloituspaperit ja opitaan asiat käytännön kautta, totesi koulutusalajohtaja Anna-Liisa Oksa. – Samalla nuoret pääsevät hyödyntämään ammattitaitoaan ja todella tekemään jotain tuotetta tai palvelua. Yritystoiminta tukee sekä ammattiaineiden että yleisten taitojen kuten yhteistyön oppimista. Vuosi yrittäjänä sopii Oksan mielestä hyvin koulumaailmaan ja oli toteuttavissa nopeammin ja kevyemmin rakentein kuin suunnitteilla oleva osuuskunta. Uutta intoa yrittäjyysopetukseen NY-toimintaa Osaralla vauhdittanut Esko Tapiainen sai siihen intoa Hope Tiimimestarit -valmennuksesta. – Valmennuksen myötä ja erityisesti siellä tapaamieni muiden opettajien kautta sain rohkaisua ja uusia ajatuksia tiimitoimintaan, valmentamiseen, yrittämiseen ja tekemällä oppimiseen. Esko totesi nuoria kovasti innostavan, että he voivat tehdä yhdessä ja tienata yrityksessään myös vähän rahaa. Koulun työpajalla tehdyistä asiakastöistä kun saa vain numeron. – Kaikki perustetut NY:t olivat hyvin realistisia, ja nuoret olivat yrittämässä ihan tosissaan. Uskon, että tästä saatiin niin hyviä kokemuksia, että seuraavana vuonna Osaralla on varmasti vielä enemmän yrityksiä toiminnassa.

124


Yrittämällä opitaan oikeita asioita Sataedussa NY-yritykset kulkivat vuonna 2010 todellista voittokulkuaan. Nakkilan opetusyksikköön perustettiin 13 yritystä, joissa oli mukana 31 opiskelijaa. Kankaanpäässä yrityksiä aloitti yhdeksän, joissa opiskelijoita oli peräti 35. Kokemäelläkin toimi yksi NY-yritys viiden opiskelijan voimin. Graafista alaa Nakkilan opetusyksikössä opettava Teija Ripattila totesi NY-toiminnan leviävän Sataedussa vilkkaasti esimerkin voimalla. Nekin, jotka eivät ensin halunneet mukaan, kiinnostuivat, kun näkivät, kuinka hauskaa muilla on. Teija itse innostui NY-yrittäjyydestä käydessään läpi ”Hope-totuuksia”. – En pitänyt siitä opettajuudesta, jota opettajakorkeakoulussa opetettiin: kalvosulkeisista, opettajan keksimistä harjoitustöistä ja asiakastöistä, joista hyöty tuli koululle, ei opiskelijoille. Hän ujutti NY-idean opiskelijoille antamalla tehtäväksi julisteen, jonka aihe oli NY. – Nuoret luulivat, että tehtävä oli vain graafista suunnittelua. Taka-ajatukseni kuitenkin oli, että he joutuvat perehtymään NY-toimintaan. Kun julisteet tulivat valmiiksi, he alkoivat itse kysellä, pääsisivätkö mukaan tällaiseen toimintaan. NY-yritys on Teijan mielestä mainio tapa oppia esimerkiksi juuri graafisen alan yrittäjyyttä. Hänen mielestään nuoret, jotka ovat ehtineet olla mukana vasta kahdeksan viikon ajan, ovat kasvaneet ainakin metrin verran pituutta. Opiskelijat huomaavat NY-yrityksissään, kuinka hyvin he tiimiyrittäjyyden myötä oppivat. – Jos opiskelijat saavat tarpeeksi rahaa, he hankkivat kunnon tietokoneet, joilla pääsevät tekemään graafisen alan töitä. Näiden välineiden avulla he voisivat työllistää itseään esimerkiksi kesällä, Teija kertoi.

125


126


Olennaista oppia – Yrittäminen on paljon kivempaa kuin vain istua luokassa kuuntelemassa opettajan puhetta. Tämä on omaa tekemistä, jossa saa päättää omat aikataulut, kiittelivät Happy Socks NY:n perustaneet Sonja Kuusinen, Henna Hautala, Elisa Kuusisto ja Emmi Kivistö. Tytöt opiskelevat liiketaloutta Sataedun Kankaanpään opetusyksikössä ja innostuivat opettajansa Birgitta Lautaojan kannustamina perustamaan oman yrityksen NY-mallilla. Nelikon mielestä oli hienoa oppia hoitamaan yrityksen asioita esimerkiksi pankissa, tekemään itse kirjanpitoa ja solmimaan asiakaskontakteja. Kun yritys perustettiin alusta lähtien ja sitä pyörittiin lukuvuoden ajan, opittiin yhdessä tekemällä paljon olennaisia asioita yrityselämästä. Kaiken vaativuutta lisäsi se, että koko ajan toimittiin oikeiden yritysten ja asiakkaiden kanssa. Kokonaiskuva hahmottui Sumu-mainostoimisto NY suhtautui tulevaisuuteen valoisasti. – Tästä se lähtee, kunhan saadaan hallinnollinen puoli kuntoon, arvioi Jari Haapanen, joka perusti yrityksen yhdessä Mikael Mäkelän, Pasi Mäkitalon ja Timo Peltomaan kanssa. – Erityisesti käyntikortit tuntuvat olevan tutuille pienyrittäjille tärkeitä. Moni yksin yrittävä ei ole saanut niitä aikaiseksi, joten siinä on meille markkinoita. Pojat eivät halunneet ansaita rahaa kolaamalla pihoja vaan tekemällä juuri sitä, mihin datanomiopinnot heitä valmensivat.

Mainostoimisto Sumu NY.

127


– Mainostoimisto tuntui oikealta yritysmäiseltä ratkaisulta. Saamme tässä realistisen kuvan, mitä yrityksen perustaminen on. Asiat tulevat oppitunneilla irrallisina, mutta nyt ymmärrämme, miksi yksi asia on tehtävä ennen toista. Kokonaiskuva hahmottuu paremmin, Jari jutteli. Yhdessä tekemisen he kokivat tärkeäksi voimavaraksi. Esimerkiksi logosuunnittelua oli hieno tehdä porukalla, katsoa yhdessä eri vaihtoehtoja ja kysellä toisten mielipiteitä. Nakkilassa tutustuttiin – Pitäkää hauskaa ja näyttäkää, mihin teistä ja teidän yrityksestänne on, evästi Miia Sarin Sataedun eri yksiköiden NY-yrittäjiä, jotka kokoontuivat tammikuussa 2010 verkostoitumaan Nakkilan Villillään. – Päivä on tarkoitettu NY-yrityksen perustaneiden opiskelijoiden tutustumiseen ja yhteistyökumppaneiden etsimiseen. Tämä on myös hyvää harjoitusta edustamiseen ja markkinointiin, Miia kertoi. Päivän kulku oli suunniteltu siten, että osa nuorista oli vuorollaan kiertämässä ja tutustumassa muihin yrityksiin, osa oman pöydän takana esittelemässä yrityksen toimintaa. Ilmapiiri oli keskusteleva ja rauhallinen, päivässä oltiin mukana tosissaan kumppaneita etsimässä. – Tämä verkostoitumispäivä on nuorille todella rohkaiseva. Kaikesta näkee, että he yltävät vielä vaikka millaisiin suorituksiin, totesi Birgitta Lautaoja, joka toi Nakkilaan kaikki Kankaanpään NY-yrittäjät.

NY-yritykset verkostoituivat Nakkilassa.

128


Huikeita yksilรถsuorituksia 129


Erityisryhmän NY-intoa Sataedun Nakkilan yksikössä osoitettiin, että NY-toiminta sopii myös erityisryhmille. Sisustuskudonnan linjan toisen vuoden opiskelijat pyörittivät lukuvuoden 2010–11 ajan NY:tä nimellä Teksitiilimimmit. – Koko neljän opiskelijan luokka lähti mukaan, mikä hitsasi heitä yhteen. NY:n kautta tapahtui ryhmääntymistä ja voimaantumista. Itselle saatava palkka oli tarpeeksi konkreettinen tavoite motivoimaan nuoria työskentelyyn. Se antoi voimaa ja intoa tekemiseen, mietti valmentaja Outi Kaski. Erityisryhmän NY-kokeilu sai alkunsa Outin pohdinnasta, että kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kokeilla yrittäjyyttä opiskelunsa aikana. Kipinän hän sai samassa yksikössä työskentelevältä Teija Ripattilalta. – Kokeilun myötä pääsin testaamaan kaikkea sitä, mitä olin Hope Tiimimestarit -valmennuksessa oppinut ja jalkauttamaan oppeja koulun käytäntöön. Outi koki yrittäjyyden olevan paljon enemmän kuin liiketoimintaa. Siinä opitaan innostuneisuutta, toimintaa, ”hihojen käärimistä”, tiimioppimista ja esimerkiksi keskustelukulttuuria. Kun työtä tehdään tiimissä, kehittyvät samalla sosiaaliset taidot. Tukea tarpeen mukaan Alusta asti oli selvää, että ryhmä tarvitsee tukea monissa haasteissa. Jokaiselle opiskelijalle on opintojen alussa laadittu HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, johon on kirjattu omat vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet. NY-opasta ei sovellettu sellaisenaan, vaan HOJKS kulki mukana, kuten kaikessa muussakin opetuksessa. – Apua tarvittiin esimerkiksi oppaan ohjeiden tulkitsemisessa ja siinä, että osasi poimia sähköpostitulvasta olennaiset yritykseen liittyvät viestit ja selvittää niiden

130


sisällön. Tuotannon puolella opiskelijat pärjäsivät paremmin omillaan. He kutoivat kangaspuilla sisustustekstiilejä asiakkaille ja punoivat nyöriä, josta valmistivat koruja. Kirjanpito ostettiin Sataedun Kankaanpään yksikössä toimivalta NY:ltä. Outi on valmis valmentamaan uutta erityisryhmän NY-yritystä, jos vain saa uudet opiskelijat innostumaan ideasta. – Paljon on vielä kehitettävää, mutta haluan viedä tätä eteenpäin. Sen olen oppinut, että asiaan perehdyttämiseen kannattaa käyttää aikaa ja yhteistyötä muiden NY-yritysten kanssa voisi miettiä enemmän. Myös tuotantotekniikoita pitää kehittää niin, että jokaisella opiskelijalla on osaamista johonkin työvaiheeseen. Liian vaikeat tehtävät eivät anna onnistumisen kokemuksia. Jos Outi voisi toivoa jotain, hän kaipaisi lisää resursseja. Hän ohjasi yhdentoista opiskelijan yhdysluokkaa, jossa ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat olivat kaikki samassa. Tuen tarvetta oli paljon, ja aikaa siihen tahtoi jäädä liian vähän. Positiivista yhdysluokassa oli, että ykköset pääsivät seuraamaan läheltä kakkosten NY-touhua. Sen pitäisi helpottaa omaa alkuun lähtöä alkavana lukuvuonna.

131


Huikeita yksilösuorituksia Uusien oppimisympäristöjen ja kannustavan valmennuksen myötä moni opiskelija kasvoi opiskelunsa aikana vahvasti yrittäjyyteen ja ylsi ryhmän tuella mahtaviin suorituksiin. lentsun pakkoneuloosi Leena ”Lentsu” Virtanen ajatteli vielä tekstiilialan opintojensa alussa, ettei hän ”never ever” ala yrittäjäksi. Sellainen pakkopulla ei voisi vähempää kiinnostaa. Työssäoppimisjakso yrittäjänä Taidosto-osuuskunnassa muutti kaiken. Pian Lentsu teki uniikkitöitä tilauksesta. Hänellä oli oma tuotemerkki, tuotesarjoja ja blogi, jonka kautta syntyi myös asiakaskontakteja. – En ollut IKATAan tullessani kovin mukava vaan vähän vaikeampi oppilas, tosi villi ja suulas. TOY-jakson aikana rauhoituin ja huomasin olevani parhaimmillani, kun saan toteuttaa itseäni. Puhkesin kukkaan ja löysin yrittäjän itsestäni, Lentsu jutteli. Ja jutellessa kädet kävivät koko ajan. Tekeillä olivat tumput kauniista palmikkoneuleesta. Lentsu määritteli iloisena, että hänellä on ”pakkoneuloosi”. Neulominen rauhoittaa hänet istumaan paikoillaan. Blogin kautta uniikkitöitä Lentsun blogi FriikkiPirkot (http://friikkipirkot.blogspot.com/) on osa hänen opinnäytetyötään. Blogissa hän mainostaa neuleitaan ja tuotemerkkejään, keskustelee käsitöistä ja jakaa tietoa. Blogi on väylä vuodattaa tekemisen iloa ja kivaa fiilistä mutta tarpeen vaatiessa myös turhautumista.

132


133


Varsinaista verkkokauppaa blogissa ei ole, mutta sen kautta monet asiakkaat ovat löytäneet Lentsun ja ottaneet sitten yhteyttä esimerkiksi sähköpostin tai mesen kautta. Tilauksesta on syntynyt mattoja, ikkunaverhoja, pipoja, boleroita, huiveja ja pupuja. – Haluan luoda omaperäisiä tuotteita, jotka kuvastavat sekä tekijää että asiakasta. Minulle tuottaa iloa ja tyydytystä, että asiakas on onnellinen saadessaan uniikin tuotteen. Koen sen tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen sarjatuotteilla. Vammapuput puhuttelevat Puhuttelevimpia Lentsun tuotteista ovat Vammapuput, joista ensimmäinen syntyi hetken mielijohteesta. – Ensimmäisellä Vammapupulla oli sydänvika. Sen sydän meni rikki ja piti vaihtaa, kun sen poikaystävä oli kohdellut sitä kaltoin. Joillain pupuilla on ADHD, toiset kärsivät stressistä ja väsymyksestä. Yhden pupun toinen silmä on isompi kuin toinen. Lentsu tekee pupuja tarpeeseen ja myös räätälöitynä tilaustyönä, joten siitä vaan miettimään, mikä on sinun vammasi. – Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaan jokaisella on pikkuvikoja, joita yritetään peitellä. Haluan pupuillani osoittaa, ettei mitään piiloteltavaa ole, vaikka olisikin jollain tavoin vaurioinen. Virkattujen pikkupupujen rinnalle on alkanut syntyä isompia ”tunnetilapurkaimia”. Isojen pupujen päällä voi maata, niitä voi helliä tai vaikka mätkiä turhautumiseen. Lentsu suosittelee harmien huutamista pupulle, silloin ei tarvitse satuttaa kanssatallustajaa.

134


Opettajasta tärkeä tukija Lentsu oli kärsinyt keskittymishäiriöstä ekaluokkalaisesta asti, mutta vasta tekstiilialaa IKATAssa opettava Kaisa Linna alkoi tehdä asialle jotain. Lentsulle laadittiin HOJKS eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Sen avulla hän valmistuu onnellisena ammattiin. Tämän tarinan onnellinen loppu ei ole itsestäänselvyys, sillä aluksi Kaisalla ja Lentsulla oli vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Lentsu arvioi tämän johtuneen siitä, että hän itse oli niin kakara. TOY-jakson aikana he kuitenkin kasvoivat samalle aaltopituudelle. – Kaisa ei ole korkealta käskyttävä pomo vaan vierellä kulkija, ymmärtäjä ja tukija. Kaisalta vaati valtavan paljon seistä takanani, kun liityin Taidostoon. Kaikki eivät minuun silloin uskoneet, Lentsu mietti. Kaisa Linna näki opettajan tärkeimpänä tehtävänä auttaa opiskelijaa itsetunnon ja ammattitaidon löytämisessä. – Uskon, että jos ihmiset oikeasti kiinnostuvat ja motivoituvat, he jaksavat tehdä valtavasti töitä. Siksi juuri kiinnostus on löydettävä. Leena on atk-osaaja, joten huomasin kysyä, onko hän seurannut neuleblogeja. En arvannut, että hän siitä tällä tavoin innostuu ja tekee oman blogin. Lopputyö tuotantoon omassa yrityksessä Kun artesaaniopinnoista osaa ottaa kaiken irti, voi opiskelija lopputyönään luoda tuotteen valmistettavaksi tulevassa yrityksessään. Tämä onnistui Espoon Omniasta valmistuneelta Henrikki Nurmiselta, jonka lopputyö oli pelkistetyn tyylikäs ruokapöytä tuoleineen.

135


Henrikki Nurminen ja Harri Markkula.

136


– Ideana oli kevyt ja selkeä massiivipuinen tuote, johon asiakas voi valita puulajiksi jalavan, saarnin, tammen, pähkinän, vaahteran tai koivun. Halusin luoda yritykseeni tuoteperheen, koska sitä on helpompi myydä ja markkinoida, hän kertoi. Nurminen esitteli tyytyväisenä koivupuista ruokapöytää sekä tuoleja, joita hän lopputyönään valmisti eri puulajeista. Näin hän pääsi oppimaan eri puulajien työstämistä ja sai samalla mallikappaleet markkinointia varten. – Saattaisi olla myös asiakkaalle hauska idea teettää tuolit useammasta puulajista. Sitten voisi pitää vieraille tunnistustestin ennen kuin tuo sopan pöytään. Määrätietoista opiskelua Oma puusepänverstas oli Henrikki Nurmisen tähtäin heti opintojen alkuvaiheesta lähtien. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen hän alkoi päättäväisesti etsiä opintoja niiltä osa-alueilta, joissa tunsi itsellään olevan heikkouksia. Puualaa Omniassa opettava Harri Markkula sai vetäytyä taka-alalle valmentajaksi, kun opiskelija lähti itse johtamaan oppimistaan. – Oppiminen on tärkeintä, ei opettaminen. Henrikillä oli sekä työkokemusta että muita opintoja takanaan ja selkeä ajatus omasta opiskelustaan, minkä otimme huomioon hänen henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassaan. Kun opiskelijalla on oma pyrkimys eteenpäin, ei opettajan kannata tarjota valmiita kaavoja. Opintojensa päätyttyä Henrikki alkoi heti etsiä sopivia tiloja verstaalleen. Suunnitelmissa oli myydä omaa mallistoa mutta ainakin alussa tehdä ohessa myös tilaustöitä asiakkaille. – Yrittämisessä kiinnostaa oma vapaus ja ajankäytön joustavuus. Yrittäjällä on myös mahdollisuudet parempiin ansioihin kuin toisen palveluksessa. Toisaalta tiedän, että on revettävä moneen: suunnitteluun, tekemiseen, markkinointiin, myyntiin ja kirjanpitoon. Pelkkä hyvä tuote ja laadukas työ eivät vielä riitä.

137


Tuoteperhe Joulumarkkinoille Salolainen Anni Hauninen löysi Tauno Palon avulla pään polulle, joka viitoittaa hänen tietään kohti yrittäjyyttä. Tekstiilialan opiskelija loi Turun vuoden 2008 Joulumarkkinoita varten Rakkaudella Tauno -tuotteet, jotka vietiin aivan käsistä. – Äitini on Suomi-filmifani, ja hän on tartuttanut innostuksen minuunkin. Tein äidille lahjaksi Tauno ja Ansa -kassin, ja kun luokkakaverini pyysi minua mukaan Joulumarkkinoille, idea tuotesarjasta alkoi elää. Salon seudun ammattiopistossa opiskeleva Anni teki markkinoita varten penaaleja ja rintamerkkejä. Myöhemmin sarja on laajentunut laukkuihin. Pellavakangasta ja pitsiä nostalgisesti yhdistävät tuotteet osoittautuivat menestykseksi. – Monet ostivat Taunoja ensin itselleen ja palasivat seuraavana viikonloppuna ostamaan niitä joululahjoiksi sukulaisilleen. Eräskin tyttö tuli vielä kotoani asti hakemaan omansa. Yllättävintä Annista oli, että Rakkaudella Tauno -tuotteet tehoavat eri-ikäisiin. – Keski-ikäiset naiset ovat niistä kovin kiinnostuneita mutta samoin monet nuoret. Tauno selvästi rakastaa ihmisiä yli sukupolvien ja me häntä. Eikä Taunoa tietenkään voi olla ilman Ansaa. Annin seuraava suunnitelma oli tuoda naiset mukaan tuoteperheeseen. Ansaa on jo kyseltykin, mutta myös Justiina saatetaan pian nähdä topakkana kassin kylkeä kuvittamassa. Yrittäjyyttä Anni Hauninen aikoi kokeilla ensin oman nettikaupan kautta. Näin hän pääsi alkuun pienemmällä pääomalla ja riskillä. Jos tuotteiden menekki osoittautuu riittäväksi, saattaa seuraava askel hyvinkin olla oma liike.

138


139



4 Innostavia oppimisympäristöjä


K

Osuuskunnissa yritetään oikeasti

K

OULUJEN YHTEYDESSSÄ toimivissa osuuskunnissa yrittäjyyttä ja sen käytäntöjä opitaan tekemällä. Osuuskunta antaa valmiuksia oppia yrittäjämäistä asennetta ja konkreettisia yrittäjän taitoja ilman liian suurta taloudellista riskiä. Arvokkaimmat kokemukset syntyvät yhdessä muiden kanssa. Osuuskunta itsessään ei kuitenkaan ole ratkaisu yrittäjyyden oppimiseen, ellei osuuskunnassa tehtävä yritystoiminta ole osa oppilaitoksen oppimisprosessia ja liity tiukasti kiinni oppimisen rakenteisiin. Tämä on olennaista. Oppijoiden on voitava suorittaa opintoja tekemällä asiakastöitä osuuskunnan kautta. Osuuskuntamalliin on rakennettava myös yrittäjyyden oppimista tukeva valmennus. Vasta valmennuksen kautta oppijat voivat saada osuuskunnassa toimimisesta tiimioppimisen ja tiimiyrittäjyyden hyödyt suhteessa ammatin ja yrittäjyyden oppimiseen. Tästä syystä TOY-mallin soveltaminen ja edelleen kehittäminen on olennaista yrittäjyyden oppimisen kulttuurin juurtumiselle oppilaitokseen. Osuuskunta on alusta yrittäjyyden oppimiselle. Osuuskuntamalleja on monia. Tässä esitellään niistä lyhyesti kolme: 1) Tiimiakatemiassa kehitetty malli Tiimiakatemia on ammattikorkeakoulu, ja oppijat valmistuvat sieltä tradenomeiksi. Heidän pääaineensa on yrittäjyys. Opiskelijat perustavat noin 20 hengen osuuskuntia heti opinpolun alussa ja suorittavat kaikki opintonsa omassa osuuskunnassaan työskennellen eri projekteissa. Tiimiakatemian vahvuus on tiimiyrittäjyyden kulttuuri, joka on kehitetty vuosien saatossa. Ristikkäiset tiimit luovat vahvan yhteistyön kulttuurin, joka synnyttää innovaatiota ja turbulenssia. Malli synnyttää yrittäjyyttä ylivoimaisesti tehokkaammin verrattuna mihinkään muuhun koulutukseen Suomessa. Tiimiakatemian mallista on syntynyt myös Tampereen ammattikorkeakoulun ProAkatemian malli.

142


2) Yhden osuuskunnan malli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on kehitetty Taidosto-osuuskunta eli yhden ison osuuskunnan toimintamalli, mikä eroaa Tiimiakatemian mallista. Keskeisin ero on oppijoiden intressi. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa oppija valmistuu ammattiin, ei siis ensisijaisesti yrittäjäksi, kuten Tiimiakatemialla. Ammatillisessa koulutuksessa oppijoiden intohimo kohdentuu ammatin oppimiseen ja yrittäjyys on tapa ansaita elanto ammatissa. Tällöin yrityksen perustamistyöhön ei ole kiinnostusta vaan valmiiseen osuuskuntaan liittyminen koetaan helpoksi ja innostavaksi tavaksi kokeilla oikeaa yrittäjyyttä. Mallissa painottuu yrittäjämäisen toiminnan ja elämänhallintataitojen oppiminen suhteessa oman ajattelun kehittymiseen ja ammatillisen identiteetin rakentumiseen. Ison osuuskunnan haasteena on yhteisöllisyyden luominen. Taidosto on kiinnitetty IKATAan monin sitein. Sen jäsenistössä ja hallituksessa toimii monia opettajia ja kehittäjiä. Taidoston arvoissa on vahva side oppimiseen. Taidostosta myös kannustetaan eroamaan, kun jäsen on valmis yrittäjäksi. Vastaavanlaisia osuuskuntia on myös muun muassa Sedussa, PIRKOssa ja Sataedussa. 3) Opiskelijoiden oman osuuskunnan malli Hopen aikana aloitetut osuuskuntapilotit ovat tiensä alussa. Niille yhteistä on, että oppijat ovat itse pääroolissa osuuskunnan synnyttämisessä. Tällaisia osuuskuntia on syntynyt muun muassa Loimaalle ja Nakkilaan. Pilottien riskinä on osuuskunnan siirtyminen pois koulusta, kun opiskelijat valmistuvat, jolloin yrittäjyyden oppimisen kulttuuria ei pääse syntymään kouluun. Olisi tärkeää sitoa osuuskuntatoiminta koulun toimintaan, jolloin se toimii todellisena oppimisympäristönä. Osuuskunta voi toimia myös yrittäjyyden ympäristönä valmistuville.

143


144


Oppilaitosten yhteydessä toimii koulusta valmistuneiden ammattilaisten omia osuuskuntamuotoisia yrityksiä. Ne hyötyvät koulun tiloista, laitteista ja verkostoista ja antavat vastapalvelukseksi esimerkiksi opiskelijoille työssäoppimispaikkoja. Toisaalta yksityisenä yrityksenä osuuskunta on vapaa toimimaan missä vain ja keiden kanssa vain. Siksi oppilaitoksen yrittäjyyden oppimisen näkökulmasta katsottuna malli on epävarma. Taidosto edelläkävijänä Keväällä 2004 perustettu Taidosto oli aikanaan ensimmäisiä toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen yhteyteen perustettuja osuuskuntia. Perustajajäseniä Taidostossa oli 25. Nyt sen kautta toimii yli 220 lukuisten eri alojen osaajaa. Taidosto on sittemmin toiminut mallina monille muille perustettaville osuuskunnille. Taidosto on kädentaitajien yhteisyritys, joka toimii liiketaloudellisin tavoittein ja perustein. Taidosto antaa valmiuksia oppia yrittäjämäistä asennetta ja konkreettisia taitoja ilman taloudellista riskiä. Sen tehtävä on valaa ihmisiin yrittäjyyden, yhteisöllisyyden ja takemisen rohkeutta sekä kehittää oppimisen menetelmiä ja tapoja unelmien tavoitteluun. Alusta pitäen Taidosto on ollut paljon muutakin kuin pelkkä laskutusosoite tai juridinen yksikkö. Yhteisöllisyys ja yhdessä oppiminen käytännön kautta on ollut Taidoston perusta. Jäsenistö saa toisiltaan vertaistukea ja kontakteja yrittäjäpolkunsa alkuvaiheessa. Yrittäjyyden polkua ei siis tarvitse edes aloittaa yksin ja tyhjältä pöydältä, vaan yhdessä on paljon hauskempaa ja mukavampaa tehdä uusia kokeiluja ja saada muilta tukea ja kannustusta. Taidosto-osuuskunta sai helmikuussa 2010 tunnustusta Tampereen Seudun Osuustoimintakeskukselta, joka vietti 12-vuotisjuhlaansa. Taidostoa kiitettiin kunniakirjassa esimerkillisen oppilaitososuuskuntamallin luomisesta ja sen onnistuneesta käytännön toteuttamisesta. Tampereen seudun osuustoimintakeskuksen toiminnanjohtaja Niina Immonen luovutti kunniakirjan Minna Erkolle ja Terhi Lepälle. 145


Taidoston arvot ovat: TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN Taidoston perusta on tekemällä oppiminen. On tehtävä paljon – epäonnistuttavakin – ja huomattava kokemuksiin piiloutunut viisaus. AMMATILLINEN ROHKEUS JA YLPEYS Yrittäjyyden ja käsityön maailmassa on valtavasti käyttämättömiä ideoita, keksimättömiä tuotteita ja tutkimattomia työtapoja. Osaamisen pohjana ovat perinteet. Ammatillinen rohkeus tarkoittaa perinteen kunnioittamista mutta myös sen tarkoituksenmukaista kehittämistä. Taidostolaiset ovat ylpeitä tekemästään työstä. EETTINEN LIIKETOIMINTA Rehellinen, avoin liiketoiminta auttaa tekemään matkaa rohkeasti kohti yrittäjyyttä. Alan ja tekijöiden arvostusta nostaa se, että työt hinnoitellaan todenmukaisesti ja perustellusti. SALLIVA YHTEISÖLLISYYS Taidostossa tehdään mieluummin yhteistyötä kuin kilpaillaan saman alan osaajien kanssa. Joukkoon mahtuu erilaisia oppijoita. Jokainen tekijä tallaa oman polkunsa ja yhteisössä polut kohtaavat. TIEDON AVOIN VIRTAAMINEN Jotta yhteistyö opettaisi, on keskusteltava. On puhuttava ja kuunneltava, jaettava kokemuksia: epäonnistumisia, iloja ja kumppanuuksia. Avoimuus auttaa näkemään oikean suunnan työlle ja yrittämiselle. POSITIIVINEN AKTIVISMI Positiivinen aktivismi on asenne omaa elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Taitojen, ajattelun ja näkemysten kehittyminen on kiinni siitä, mihin suuntaan itseään haluaa ohjata. Kaikista ei tule yrittäjiä, mutta oman elämänsä aktivisti jokaisesta voi tulla!

146


Sataeduun kaksi erilaista osuuskuntaa Hope-kumppanioppilaitosten ensimmäinen osuuskunta syntyi Sataedun Nakkilan toimipisteen kylkeen kesällä 2009. Joukko oppilaitoksesta valmistuneita nuoria perusti audiovisuaalisen alan osuuskunnan, joka nimettiin Villilä Korporaatioksi. Toinen Sataedun osuuskunnista perustettiin 19.8.2010, ja se sai nimekseen Satapro. Nämä osuuskunnat poikkeavat toisistaan siten, että Villilä Korporaatio on kahdeksan av-alan osaajan markkinaehtoisesti toimiva osuuskunta, johon ei opiskelijoilla ole juuri pääsyä. Satapro puolestaan on rakennettu niin, että se on hyvin monialainen ja antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden tiimiyrittäjyyteen. Villilä Korporaatio nopeasti vauhtiin – Meillä kaikilla taisi olla alkuodotus, että joudumme tekemään hirveästi töitä saadaksemme osuuskunnan toiminnan käyntiin, mutta pääsimmekin yllättävän rivakasti vauhtiin. Sana kulki nopeasti, ja yritykset löysivät meidät, mietti Villilä Korporaation puheenjohtaja Reetta Hietala kolme kuukautta osuuskunnan perustamisen jälkeen. – Olemme siis todistaneet, että av-alaa voi tehdä myös Satakunnasta käsin. Täälläkin on töitä, jatkoi Sami Rehmonen. Osuuskunta-ajatusten virittäjänä toiminut av-alan opettaja Taru Tuomisto tsemppasi nuoria mentorina. Hän näki osuuskunnan pehmeänä laskuna yrityksen perustamisen tosi kovaan arkeen – eräänlaisena laukaisualustana. Tuomisto totesi, ettei oman paikan etsiminen av-alan opinnoista valmistuvalle ole helppoa. Siksi on ollut kolkkoa pudottaa valmistuva työelämään ja vain toivoa parasta. – Osuuskunnassa nämä tavattoman lahjakkaat nuoret tukevat toisiaan ja jakavat tietojaan ja verkkojaan. He saavat tarpeellista aikaa verkostoitua ja kerätä portfoliota.

147


Paikallista palvelua Villilä Korporaatiosta löytyy ammattitaitoa joka lähtöön: käsikirjoittajia, ohjaajia, kuvaajia, valaisijoita, äänimiehiä ja tuotannon osaajia. Osuuskunnassa tehdään paljon yritysten esittelyvideoita ja musiikkivideoita, lyhytelokuvaakin kuvattiin. Tilaustöillä osuuskuntaan kerätään pääomaa, jolla voidaan toteuttaa omia produktioita. – Paikallisten yrittäjien ei enää tarvitse lähteä pääkaupunkiseudulle asti, kun meiltä on helppo tilata töitä. Saatamme tuotteen alkuperäisen idean synnystä sen julkiseen esitykseen saakka, Reetta Hietala kertoi. Osuuskunnalle löytynyt toimitila Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Villilän toimipisteestä mahdollistaa kiinteän yhteistyön koulun, kuntayhtymän ja studioiden kanssa. Toimipisteessä oli jo vuosia mietitty, että osuuskunta tarvittaisiin av-alalle kipeästi. – Ala on vaativa ja koulutus kovin lyhyt. Produktiosuuntautuneita opintoja suoritetaan kovalla kiireellä, joten omat yritysajatukset jäävät väkisinkin kovin hentoisiksi. Nekin, jotka ehtivät opintojensa lopussa pistää pystyyn yrityksen, jäävät tavattoman yksin, totesi Taru Tuomisto. Sataprossa aputoiminimiä Sataprossa jäseniä oli jo osuuskunnan alkutaipaleella 20, lähinnä opiskelijoita mutta myös muutama valmistunut. – Kysyntä ja kiinnostus kasvavat koko ajan. Jäsenet ovat pääosin käsi- ja taideteollisuus- sekä kulttuurialoilta, mutta myös tekniikan puolelta rakennusalalta on tulossa opiskelija mukaan, kertoi Sataedun kehitysjohtaja Veli-Matti Vuori. Satapro kannustaa tiimiyrittämiseen, vaikka siellä on mahdollista toimia myös itsekseen. Osuuskunnan alle on perustettu muutama aputoiminimi, joiden kautta

148


Opiskelijoiden motivaatio lähtee siitä, että he saavat laittaa ”saappaat saveen” heti opintojen alussa. Hanna Waldén

149


Loimaan osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Suvi Pietilä, apulaisrehtori Tarja Asula sekä osuuskunnan perustajajäsenistä Taina Setälä allekirjoittamassa sopimusta. 150


tekijät työskentelevät tiimeinä. Osuuskuntaan voi jäädä työskentelemään myös valmistumisensa jälkeen. Loimaalla töitä valittavaksi asti Loimaalle perustettiin käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta 22.9.2009. Osuuskunnan jäsenet allekirjoittivat virallisen sopimuksen Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kanssa torstaina 5.11.2009. Osuuskunnan perustajajäsenistä suurin osa oli sisustus- ja puualan opiskelijoita. Nimeksi osuuskunnalle valittiin PuuPakkaA. Keväällä 2011 nimi vaihdettiin, ja se on nyt Osuuskunta Kukapa. – Osuuskunnan perustamisesta puhuttiin jo pitkään ennen Hope-hanketta, ja sille on ollut kova tarve. Tämä on meille tosi iso juttu, totesi opettaja Minna Strander. Osuuskunta antaa selkeät pelisäännöt moneen asiaan, esimerkiksi siihen, miten rahaliikenne kulkee. Minna näki osuuskunnan etuna myös sen, että yrittäjyys nousee oppilaitoksessa enemmän esiin. – Hinnoittelusta ja muusta yrittäjyyteen liittyvästä keskustellaan opiskelijoiden kanssa nyt enemmän kuin koskaan ennen. Heillä on selkeä into ja suurempi tarve saada tietää asioita. Opiskelijat innostuivat Käsi- ja taideteollisuusalan yksikössä on Loimaalla pitkään tiedetty, että yrittäjyys on valmistuvien todennäköisin työllistymisvaihtoehto. Opettajat ovatkin miettineet, miten voisivat antaa opiskelijoille enemmän tukea siihen suuntaan. Yksikössä on myös vuosien ajan toteutettu projekti- ja asiakastöitä. Kysyntää olisi enemmänkin kuin voidaan toteuttaa. Siksi osuuskunnalta kaivataan työkaluja, jotka helpottavat asiakastöiden tekemistä. Hopella oli Minnan mielestä ratkaiseva merkitys osuuskunnan synnylle. Hän ei

151


uskonut, että tarpeeksi rohkeutta olisi muuten löytynyt ainakaan tässä aikataulussa. – Keväällä minulle tuli oikeastaan työtehtäväksi alkaa puuhata osuuskuntaa, ja hankkeen kautta siihen saatiin resurssejakin. Apu, joka on tullut verkostolta ja muilta olemassa olevilta osuuskunnilta, on ollut ratkaisevan tärkeä. Opettajaa tarvittiin eniten alkuvakuuttelussa kertomassa osuuskunnan hyödyistä ja selittämässä, että se todella kannattaisi. Kysymyksiä riitti, ja tsemppausta kaivattiin. Alun väännön jälkeen osuuskunta syntyi opettajan näkökulmasta kohtuullisen kivuttomasti, kun opiskelijat innostuivat ja alkoivat itse pyörittää prosessia. Asiakastyöt osuuskuntaan Kaikki yritystoiminta keskitettiin Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kulttuurialalla nopeasti osuuskuntaan. Opiskelijat tekevät osuuskunnassa omia asiakastöitään, ja sen kautta kulkevat myös kaikki koulun tilaustyöt. Töitä on tarjolla enemmän kuin ehditään tehdä. Puualan artesaanit Matti Haavisto ja Jani Kuure tienasivat osuuskunnan kautta komeasti kesälomarahat rakentamalla huoneistoportaat Kauniaisiin. – Tämä oli ensimmäinen työ, jonka teimme suoraan asiakkaalle. Yhteistyömme oli toimivaa ja tienasimme kohtuudella, opiskelijoiksi oikeastaan aika hyvinkin. Työtäkin tosin riitti tarjouksen laskemisesta ja asiakkaan kanssa neuvottelemisesta tarkkojen mittojen ottamiseen, laskelmien tekoon ja työn toteuttamiseen. Myös vanhat portaat piti ensin purkaa alta pois. – On todella hyvä systeemi tehdä työ asiakkaalle osuuskunnan kautta. Silloin joutuu itse laskemaan eikä joku koko ajan neuvo tai tee valmiiksi, Matti totesi. Tiimioppimista parhaimmillaan Mattia ja Jania opettanut Petri Villa on nähnyt, kuinka moni asia ei aukea oppilaille

152


koulun penkissä istumalla vaan selviää vasta, kun sitä on itse kokeillut. Hän on myös huomannut oppilaidensa muuttuvan osuuskunnan myötä itseohjautuviksi. Opettaja voi vetäytyä taustatueksi ja valmentamaan, kun oppilaat oppivat yhdessä tekemällä. – Osuuskunta on tiimioppimista parhaimmillaan. Yksinyrittämisen kulttuurista kannattaisikin meillä jo pyristellä pois, sillä se on niin raskasta. Osuuskunta sopii Petrin mielestä erityisen hyvin toisen ja kolmannen vuoden opetukseen. Ensimmäisen vuoden opiskelijat katselevat, ihmettelevät ja lähtevät pikku hiljaa mukaan, kun taidot kehittyvät. Oppilaitoksen yhteydessä toimivassa osuuskunnassa opiskelijat voivat työskennellä vuoden ajan valmistumisensa jälkeenkin koulun tiloja ja laitteita hyödyntäen. Petri ennustaa, että tulevaisuudessa moni haluaa olla osuuskunnassa jäsenenä pitkään valmistumisensa jälkeen. – Kun osuuskunnat yleistyvät, löytyy ihmisiä, joille osuuskunnasta tulee elämäntapa. He tekevät töitä ja saavat palkkaa osuuskunnan kautta eivätkä enää sido itseään perinteiseen yrittäjyyteen. Hyvään alkuun päässyt osuuskunta voi verkottua paikallisten yritysten kanssa ja ottaa tehtäväkseen esimerkiksi alihankintaa jatkuvaksi työksi isompien projektien oheen. Jossain vaiheessa kyseeseen saattavat tulla myös asiantuntijapalvelut. Puualalla tämä voi olla esimerkiksi entisöitävän huonekalun työtarpeen arviointia. Työelämän muutokset saattavat Petrin mielestä vielä tuoda suuriakin muutoksia kädentaitajien elämään. – Meillä on työelämässä jäämässä 100 000 ihmistä eläkkeelle, osa hyvällekin. He voivat tilata käsityöläisiltä tuotteita tai palveluja. Siinä saattaa osaava käsityöläinen vähitellen nousta arvoon.

153


Arteklaani toi yrittäjyyttä Lempäälään PIRKOn Lempäälän yksikössä aloitti syksyllä 2009 toimintansa Osuuskunta Arteklaani. Perustava kokous pidettiin lokakuun 23. päivänä. Osuuskunnan perusti 17 perustajajäsentä, osa opiskelijoita ja osa opettajia. – Osuuskunnan suuri etu on, että pystymme nyt ottamaan helpommin vastaan asiakastöitä. Niiden avulla opiskelijat oppivat yrittäjämäistä toimintaa, kiteytti vaatetusalan opettaja Minna Järvinen. Minna vastasi yhdessä puualaa opettavan Esko Lovikan kanssa osuuskunnan perustamisesta Lempäälään. Molemmat työskentelevät Taitokatu-hankkeessa ja ovat osuuskunnan perustajajäseniä. Ensimmäisenä työnä Arteklaanissa valmistettiin huomiovärisiä t-paitoja rakennusalan yritykselle. – T-paitojen tekijät ovat aivan innoissaan halunneet oppia hinnoittelua, laskutusta ja verotusta, sillä he tietävät, että se on heille opiksi tulevaisuuden yrittäjyyttä varten, Minna kertoi. T-paitaprojektin jälkeen Arteklaanille oli luvassa töitä myös huonekalupuolelta sekä koru- ja metallituotevalmistuksesta. Yrittäjyys realisoituu Osuuskunnassa toimimalla opitaan ammattia, yrittäjyyttä ja asiakkaan huomioimista. – Lempäälässä osuuskunnalla on iso merkitys, koska käsi- ja taideteollisuusalan opetuksessa on yrittäjyyden oltava vahvasti mukana. Samoin osuuskunta sopii hyvin matkailualalle, totesi Pirkanmaan ammattiopiston rehtori Leena Mäkelä. Hän arvosti yrittäjämäistä ympäristöä, jonka osuuskunta tarjoaa.

154


– Kun töitä tehdään osuuskunnassa, raha liikkuu oikeasti ja mukaan tulee vastuu asiakkaalle tehtävästä työstä. Silloin asiat todella realisoituvat. Iso tilaus antoi puhtia Arteklaani sai ensimmäisen yhteisen urakan myötä hienosti ilmaa siipiensä alle. Osuuskunnan osaava joukko teki sisustuksen rakenteilla olleeseen päiväkodin ja esikoulun yhdistelmään Vesilahdelle. Mittava tilaus käsitti tekstiili-, puu- ja metallitöitä. Siihen kuuluivat esimerkiksi kaikki sisustustekstiilit sekä ulko- ja sisäkyltit ja opastetaulut. Asiakkaan etu oli, että 25 jäsenen osuuskunnasta löytyy taitoa joka lähtöön, joten kaikki saatiin yhdeltä toimittajalta. Työn saaminen osuuskunnalle oli koru- ja metallituotevalmistusta opiskelevan Rami Hanwegin ansioita. Vesilahdella asuvan Ramin tytär oli hoidossa paikallisessa päiväkodissa, eikä isä tytärtä kuljettaessaan mitenkään peitellyt omaa ja oppilaitokseensa keskittynyttä osaamista. Kun uuteen päiväkotiin tarvittiin sisustusta, oli luontevaa kysyä tarjousta Ramilta. – Tämä on valtava juttu heti osuuskunnan alkuun ja todellakin koetus toiminnalle – suorastaan lottovoitto. Olemme juuri saaneet osuuskunnan toimimaan, ja nyt tuli tällainen iso juttu, Rami innostui. – Tämä on hyvä esimerkki siitä, että osaamisestaan kannattaa kertoa joka tilanteessa. Osuuskunnan kautta saatoin ottaa tähän kaverit mukaan, ja yhdessä pystyimme ottamaan vastaan suuremman työn.

155


Rami Hanweg

156


Todellista tekemistä Iso yhteinen työ on juuri sitä, mitä Arteklaanin hallituksen puheenjohtaja Maija Moisio toivoikin. Osuuskunnan käynnistely ja sopimusasiat veivät aikaa lähes turhautumiseen asti, joten oikeaa tekemistä todella kaivattiin. Maija näki osuuskunnan alkutaipaleen olevan pohjatyötä tuleville vuosille. Se on tae siitä, että Arteklaanista tulee toimiva osuuskunta. – Osuuskunta on tärkeä jokaiselle, joka on kiinnostunut yrittäjyydestä. Arteklaanissa toimimalla oppii paljon enemmän yrittäjyydestä kuin vain käymällä jonkin kurssin. Maijan mielestä on paljon parempi vaihtoehto lähteä mukaan osuuskuntaan kuin perustaa toiminimi kylmiltään. – On parempi tehdä moka osuuskunnassa, joka toimii koulussa, kuin mokata omassa yrityksessä, jossa on paljon omaa rahaa kiinni. Osuuskunnassa on turvallista, siellä saat tukea ja neuvoja. Samalla voi harjoitella laskutusta ja sinulle konkretisoituu, miten tuotteen hinta muodostuu. Osuuskunnan hallitukseen kuuluva Minna Pätäri oli jo ehtinyt tuntea, kuinka erilainen yhteys osuuskunnan kautta tulee käytäntöön kuin koulun asiakastyön tekemisessä, jossa tekijällä harvoin on kontakti asiakkaaseen. – Suuri hanke tuo mielekkyyttä hitaan alun jälkeen. Se tuo yhdessä tekemistä, mikä tuntuu hauskalta.

157


158


Sastamalassa nopeasti töihin Siinä vaiheessa, kun osuuskunnan perustaminen Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen oli vielä viimeisiä allekirjoituksia vailla, tehtiin osuuskunnan nimiin töitä jo reippaasti. Osuuskunnan perustava kokous pidettiin 31.1.2011, ja siellä valittiin hallituksen jäsenet. Kaupparekisteriin ilmoittautuminen jäi kuitenkin kiinni nimestä, koska suunnitellut nimet olivat varattuja. Huhtikuussa päädyttiin nimeen Osuuskunta Craft & Design. Osuuskunnan perustaminen oli ollut Sastamalassa idulla jo pitkään, mutta asiat lähtivät pyörimään vasta, kun valta uskallettiin antaa opiskelijoille. – Tämä osoitti hyvin sen, että osuuskunnan perustamisprojekti ei saa olla liian auktoriteettivetoinen vaan opiskelijoilla pitää olla tarpeeksi tilaa toimia. Ohjaavien opettajien pitää osata tsempata sopivasti ja antaa tarvittaessa taustatukea, mietti osuuskunnan ohjaava opettaja Päivi Lehto. Osa pääsi jo kesähommiin Osuuskunta Craft & Designin perustajajäseniksi löytyi 16 opiskelijaa, puoliksi sisustus- ja kultasepänaloilta. – Uskon, että jäsenmäärä kasvaa nopeasti. Kun muut huomaavat, miten mukaan lähteneet tekevät töitä ja tulosta osuuskunnan kautta, kiinnostus herää ihan varmuudella, Päivi Lehto pohti. Sisustusalaa opiskelevat Anita Uusitalo, Helmi Kiuru, Marianne Mäensivu ja Mira Vulli olivat innoissaan uudesta mahdollisuudesta.

Osuuskunta Craft & Design sai käyttöönsä hienot tilat oppilaitoksen alakerrasta.

159


– Osuuskunnassa saa harjoitella turvallisella perustalla eikä tarvitse pelätä taloudellisia menetyksiä. Asiakkaat suhtautuvat osuuskunnan kautta työskentelevään opiskelijaan vakavammin, ja raha asiakastöistä tulee itselle, he listasivat osuuskunnan etuja. Osuuskunnan kautta tehtävistä sisustusalan suunnitteluprojekteista moni oli keväällä siinä vaiheessa, että niistä riitti myös kesätöitä. Näin ensimmäiset opiskelijat pystyivät jo osuuskunnan ensimmäisenä kesänä työllistämään itsenään sen kautta. Kultaseppien osalta osuuskunta pääsee kunnolla vauhtiin vasta syksyllä, sillä he neuvottelevat vielä koulun opetustilojen ja laitteiden käytöstä. Kivat tilat koululta Osuuskunta Craft & Design sai omat tilat Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen alakertaan. Tiloihin on erillinen sisäänkäynti, joten ne ovat sopivasti irti koulun muista toiminnoista. Iso keittiö toimii mainiosti kohtauspaikkana, ja lisäksi käytössä on reilusti työ- ja kokoustilaa. – Keittiöön osuuskuntalaiset saivat kodinkoneita, kun sisustajien taukotilaa uusittiin. Kuntayhtymä antoi käyttöön 5000 euroa perustamisrahaa, jolla voitiin ostaa esimerkiksi käytettyjä tietokoneita ja maksaa nettisivujen ja käyntikorttien tekoa, Päivi totesi. Yrittäjyys vahvistuu Osuuskunnan syntyminen Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen oli luontevaa, sillä yrittäjyys vaikuttaa siellä vahvasti kaikkeen tekemiseen. Osuuskunnan toimintaa vauhditti alkuun myös TOY-malli, jolle Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos sai Opetushallituksen tukea. – Osuuskunnan perustamisessa lähtökohtina ovat opetussuunnitelma ja käsi-

160


työläisyys. Ajatus siitä, että monista opiskelijoista tulee yrittäjänä itsensä elättäjiä, vahvistuu koko ajan. Esimerkiksi verkkokauppa tuo siihen monilla aloilla uusia mahdollisuuksia, vararehtori Anita Lietepohja pohti. Osuuskunta on tärkeä kaikille Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen linjoille: sisustusalalle, kultasepänalalle ja lavastusrakentamiselle. Kultasepänalaa opettava Arto Kuusela koki, että osuuskunnan kautta opiskelija voi rakentaa oman polkunsa työelämään. – Osuuskunta on kuin kiitorata, jota pitkin voi myöhemmin lähteä toimimaan itsenäisenä yrittäjänä. Osuuskunta avaa opiskelijoille myös mahdollisuuden tienesteihin. – Sain osuuskunnassa työskentelemällä 2000-luvun alussa sen verran palkkaa, etten tarvinnut opiskelujeni aikana lainkaan lainaa, mutta sain silti opintotuen, kertoi mentori Niina Palmunen. Lavasterakentamista opettavan Mauri Mäkelän mielestä osuuskunta istui alan opiskelijoille paremmin kuin hyvin. Lavastealalla on varsinkin leffahommissa tarjolla pätkätöitä, joita osuuskunnassa tai yrityksessä toimivan on helpompi saada. – Esimerkiksi Herra Hakkaraisen talossa tarvitaan ylläpitokorjausta, koska 50 000 lasta on siellä kontannut ja kuluttanut lavasteita. Tällaiset työt eivät aina tule koulutuksellisesti sopivaan kohtaan, joten olisi hyvä, jos ne voitaisiin hoitaa osuuskunnan kautta. Vararehtori Anita Lietepohja koki osuuskunnan oppilaitokselle myös imagollisesti merkittävänä. On tärkeää, että koulu näyttää yrittäjyyteen kannustavaa esimerkkiä. – Työssäoppiminen on jo tuttua ja se, että opiskelijamme menevät yrityksiin. Osuuskunta tarjoaa oppilaitoksen ja alueen yrittäjien yhteistyölle uudenlaisen kehittämismahdollisuuden. Sen kautta opiskelijoista voi tulla yrittäjille myös kumppani.

161


Rohkaisua Taidostolta Jotta ihan kaikkea ei tarvitse oppia oman kantapään kautta, kannattaa osuuskunnan perustamisvaiheessa kysyä neuvoa kokeneemmilta. Sastamalasta kävi lokakuussa 2010 opiskelijajoukko parin opettajansa kanssa kuulemassa, miten Taidostoosuuskunnassa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kyljessä toimitaan. – Tehkää rohkeasti omannäköisenne osuuskunta, kannusti Taidosto-osuuskuntaan kuuluva Terhi Leppä vieraita Ikaalisissa. Moni asia tuntuu osuuskunnan perustamisvaiheessa huimaavan, mutta Terhi lohdutti, että asiat selviävät, kunhan opiskelijat uskaltavat tarttua töihin. – Kun teette ensimmäisen tarjouksen, saatte ensimmäisen asiakkaan ja kirjoitatte ensimmäisen laskun, alkaa moni epäselvä kysymys selvitä. Siksi toivon, että uskallatte avoimin mielin ja rohkeasti alkaa tehdä, vaikka kaikkea ei ole vielä sovittu eikä kaikkia yksityiskohtia ratkaistu. Parasta olisi, jos löytyisi konkreettinen työ, johon osuuskunnan perustamisen voisi liittää. Sitä kautta tulisi pakko päättää asioista, koska ensimmäinen lasku pitäisi saada lähtemään. Osuuskuntaa aloittelevien mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä, myös ihan peruspohdinta siitä, miksi osuuskuntaan kannattaa liittyä. Tähän Terhi totesi, että kannattavuus tulee yhdessä tekemisestä. Yhdessä pystytään tekemään asiakkaalle isompi tarjous, ja yhdessä tehden työtä voidaan tehdä nopeammin ja siitä opitaan enemmän. Ja yhdessä tekeminen on kivaa! – Siis 1+1=3, kiteytti opiskelijoiden mukana Ikaalisissa vieraillut Kaisa Kankaanpää. Merkittävää osuuskunnassa on myös se, että siellä oppii arvostamaan omaa työtään ja saa rohkeutta sen hinnoittelemiseen. Sastamalan osuuskuntaa suunnittelevat tutustuivat Taidostoon.

162


163


Restaurointityöt innostivat osuuskuntaa Ilmajoella Koulutuskeskus Seduun syntyi kaksi osuuskuntaa keväällä 2011. Tammikuussa perustettiin koko Sedun yhteiseksi tarkoitettu osuuskunta, joka sai nimen Osuuskunta Kamp. Sen toiminta aloitettiin 1.4.2011. Perustajajäseniä oli 13. Osuuskunta lähti liikkeelle pienesti Ähtärin toimipisteestä yhden perustutkinnon voimin, mutta sen on tarkoitus laajentua myös muihin yksiköihin. Ähtärissä toimitaan aputoiminimellä Ähtärin Ahertajat. Ilmajoelle Pappilantien yksikköön perustettiin oma osuuskunta maaliskuun 9. päivänä. Artesaaniosuuskunta Pohjanmaan perustamisasiakirjan allekirjoitti kymmenen opiskelijaa lähinnä huonekalurestaurointi- ja tekstiilialoilta. – Osuuskunta on meillä ensisijaisesti oppimista varten – siis uusi oppimisympäristö, jossa voi suorittaa opintoja, painotti Sedu kulttuurin koulutuspäällikkö Riitta Tuokko. Tämän lisäksi opiskelijat voivat tehdä osuuskunnassa itse hankkimiaan asiakastöitä ja työllistää itsensä opiskelun ohessa ja loma-aikoina ja jonkin aikaa myös valmistumisensa jälkeen. Perustamisasiakirjan allekirjoitti kymmenen opiskelijaa huonekalurestauroinnista ja vaatetuksesta. Opetuspisteen eri ammattialoilta on liittymässä lisää jäseniä muun muassa sisustusrakentamisesta, maalaus-, tekstiili- ja sisustusaloilta. Perustamiskuvioissa alusta lähtien mukana olleella Kalle Jokiperällä oli suuret odotukset osuuskunnan suhteen. – Kun näin monta ammattialaa on mukana, meillä on mahdollisuudet vaikka mihin. On todella mielenkiintoista, että opiskelu yhdistetään työntekoon. Ei opiskelijoilla muuten olisi mahdollisuutta saada koulun tiloja, laitteita ja tukea yrittäjyyden harjoittelemiseen. Osuuskunnan perustaminen lähti Ilmajoella erityisesti siitä, että restauroin-

164


tialan töitä oli tarjolla enemmän kuin opintojen osana ehdittiin hoitaa. Yksittäisten huonekalujen entisöinti on pitkälle yhden ihmisen hommaa, mutta Kalle näki osuuskunnassa mahdollisuuden myös yhteistyöhön ja sitä kautta tiimiyrittämiseen. – Työstä riippuen voidaan tehdä tiimejä, ja isot työt on kätevä hoitaa yhdessä. Oikeasti hyvä puuseppä tarvitsee kaverikseen maalarin, ja hyvä verhooja tarvitsee heidät molemmat. Kun talossa on sekä suunnittelijoita että tekijöitä, synergia ja yhdessä tekeminen ovat luontevaa. Byrokratia pitkitti perustamista Opiskelijat perustivat Artesaaniosuuskunta Pohjanmaan hyvin itsenäisesti, kun lopulta saivat siihen luvan. Perustaminen pitkittyi ison koulutusorganisaation monivaiheisen päätöksentekoprosessin takia. Aikaa kului, kun asiaa esiteltiin monille tahoille. – Olimme aika pitkällä jo vuotta aiemmin, mutta asia viivästyi. Osa innostuneista valmistui, ja kesäloman jälkeen jouduttiin kokoamaan joukkoja taas uudestaan, Riitta kertoi. Syksyllä opiskelijat perustivat NY-yrityksiä, mikä vaati oman aikansa ja paneutumisensa. – Kun kevät alkoi häämöttää ja NY-yritysten lopettaminen tuli ajankohtaiseksi, moni opiskelija huomasi kaipaavansa jatkoa yrittäjyyden harjoitteluun. Siitä syntyi virtaa osuuskunnan perustamiseen, mietti yrittäjyysvastaava Kari Kulmakorpi. Kari toimii osuuskunnan ja oppilaitoksen välillä yhteyshenkilönä mutta toteaa voineensa pysytellä taustalla, sillä opiskelijat ovat todella hyvin perehtyneet asioihin ja toimineet itsenäisesti. Artesaaniosuuskunta Pohjanmaan käynnistymisen hän näkee oppilaitoksessa erittäin merkittävänä. Sillä saadaan yrittäjyyden jatkumo toisen opiskeluvuoden NY-yrityksistä kolmannen vuoden osuuskuntatoimintaan.

165


Yritt채jyysvastaava Kari Kulmakorpi, Artesaaniosuuskunta Pohjanmaan puheenjohtaja Aleksi Riikonen sek채 perustajaj채senet Antti Kitunen ja Kalle Jokiper채.

166


167


Kulttuurialaa käytännön töissä Koulutuskeskus Sedun kulttuurialalla on jo ennen osuuskuntaa kehitetty monenlaisia tapoja toteuttaa tiimioppimista ja yrittäjämäistä toimintaa. – Koemme Sedussa tekemällä oppimisen tärkeäksi. Varsinkin käsi- ja taideteollisuusalalla on paljon tiimioppimista ja opettajat ovat ottaneet valmentajan roolin. Perinteinen luokkaoppiminen ei ole enää kovinkaan usein käytössä, totesi projektipäällikkö Tiina Jokela-Lyly. Suuri osa kulttuurialan opinnoista toteutetaan Sedussa erilaisten projektien kautta, joissa asiakkaan toiveet ja vastuu toiselle tehtävän työn laadusta lisäävät vaativuutta. Esimerkiksi sisustusrakentajat tekevät töitään todellisissa kohteissa. Entisöijillä taas riittää asiakastöitä jonoksi asti. – Parhaimmillaan yrittäjyys on opinnoissa sisällä, ei siis mikään erillinen yrittäjyysjakso. Jos opettajalla on valmiudet ja oikea asenne, sisäistä yrittäjyyttä ja yrittäjän asennetta voi opettaa minkä tahansa muun asian mukana, mietti projektikoordinaattori Anne Lepistö. Idättämöstä versomoon Vuosi 2010 oli Sedussa yrittäjyyden teemavuosi. Ilmajoella Pappilantien yksikössä ideoitiin tuolloin Idättämö ja Versomo, joiden käynnistämiseen on saatu hankerahaa syksylle 2011. – Idättämö on paikka, jossa voi kehittää villejäkin liikeideoita liiketoiminta- ja ammattialavalmentajien tukemana ja tiimityön vauhdittamana. Siellä villi idea voi muuttua liiketoimintasuunnitelmaksi, kertoi Riitta Tuokko. Versomo puolestaan on esihautomo – suojaisa paikka, jossa voi käynnistää omaa yritystoimintaa ja saada edelleen valmentajien ja tiimin tukea. Versomossa voi 120 opintoviikon lisäksi tehdä ammatillista osaamista yksilöllisesti syventäviä

168


tutkinnon osia esimerkiksi yritystoimintaan liittyen. Sisäistä yrittäjyyttä ulkoisen ohessa Sedun johtaja Reija Lepola näki tärkeänä, että ulkoisen yrittäjyyden lisäksi painottuu sisäinen yrittäjyys eli oikea asenne. – Sisäinen yrittäjyys on toimimista samalla tavoin kuin yrittäjänä toimisi, eli jokainen tekee parhaansa, pyrkii tuloksiin ja jos epäonnistuu, niin nousee. Se on suunnitelmallista ja innovatiivista toimintaa ja yhdessä tekemistä toisen asiantuntijuutta hyödyntäen. Jos asenne on se, että tekee toiselle töitä kuin itselleen, tulee työ tehtyä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän koki merkittävänä myös sen, että polku ulkoiseen yrittäjyyteen mahdollistetaan niille opiskelijoille, joilla siihen on intoa. Siksi on tärkeää, että harjoitusyritykset ja NY-yritykset toimivat ja osuuskunta saatiin syntymään. Osuuskunnan Lepola näki yhdeksi hyväksi vaihtoehdoksi yrittäjyyskasvatukseen, kunhan juridiset asiat selvitetään. – Osuuskunta on perinteisesti ollut suosittu erityisesti kulttuuripuolella. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi se ei soveltuisi myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, jossa sen kautta voitaisiin järjestää vaikka kotipalvelua, ja soveltuuhan se kaikille muillekin Sedun opetuksen alueille. Teemavuodessa Lepola koki tärkeäksi myös toimivien yrittäjien kohtaamisen. Sedulla on jo entuudestaan tiivistä toimintaa Etelä-Pohjanmaan yrittäjien ja Kauppakamarin kanssa. – On tärkeää oikeasti kohdata samoissa pöydissä. Tilaisuus, jossa opettajat, opiskelijat, yrittäjät ja sidosryhmien edustajat tapasivat, osoittautui todella onnistuneeksi ja antoi paljon ideoita tuleviin vuosiin.

169


Fyysiset oppimisympäristöt Oppimisympäristöillä on paljon suurempi merkitys kuin aiemmin on ymmärretty. Siksi on tärkeää, että monissa oppilaitoksissa opiskelijat ovat päässeet itse suunnittelemaan ja rakentamaan tiloja. Näin syntyneillä oppimisympäristöillä on iso merkitys toimintatapojen muutokselle. Kun pulpetit ovat poissa, opiskelija ei koe enää tulevansa kouluun vaan töihin. Uudenlaiset fyysiset oppimisympäristöt mahdollistavat kohtaamisen ja dialogin. Inno-parvi on opiskelijoiden luoma Espoon Omniassa opiskelijat pääsivät luomaan aivan uudenlaisen oppimisympäristön. Puuosaston Inno-parvi on moneksi muuntautuva luokkatila, joka suunniteltiin ja toteutettiin kokonaan opiskelijavoimin. Inno-parvella opiskelijat voivat tavata asiakkaita sekä opettajia ja valmentajia ja pitää pienryhmäneuvotteluja. Se sopii myös pienimuotoiseksi tuotesuunnittelutilaksi sekä tarjoilu- ja taukotilaksi tai vaikka näyttötutkintojen pitopaikaksi. Tila voidaan tarvittaessa muuntaa tuotekuvausstudioksi, jonka varustukseen kuuluu rakenteisiin
piilotettua studiotekniikkaa. Parvelle sijoittuu lisäksi opiskelijoiden kirjasto, josta löytyvät muun muassa aikaisempien opiskelijoiden portfoliot sekä alan lehdet. – Tiloissamme oli aiemmin suuria puutteita. Esimerkiksi tuotesuunnitteluun tarvittavat tilat puuttuivat kokonaan, kertoi puualaa opettava Harri Markkula. Prosessi aloitettiin miettimällä, mihin käyttöön tiloja tarvitaan. Sen jälkeen opiskelijat tekivät ehdotukset ja pienoismallit. Kollektiivisesti äänestämällä valituksi tuli Oskari Nukarisen ja Jenny Juseliuksen yhteinen suunnitelma.

170


171


– Parasta mallissamme on monipuolisuus. Tilassa voi nyt tehdä todella monia eri juttuja. Toiminnallisuus oli työssä myös haasteellista, mutta onnistuimme aika hyvin sisällyttämään tilaan kaiken tarvittavan, mietti Oskari. Inno-parvi sijaitsee puuosaston työsalin päällä. Sen seinät ovat enimmäkseen lasia. Tietokonerivi on sijoitettu baarityyppisesti, joten opiskelijat voivat katsella pajaan lasin läpi samalla kun työskentelevät tietokoneella. Tila voidaan jakaa naruverhoilla kolmeen osaan, mikä lisää sen muunneltavuutta. – Tämä oli projektina aivan mahtava. Todella hienoa, että ammattikoulussa pääsi tekemään näinkin isoa juttua, totesi puuartesaaniksi muutaman viikon päästä valmistuva Oskari. Opiskelijoiden näköinen koulu Inno-parven toiminnallisuutta tukevat moneksi muuntautuvat kalusteet. Istuimet kertautuvat tarvittaessa kahdeksi, ja magneeteilla toisiinsa kiinnittyviä hyllyjä voi helposti koota toistensa päälle. Hyllyjen lasi tuo läpinäkyvyyttä ja päästää valon kuultamaan kauniisti läpi. Erityisen ylpeä Oskari Nukarinen oli yhdessä Jennyn kanssa tekemästään massiivitammisesta pöydästä, joka hallitsee tilaa. Pöydässä on erikoinen jalkaratkaisu, jossa jalat kannattelevat kahta isoa lankkua. Kokoa siinä on niin, että ympärille mahtuu parisenkymmentä tuolia eli kokonainen luokka kerrallaan. Suuren pöydän päälle on sijoitettu näyttävä valaisin, jossa on hyödynnetty valokuitutekniikkaa ja ledejä. – Inno-parvesta tuli niin upea, että rehtoritkin kuljettavat vieraansa mielellään tätä kautta ja monet omnialaiset ovat jo kyselleet, saako tilaa varata kokouskäyttöön. Seuraavaksi opiskelijat lähtevät jo muokkaamaan itselleen viereistä tietoko-

172


neluokkaa. Tässähän on olemassa vaara, että kohta koko oppilaitos on opiskelijoiden näköinen! Harri Markkula myhäili. Perinteisesti opiskelijan omilla ajatuksilla ei ole ollut painoarvoa oppimisympäristön suunnittelussa. – Kouluympäristö on standardoitu, eikä yhteiskunnan varoin kustannettuja arkkitehdin suunnitelmia ole voitu asettaa kyseenalaisiksi. Siitäkin huolimatta, että oppimisen on todettu olevan heikointa juuri perinteisessä koululuokassa ja tehokkainta itse luodussa oppimisympäristössä. Tarvittiin siis rohkeutta ja uskallusta lähteä julkisesti kyseenalaistamaan kaavamaiset luokkahuonemallit. Toteutetussa projektissa näkyi Harrin mielestä kaikki, mikä Hope Tiimimestarit -valmennuksessakin on tärkeää: opiskelijoiden johdattaminen yrittäjämäiseen toimintakulttuuriin, rohkeus ajatella ja toimia toisin kuin organisaatiossa on totuttu, luottamus omaan osaamiseen ja ehkä kaikkein tärkeimpänä konkreettinen tulos, josta opiskelijat saavat kiitosta ja voivat olla ylpeitä. Tästä heidät muistetaan vuosienkin kuluttua. 
 Auto-osaston aula tiimityönä viihtyisäksi Satakunnan ammattiopiston Kokemäen opetusyksikön auto-osastolle sisään astuva tietää nyt välittömästi, minkä alan tiloihin on tullut. Suojatietä mukaileva matto johtaa raikkaaseen oleskelutilaan, johon on ”räjäytetty” auto osiin pöydänjalaksi, valaisimiksi ja kelloiksi. Ja – mikä parasta – tilojen käyttäjät eli opiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet koko projektin tiimityönä. – Ei tullut kauheasti itse tehtyä. Ei tarvinnut, kun opiskelijat tykkäsivät tehdä. Homma lähti heti alussa lapasesta, kun joka alalla opettajat innostuivat ja välittivät innostuksen opiskelijoilleen, myhäili autolinjasta vastaava Rami Kantola.

173


Jarkko Suominen sai toteuttamansa pöydän ääreen Tuomas Mäkelän molemmat innokkaita autotiimiläisiä.

174


175


Mukaan lämpisivät autotiimin lisäksi sähkö-, rakennus- ja metallialan opiskelijat sekä Nakkilasta sisustusompelun ja graafisen viestinnän opiskelijat. Lisäksi aulatilojen avajaisten järjestelyyn tulivat apuun catering-, matkailu- ja tekstiiliala Kokemäeltä sekä liiketalous Kankaanpäästä. – Kaiken kaikkiaan mukana oli siis Sataedusta kolme yksikköä, kymmenen alaa, 40 opiskelijaa, 15 opettajaa, laitoshuoltaja, sähköasentaja, atk-tuki ja kaksi sponsoriyritystä. Tämä oli valtava – suorastaan historiallinen – yhteistyön osoitus Sataedussa, Rami totesi tyytyväisenä. Yhdessä saatiin aikaan viihtyisät tilat, joissa voi porukalla viettää rennosti taukoaikaa, istuskella sohvilla, löhöillä säkkituoleilla, käydä tietokoneella netissä ja seurata tv-näytöltä vaikka Nettiautoa tai YouTubesta musiikkia tai videoita. Ja, kuten aina, nälkä kasvaa syödessä. Seuraava hankinta saattavat olla poppivehkeet ja kahviautomaatti. Opiskelijoille vapaat kädet Tilojen avajaisissa opiskelijat pääsivät kertomaan, mitä ovat tehneet ja opettajat todistamaan, etteivät olleet tehneet asian eteen muuta kuin mahdollistaneet tekemisen siirtymällä pois tieltä. Autoalaa opiskeleva Jarkko Suominen oli yksi projektin aktiivisimmista. Hänen käsialaansa on moottorista värkätty pöytä, putkiston hitsaus lampuksi ja monien osien asettelu seinille. Renkailta näyttäviin kelloihin hän keksi etsiä Suomen ajan lisäksi suurimpien autonvalmistusmaiden eli USAn, Saksan ja Japanin ajat. – Rami antoi meille vapaat kädet: käski kuvitella paikan niin, ettei siinä ole mitään ja sitten sellaisena kuin haluamme, Jarkko kuvasi projektin alkua.

176


Näillä eväillä porukka lähti rakentamaan tilaa, jossa viihtyisi paremmin kuin ulkona tupakkakatoksessa. Yksi projektin päämääristä oli nimittäin palvella Savuttoman Sataedun tavoitetta. – Olen ainakin itse vähentänyt tupakointia nyt, kun sisällä viihtyy paremmin. Ykkösiä röökipaikalla näkee tosi vähän, he ovat mieluummin tässä tilassa, Jarkko jutteli. Voimaa ja energiaa Hopesta Kokemäen opetusyksikön rehtori Juhani Aaltonen koki aulatiloja ja niiden tekijöitä katsellessaan onnistuneensa omassa työssään. – Olen uskonut, luottanut ja antanut ryhmän tehdä. Lisäksi olen antanut tukea ja taloudellista apua, hän summasi. Apulaisrehtori Marko Kemppainen mietti, mistä kaikki se voima ja energia tuli, jolla tällainen projekti saatiin vauhtiin ja muutkin yksiköt mukaan. Hän päätyi ajatukseen, että kaiken takana on Hope. – Se on neljän kirjaimen yhdistelmä, josta on tullut voima tekemiseen ja tällaisen lopputuloksen aikaansaamiseen. Vastuuta on alusta asti annettu opiskelijoille, ja sitä on myös otettu. Rami Kantola intoutui vahvistamaan Hopen sytyttäneen sellaisen fiiliksen opettajiin, että he uskovat opiskelijoihin ja nuoriin ja uskaltavat kokeilla erilaisia oppimismenetelmiä. – Meillä on rohkeutta viedä ideoita eteenpäin ja vasta sitten kysellä lupaa rahoittajalta. Kun porukka on jo kasassa ennen kuin asia esitellään, se on paljon helpompi hyväksyä. Hope on muuttanut opettajan työtäni ja osittain koko elämääni, joten lämpimästi suosittelen sitä kaikille opettajille.

177


Koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt KulttuuriCampus yhdistää yrittäjät Ikaalisiin rakennetaan luovien alojen yrittäjien yhteisö Kulttuuricampus, joka kokoaa yrittäjät toimimaan yhdessä. Ikaalisten seudulla on paljon luovien alojen, kulttuurialan ja niitä tukevien alojen osaamista. Yhteisö luodaan kiinnittämään osaaminen seudulle. – Kulttuuricampus syntyy tarpeesta saada osaajat jäämään Ikaalisiin ja toimimaan täällä yhdessä. Yhteisö on vaihtoehto yksin yrittämiselle, kertoi Kulttuuricampus -hankkeen projektipäälliköksi Hopesta siirtynyt Maria Käkelä. Tällä hetkellä luovien alojen osaaminen on ripoteltuna eri puolille seutukuntaa ja oppilaitoksissa koulutetaan koko ajan uusia osaajia. Kulttuuricampuksen kautta osaajat pyritään keräämään yhteen ja törmäyttämään niin, että parhaimmillaan syntyy jotain ihan uutta. – Yhdessä tekemisestä tulee rohkeus. Porukalla uskalletaan ottaa isompia ja haastavampia asiakasprojekteja, Käkelä arvioi. Omalla Tuvalla tarjotaan yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville toimitiloja – sekä yhteisiä että omia. Suunnitteilla ovat esimerkiksi esittelytilat, joissa yrittäjät voivat tuoda esiin osaamistaan. Tavoitteena on luovien ihmisten talo täynnä toimintaa ja tapahtumia. Kiinnostuksensa Kulttuuricampukseen on ilmoittanut jo toistakymmentä yrittäjää, ja lisää mahtuu vielä mukaan. Luovien alojen yrittäjien lisäksi yhteisössä tarvitaan esimerkiksi taloushallinnon, markkinoinnin ja rahoituksen osaajia.

178


Osa yrittäjistä toimii fyysisesti Omalla Tuvalla, osa toimii verkostossa ja työskentelee muualla sijaitsevissa toimitiloissaan. Muutamilla yrittäjillä on jo toiminimi, mutta työskennellä voi myös Taidosto-osuuskunnan kautta. Valmennus tukee tekemällä oppimista Kulttuuricampus on myös yrittäjyyden oppimisen paikka, jossa opitaan käytännön töitä tekemällä. Toimintaansa aloittelevat yrittäjät voivat harjoitella asiakastöitä tehden ja saada verkoston ja kokeneempien yrittäjien tuen. – Teemme yhteistyötä seudun oppilaitosten kanssa ja neuvottelemme mallia yrittäjyyden oppimiseen, Maria Käkelä totesi. Kokeneemmat yrittäjät hyötyvät innostavasta yhteisöstä, ja myös heille on tarjolla valmennusta. Graafikko Minna Nissilä lähti mukaan Kulttuuricampukseen, koska hän tarvitsi työtilaa ja kaipasi yhteisöä. Pienellä paikkakunnalla yksin yrittäminen on haastavaa. – Olen Taidosto-osuuskunnan jäsen. Kulttuuricampuksen yhteinen luova tila mahdollistaa yhteistyön ihan uudella tavalla. Ihmisetkin voivat helpommin löytää meidät ja tuotteemme ja palvelumme. Taidoston kautta työskentelee myös ompelija Saara Svanson, joka sai ensimmäisenä työhuoneen Omalta Tuvalta. – Olin etsinyt työtiloja Ikaalisista, joten tämä tuli kuin tilauksesta. Tuntuu kivalta, että saan muita yrittäjiä ympärilleni ja voin jakaa kokemuksiani yritystoiminnasta. Todella hienoa olisi, jos saisimme Omalle Tuvalle yhteisen myymälätilan.

179


180


Sepän paja täytti unelmat Jyväskylässä Hopen uuden kumppanin Jyväskylän ammattiopiston parturi-kampaaja -opiskelijat sekä kosmetologiksi valmistuvat pääsivät aloittamaan työskentelynsä huikean hienossa oppimisympäristössä. Mielenkiintoiset värit ja muunneltavat kalusteet tekevät tilojen yleisilmeestä pirteän ja toimivan. – Kyllä täällä on toista ottaa asiakkaita vastaan kuin koulun laitosmaisissa tiloissa, huokasivat opiskelijat Laura Niittylä ja Marita Ristonmaa. He arvostivat sitä, että tällä kertaa opiskelijoilta kysyttiin, millaisen ympäristön he haluaisivat. Pientä luksusta on esimerkiksi se, että valoja voi himmentää hoitojen tekemisen ajaksi. Unelman täyttymys on uusi oppimisympäristö myös yrittäjyyskoordinaattori Satu Mursulalle. Viiden vuoden ajan hän on ehtinyt haaveilla yhdistetystä myymälä- ja työtilasta. Välillä piirustukset menivät uusiksi liian korkeiden kustannusten takia ja luopuminenkin ehti häivähtää mielessä, kun tarpeeksi monta mutkaa tuli vastaan. – Mutta nyt tämä on tässä, ja se on mahtavaa. Uskon tekemällä oppimiseen. Se on punainen lanka meidän yrittäjyyskoulussamme. Käytäntöön vieminen parantaa selkeästi oppimistulosta, Satu jutteli. Uusi oppimisympäristö on nimeltään Sepän yrityspaja. Se on kehitelty Kasvu yrittäjyyteen -hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on juuri kehittää innovatiivisia yrittäjyyden oppimisympäristöjä. Sepän paja koostuu kahdesta tilasta, joista toinen toimii myymälänä ja työtilana, toinen kokous-, koulutus- ja taukokäytössä.

181


182


Myymälässä oli ensimmäisenä päivänä myynnissä lähinnä hiustenhoitotuotteita. – Meillä on yli 60 NY-yritystä, ja lisää tulee joka vuosi. Esimerkiksi metallipuolen yrityksistä ja varmasti puupuoleltakin löytyisi myytävää. Myös vaatteita ja koruja sopisi myyntiin, Satu kaavaili. – Lukion puolellakin on opiskelijayrityksiä, jotka voisivat myydä täällä vaikka toimistotarvikkeita tai hyväkuntoisia kirjoja, hän jatkoi. Tarkoitus on NY-yritysten tuotteiden lisäksi ottaa myyntiin myös muutaman ”ihan oikean yrityksen” tuotantoa. Sepän paja palveli keväällä 2011 myös Jyväskylän ammattiopiston ensimmäisen TOY-ryhmän innostavana valmennusympäristönä.

183



5

TOY eli työssäoppiminen yrittäjänä


Y Y

RITTÄJYYS ON käsi- ja taideteollisuusalalla merkittävä vaihtoehto työllistyä. Siksi alan opiskelijat tarvitsevat mahdollisuuden harjoitella yrittäjyyttä. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa luotiin tähän tarpeeseen TOY eli työssäoppiminen yrittäjänä. TOY mallinnettiin, tuotteistettiin ja levitettiin Hopessa. TOYn idea on tarjota opiskelijoille mahdollisuus kehittää omaa yritystoimintaa opiskeluun kuuluvan työssäoppimisjakson aikana. Olennaista mallissa on oikea asiakas, jolle tehdään todellinen asiakastyö rahallista korvausta vastaan. IKATAlla TOY tehdään Taidosto-osuuskunnassa. Osuuskunnan lisäksi jakson voi suorittaa esimerkiksi NY-yrityksessä tai omassa tai toisen yrityksessä. – TOY-malli on yrittäjyyden oppimismenetelmä ja työkalu. Sen keskeinen idea on, että kokemus ja tietopuoli kohtaavat. Opiskelija saa verkoston tuen ja kokemuspohjaa yrittäjyydestä, määrittelee mallin kehittäjä Terhi Leppä. Mallin hienous on, että siinä yhdistyvät oppilaitos, opiskelu, yrittämisen oppimisympäristö ja valmentaminen. Se liittyy myös kiinteästi opintoihin, koska se suoritetaan työssäoppimisjaksolla. TOY-malli opettajan näkökulmasta TOY-ryhmässä voi olla opiskelijoita yhdeltä tai useammalta eri ammattialalta. Ryhmää valmentaa TOY-valmentaja*. Valmentaja toimii yhteistyössä työssäoppimisopettajan kanssa. Jaksolla suoritetaan ammatillisia opintoja sekä yrittäjyyteen liittyviä opintoja. Yrittäjyysopinnot sisältyvät nykyisen opetussuunnitelman mukaan myös ammatillisiin opintoihin, joten suoritettavat opintokokonaisuudet määritellään jokaiselle yksilöllisesti.

186


Tärkein palaute tulee tyytyväiseltä asiakkaalta. Palautetta saadaan myös valmentajalta ja ammattialan opettajalta. Lisäksi ryhmä antaa vertaispalautetta toinen toisilleen. Myös ammatilliset näytöt voi suorittaa TOY-jaksolla. Palaute ja arviointi sisältyvät luontevasti malliin, sillä viimeisellä lähijaksolla synnytetään yrittäjän oma identiteetti tehtyjen tuotteiden kautta. Valmennuspäivät ovat vuorovaikutusta Olennainen osa mallia ovat opiskelijoiden yhteiset tapaamiset valmennuspäivissä. Lähtökohta oman yrityksen kehittämisessä on, että jokaisella on ryhmän tuki ja mahdollisuus jakaa ajatuksiaan tiimissä. – Tärkeää on olla yhteydessä toisten kanssa ja tuoda julki osaamista. Vaikka jokaisella riittää työssään hommia ja aika on kallista, pitää opiskeluun aina liittyä ajatustyötä ja todellista oppimista, miettii Terhi Leppä. Tiimioppimisessa ajatus on, että rakennetaan tiimi, jolla on yhteinen suoritushaaste. – Prosessin aikana jokainen laittaa itsensä likoon ja oppii yrittäjyyttä ja ammattiaan tekemällä. Tekemiseen liitetään valmennus, jossa ajatellaan yhdessä. Kun ryhmässä tuetaan toinen toistaan, tapahtuu todellista oppimista. Mallia saa matkia Terhi Leppä on valmis jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan kiinnostuneille. – Mielelläni kerron mallista, jotta jokaisessa oppilaitoksessa ei tarvitse lähteä aivan alusta. Meillä on olemassa runko, josta voi kehittää itselleen sopivan. Yhdessä oman TOY-ryhmänsä kanssa opiskelijat kokoontuvat pohtimaan yrittäjyyttä ja oppimista, asiakkuutta ja markkinointia, hinnoittelua, innovointia ja itsensä johtamista. Viimeisellä kokoontumiskerralla katsotaan, mitä opittiin, mitä kannattaa viedä käytäntöön ja miten.

187


P채ivi Lehto ja Arto Kuusela TOY-valmentajien kohtaamisessa.

188


– Osuuskunnassa opiskelija ottaa työstään vastuun ja sitä kautta yrittäjyyttä haltuun. Samalla kasvavat rohkeus tehdä päätöksiä, alan osaaminen ja ammattiylpeys. Moni opiskelija sanookin oppineensa TOY-jaksolla enemmän kuin koko opintojensa aikana. Ryhmässä opiskelija saa verkoston tuen. Valmentaja on kumppani ja vierellä kulkija. – Ryhmässä synnytetään yhdessä uutta tietoa ja pyrkimys on myös kohti yhteisiä tuotteita. Yhteisöllisyys on tärkeää, kenenkään ei tarvitse yrittää yksin. Mallin levittäminen Opetushallitus on myöntänyt valtionavustusrahaa useille oppilaitoksille TOY-mallin kehittämiseksi. Lisäksi muutamat oppilaitokset kehittävät mallia erillisellä hankerahoituksella. Yhteistyön tarkoitus on yhdessä kehittää TOY-mallia yhtenäiseksi ja joustavaksi, kuhunkin kouluun sopivaksi. Mukana verkostossa ovat nyt: 1. LPKKY / Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Ammatti-instituutti Iisakki ja Ikaalisten kauppaoppilaitos 2. Koulutuskeskus Sedu 3. Sataedu, Satakunnan ammattiopisto 4. Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä 5. Koulutuskeskus Tavastia 6. Sastamalan koulutuskuntayhtymä, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos 7. Hämeen ammatti-instituutti 8. Turun ammatti-instituutti 9. Jyväskylän ammattiopisto Mukaan toivotaan myös uusia kouluja.

189


190


Ikatan TOY-ryhm채 valmentautuu.

191


Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos kehittää TOY-mallia edelleen ja järjestää TOY-valmentajien kohtaamisia TOY-koordinointihankkeessa. TOY-LPKKY -hanke tukee koulukohtaisia TOY-hankkeita pilottien rakentamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa oppilaitoskohtaisen mentoroinnin avulla. Se myös yhtenäistää ja kehittää pedagogisia TOY-toimintamalleja vertaismentoroinnin avulla. Lisäksi tavoitteena on levittää TOY-mallia LPKKY:n muihin yksiköihin. Pilotit rohkeasti liikkeelle TOY-valmentajien ensimmäinen yhteinen kohtaaminen Ikaalisissa antoi voimaa ja rohkeutta osallistujilleen. Mallin soveltamisen alkuvaiheessa oli merkittävää kuulla, kuinka rohkeasti kaikki muutkin ovat lähteneet liikkeelle. Tärkeää kohtaamisessa oli vertailuoppiminen, joka tulee painottumaan myös tulevissa yhteisissä päivissä. Valmentajat kokoontuvat vaihtamaan kokemuksia ja auttamaan toinen toistaan eteenpäin. Valmentajien valmentajat Maria Käkelä ja Terhi Leppä olivat aidosti hämmästyneitä siitä, kuinka pitkällä oppilaitoksissa jo oltiin. – Ensimmäiset TOY-pilottiryhmät alkavat jo olla koossa. Porukat toimivat jo, vaikka eivät oikeastaan vielä tiedä, mihin ovat ryhtymässä. Sitähän ne pilotit ovat, että lähdetään kokeilemaan jotain uutta, Maria iloitsi. TOY-valmentajat olivat orientaatiokohtaamisessaan lähinnä etsimässä oikeita kysymyksiä. Oppilaitoskohtaisesti oli hahmotettava, mitä kysymyksiä vielä pitää ratkoa, jotta päästään vauhtiin ryhmien kanssa ja tekemään tiimiyrittäjyyden oppimisen vallankumousta. Pohdittavaa riittää, sillä TOY-malli haastaa oppijan ottamaan vastuun omasta oppimisestaan ja valmentajan antamaan vallan oppijalle. Samoin haastetuksi tulevat oppimisympäristöt, monet rakenteet, aikataulutus ja opettajien palkkauskysymys.

192


Loimaalla löytyi heti ryhmähenki Loimaan ammatti- ja aikuisopiston TOY-ryhmäläiset hämmästelivät ensimmäisen valmennuspäivänsä päätyttyä, kuinka helppo ryhmässä oli toimia. Kun kaikki olivat mukana tosissaan ja yhteinen tavoite oli saada mahdollisimman paljon valmiuksia ja tuntumaa yrittäjyyteen, oli pohja työskentelylle kunnossa. Valmentajat Minna Strander ja Satu Railo eivät aamulla juuri jännittäneet, vaikka olivatkin ensi kertaa yhdessä valmentamassa. He järjestivät dialogiympyrän kuntoon, hakivat pullaa kaupasta ja laittoivat kahvin porisemaan. Aamukahvin siivittämänä ryhmän oli hyvä alkaa tutustua toinen toisiinsa. Näkökulmien rikkautta Loimaan TOY-valmentajat onnistuivat tavoitteessaan luoda oppilaitokseensa monialainen ryhmä. Kymmenen hius-, media-, tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijaa alkoi joulukuussa 2010 yhdessä pohtia yrittäjyyden haasteita. Voimavarana Minna ja Satu kokivat myös sen, että opiskelijat olivat eri-ikäisiä, 17-vuotiaasta yli 50-vuotiaaseen. – Ikä tuo ryhmään kokemusta ja näkökulmaa. Nuorilla taas ei ole jarruja, joten se saa meidät aikuisemmat ajattelemaan asioita uusiksi, iloitsi Satu. Omaa yritystä ryhmäläisillä ei vielä ollut kellään mutta pitkälle mietittyjä ideoita kyllä. Konkreettista yritystoiminnan harjoittamista varten moni liittyi oppilaitoksessa toimivaan osuuskuntaan. Kaikki mahdollinen yrittäjyydestä Vaatetusalaa opiskeleva Elina Kähkönen oli työssäoppimassa yksityisyrittäjän luona ja halusi sen ohessa saada myös TOY-valmennuksesta selkoa yrittäjän arjesta ja ideaa omaan yritykseen.

193


194


195


– Toivon pystyväni perustamaan oman yrityksen, mielellään kotiompelimon Kainuuseen. Valmistun keväällä, ja sen jälkeen aion käydä vielä yrittäjyyskurssin, Elina kertoi. Tekstiilialaa toista vuotta opiskelevalla Tiina Värjösellä oli jo vanhan talon yläkerrassa työtilat odottamassa, mutta yrittäjyys hieman mietitytti pitkään toimistotöitä tehnyttä naista. – Jos täältä saisi vinkkiä yrittäjyyteen ja näkisi samalla, onko itsestä siihen, hän arvioi. Hiusalaa opiskelevilla Maria Niemellä ja Niina Laaksolla oli melko selkeänä päämääränä oma yritys. Siksi nämä ensimmäisen vuoden opiskelijat haluavat hyvissä ajoin kaiken mahdollisen tiedon yrittäjyydestä. TOY-ryhmä oli siihen hyvä mahdollisuus. – Ajattelen perustavani oman yrityksen mahdollisimman pian valmistumiseni jälkeen. Tällä alalla on toisaalta myös vuokratuolilla olokin yrittäjyyttä, sillä harva on palkalla toisen töissä, Maria mietti. Dialogia ja treeniä Ensimmäisen valmennuspäivän teema oli yrittäminen ja oppiminen. Päivän ohjelmassa oli paljon yhteistä keskustelua ja muutama ryhmissä toteutettu treeni, jotka purettiin dialogiympyrässä. Lisäksi pohdittiin muun muassa ryhmän pelisääntöjä sekä yhteistä haastetta. Tammikuun alkuun mennessä opiskelijat tekivät oppimissopimuksen eli miettivät, missä ovat olleet, missä ovat nyt ja mihin haluaisivat päästä. Päivä onnistui niin nappiin, että ainoa, mistä palautekierroksella keksittiin huomautettavaa, oli toive yhdestä pienestä lisätauosta iltapäivään. Kiitosta jaettiin runsaista ideoista ja keskusteluista, sitoutumisesta, ryhmähengestä, ajatuksia herättävistä tehtävistä ja aikataulussa pysymisestä.

196


TOY-valmennuksesta haetaan Loimaan oppilaitoksessa monenlaista hyötyä. – Saamme tätä kautta jatkoa antoisalle Hopelle ja myös puhtia osuuskunnan kehittämiseen, totesi Minna Strander. – Haastamme opiskelijoita yrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen. Ei heistä kaikista välttämättä tarvitse tulla yrittäjiä, mutta yrittäjämäinen näkökulma pitää olla, jotta töitä riittää tulevaisuudessa, jatkoi Satu Railo. Keväällä 2011 Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa aloitti myös toinen TOYryhmä, jota valmensivat Tarja Moisio-Rannikko ja Mervi Harakka.

197



6 Verkostot ja kohtaamiset


H H

OPE-HANKKEESEEN liittyy suuri määrä erilaisia verkostoja, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Hope-opettajat muodostavat oman verkostonsa, samoin kumppanioppilaitokset, TOY-valmentajat ja syntyneet osuuskunnat. Tiimimestari-valmennusten kautta on liitytty osaksi Tiimiakatemian verkostoa, joka on yrittäjien ja valmentajien laajeneva valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteisö. Menetelmiä ja työkaluja kehitetään ja jalostetaan jatkuvasti verkostossa. Verkostoituminen mahdollistaa osaamisen laajentamisen, tehokkuuden lisääntymisen ja kehittymisen jatkuvuuden. Ilman verkostoa on mahdotonta toimia, sillä kukaan ei enää pärjää yksin. Verkostoituminen ja yhteisössä toimiminen lähtee omasta yhteisöstä ja laajenee kansainvälisiin verkostoihin. Hope-verkoston synty liittyy Taidosto-osuuskunnan luomiseen. Kun Minna Erkko vuonna 2002 tuli IKATAlle kehittämään yrittäjyyttä, hän alkoi miettiä, miten yrittäjyyden voi yhdistää oppimiseen. Petäjävedeltä löytyi käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta, jonka perustamisessa Tiimiakatemia oli ollut auttamassa. Tästä innostuneena iso joukko ikatalaisia lähti tutustumaan Tiimiakatemiaan, ällistyi näkemästään ja päätti hyvin nopeasti, että oma osuuskunta on saatava. Taidoston alkutaipaleella ajateltiin, että yrittäjyys tarkoittaa lisäopintoja eikä ammattia oppiessa voi oppia yrittäjyyttä. Osuuskunnassa toimi yksittäisiä opiskelijoita, jotka eivät itsekseen toimien saaneet mitään kovin suurta aikaan. Samaan aikaan Minna kävi Tiimimestari- ja Tulisielut -valmennukset ja perehtyi niissä uuteen oppimisen tapaan, jota halusi levittää eteenpäin. Syntyi suuri oivallus siitä, kuinka tärkeää on pedagogiikka. Jotta muutosta saadaan syntymään, pitää vaikuttaa prosesseihin ja rakenteisiin koulussa eli toimia opettajien kanssa. Samalla tajuttiin, että pelkkä yrittäjien kasvattaminen ei riitä vaan pitää kehittää yrittäjyyskasvatusta. Näistä ajatuksista syntyi toisen asteen ammatillisen koulutuksen opettajille yrittäjyyskasvatushanke Hope, jota oli mukana suunnittelemassa toimijoita myös Tiimiakatemian ja IKATAn ulkopuolelta.

200


Synnytyst채 Hope Myrskyss채. 201


202


Kun Taidosto vakiintui, se alkoi tulla tunnetuksi ja siellä alkoi käydä runsaasti vieraita eri oppilaitoksista. Sitä kautta alkoi löytyä paljon kumppaneita ja muodostua muutosintoisten oppilaitosten verkosto. Vähitellen tämä verkosto laajeni käsija taideteollisuusalalta koko ammatilliselle toiselle asteelle. Hopen myötä opettajat innostuivat yrittäjyyskasvatuksen uusista ajatuksista ja alkoivat tulla valmennuksiin jakamaan kokemuksiaan ja tarinoitaan samassa tilanteessa olevien kollegoiden kanssa. Verkostoitumista alkoi tapahtua sekä oppilaitosten sisällä että niiden välillä. Valmennuksissa syttyneet opettajat perustivat muutostiimejä kouluihinsa ja rekrytoivat muita opettajia mukaan seuraaviin valmennuksiin. Tukea muutokseen alettiin hakea myös muista oppilaitoksista, joissa oli valmennuksissa tutuksi tulleita opettajia. Vierailut oppilaitosten välillä tarjosivat mahdollisuuden oppia muilta ja synnyttivät samalla tekemisen paineen. Kun koko yhteisö odotti tuloksia, piti ennen seuraavaa kohtaamista saada aikaan jotain, josta saattoi kertoa muille. Verkoston hyötynä saatiin siis sekä vertaistukea että positiivista suorituspainetta. Kun Opetushallitus keväällä 2009 myönsi edelliseltä kaudelta jäänyttä ESR-rahaa Hope part 2 -laajennushanketta varten, mobilisoitiin nopeasti valtaisa valmentajien ja muiden toimijoiden verkko viemään muutosta toisen asteen oppilaitoksiin. Levittämisen työkaluksi ja innostuksen synnyttäjäksi luotiin Kipinäpäivät. Niissä välitettiin tietoisuutta yrittäjyydestä, tiimioppimisesta ja opettajuuden uusista mahdollisuuksista. Kipinöiden myötä Hope-verkosto laajeni oppilaitosten sisällä, ja samalla mukaan tuli uusia oppilaitoksia. Laajennushankkeen aikana käynnistyi myös mentorointi, joka oli merkittävää toimintaa verkoston syntymisen kannalta. Hope part 2 mahdollisti lisäksi huikean Hope Myrskyn, jossa Hope-verkosto ensi kertaa kohtasi Tiimiakatemian verkoston ja teki töitä sen kanssa yhdessä. Minttu Erkko ja Maria Käkelä Hope Myrskyn tunnelmissa. Taustalla juontaja Tatu Tuohimetsä. 203


Verkoston vauhdittamana oppilaitoksissa alkoi syntyä malleja ja menetelmiä, pilotteja ja kokeiluja sekä uusia oppimisympäristöjä. Verkostossa kokeillaan ja testataan koko ajan uutta, ja asiat menevät käytäntöön verkoston kautta. Ilman toimivaa verkostoa ei olisi tuloksia. Verkoston kautta syntyvät myös näkyvyys ja vaikuttavuus sekä uskottavuus ja vakuuttavuus. Hurjaan Myrskyyn Ikaalisissa Valtava innostus, usko ja toiveikkuus olivat päällimmäisiä tunteita Hope Myrskyssä, johon kokoonnuttiin Ikaalisten Kylpylään 11.–12.5.09. Tapahtumassa kohtasi opettajien, koulumaailman johtajien ja heidän kanssaan verkostoituneiden yrittäjien heimo. Tämä 300 osallistujan joukko sai voimaa toisiltaan ja synnytti muutoksen aaltoa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Visioiden sijaan Ikaalisissa puhuttiin unelmista. Yrittäjät nähtiin tekijöinä, toteuttajina ja toimijoina. Yrittäjyyskasvatus on elämään oppimista, ja yhdessä tekeminen on paras tapa oppia. Lukujärjestysten sijaan oppilaitoksiin tarvitaan työelämälähtöisyyttä. Opetussuunnitelmat sallivat paljon, joten on opettajasta kiinni, kuinka hän työtään tekee. Tärkeintä on katsoa peiliin ja muuttaa itsensä. Kun opettajat alkavat tehdä toisin, antavat haasteita opiskelijoille ja stimuloivat heitä, syntyy ahdistusta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonkan mielestä opettajien tärkein tehtävä on auttaa opiskelijoita pääsemään ahdistuskanavan kautta virtaustilaan. Opettajan ei kuulu seistä briljanttina korokkeella vaan vetäytyä taustalle valmentamaan. Silloin opiskelijat uskaltavat rohkeasti olla toimijoita, ottaa vastaan haasteita ja loistaa. Lonka puhui myrskyläisille kolmenlaisista tähdistä. Mustat aukot imevät muilta, loistavat tähdet jättävät muut varjoonsa ja valaisevat tähdet levittävät valoa. – Hope-opettajat ovat muita valaisevia ja itse innostuneita. He asettuvat mukavuusalueen ulkopuolelle ja uskaltavat myös mokata.

204


205


206


207


Tehkää yhdessä Hope Myrskyn ensimmäisessä päivässä henkeä nostattanut filosofi Esa Saarinen koki tapaamisen aivan poikkeukselliseksi, koska siinä rikottiin rajoja jo kutsumalla eri toimijat yhteen. Hän nautti yhdessä luomisen ja toiveikkuuden hengestä, joka toimii vastavoimana vanhan opetuskulttuurin latistuksen mankelille. Huiman tarinan yrittäjyydestä ja uskosta mahdottomaan esitteli Signmark – kuuro räppäri. Musiikki ja kuurous eivät perinteisesti kuulu yhteen, mutta mahdollisen ja mahdottoman rajapinnalla syntyy hulluja ja luovia ajatuksia. – Verkostoitukaa, tehkää yhdessä ja uskokaa joukkovoimaan. Ottakaa riskejä ja kokeilkaa. Tehkää nyt, älkää odottako! hän kannusti Myrskyn yleisöä, joka intoutui räppäämään musiikkivideon tahdissa. Yrittäjyyttä lisää oppilaitoksiin Hopen myötä monessa oppilaitoksessa ymmärretään yhdessä tekemällä oppimisen, asiakastöiden ja yrittäjämäisen toiminnan arvo. – Opiskelijan motivaatio lähtee siitä, että he saavat laittaa ”saappaat saveen” heti opintojen alussa. Opettajien on väistyttävä oppimisen tieltä ja annettava tilaa opiskelijalle, kiteytti valmentaja Hanna Waldén. Hope part 2 -laajennushankkeessa kipinöitiin, koordinoitiin, tutkittiin ja viestittiin valtavia määriä kolmessa kuukaudessa. Yhteensä tavoitettiin lähes 2000 hengen joukko opettajia, rehtoreita, johtajia ja opiskelijoita toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Määrä ylitti kolminkertaisesti asetetut tavoitteet. – Hankkeen pikainen startti pakotti tekemään tekoja nopeasti, eikä kukaan voinut jäädä suunnittelemaan. Onnistuminen perustui verkoston voimaan. Hankkeeseen koottiin vauhdikkaasti noin 30 toimijan joukko tekemään sitä, mitä kukin parhaiten osaa, totesi Maria Käkelä.

208


209


210


HOPE on toivoa täynnä ja sen yllä säkenöi usko ylärekisteriin. Innostuksella Esa Saarinen HOPE Myrsky 11.5.09 Ikaalinen

211


– Onnistuimme valtakunnallisessa hankkeessamme synnyttämään toimia, jotka auttavat oppilaitosten arjessa. On ollut hieno nähdä, kuinka ihmiset oppilaitoksissa ovat tajunneet voivansa itse tehdä muutosta, jatkoi Minna Erkko. Upeinta kaikessa on ollut, että oppilaitokset ovat aidosti kohdanneet toisensa ja alkaneet toimia keskenään saaden voimaa toisiltaan. Keskeistä on ollut myös saada johtajat, rehtorit ja opettajat istumaan saman pöydän ääreen yhdessä miettimään, miten yrittäjyyttä saadaan lisää omaan oppilaitokseen.

Visio projektiin ja voimaa eteenpäin Verkosto tarvitsee paikkoja kohdata ja pitää yllä yhteisöllisyyttä; kirkastaa yhteisiä arvoja, päivittää käytännön työkaluja ja oppia toisiltaan. Voimaa kehittämiseen syntyy suurissa tapaamisissa, kuten Tiimimestarit Areenalla -kohtaamisissa*. Tiimiakatemia järjestää Tiimimestarit Areenalla -kohtaamisen kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa. Kokemäellä autoalaa opettavalle Rami Kantolalle Tiimimestarit Areenalla -kohtaaminen ja Hope-valmennussessiot olivat parhaita koulutustapahtumia, joissa hän on koskaan ollut. Tiimiakatemian menetelmät ovat hänen mielestään yksinkertaisesti ihan ykkösiä. – Tiimimestarit Areenalla -tapahtuma oli taas todellinen akkujen latauspaikka ja henkireikä. Yhteisö on niin positiivinen, että sain voimaa ja iloa viikkokausiksi eteenpäin. Rami oli tuolloin aloittamassa kolmivuotista kokeilua Sataedun auto-osastolla. Kokeilun idea oli, että opiskelijatiimit hankkivat auton, nostavat työtä tekemällä sen arvoa ja myyvät pois. Tiimityön kautta opiskelijat oppivat mielekkäästi opetussuunnitelman mukaiset asiat autohuollosta. Vilma Mutka (o.s. Väisänen) juontamassa Tiimimestarit Areenalla -tapahtumaa.

212


213


214


Ryhmiltä vinkkejä Rami Kantola käytti Tiimimestarit Areenalla -tapahtuman tehokkaasti hyväkseen laittamalla osallistujat ideoimaan parin viikon kulutta alkavaa projektiaan. Tuloksena oli kolmen vuoden suunnitelma siitä, kuinka kokeilu kannattaa viedä läpi. Ryhmätöissä tuli esiin noin neljäkymmentä kohtaa, jotka opettajan kannattaa huomioida ennen kuin projekti pyörähtää käyntiin. Noin kolmeakymmentä niistä Rami oli jo miettinyt jollain tasolla. Kymmenen asiaa oli siis sellaisia, että ne eivät olleet tulleet mieleen aiemmin. Reissu Jyväskylään ei siis ollut Ramille turha, vaikka sen hän kyllä tiesi jo lähtiessään. – Olen ollut Hope-kolmosten valmennuksessa ja siitä tiesin, että porukka todella antaa paljon. On pahuksen tärkeää alkavalle projektille, kun eri alojen ammattilaisilta tulee osuvia kysymyksiä ja kommentteja. Tiimiakatemia taas on oppimisympäristönä niin innostava, ettei sitä kouluksi uskoisi. Opiskelijat luomaan 
pelisääntöjä Tärkeä ryhmiltä saatu oppi oli myös fokusointi. Kantolalle kirkastui keskustelujen aikana, että alkava projekti vaatii nyt häneltä täyden keskittymisen. Opiskelijoille pitää saada tunne, että homma toimii, ettei koko kokeilu mene ”ketuille”. Rami totesi monen ryhmäläisen painottaneen sitä, että liikkeelle kannattaa lähteä hyvin opiskelijalähtöisesti. Kun opiskelijoiden antaa luoda tavoitteita ja pelisääntöjä, he kokevat projektin yhteiseksi ja vetävät muitakin mukaan. – Monen ryhmän selkeä viesti oli, että kokeilu ei saa olla liian ylhäältä päin annettu eikä valmiiksi pureksittu.

215



7

Hopen tutkimus Minna Erkko ja Maria K채kel채


T

Tuloksia ja tulkintaa Tässä artikkelissa Hope-hankkeen projektipäälliköt Minna Erkko ja Maria Käkelä pohtivat ja tulkitsevat alkuvuonna 2011 kerätyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen kohde ovat HOPE Tiimimestarit -valmennukseen osallistuneet ammatilliset opettajat. Projektipäälliköt ovat toimineet päävalmentaja Johannes Partasen apuvalmentajina kaikissa kolmessa valmennusprosessissa. Kyselyn tulokset ovat antaneet tilaisuuden pysähtyä ja pohtia hankkeen ja valmennuksen vaikutuksia yksilöiden ja organisaatioiden kehittymiseen. Luottamus Tiimiakatemiassa kehitettyihin tiimioppimisen malleihin on ollut hankkeen perusta. Se vahvistui edelleen opettajien vastauksien ansiosta.

Kyselystä

Kyselylomakkeen on laatinut ja kyselytutkimuksen toteuttanut Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja ja tutkija Heli Potinkara (TtT). Heli Potinkara on kiinnostunut yrittäjyyspedagogiikasta ilmiönä ja työskennellyt koko 2000-luvun sen parissa. Hän toimii myös Hope-hankkeen ohjausryhmässä. Kyselyn tarkoituksena on selvittää, miten valmennuksen käyneet opettajat ovat kokeneet valmennuksen ja miten valmennus on vaikuttanut yrittäjyyskasvatuksen edistämiseen heidän taustaorganisaatiossaan. Lisäksi haluttiin selvittää, miten vastaajat määrittelevät omaa työtään ja suhdettaan opiskelijoihin sekä miten he näkevät oman taustaorganisaationsa kehittämistoiminnan ja oman osallisuutensa siinä. Kohdennettu kysely toteutettiin sähköisenä. Kyselykutsu lähetettiin kaikille 52:lle valmennukseen osallistuneelle henkilölle. Kaikkiaan 37 henkilöä vastasi kyselyyn. Vastausprosentti on 71. Vastausprosenttia voidaan pitää erittäin hyvänä ja siten tuloksia luotettavina. Kysymykset esitettiin väittämämuodossa. Vastausvaihtoehdot olivat Likert-asteikolla 1-5. Lisäksi vastausvaihtoehtona oli ”en osaa sanoa”. 5 = täysin samaa mieltä 4 = jonkin verran samaa mieltä 3 = ei samaa eikä eri mieltä

218


2 = jonkin verran eri mieltä 1 = täysin eri mieltä 0 = en osaa sanoa Yhteistyötä koskeviin väittämiin vastausvaihtoehdot olivat paljon, jonkin verran ja ei lainkaan.

Kyselytutkimuksen tausta-aineistot Heli Potinkara käytti tutkimuksen kysymyksiä laatiessaan ja kohderyhmälle tärkeitä teemoja esiin nostaessaan Irma Rantosen keräämiä haastattelu- ja havainnointiaineistoja. Irma Rantonen on työskennellyt Hope-hankkeessa tutkimuskoordinaattorina keväällä 2009 ja keväällä 2010. Hän on yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteen maisteri.

Haastatteluaineisto, kevät 2009 Irma Rantonen haastatteli 40 kumppanikouluissa toimivaa opettajaa, johtajaa ja rehtoria. Haastatteluaineisto kerättiin ryhmähaastatteluina kymmenessä Hope-hankkeeseen osallistuneessa koulussa. Haastatteluaineiston perusteella Irma Rantonen kirjoitti keväällä 2010 pro gradu tutkielman Puhetta yrittäjyyskasvatuksesta Tampereen yliopiston kasvatustieteen laitokselle. Dokumentti on luettavissa kokonaisuudessaan Hope-hankkeen verkkosivuilla osoitteessa http://www.hope.fi/sites/default/files/gradu04339.pdf. Rantosen pro gradu käsittelee sitä, miten yrittäjyyskasvatus kuuluu koulukohtaisiin ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden opettajien puheissa ja millaista puhetta yrittäjyyskasvatus synnyttää ympärilleen. Tärkeimmiksi aiheiksi nousivat opettajuuden muutos, yhteistyö, oppimisympäristöt, ammattiopetuksen perustaidot, innostaminen sekä resurssit. Haastatteluaineiston teemat toistuvat kyselyssä. Haastattelukeväänä 2009 yrittäjyyskasvatuksen kehitysvaihetta tutkituissa oppilaitoksissa voi kuvata tiedostamisvaiheeksi, jossa muutokseen oli olemassa vahva tahto ja sitoutuminen. Opettajat toivat esiin paljon erilaisia kehittämisideoita ja visioita, mutta muutos toiminnan tasolla on vasta aluillaan.

219


Havainnointiaineisto, kevät 2010 Toinen tutkimuksen väittämien sisältöihin vaikuttanut aineisto kerättiin keväällä 2010 yhdeksästä eri organisaatiosta. Irma Rantonen osallistui yhdessä mentorin kanssa koulukohtaisiin ryhmämentorointeihin, joissa oli läsnä muutostiimien opettajia ja organisaation johdon edustajia. Havainnoitavissa ryhmissä oli mukana 4-8 henkilöä, ja mentorointitilanteisiin osallistuneiden henkilöiden kokonaismäärä oli 49. Mentorointiryhmissä keskeisiksi teemoiksi nousivat omanlaisen yrittäjyyskasvatusmallin kehittäminen sekä verkostoitumisen hyödyntäminen. Mentorointiaineistosta voidaan havaita, että monet koulut ovat muutoksen risteysvaiheessa. Aineistosta välittyy vahva tulevaisuuteen suuntautuneisuus. Muutostiimeissä pohdittiin, mitä yrittäjyyskasvatuksen ajatuksia ja toimia kouluissa on ollut ja mihin suuntaan kehityksen halutaan menevän. Keväällä 2010 koulut ovat uuden ja vanhan toimintamallin ristivedossa.

Kyselytutkimus ja sen tuloksia Tämän tutkimuksen tulostaulukko on artikkelin lopussa kokonaisuudessaan. Vastaajia oli 37.

Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Taustatiedoiksi vastaajilta kysyttiin heidän valmennusryhmänsä järjestysnumeroa (I, II tai III), sukupuolta ja työkokemusta opettajavuosina. Vastaajista 18 osallistui ensimmäiseen, 6 toiseen ja 13 kolmanteen valmennusryhmään. Vastaajista 10 oli miehiä ja 27 naisia. Kuviosta 1 ilmenee vastaajien työkokemus opettajana. Suurimmalla osalla vastaajista oli työkokemusta 16-20 vuotta. Vain viidellä vastaajalla oli 1-5 vuotta opettajakokemusta. Vastaajat ovat siis kokeneita pedagogeja ja oman ammattialansa ammattilaisia.

220


hlö 5 4 3 2 1 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33

vuotta

HOPE-Tiimimestarit –valmennus (Liite 1) Valmennusta koskevia väittämiä kyselylomakkeessa oli 22. Väittämien avulla selvitettiin valmennuksen hyötyjä ja osallistujien kokemuksia valmennuksesta. Seuraavassa kuvataan niitä väittämiä, joista opettajat olivat lähes yhtä mieltä. Kaikkien seuraavien väittämien kanssa yli 30 vastaajaa sanoi olevansa täysin tai jonkin verran samaa mieltä.

Innostuminen ja rohkeuden kasvu Vastaajien mielestä valmennus oli innostanut heitä uudistamaan omaa ajatteluaan, opetustaan ja työtään. Se oli kehittänyt heidän valmentajan taitojaan ja antanut konkreettisia työkaluja omaan työhön. Valmennus oli selkiyttänyt ajattelua yrittäjyydestä ja sen oppimisesta ja vaikuttanut kehittymiseen opettajana ja ihmisenä. Näin positiivisten tulosten takaa löytyy useita selityksiä. Kirjoittajien näkemyksen mukaan keskeisimpiä vaikuttajia ovat olleet tiimioppimisen menetelmien synnyttämä avoin oppimisilmapiiri sekä oppimisprosessin pituus, 1½ vuotta. Pitkä aika on antanut rauhan asioiden omaksumiselle ja pohdinnoille. Tärkeä merkitys innostumiseen on ollut myös lähijaksojen välissä tapahtuvalla kirjallisuuden lukemisella, käytännön työllä ja kokeiluihin kannustavalla ryhmämentoroinnilla.

221


Vastausten perusteella opettajien asenne omaa oppimistaan kohtaan on positiivisesti nöyrä. Lähes kaikki opettajat ovat oivaltaneet omia kehittymistarpeitaan valmennuksen aikana. Valmennus vaikutti myös heidän käsitykseensä prosessin merkityksestä oppimisessa. Kaikki ei tapahdu heti, on jaksettava tehdä töitä ja oltava kärsivällinen. Yksi Johannes Partasen tiimioppimisen laeista kuuluukin: ”Oppiminen on paljon, paljon hitaampaa kuin nopeampaa.” Lähes kaikki vastaajat kokevat olevansa rohkeampia työnsä uudistajia valmennuksen ansiosta. He uskaltavat nostaa esiin vaikeitakin asioita ja arvioida uudelleen totuttuja käytänteitä. Filosofi Pekka Himanen on sanonut, että ”rohkeus on lihas”. Se vahvistuu ja kasvaa, kun sitä käyttää. Se tarkoittaa, että emme voi ajatella, että teemme rohkeita tekoja sitten, kun olemme rohkeita. Rohkeita tekoja on tehtävä nyt, vaikka pelottaa. Pelon kohtaaminen tekojen kautta kasvattaa rohkeutta. 25 20 15 10 5 0

0

1

2

3

Olen rohkeampi uudistamaan työtäni valmennuksen ansiosta.

4

5

Valmennus auttoi oivaltamaan omia kehittymistarpeitani.

Kokemuksia tiimioppimisen menetelmistä Kaksi kysymystä käsitteli osallistujien kokemuksia valmennuksen menetelmistä. Niiden kohdalla vastausten hajonta oli suurta. Valmennus sai minut tuntemaan tarpeetonta kaaoksen tunnetta -väittämään viisi vastaajaa vastasi myöntävästi. 14 vastaajaa oli täysin tai jonkin verran eri mieltä väittämän kanssa. 17 ei osannut sanoa tai vastasi neutraalisti. Valmennus oli mielestäni liian lennokasta -väittämän kanssa 23 vastaajaa oli eri mieltä. He pitivät lennokkuudesta ja luovasta heittäytymisestä. Toisaalta kymmenen vastaajista oli liiallisesta lennokkuudesta samaa mieltä. Heidän kokemuksensa mukaan meno oli ehkä turhan reipasta. 222


Vastauksista näkyy valmennusmenetelmän erilaisuus suhteessa totuttuihin koulutustapoihin. Kaikki valmennukseen osallistuvat kokivat varmasti ajoittain kaaoksen tunnetta. Se syntyy uudistumisen prosessissa, jossa kaaos järjestäytyy uudelleen. Se herättää sekä hämmennystä että ihastusta. Jotkut pitivät tunteesta, toiset eivät. Valmennuksen aikana synnytettiin tarkoituksellisesti tilanteita, joissa osallistujat joutuivat ns. epämukavuusalueelle kohtaamaan haasteita ja ratkomaan ongelmia. Kun osallistujien taitotaso ja haastetaso ovat korkeita, tapahtuu oppimistakin eniten. Tätä teoriaa kutsutaan flow-ilmiöksi, ja sen on kehittänyt luovuusprofessori Mihaly Csikzentmihalyi. Flow-ilmiötä kuvataan mm. kirjassa Hyvä bisnes - Johtaminen, flow ja tarkoituksen luominen. Epämukavuus saattaa osaltaan selittää jonkin verran myös valmennusten keskeyttämisiä. Toki muitakin syitä keskeyttämisille on. Syihin ei tässä kyselytutkimuksessa paneuduttu, mutta kaikkiaan keskeyttämisprosentti on 10 (6/60).

Asenteesta osaamiseksi Vastauksista käy ilmi, että valmennus on vaikuttanut vahvasti opettajien ajatteluun, mutta yrittäjyyskasvatuksen ja tiimioppimisen taitojen koetaan vielä olevan epävarmat. Tämä näkyy mm. dialogi- ja analysointitaitojen kehittymistä koskevissa vastauksissa. Vastauksiin vaikuttaa kyselytutkimuksen ajankohta, jossa osa vastaajista on saanut valmennusprosessin päätökseen yli vuosi aikaisemmin, toiset ovat vasta saaneet todistuksensa. Taidot kehittyvät tekemisen ja kokemuksen kautta.

Uudistustoiminta oppilaitoksessa (Liite 2) Uudistustoimintaa oppilaitoksessa –osiossa oli 30 väittämää. Väittämien avulla haluttiin selvittää, miten valmennuksen läpikäyneet opettajat kokevat oman toimintaympäristönsä yrittäjyyskasvatuksen ja uudenlaisen toimintakulttuurin edistäjinä. Työyhteisön uudistamista koskevien väittämien vastauksissa on suurin hajonta verrattuna muiden osioiden vastauksiin. Vastauksista on melko helppo löytää tekijät, jotka opettajien mielestä joko tukevat uudistamista tai hidastavat uudistamista.

223


Johtajuus ja muutosilmapiiri Kaikki vastaajat ovat yksimielisiä, että johdon rooli muutoksen tukijana ja mahdollistajana on tärkeää oppilaitoksen uudistustoiminnassa. Sen sijaan määräysten antaminen koetaan melko kielteisenä. Määräyksiä ei mielletä tarpeellisiksi, ehkä siksi, että opettajat tuntevat tietävänsä, miten heidän tulisi kehittää omaa työtään yrittäjyyskasvatuksen osalta. Tällöin johdon tuki ja kannustus luovat onnistumisen edellytyksiä. Reilu kolmannes vastaajista kokee, että johto vastustaa muutoksen tuomia uudistustoimia. Johtajien rooliin kuuluu toimia ehdotusten hyväksyjänä tai hylkääjänä, toiminnan kontrolloijana ja resurssien jakajana. Rooli koetaan helposti jarruttavana ja innostusta latistavana. Toinen kolmannes näki johdon olevan muutosta tekevien opettajien puolella. Koulut ovat siis opettajien näkemysten mukaan hyvin erilaisissa asemissa uudistumisen mahdollisuuksien edessä riippuen johdon toiminnasta. Vastauksista voi päätellä, että opettajat kaipaavat johtajistolta lisää rohkeutta, rohkaisua, resursseja ja mahdollisuuksia toimintaan. Suurimman osan, eli 26 vastaajan, mielestä kouluissa ajatellaan liian resurssikeskeisesti. Väittämässä ei tarkennettu, kuka niin ajattelee. Kysymyksessä ei myöskään kerrottu, mitä resursseja tarkoitetaan. Oman työn kehittämiseen käytettävä aika on usein opettajien niukin resurssi. Luonnollisesti myös raha ohjaa toimintaa. Yksikään vastaaja ei sanonut koulun ilmapiirin olevan ehdottoman muutosmyönteinen. 15 sen sijaan vastasi ilmapiirin olevan muutosvastainen. Tätä negatiivista tulosta saattaa selittää se, että opettajat, jotka ovat lähteneet mukaan yrittäjyyskasvatusvalmennuksiin, ovat usein keskimääräistä muutosmyönteisempiä. He kokevat itsensä kehittäjiksi ja pystyvät siksi näkemään kehitystyötä hidastavat tekijät kirkkaasti. Myös uutta ajattelua synnyttänyt valmennus on antanut rohkeutta tarkastella kriittisesti sekä omaa että organisaation toimintaa. Kouluja ohjaavat vahvasti monet viralliset määräykset ja ohjeet. Niitä saatetaan noudattaa ahtaasti, vaikka ne itsessään sallisivatkin monenlaista tulkintaa. Näiden lisäksi ammatillisten koulujen toimintakulttuurit ovat usein hyvin perinteisiä. Kehittämisen vapautta rajoittavat monet käytänteet, joiden perusteita ei ehkä edes tiedetä. Esimerkiksi opettajien palkkausjärjestelmä ei monien mielestä vastaa nykyistä työnkuvaa ja tehtäviä. Muutosilmapiiriä kriittisesti arvioivat vastaukset voidaan tulkita myös positiivisesti. Vastauksissa opettajat ovat uskaltaneet tuoda uutta näkemystään rohkeasti esille ja toisaalta ovat itse valmiita tekemään työtä muutoksen saavuttamiseksi. Selkeä viesti kuitenkin on, että myönteistä johtajuutta ja tukea kaivataan.

224


16 14 12 10 8 6 4 2 0

0

1

Koulussamme ajatellaan liian resurssikeskeisesti.

2

3

4

Koulumme ilmapiiri on muutosmyönteinen.

5

Kehittämistoimintaan vaikuttaa positiivisesti johtaminen.

Rohkaisijoita ja kehittäjiä Valmennuksiin osallistuneet opettajat kokevat olevansa innovaattoreita, rohkaisijoita ja kannustajia sekä uusien toimintamuotojen jalkauttajia omassa työyhteisössään. 25 20 15 10 5 0 0

1

2

3

Työyhteisöni uudistajana olen rohkaisija/kannustaja.

4

5

Työyhteisöni uudistajana olen uusien toimintatapojen jalkauttaja.

Suurin osa valmennuksen käyneistä opettajista haluaa osallistua oman oppilaitoksensa yrittäjyyskasvatuksen vision ja strategian tekemiseen. He ymmärtävät niiden merkityksen ja ovat valmiita tekemään työtä niiden eteen. 225


Muutoksen vastustusta Kyselyllä haluttiin selvittää myös, mitkä tahot opettajien mielestä vastustavat muutosta. Näiden vastausten hajonta oli melko suuri. Selkeä enemmistö (21) oli sitä mieltä, että opiskelijat eivät vastusta muutosta vaan kokevat sen positiivisena. Opettajien mielestä yrittäjyyden oppimistavat ja tiimioppiminen motivoivat opiskelijoita. Sen sijaan noin puolet vastaajista kokee, että kollegat ja johto vastustavat muutosta. Tämä tulos kertoo siitä, että nykyisen käytännön toiminnan ja tulevaisuuden verkostomaisen toimintamallin välinen ero on suuri. Oppimisen vallankumous eli oppimisen paradigman muutos on tapahtunut opettajien ajattelussa. Siksi he voivat kokea, että muut opettajat jarruttavat käytännön arjessa tehtävää muutosta, vaikka eivät ehkä sitä tarkoita. Opettajista 21 oli sitä mieltä, että muutos etenee liian hitaasti, ja vain viiden mielestä muutos on liian nopeaa. Kuitenkin vain hyvin pieni osa oli sitä mieltä, että toimintatavat tulisi uudistaa kerralla.

Muutokseen vaikuttavat tekijät Yksi kysymyssarja käsitteli kehittämistoimintaan positiivistesti vaikuttavia tekijöitä. Arvioitavana olivat mm. opetussuunnitelma, lukujärjestys, työsopimukset sekä opettajan työnkuva. Opetussuunnitelman koetaan vaikuttavan positiivisesti kehittämistoimintaan, mikä on hieno tulos. Tulokseen vaikuttavat yrittäjyyttä painottavat, uudistuneet opetussuunnitelmien perusteet sekä se, että opettajat usein itse laativat opetussuunnitelmat. Negatiivisesti kehittämistoimintaan sen sijaan vaikuttavat vastaajien mielestä lukujärjestykset. Niiden koetaan estävän monia kehittämistoimia. Tämän selittävät vanhat käytänteet, joilla tutkinnon osat pilkotaan pienempiin opintojaksoihin. Lyhyet opintojaksot eivät ole opettajia eivätkä opiskelijoita motivoivia. Lukujärjestys liittyy myös opettajien työsopimuksiin, palkanmaksuperusteisiin sekä työnkuvaan.

Opettajuus ja opettajan työ (Liite 3) Kolmannessa osiossa opettajilta kysyttiin heidän omaan työhönsä ja sen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Sitä kartoitettiin 32 väittämän avulla. Väittämillä haluttiin selvittää, miten vastaajat määrittelevät omaa työtään ja miten he käytännössä toimivat.

226


Lähes kaikki vastaajat määrittelevät itsensä valmentajiksi, ohjaajiksi ja kehittäjiksi. He työskentelevät valmentavalla otteella ja laittavat rohkeasti itsensä likoon. He kokevat olevansa opiskelijoiden kanssaoppijoita, kannustajia, innostajia ja motivoijia. Vastaukset kuvaavat opettajuuden muutosta hyvin. Lähes kaikki vastaajat pitävät luottamuksellisen suhteen rakentamista opiskelijaan tärkeänä ja antavat heidän hyödyntää osaamistaan ja vahvuuksiaan. Kouluttajaksi itsensä kokee 14 opettajaa.

Substanssi ja pedagogiikka yhdistyvät Mielenkiintoinen ja näennäisesti ristiriitainen tulos saatiin seuraavasta kysymysparista: ”Minun tulee olla ensisijaisesti oman substanssialani osaaja ” ja ” Minun tulee olla ensisijaisesti pedagoginen osaaja”. Kysymyksillä haettiin vastausta siihen, kumpaa osa-aluetta opettajat pitävät tärkeämpänä omassa ammatissaan. Yli 30 opettajaa sanoi olevansa ensisijaisesti sekä substanssin että pedagogiikan osaaja. Eli opettajat eivät joko osanneet tai halunneet erottaa substanssia ja pedagogiikkaa toisistaan. Tämä tulos on selkeä. Hankkeen ja valmennuksen yhteisenä tavoitteena on ollut avata yrittäjyyden oppimisen pedagogiikkaa siten, että se integroituisi kaikkeen ammatilliseen opetukseen. Kyselyn mukaan siinä on onnistuttu. Yrittäjyyskasvatus haastaa ja yhdistää opettajan pedagogisen osaamisen ja ammattialaosaamisen yhdeksi kokonaisuudeksi - valmentajuudeksi. Hankkeessa toteutettu yrittäjyyskasvatusvalmennus toimii siinä muutosvoimana.

Yrittäjyyskasvatusvalmennus

Substanssi

Pedagogiikka

VALMENTAJUUS

227


Opettajien oppiminen Valmennukseen osallistuneet opettajat tarkastelivat avoimen kriittisesti myös omia haasteitaan ja omaa oppimistaan. Lähes kaikki (32) vastasivat, että uudenlainen toimintatapa vaati heiltä itseltään omaa kasvua ja kehittymistä sekä ajattelun muutosta. Näin yksiselitteinen vastaus on vahva viesti opettajien sitoutumisesta muutokseen ja sen tekemiseen. Samankokoinen joukko kertoi myös pohtivansa ja arvioivansa usein omia käsityksiään oppimisesta ja oppijasta sekä lukevansa itseä kehittävää kirjallisuutta. Vielä useampi (34) uskoo, että jokaisessa opiskelijassa on potentiaalia, joka valmentajan tulee saada opiskelija itse oivaltamaan. Filosofi Esa Saarinen ja psykologian tohtori Kirsti Lonka ovat puhuneet ja kirjoittaneet paljon opettajan asenteen merkityksestä oppijan elämään ja oppimistuloksiin mm. kirjassa Muodonmuutos - avauksia henkiseen kasvuun. Tämä yksimielinen vastaus antaa toivoa ja vahvistaa uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Tekoja käytännössä Kun kysymykset liittyivät käytännössä toteutettuihin toimiin, positiivisten vastausten määrä oli jonkin verran pienempi. Kuitenkin 25 opettajaa ilmoitti ottaneensa paljon uusia oppimismenetelmiä käyttöön. Vielä useampi kertoi kehittävänsä ja kokeilevansa uusia menetelmiä. Opettajista 27 ilmoitti luopuneensa perinteisestä luokkaopetuksesta lähes kokonaan. Enää kolmasosa opettaa ammatin perusasiat perinteisellä tavalla opiskelijoille. Vain seitsemän vastaajaa kokee olevansa tiedon antaja. 25 20 15

.

10 5 0

0

1

Olen ottanut paljon uusia oppimismenetelmiä käyttöön viime aikoina.

2

3

Kehitän ja kokeilen rohkeasti uusia oppimismenetelmiä.

228

4

5

Olen luopunut perinteisestä luokkaopetuksesta.


Opiskelijan oppimisprosessin johtajuuteen ja kontrollointiin liittyvät kysymykset antoivat vastauksiin hajontaa. Yli kolmasosa opettajista vastasi neutraalisti näihin kysymyksiin. Noin puolet opettajista kokee olevansa oppimisprosessin johtaja ja kolmannes opiskelijan oppimisen kontrolloija. Vastauksista voi ehkä tulkita, että oppimisen johtajuus ja kontrolli ovat opettajien mielestä siirtymässä yhä enemmän oppijoiden ja heidän muodostamiensa tiimien vastuulle. Positiivisessa mielessä tämä tarkoittaa oppijakeskeisen toimintakulttuurin vahvistumista. 16 14 12 10 8 6 4 2 0

0 1 Olen oppimisprosessin johtaja.

2

3 4 5 Olen opiskelijan osaamisen kontrolloija.

229


Yhteistyö (Liite 4) Valmennuksessa olleiden henkilöiden yhteistyötä ja verkostoja kartoitettiin kahdeksallatoista väittämällä ja kysymyksellä. Niiden avulla selvitettiin, missä laajuudessa yhteistyötä tehdään, millaista se on ja miten vastaajat mieltävät yhteistyön ja verkostoitumisen. Vastaajat kokevat yhteistyön kaiken kaikkiaan hyvin positiivisena. Yhteistyön lisääntyminen on opettajien mielestä valmennuksen keskeisimpiä tuloksia. Yhteistyö rikastuttaa, vahvistaa, innostaa ja hyödyttää heitä. Yhteistyö ei ahdista ketään. Vajaa kolmannes valmennukseen osallistuneista opettajista vastaa neutraalisti tai kielteisesti yhteistyön lisääntymistä koskeviin kysymyksiin. Eniten yhteistyö on lisääntynyt lähellä toimivien ihmisten kanssa omassa yksikössä (27), mutta merkittävästi (25) on lisääntynyt myös työyksiköiden välinen yhteistyö. Koska yhteistyö on lisääntynyt, se on lisännyt viidentoista vastaajan työtaakkaa. Kolmentoista vastaajan mielestä yhteistyö ei ole lisännyt työtaakkaa, ja yhdeksän vastaajan kohdalla työmäärä on pysynyt samana. Yhteistyömuodot hioutuessaan auttavat ja helpottavat opettajan työtä ja palvelevat myös opiskelijoita. 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0

0

1

2

3

Yhteistyöni eri henkilöiden välillä on lisääntynyt työyksikössäni.

4

5

Yhteistyöni eri henkilöiden välillä on lisääntynyt työyksiköiden välillä.

Työssäoppiminen ja asiakasprojektit ovat keskeisimpiä yritys- ja työelämän kanssa tehtäviä yhteistyömuotoja. Näitä yhteistyötapoja käyttää 34 opettajaa.

230


Oppiminen ja opettaminen (Liite 5) Oppimista ja opettamista kartoitettiin 28 väittämän avulla. Niillä haluttiin selvittää, onko vastaajien toiminta oppija- vai opettajakeskeistä, ovatko vastaajat uudistaneet menetelmiään ja miten he toimivat suhteessa opiskelijoihin. Oppimiseen ja opettamiseen liittyvät 27 väittämää olivat sellaisia, joihin hankkeen tavoitteiden kannalta positiivinen vastaus on ”täysin samaa mieltä” tai ”jonkin verran samaa mieltä”. Yli kolmekymmentä opettajaa vastasi suurimpaan osaan kysymyksistä positiivisesti, mikä on valtavan hieno tulos. Vastausten perusteella valmennuksiin osallistuneet opettajat käyttävät paljon tiimioppimisen menetelmiä. He kannustavat oppijoitaan luovuuteen, itsenäiseen tiedonhakuun ja yhteiseen ongelmanratkaisuun. Myös ryhmädynamiikkaan ja oppimisilmapiiriin kiinnitetään paljon huomiota. Opiskelijat oppivat luovasti ja mielekkäästi yhdessä tekemällä. Ilmapiiri on iloinen, humoristinen, toisia huomioiva ja auttavainen. Teorian ja käytännön tietoinen yhdistäminen on tärkeää, koska tavoitteena on kokonaisuuksien ymmärtäminen. Opettajat luovat oppimistilanteita, jossa opiskelijan aktiivisuus ja itsenäisyys kehittyvät (21). He ottavat huomioon opiskelijan osaamisen ja ohjaavat oppimisprosessia sen mukaan (24). Oppijat saavat myös melko paljon vapautta valita erilaisten oppimistapojen välillä (21).

Yrittäjyyden rooli oppimisessa Yli 80 prosenttia vastaajista eli 30 opettajaa sanoi, että yrittäjyys on keskeisellä sijalla oppimisessa. 2 3% 3 16%

5 24%

Yrittäjyys on keskeisellä sijalla oppimisessa. 0 0% 1 1%

4 57%

231


Vain kahdeksan vastasi pitävänsä tärkeänä ammatin perusasioiden opettamista opiskelijoille ennen kuin kannustaa heitä omatoimiseen ongelmien ratkaisuun. Yhdeksäntoista opettajaa katsoo paremmaksi tavaksi antaa opiskelijoiden alkaa ratkaista heti aitoja ongelmia. Vastaukset ovat todennäköisesti riippuvaisia ammattialasta sekä opiskelijoiden lähtötilanteesta, muun muassa iästä. 12 10 8 6 4 2 0 0

1

2

3

4

5

Pidän tärkeänä ammatillisten perusasioiden opettamista opiskelijoille ennen kuin kannustan heitä omatoimiseen ongelmanratkaisuun

Kyselytutkimuksen tämän osion tuloksissa näkyy oppimisen paradigman muutos sekä opettajuuden roolin muutos selkeästi. Opettajat mieltävät työnsä yhä enemmän valmentajuudeksi ja näkevät yrittäjyyden merkityksen tärkeänä osana ammatillista oppimista. Valmennuksen avulla opettajien muutososaamista ja kehittämisinnostusta voidaan kehittää positiiviseen suuntaan paljon.

232


Yrittäjyys (Liite 6) Yrittäjyyteen liittyviä väittämiä tai kysymyksiä oli 20. Niillä haluttiin selvittää, miten yrittäjyys näyttäytyy vastaajille, miten he sitä kehittävät ja millaisia yrittäjyyden oppimisympäristöjä hankkeen aikana on syntynyt.

Yrittäjyyden oppiminen ja ammatillinen oppiminen yhdistyvät Kaikki vastaajat (37) olivat sitä mieltä, että yrittäjyyttä voidaan integroida ammatillisiin aineisiin. Vastausten yksimielisyys on hämmästyttävä ja positiivinen tulos. Yrittäjyyden oppimisen ja ammatillisen oppimisen integraatio on ollut yksi valmennuksen keskeisimpiä tavoitteita. Yrittäjyyttä voidaan integroida ammattiaineisiin.

4 11%

3 0% 2 0% 1 0%

5 89%

0 0%

Tämä vastaus voidaan yhdistää osiossa ”Opettajuus ja opettajan työ” esitettyyn kysymyspariin substanssin ja pedagogiikan ensisijaisuudesta. Siinä opettajat pitivät ammatillisen substanssin osaamistaan ja pedagogista osaamistaan yhtä tärkeinä. Samalla tavalla valmentaja yhdistää ammatillisen oppimisen ja yrittäjyyden oppimisen käyttämällä molempia osaamisia haastavia pedagogisia menetelmiä kaikessa oppimisessa.

233


Yrittäjämäinen oppimisen tapa synnyttää tarpeen uusien yrittäjyyttä tukevien oppimisympäristöjen synnyttämiselle kouluihin. Se kannustaa myös koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen kehittämistä ja monipuolista käyttämistä.

Ammatillinen oppiminen

Valmentajan käyttämä pedagogiikka

Yrittäjyyden oppiminen

OPPIMISYMPÄRISTÖT

Opettajat (27) vastasivat, että heillä on selkeät tavoitteet yrittäjyyden edistämiseksi opiskelijoiden kanssa, mutta noin kolmasosa heistä katsoi, etteivät heidän yrittäjyyteen valmentamisen taitonsa ole vielä riittävät. Valmentajuus koetaan haastavaksi toimintatavaksi, joka vaatii uudenlaista osaamista suhteessa opettajan perinteiseen osaamiseen. 25 20 15 10 5 0

0

1

2

3

Yrittäjyyteen valmentamisen taitoni ovat riittävät.

234

4

5

Minulla on selkeät tavoitteet yrittäjyyden edistämiseksi opiskelijoiden keskuudessa.


Suurin osa vastaajista (29) kehittää omanlaistaan yrittäjyyden oppimisen mallia ja käytänteitä. Tämä on ollut valmennuksen tavoitteena - ilman käytännön toteutusta oppiminen jää toteennäyttämättä. Lähes kaikki käyttävät asiakasprojekteja ja aitoja asiakastöitä osana yrittäjyyden oppimista. Kysyttäessä sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden roolia oppimisessa 35 vastaajaa valitsi tärkeimmäksi sisäisen yrittäjyyden. Kuitenkin 22 vastaajaa sanoi myös ulkoisen yrittäjyyden olevan oppimisessa keskeistä. Näin myös nämä näennäisesti eri näkemykset yhdistyvät ja parhaimmillaan synnyttävät kouluihin uudenlaista yrittäjyyden oppimisen kulttuuria. Monet opettajien käyttämät menetelmät kehittävät luontevasti sekä sisäisen että ulkoisen yrittäjyyden osaamista oppijoissa. 30 25 20 15 10 5 0

0

1

2

3

Yrittäjyyteen oppimisessa keskeistä itselläni on sisäinen yrittäjyys.

4

Yrittäjyyteen oppimisessa keskeistä itselläni on ulkoinen yrittäjyys.

235

5


Oppimisympäristöjä ja kehittämisfoorumeita Hankkeen kumppanikouluihin on syntynyt erilaisia yrittäjyyden oppimisympäristöjä, joita on tarinoiden kautta kuvattu tässä julkaisussa aiemmin. Myös kyselyssä kartoitettiin hankkeen aikana syntyneitä ja käyttöön otettuja yrittäjyyden oppimisympäristöjä, menetelmiä ja malleja. Koska kyselyssä ei pyydetty vastaajien taustaorganisaatioita, moni vastaaja on viitannut samaan konkreettiseen oppimisympäristöön, eikä kyselyn avulla siksi pystytä kertomaan tarkkoja lukuja syntyneistä oppimisympäristöistä. Alla olevasta taulukosta saa kuitenkin hyvän käsityksen vastaajien taustaorganisaatioiden toiminnasta yrittäjyyskasvatuksen alueella. Lähes kaikki opettajat ilmoittavat, että opetussuunnitelmissa huomioidaan nyt paremmin yrittäjyys. Myös NY-toiminta ja Työssäoppiminen yrittäjänä (TOY) –mallin käyttö on erittäin vilkasta. Hiukan alle puolet opettajista vastaa, että kouluissa on yrittäjyyden oppimiseen otettu kantaa myös strategisella tasolla. Mitä yrittäjyyden oppimisympäristöjä tai menetelmiä kouluunne on syntynyt? Yrittäjyyden oppimisympäristö

Kyllä

Ei

Osuuskunta / Osuuskuntia

16

21

NY-toiminta

23

14

Harjoitusyritys

3

34

Työssäoppiminen yrittäjänä eli TOY-malli

19

18

24h / 48H - leirit

9

28

Muu yrittäjyyden oppimisympäristö

9

28

Yrittäjyyden paremmin huomioiva opetussuunnitelma

31

6

Yrittäjyyden oppimisen strategia

16

21

Kysyttäessä, onko koulussanne organisoidut kehittämisfoorumit, vastaukset jakautuivat tasan kahtia. Kyllä-vastanneet (18) nimesivät erilaisia työryhmiä, mm. kestävä kehitys, TOY

236


eli työssäoppiminen yrittäjänä, Hope-operyhmä, yrittäjyystiimi, ops-tiimi, laaturyhmä, markkinointi ja erityisopetus. Ne, jotka vastasivat kysymykseen kielteisesti (18), toivat esille toiveen johdon ja opettajien yhteisistä keskustelu- ja kehittämisfoorumeista. Kehittämisen kohteiksi mainittiin opetussuunnitelma, oppimisympäristöt ja työaikaresurssit. On siis kehitettävä edelleen niitä asioita, joiden kehittäminen on käynnistetty hankkeen aikana.

Yhteenveto ja johtopäätöksiä Pitkä, uusia ajatuksia synnyttänyt valmennus on osallistujien mielestä vaikuttanut heidän innostukseensa kehittää itseään opettajana ja yrittäjyyskasvattajana kohti valmentajuutta. Se on vahvistanut uskoa ja luottamusta opettajien omaan osaamiseen ja innostanut heitä yrittäjyyden oppimisen kehittämis- ja uudistustoimintaan omassa organisaatiossaan. Yrittäjyyskasvatus on tuonut uudenlaista dynaamista toimintaa oppilaitoksiin. Kyselyyn osallistuneet ovat lähtökohtaisesti orientoituneet oppijakeskeisen oppimisprosessin johtamiseen. Vastaajat pohtivat omia käsityksiään oppimisesta, oppijasta ja opettajuudesta. Valmennus on rohkaisut heitä toimimaan haluamallaan tavalla ja vahvistanut heidän näkemystään oppimisprosessista. Opettajan omat kehittymisen tavoitteet ovat parhaimmillaan yhdensuuntaiset organisaation kehittymisen tavoitteiden kanssa. Tämä haastaa oppilaitokset antamaan tilaa näille innovaattoreille, uudistajille ja heidän tekemilleen rohkeille kokeiluille. Vaikka opettajuus vastaajien mielissä on kurkottamista kohti valmentajuutta, vastauksissa näkyy myös perinteisen toimintatavan ja muutoksen välinen jännite. Vastaajat kokevat, että heidän valmentajan taitonsa eivät ole riittävällä tasolla. Myöskään koulujen toimintakulttuuri ei aina tue uudistajien ajatuksia, ja tiimioppimisen kulttuurin synnyttäminen olemassa oleviin rakenteisiin on vaikeaa. Odotukset johtajuutta kohtaan ovat suuret, sillä sen merkitys opettajan työn ja oppijakeskeisen kulttuurin kehittymiselle on suuri. Useimmat valmennukseen osallistuneet opettajat haluavat olla vaikuttamassa oman oppilaitoksensa yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseen sekä vision ja strategian laadintaan. Kehittämistyöhön kaivataan myös uudenlaisia, koulun sisäisiä toimintamuotoja kuten johdon ja henkilöstön yhteistä, avointa dialogia, jonka teemat nousevat uudenlaisen toimintakulttuurin synnyttämisen tarpeesta.

237


Opettajat ovat yhdessä oppijoiden kanssa synnyttäneet kouluihin monia uusia oppimisympäristöjä. Niissä luodaan omanlaisia malleja, kokeillaan ja kehitellään uusia oppimismenetelmiä. Tiimimestarit-valmennuksessa koetaan ja opitaan tiimioppimisen menetelmä ja sen tuloksellinen voima. Kun se otetaan oppilaitoksissa käyttöön opiskelijoiden kokonaisvaltaisessa valmentamisessa, voidaan puhua tiimioppimisen pedagogiikasta. Se tavoittelee yrittäjyyden ja ammatillisen oppimisen yhdistämistä oppijoita ja valmentajia innostavaksi, tosielämän makuiseksi elämäksi ja yrittäjyyttä synnyttäväksi toimintakulttuuriksi. Kun ammatillisen tietotaidon oppiminen eli substanssi ja yrittäjyyden oppimisen pedagogiikka integroituvat, syntyy organisaatioissa luonnollinen tarve uudistaa oppimisympäristöjä, joissa yrittäjänä oppiminen ja toimiminen voivat kukoistaa. Uudistuneet oppimisympäristöt vaativat valmentajuutta - erityisesti tiimivalmentajuutta, joka kehittää ja kantaa tiimioppimisen kulttuuria tulevaisuuteen. Alla oleva kaavio kuvaa tätä ajatusta ja yhdistää artikkelissa aiemmin esitetyt opettajan ja organisaation näkökulmia kuvaavat kaaviot yhdeksi kokonaisuudeksi. Mitä syvemmin ammatillisen ydinosaamisen oppiminen ja yrittäjyyden oppimisen pedagogiikka yhdistyvät, sitä enemmän opettajan rooli uudistuu kohti valmentajuutta. Sitä enemmän myös oppimisympäristöt haastetaan avautumaan koulun ulkopuolelle ja toisaalta kehittymään työelämää vastaaviksi.

Yrittäjyyden oppimisen pedagogiikka

Ammatillinen oppiminen eli substanssi

OPPIMISYMPÄRISTÖT JA VALMENTAJUUS

238

Tiimioppimisen pedagogiikka


Opettajien toivelista ja toteutus Innostuneet opettajat osaavat myös toivoa jatkoa kehittämistoiminnalle. Toiveet voidaan ryhmitellä kolmen otsikon alle: käytänteiden jakaminen, osaamisen syventäminen ja verkoston laajentaminen. Monia opettajien toivomia jatkotoimia on jo alettu yhdessä toteuttaa.

Käytänteiden jakaminen Toimintakulttuurin muutoksessa kokeilujen, hyvien toimintamallien ja käytänteiden jakaminen nopeuttaa uudistumista ja helpottaa sen tekemistä. Opettajat ovat taitavia ja itseohjautuvia kehittäessään vertailuoppimistapoja. Tapaamiset verkoston kanssa ja vierailut eri kouluissa ovat keskeisiä yhteisen dialogin ja oppimisen kannalta. Elävä ja jatkuva yhteys Tiimiakatemiaan ja sen verkostoon nähdään myös tärkeänä osaamisen jakamisen väylänä. Tiimiakatemia järjestää kaksi kertaa vuodessa – tammi- ja syyskuussa – valtakunnallisen valmentajien verkoston kohtaamisen (Tiimimestarit areenalla), joissa valmennuksissa käyneet opettajat kohtaavat muuta valtakunnallista ja kansainvälistä tiimivalmentajien verkostoa. Oppilaitoskohtaiset muutostiimit toimivat hyvin kehittämisen ja käytänteiden jakamisen foorumina. Ne myös synnyttävät uusia kehittämisideoita ja -tarpeita. Näitä spontaaneja, opettajien itse kokoon kutsumia ryhmiä on syntynyt joihinkin hankkeen kumppanioppilaitoksiin. Oppilaitoksen ja johdon tuki näille tiimeille on sijoitus tulevaisuuteen. Kehittämisvimmaiset ihmiset syttyvät ja sitoutuvat itseään innostavien haasteiden edessä. Heihin kannattaa suhtautua hyväksyvästi ja antaa tiimeille toimintavapautta ja -valtaa. Innostava esimerkki hyvien käytänteiden levittämisestä on TOY eli työssäoppiminen yrittäjänä -mallin kehittäminen yhteisessä verkostossa. Kehittämistyötä on tukenut ja vauhdittanut Opetushallituksen valtionavustusrahoituksen ohjaaminen tähän työhön. Verkoston koulut ovat saaneet avustusta kahtena peräkkäisenä lukuvuonna. Myös vertailuoppimisen koordinointiin on suunnattu varoja. Hope-hankkeen ohjausryhmän Opetushallituksen edustaja, opetusneuvos Marja Hollo pitää tapaa hyvänä. Kehittämishankkeilla luodaan uusia toimintamalleja, joiden levittämistä ja juurtumista tuetaan valtionavustuksin.

239


Osaamisen syventäminen Kyselyyn vastanneet opettajat sanoivat valmennusosaamisensa kaipaavan vielä kehittämistä. Monet opettajat toivovat osaamisen syventämistä jatko-opintojen ja erilaisten täsmäopintojen avulla. Valmennusten toivotaan keskittyvän erityisesti tiimioppimiseen. Osaamisen syventämisen tärkein tapa on tekeminen - tekemällä oppiminen ja oppimisen reflektointi. Monet opettajat toteuttavat työssään yrittäjyyden oppimista tiimioppimisen menetelmin. Sitä tulisi tukea innostavin täydennys- ja lisävalmennuksin, joita voidaan rahoittaa esim. kehittämishankkeilla tai opettajien täydennyskoulutusrahoituksella.

Verkoston laajentaminen Verkoston laajentamisella opettajat tarkoittivat sekä omien koulutuskuntayhtymien eri yksiköiden välisen verkostoitumisen kehittämistä että koko yrittäjyyskasvatuksesta kiinnostuneiden opettajien valtakunnallisen verkoston kehittämistä. Mukaan halutaan uusia opettajia ja uusia kouluja. Siksi on hienoa todeta, että hankkeeseen on keväällä 2011 liittynyt neljä uutta kumppanikoulua. Kirjan ilmestymisen aikoihin syksyllä käynnistyy kaksi uutta valmennusryhmää. Tämän jälkeen yhteensä 100 ammatillisen toisen asteen opettajaa on käynyt Hope Tiimimestarit -valmennuksen. Monet hankkeeseen osallistuvat koulutuskuntayhtymät ovat hyvin suuria. Osa on juuri läpikäynyt yhdistymisprosesseja, joissa useita eri kouluja on yhdistetty uusiksi organisaatioiksi. Eri yksiköissä toimivat opettajat eivät tunne toisiaan, ja tarve organisaation sisäiselle verkostoitumiselle on suuri. Yhdistettyjen koulujen toimintakulttuurit voivat poiketa toisistaan paljonkin, ja niiden yhteensovittaminen on haasteellista. Toisaalta yhdistyminen on nähty myös mahdollisuutena levittää innostusta koulusta toiseen. Joissakin kouluissa on järjestetty ns. Kipinäpäiviä, joissa iso joukko opettajia osallistuu päivän tai kahden mittaiseen yrittäjyyskasvatusvalmennuspäivään. Näitä toivottiin lisää, sillä niiden kautta tiimioppimisesta innostuneet opettajat ovat voineet puhua uudistumisen puolesta ja vähentää muutosvastarintaa.

240


Rohkeutta ja jääräpäisyyttä Haasteena yrittäjyyden oppimiselle ammatillisessa koulutuksessa ovat vahvat ja perinteiset oppimisen traditiot ja kulttuurit. Vaatii viisautta ymmärtää, mitkä asiat ovat säilyttämisen arvoisia ja mitä pitää uudistaa, jotta oppiminen on tässä päivässä elävää. Viisaus syntyy yhteistyössä - valmentajien, oppijoiden, kehittäjien, johtajiston ja avoimen verkoston kanssa vuorovaikutuksessa. On hyväksyttävä uudistumisprosessin hitaus ja kaiken keskeneräisyys. Se vaatii rohkeutta. Keskeinen kysymys uudistustoimien pysyvyyden kannalta on, löytyykö kouluilta aitoa intoa ja voimaa muuttaa olemassa olevia toimintamalleja ja rakenteita. Uudet ajatukset murtavat väistämättä tieltään vanhoja tapoja, jotka ovat meissä tiukassa. Niiden muuttaminen vaatii jääräpäisyyttä. Muistatteko Tove Janssonin kirjoittaman ja kuvittaman kirjan ”Kuinkas sitten kävikään?”. Siinä pelokas Nyyti Nyytiäinen joutuu kohtaamaan mörön pelastaakseen pienen Tuitun, joka pelkää vielä enemmän. Mörön olemus hyydyttää maan, kadottaa kuun värit ja hiljentää tienoon. ”Ja Nyyti sanoi: Helppoa ei tule olemaan! Tuo mörkö on niin kamala, etten luullutkaan!” ”No, ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi. Ja sitten hampaat mörön häntään, jotta kipunoi! Ja mörkö ällistyi ja juoksi pakoon, yksi kaksi. Kas, Tuittu kyynelien läpi näki Nyytin voittajaksi.” Myös meidän on kerättävä rohkeutemme ja kohdattava haasteet neuvokkuudellamme. Nyyti kävi taistoon yksin. Meitä on paljon.

241


Tutkimuksen tulostaulukko 5 = täysin samaa mieltä, 4 = jonkin verran samaa mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä 2 = jonkin verran eri mieltä, 1 = täysin eri mieltä, 0 = en osaa sanoa

Liite 1. HOPE Tiimimestarit valmennus Valmennus...

5

4

3

2

1

0

...selkeytti omaa ajatteluani yrittäjyydestä ja sen oppimisesta

9

24

3

-

-

-

...antoi konkreettisia työkaluja

19

15

1

1

-

-

...kehitti valmentajan taitojani

20

13

3

-

-

-

...muutti käsitystäni prosessin merkityksestä oppimisessa

13

19

3

1

-

-

...innosti kehittämään omaa opetusta/työtä

24

10

2

-

-

-

...muutti asennettani oppilaisiin

7

19

3

1

2

-

...oli käytännönläheistä

15

17

4

-

-

-

...vaikutti merkitsevästi kehittymiseeni opettajana ja ihmisenä

11

20

4

1

-

-

...kehitti dialogitaitojani

8

20

6

2

-

-

...lisäsi varmuuttani toimia opettajana/ammatissani

14

14

7

1

-

-

...kehitti luovuuttani

7

18

9

2

-

-

Olen rohkeampi uudistamaan työtäni valmennuksen ansiosta

17

18

1

-

-

-

Valmennus vahvisti uskoa itseeni ja osaamiseeni

16

16

4

-

-

-

...kehitti merkitsevästi analysointitaitojani

4

20

11

1

-

-

...auttoi oivaltamaan omia kehittymistarpeitani

12

21

3

-

-

-

...sai minut tuntemaan tarpeetonta kaaoksen tunnetta

3

2

10

6

8

7

...kehitti yrittäjyyskasvatustaitoja

9

17

11

2

-

-

...uudisti ajatteluani

9

22

5

-

-

-

...oli mielestäni liian lennokasta

4

6

6

14

9

-

...muutti käsitystäni opettajuudesta

10

17

9

-

-

-

...muutti käsitystäni oppimisesta

12

18

5

1

-

-

...muutti käsitystäni oppijasta

6

23

5

2

-

-

242


Liite 2. Uudistustoiminta oppilaitoksissa 5

4

3

2

1

0

Koulussamme ajatellaan liian resurssikeskeisesti

11

15

7

2

-

1

Toimintatavat tulee uudistaa kerralla

2

9

15

5

5

-

Pätevä muutoksentekijä ei tee virheitä

1

-

3

5

23

4

Muutos etenee liian hitaasti

7

14

10

4

1

-

Koulumme ilmapiiri on muutosmyönteinen

-

12

9

8

7

-

Koulullamme on selkeä visio ja strategia yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisesta

1

12

11

7

5

-

Haluan osallistua yrittäjyyskasvatuksen vision ja strategian kehittämiseen

15

15

5

-

1

-

HOPE-opettajat tukevat minua muutoksen tekemisessä

14

17

4

-

1

-

HOPE-opettajat muodostavat oman erillisen tiiminsä, jonne ei toivota ulkopuolisia

-

1

4

3

21

7

Olen saanut kannustusta omalle kehittämistoiminnalleni muilta kuin HOPE-opettajilta

1

19

8

7

1

-

Mahdollisuuteeni kehittää omaa ja koulun toimintaa vaikuttaa positiivisesti koulumme rakenteet

2

8

12

8

6

-

...opetussuunitelma

2

17

11

6

-

-

...lukujärjestys

2

6

10

5

12

1

...johtaminen

3

4

11

10

8

-

...työsopimukset

2

3

11

10

7

3

...opettajan työnkuva

2

18

7

6

3

-

Muutosta vastustavat opiskelijat

1

8

4

10

11

2

...johto

4

11

8

8

4

1

...kollegat

4

14

7

6

5

-

...muu henkilöstö

2

10

12

6

4

2

Muutoksessa tärkeää on johdon rooli määräysten antajana

1

7

10

10

8

-

...määräysten tukijana

28

8

-

-

-

-

...mahdollistajana

29

7

-

-

-

-

Työyhteisöni uudistajana olen innovaattori

4

23

9

-

-

-

...tiennäyttäjä

3

19

11

2

1

-

...rohkaisija/kannustaja

8

22

5

1

-

-

...uusien toimintatapojen jalkauttaja

10

17

7

1

1

-

243


Liite 3. Opettajuus, opettajan työ 5

4

3

2

1

0

Olen opettajana kouluttaja

1

13

17

3

3

-

...valmentaja

17

18

2

-

-

-

...ohjaaja

17

15

4

1

-

-

...kehittäjä

15

16

6

-

-

-

Minun tulee olla ensisijaisesti oman substanssialan osaaja

15

16

5

1

-

-

...pedagoginen osaaja

14

16

5

1

1

-

Olen opiskelijan rinnalla kulkija

16

12

7

1

1

-

...kannustaja

22

15

-

-

-

-

...innostaja

23

12

2

-

-

-

...motivoija

21

14

2

-

-

-

Toimin yrittäjämäisesti

11

17

7

1

1

-

Koen olevani työssäni itsenäinen ja tekeväni itsenäisiä päätöksiä

10

18

8

1

-

-

Työskentelen valmentavalla otteella

8

22

7

-

-

-

Heittäydyn rohkeasti toimimaan opiskelijan kanssa laittaen itseni likoon

16

17

4

-

-

-

Pidän luottamuksellisen suhteen rakentamista opiskelijaan tärkeänä

24

11

2

-

-

-

Annan opiskelijan hyödyntää hänen olemassa olevaa osaamista ja vahvuuksia

21

16

-

-

-

-

Olen oppimisprosessin johtaja

3

14

15

1

4

-

Jokaisessa opiskelijassa on potentiaalia, joka minun tulee saada opiskelija oivaltamaan

21

13

2

1

-

-

Olen ottanut paljon uusia oppimismenetelmiä käyttöön viime aikoina

5

20

10

2

-

-

Kehitän ja kokeilen rohkeasti uusia oppimismenetelmiä

10

18

7

2

-

-

Olen luopunut perinteisestä luokkaopetuksesta

11

16

3

6

-

1

Uudenlainen toimintatapa vaatii minulta omaa kasvua ja kehittymistä sekä ajattelun muutosta

18

15

1

2

1

-

Pohdin usein omia käsityksiäni oppimisesta ja oppijasta

18

14

4

1

-

-

Luen itseäni kehittävää kirjallisuutta

14

18

3

1

1

-

Arvioin usein omia toimintatapojani

15

17

3

2

-

-

Opetan ammatin perusasiat perinteisesti opiskelijoille

6

6

14

9

5

-

Otan opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit huomioon

7

19

11

-

-

-

244


Opettajan työssä pedagogiikka on tärkeämpää kuin substanssin hallinta

3

6

14

5

6

3

Työssäni keskeistä on tiedon antaminen oppilaille

2

Olen opiskelijan osaamisen kontrolloija

6

5

7

12

11

-

6

13

10

2

Olen oppija opiskelijan kanssa

-

21

10

5

1

-

-

Opiskelija on tasavertainen suhteessa minuun

7

12

7

8

3

-

5

4

3

2

1

0

9

18

7

1

1

1

Yhteistyöni eri henkilöiden kanssa on lisääntynyt työyksiköiden välillä

9

15

7

4

1

1

Yhteistyö voimaannuttaa

18

11

6

1

1

-

...rikastuttaa

27

9

1

-

-

-

...vahvistaa

23

10

3

-

-

1

...innostaa

23

12

2

-

-

-

...lisää työtaakkaani

4

11

9

6

7

-

...ahdistaa

-

1

5

3

26

2

23

12

1

1

-

-

Liite 4. Yhteistyö ja verkosto Yhteistyöni eri henkilöiden kanssa on lisääntynyt työyksikössäni

...hyödyttää minua

3 = paljon, 2 = jonkin verran, 1 = en lainkaan 3

2

1

24

13

-

...toisten oppilaitosten henkilöiden kanssa

5

28

4

...alueen yritysten ja/tai muun työelämän kanssa

13

23

1

Yhteistyö yritysten ja työelämän kanssa on työssäoppimista

19

15

3

...opiskelijoiden asiakasprojekteja

12

22

3

...koulun asiakasprojekteja

14

20

3

...yritysvierailuja

9

25

3

...yhteistyöprojekteja

10

22

5

Teen säännöllisesti yhteistyötä oman oppilaitoksen henkilöiden kanssa

245


Liite 5. Oppiminen ja opettaminen

5

4

3

2

1

0

Luon oppimistilanteita, joissa opiskelijan aktiivisuus ja itsenäisyys kehittyvät

12

21

4

-

-

-

Olen monipuolistanut oppimisen työkaluja

16

15

6

-

-

-

Käytän tiimioppimisen menetelmiä

16

18

2

1

-

-

Oppimisilmapiiri on iloinen ja humoristinen

15

16

6

-

-

-

Opiskelijani oppivat luovasti ja mielekkäästi yhdessä tekemällä

12

23

2

-

-

-

Ohjaan opiskelijaa oivaltavaan ongelmanratkaisuun

17

19

1

-

-

-

Ohjaan tietoisesti opiskelijaa yhdistämään käytäntöä ja teoriaa

20

16

1

-

-

-

Oppimisilmapiiri on auttavainen ja luottamuksellinen

18

15

3

-

-

1

Kannustan opiskelijaa kyselemään ja olemaan aktiivinen

27

10

-

-

-

-

Kannustan opiskelijoita keskustelemaan ja oppimaan toisiltaan

26

11

-

-

-

-

Ohjaan opiskelijaa omatoimisuuteen ja vastuullisuuteen

30

7

-

-

-

-

Ohjaan opiskelijoita olemaan tiimin jäsen ja toimimaan tiiminä

23

11

2

-

-

1

Ryhmädynamiikan ohjaaminen on tärkeä osa työtäni

18

10

6

1

-

2

Kannustan opiskelijaa tiedon prosessointiin

13

18

3

1

-

2

Pidän tärkeänä ammatillisten perusasioiden opettamista opiskelijoille ennen kuin kannustan heitä omatoimiseen ongelmien ratkaisemiseen

1

7

8

11

8

2

Luomme opiskelijoiden kanssa yhteiset pelisäännöt ja noudatamme niitä

8

17

11

1

-

-

Pyrin siihen, että opiskelija ymmärtää kokonaisuuksia

24

12

1

-

-

-

Ohjaan opiskelijaa tiedon lähteille

18

17

2

-

-

-

Yrittäjyys on keskeisellä sijalla oppimisessa

9

21

6

1

-

-

Luomme yhdessä opiskelijoiden kanssa oppimistavoitteita

11

16

7

3

-

-

Kannustan opiskelijaa heittäytymään oppimisprosessiin ja sietämään kaaosta ja epävarmuutta

13

15

4

2

-

3

Otan huomioon opiskelijan osaamisen ja ohjaan oppimisprosessia sen mukaan

9

24

4

-

-

-

Annan vapautta opiskelijalle oppimistavoissa

15

21

12

-

-

-

Kannustan opiskelijoita auttamaan toisiaan

31

6

-

-

-

-

Käytän yhteistoiminnallisia ja yhteisöllisiä menetelmiä

20

11

5

-

-

1

246


Kiinnitän erityistä huomiota fyysiseen oppimisympäristöön

7

20

8

1

1

...pedagogiseen oppimisympäristöön

6

20

7

3

1

-

...sosiaaliseen oppimisympäristöön

15

18

3

-

-

1

-

Liite 6. Yrittäjyys 5

4

3

2

1

0

Yrittäjyyteen valmentamisen taitoni ovat riittävät

1

19

5

11

1

-

Minulla on selkeät tavoitteet yrittäjyyden edistämiseksi opiskelijoiden keskuudessa

7

20

5

5

-

-

Yrittäjyyden oppimisessa keskeistä ovat pedagogiset ratkaisut

3

7

12

10

4

1

Yrittäjyyden oppiminen edellyttää siihen tarkoitettuja opintoja

2

8

6

12

8

1

Yrittäjyyttä voidaan integroida ammattiaineisiin

33

4

-

-

-

-

Kehitän omanlaista yrittäjyyden oppimisen mallia ja käytänteitä

11

18

5

1

1

1

Opiskelijani oppii tekemällä asiakasprojekteja

24

10

1

1

-

1

Opiskelijallani on oikeat asiakaskontaktit ja asiakastyöt

19

12

3

2

-

1

Yrittäjyyteen oppimisessa keskeistä itselläni on sisäinen yrittäjyys

27

8

2

-

-

-

...ulkoinen yrittäjyys

8

14

9

5

1

-

247


hopen ohjausryhmä: Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia Soile Passoja, tutkimus- ja kehittämisjohtaja Elina Oksanen-Ylikoski, yksikön johtaja, InnoOmnia Maria Korpi, innovaatiopäällikkö, InnoOmnia Haaga-Helia ammatillinen opettajankoulutuslaitos Heli Potinkara, yliopettaja Hämeen ammatti-instituutti Pirjo Kaitala, koulutuspäällikkö Jyväskylän ammattiopisto Satu Mursula, yrittäjyyden kehittämispäällikkö Terttu Kiviranta, kehittämisjohtaja Koulutuskeskus Tavastia Antti Punkari, koulutusjohtaja Kirsi Kaartokallio, kehittämiskoordinaattori Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Tarja Asula, apulaisrehtori Minna Strander, opettaja Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä Heikki Haavisto, ohjausryhmän puheenjohtaja, kehitysjohtaja, Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikkö Joni Liukkonen, rehtori, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Ikaalisten kauppaoppilaitos, Opetushallitus Marja Hollo, opetusneuvos

248


Partus oy, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemia Mika Partanen, toimitusjohtaja Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä PIRKO, Pirkanmaan ammattiopisto Tero Tuominen, koulutuspäällikkö Aimo Vaari, koulutuspäällikkö Pirkanmaan Yrittäjät Noora Bergroth-Rantanen, projektipäällikkö, YES-keskus Salon seudun koulutuskuntayhtymä, Salon seudun ammattiopisto Saara Kleemola, koulutusjohtaja Sastamalan koulutuskuntayhtymä Anita Lietepohja, apulaisrehtori Satakunnan koulutuskuntayhtymä Sataedu Veli-Matti Vuori, kehitysjohtaja Riitta Vahteristo, rehtori, Satakunnan ammattiopisto Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedu Tiina Jokela-Lyly, projektipäällikkö Tampereen ammattikorkeakoulun ProAkatemia Tiina Lindberg, valmentaja Veijo Hämäläinen, päävalmentaja Turun ammatti-instituutti Jaana Åkerroos, opettaja Maarit Tuusvuori, koulutuspäällikkö

249


hope tiimimestarit -valmennuksissa mukana olleet Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia Mervi Jansson, Maria Korpi, Katriina Lahtinen, Pirjo Laitamäki, Harri Markkula, Marika Niemi, Tuula Povoljajeff, Päivi Rouhiainen, Anna Salin, Carola Sundström ja Tiina Thure-Toivanen. Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä Maria Lanteri, Terhi Leppä, Kaisa Linna, Eija Luukkanen-Hakala, Jouko Marjomaa, Kari Poikkeus, Esko Tapiainen, Pertti Tohmola, Merja Virta ja Eija Yli-Knuuttila. Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Mervi Harakka, Tarja Moisio-Rannikko, Satu Railo, Minna Strander ja Petri Villa. Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä PIRKO, Pirkanmaan ammattiopisto Joachim Bengtsson, Ulla Enckell-Valo, Seppo Erkkilä, Minna Järvinen, Sirkka Kuula ja Helena Tapola. Salon seudun koulutuskuntayhtymä, Salon seudun ammattiopistosta Marja-Liisa Hirvonen, Timo Kaasinen, Kaisa Kopisto, Johanna Lahtinen, Pirkko Palermaa ja Johanna Rintanen. Sastamalan koulutuskuntayhtymä Kaisa Kankaanpää, Arto Kuusela, Anna-Maija Lassila, Päivi Lehto ja Mauri Mäkelä. Satakunnan koulutuskuntayhtymä Sataedu Maija-Leena Haapa-alho, Neene Honkavaara, Rami Kantola, Outi Kaski, Eija Lempinen, Teija Ripattila ja Aira Setälä. Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedu Ulla-Maija Kallio, Lauri Keltaniemi, Kari Kulmakorpi ja Jorma Sahlberg.

250


kirjallisuuTTA AALTO, HANNA-KAISA, AHOKAS, IRA & KUOSA, TUOMO: Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 – Menestyksen eväät tulevaisuudessa. TUTU-Julkaisuja 1/2008, Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics 2008. CSÍKSZENTMIHÁLYI, MIHÁLY: Hyvä bisnes. Johtaminen, flow ja tarkoituksen luominen. Rasalas kustannus 2007. CUNNINGHAM, IAN: The Wisdom of Strategic Learning. The Self Managed Learning Solution (2. painos). Gower Publishing Co 1999. DOWNIE, MYLES: Effective Coaching. Lessons from the Coach’s Coach. Texere 2003. HAKKARAINEN, KAI, LONKA, KIRSTI & LIPPONEN, LASSE: Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. WSOY 2001. HILL, NAPOLEON: Think and Grow Rich (engl.), Fawcett Crest 1960. ISAACS, WILLIAM: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Talentum 2001. KATZENBACH, JON R. & SMITH, DOUGLAS K.: Tiimit ja tuloksekas yritys. WSOY 1996. KELTIKANGAS-JÄRVINEN, LIISA: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY 2010. KOSKINEN, KAJ U. & PIHLANTO, PEKKA: Knowledge Management in Project Based Companies (engl.). Palgrave 2008. LEINONEN, NIINA, PARTANEN, JOHANNES ja PALVIAINEN PETRI: Tiimiakatemia – Tositarina tekemällä oppivasta ympäristöstä. Gummerrus Kirjapaino Oy 2002. ORSBURN, JACK D. & MORAN, LINDA: The New Self-directed Work: Mastering the Challenge Teams. (engl.), McGraw-Hill 2000. PARTANEN, JOHANNES (toim.): Tiimiyrittäjän ja tiimivalmentajan parhaat kirjat – valintaopas 2011. Partus 2011. RANTONEN, IRMA: Puhetta yrittäjyyskasvatuksesta. RAY, DARRELL & BRONSTEIN, HOWARD: Teaming up – making the transition to a self-directed team-based organization (engl.). McGraw-Hill 1995.

251


SAARINEN, ESA & LONKA, KIRSTI: Muodonmuutos. Avauksia henkiseen kasvuun. WSOY 2000. SENGE, PETER, KELINER, ART, ROBERTS, CHARLOTTE, ROTH, GEORGE, ROSS, RICK & SMITH, BRYAN: The Dance of Change. The Challenges to Sustaining Momentum in Learning Organizations. Crown Business 1999. SENGE, PETER: The Fifth Discipline. The Art & Practice of the Learning Organization. Century business 1990. SENGE, PETER: The Dance on Change. The Challenges to Sustaining Momentum in Learning Organizations. Doubleday 1999. SENGE, PETER: Schools That Learn. A Fifth Discipline Fieldbook for Educators, Parents, and Everyone Who Cares About Education. Doubleday 2000. TAPSCOTT, DON: Syntynyt digiaikaan, sosiaalisen median kasvatit. WSOYpro 2010.

252


Sanasto DIALOGI Ryhmässä toteutettavaa keskustelua, joka on aktiivista, sitoutunutta, vastavuoroista, kunnioittavaa, avointa ja vilpitöntä. Dialogissa rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja synnytetään uutta tietoa. DIALOGIYMPYRÄ Valmennuksissa istutaan ympyrässä, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, kukaan ei jää kenenkään selän taakse, kukaan ei pääse kenenkään selän taakse ja kaikilla on keskenään katsekontakti. EPÄMUKAVUUSALUE Tutun ja turvallisen mukavuusalueen ulkopuolisella epämukavuusalueella joutuu ponnistelemaan onnistuakseen, mutta juuri siellä tapahtuu uuden oppiminen ja kehittyminen. ESIMOTOROLA Projektin suunnittelun väline, jossa hahmotellaan, mitä tiimin tai minun pitäisi tai olisi mahdollista oppia ja miten sen teen tai teemme. Siinä valmistaudutaan myös tunnistamaan, mitä tietoa projektin onnistuminen vaatii. Esimotorolan kysymykset ovat: Mitkä ovat tämän projektin tavoitteet? Mikä on asiakkaan rooli projektissa? Mitä teoriatietoja tässä käytän ja sovellan? Mitä tiimiyrittäjän taitoja tässä projektissa harjoitellaan? Miten tämä projekti vie kohti visiotani/päämäärääni? HOPETUS Intomielistä yrittäjyyskasvatusmenetelmien kehittämistä omassa oppilaitoksessa. KIPINÄPÄIVÄ Ensimmäinen valmennuspäivä, joka tuottaa esiymmärrystä siitä, kuinka yrittäjyyttä voidaan oppilaitoksissa opettaa ja oppia paremmin. Innostava tiimioppimispäivä voi synnyttää tarpeen saada lisää tietoa. JUURRUTTAA Siirtää toimivaksi osoittautunut kokeilu oppilaitoksessa pysyväksi käytännöksi ja jakaa sitä myös muille. LAATU 47 - ARVIOINTI ”Täpitys” on tiimiyritysten arviointi- ja seurantamalli. Täpityksessä kukin tiimiyritys kerää opintosuoritteilla pisteitä eli ”täppiä” oppimisprosessin eri vaiheissa. Oppimisprosessia kutsutaan Rakettimalliksi. MENTOROINTI Sparrausta, kannustamista ja rohkaisua, joka luo uskoa muutokseen ja muistuttaa tekoihin keskittymisen tärkeydestä. Mentorin tukemana oppilaitoksen muutostiimin on helpompi soveltaa valmennuksessa opittuja työkaluja omaan työhönsä, kehittää yrittäjyyskasvatusta ja tehdä rohkeita kokeiluja. 253


MOTOROLA-PALAUTE Motorola-palautteen avulla pohditaan jokaisen treenin jälkeen, mikä meni hyvin ja mikä huonosti, mitä opin ja mitä vien käytäntöön. MUUTOSTIIMI Yhden oppilaitoksen valmentajaryhmä, joka vie yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä käytäntöön. MYÖNTEISTEN VOIMIEN SALALIITTO Filosofi Esa Saarisen ja tiimiakatemialaisten käyttämä termi, jolla kuvataan yhdessä syntyvän, lausumattoman myönteisyyden voimaa. Positiivisten ajatusten ylläpitäminen on kovaa työtä. NY-YRITYS JA NY – VUOSI YRITTÄJÄNÄ -OHJELMA Nuori Yrittäjyys -toiminnan idea on, että opiskelijat perustavat oikealla rahalla toimivia harjoitusyrityksiä, jotka tuottavat palveluja tai tuotteita. Nuoret suunnittelevat itse yrityksensä liikeidean ja toteuttavat sen mukaista miniyritystoimintaa lukuvuoden ajan. Harjoitusyritys toimii oppimisen polkuna, jonka kautta yrittäjyys, oma-aloitteisuus, vuorovaikutustaidot, vastuunottaminen, ongelmanratkaisutaidot, tiimityöskentely sekä muut työelämässä tarvittavat taidot kehittyvät käytännön kautta. OPPIMISPÄIVÄKIRJA Oppimista jäsentävä muistikirja. Siihen kirjataan omia ja muilta saatuja ajatuksia, uusia ideoita, suunnitelmia ja muistiinpanoja. Se on henkilökohtainen ja epävirallinen eikä sitä arvioida. Voidaan kutsua myös treenipäiväkirjaksi. PILOTOIDA Kokeilla uutta menetelmää tai mallia. PUUTTUMATTOMUUDEN LAKI Valmentaja antaa valmennettavien itsensä löytää ratkaisut ja välttää puuttumista prosessiin. RISTIPÖLYTTÄÄ Jos oppija ei pääse oman ryhmänsä treeniin tai lähijaksolle, hän voi paikata sen osallistumalla toisen ryhmän valmennukseen. Tätä kutsutaan ristipölyttämiseksi. Myös muista Tiimiakatemian aikuiskoulutusvalmennusryhmistä voi tulla valmennettavia korvaamaan poissaoloja opettajien ryhmiin. RYHMÄMENTOROINTI Kokoaa yhteen oppilaitoksen muutostiimin ja auttaa vahvistamaan yhteistä visiota ja toimintaa. Sen aikana tapahtuu myös vertaisoppimista. SPARRATA Haastaa parempaan suoritukseen. SYNNYTYS Tilaisuus, jossa ryhmä jakaa oppimiaan asioita muiden oppijoiden kanssa konkretisoimalla ne. 254


TIIMIAKATEMIA Tiimiakatemia on Jyväskylän ammattikorkeakoulun yritystoiminnan kehittämisen koulutusohjelma. Johannes Partasen vuonna 1993 perustama yksikkö on erikoistunut valmentamaan tradenomiksi opiskelevia opiskelijoita tiimiyrittäjiksi. TIIMIMESTARIT AREENALLA -KOHTAAMISET Tiimimestarit Areenalla on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä tiimivalmentajien verkoston kohtaaminen. Verkosto muodostuu oppilaitos- ja yritysmaailman edustajista, jotka soveltavat työssään valmentavaa otetta. Kohtaamisessa osallistujat saavat vertaistukea ja pääsevät jakamaan kokemuksiaan samanhenkisten ihmisten kanssa. TIIMIYRITTÄJÄN JA TIIMIVALMENTAJAN PARHAAT KIRJAT -VALINTAOPAS – KIRJOJEN KIRJA

Johannes Partanen on valinnut lukemistaan kirjoista parhaat oppaaseen ja kirjoittanut niistä jokaisesta esittelyn. Kirjat on jaettu teemoittain niin, että ne noudattelevat valmennusten teemoja. Oppaaseen tulee vuosittain noin sata uutta kirjaa. TREENIPÄIVÄKIRJA Vrt. oppimispäiväkirja. TOY-MALLI TOY tulee sanoista työssäoppiminen yrittäjänä. TOY-malli antaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittää omaa yritysideaansa ja toteuttaa yrittäjyyttä yhdessä muiden kanssa opiskeluun kuuluvan työssäoppimisjakson aikana. Malli on kehitetty Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, josta se on levinnyt lukuisiin muihin oppilaitoksiin. TOY-malli valittiin parhaaksi yrittäjyysopetusmenetelmäksi Taitaja 2011-kilpailussa. TOY-VALMENTAJA Opettaja, joka on käynyt Hope Tiimimestarit -valmennuksen ja valmentaa erilaisia työssäoppimisryhmiä. UNELMA-MENETELMÄ Menetelmä, joka pyrkii sytyttämään oppijan liekkeihin. Se auttaa löytämään sydämen palon tekemiseen, sillä vain sitä kautta voi syntyä todellinen motivaatio. VERSTAS Tuoteprojekti, jossa pienryhmä ideoi, suunnittelee ja toteuttaa tuotteen ennalta määrätyssä lyhyessä ajassa. Tämän ajanjakson aikana tuote myös koekäytetään asiakkaalla. Verstaan vahvuus perustuu nopeuteen. Ryhmä koostuu jäsenistä, joilla on eri osaamiset, vahvuudet sekä kiinnostusten kohteet. Nämä toisistaan poikkeavat erilaisuudet täydentävät toisiaan ja oikein yhdistettyinä luovat ennennäkemättömän tuotteen tai palvelun. Verstasta käytettiin Hope Tiimimestarit III -valmennusryhmän karaktäärisynnytyksessä Tiimiakatemialla.

255


256


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.