Vajaasti hyödynnetyt kotimaiset kalat elintarvikekäyttöön

Tavoitteiden saavuttamiseksi on maa- ja metsätalousministeriö laatinut edistämisohjelman, jolla ohjataan kalataloushallintoa ja sen rahoituksen suuntaamista. - Tavoitteena on saada suomalaiset syömään kalaa ravitsemussuositusten mukaisesti eli 2-3 annosta viikossa, kun nykyisin määrä on 1,7 annosta viikossa. Eli yksi annos viikossa lisää kalaa, toteaa neuvotteleva virkamies Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä. Halonen alusti kotimaisen kalan edistämisohjelmasta John Nurmisen Säätiön Roskakalasta ruokakauppojen rokkitähdeksi -webinaarissa marraskuun lopussa. Webinaarissa pohdittiin kaupallistamisen haasteita hoitokalastuksessa - Visiona on vastata kasvaneeseen kulutukseen kotimaisella kalalla. Mikäli tässä onnistutaan, kotimaisen kalan kulutus kaksinkertaistuu. Tällä on myönteisiä vaikutuksia sekä Suomen talouteen että ympäristöön ja kansanterveyteen.

Käytännössä tavoiteltavat konkreettiset muutokset olisivat, että silakan elintarvikekäyttö kolminkertaistettaisiin, muun kotimaisen kalan elintarvikekäyttö kaksinkertaistettaisiin, kalanviljelymäärä kolminkertaistettaisiin ja kalan viennin arvo moninkertaistettaisiin. Muun kotimaisen kalan osalta erityinen potentiaali nähdään vajaasti hyödynnetyissä kaloissa, kuten kilohaili, kuore, särkikalat, pieni ahven ja muikku.

Viennin osalta voidaan todeta, että Suomesta viedään varsin paljon kalaa, mutta se on alhaisesti jalostettua. Samalla meille tuodaan paljon arvokkaampaa kalaa, kuten lohta. Kalatuotteiden kauppataseemme on noin 350 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Ministeriö esittää, että vajaasti hyödynnettyjen kotimaisten kalojen elintarvikekäyttöä vauhditetaan miljoonan euron rahoituksella. Rahoitus suunnattaisiin kehittämishankkeisiin, joilla yritetään saada uusia kotimaisia kalatuotteita markkinoille.

Särkikalojen hyödyntämistä ravinnoksi on jo pyritty edistämään yksityisellä hankkeella eli John Nurmisen Säätiön vuosina 2015–2019 toteuttamalla Lähikalahankkeella. Tässä hankkeessa luotiin ensimmäistä kertaa markkinaehtoinen arvoketju Saaristomeren särkikalalle merestä lautaselle ja kohotettiin särkikalan imagoa ruokakalana. Hankkeessa lanseerattiin tuotteita suurkeittiö- ja kuluttajamarkkinoille (esim. kalapihvejä). Hanke osoitti, että särkikalasta valmistetuille tuotteille on olemassa kysyntää ja kuluttajat ovat valmiita kestäviin valintoihin. Särkikalan kaupallistamiseen liittyvissä arvoketjuissa huomattiin kuitenkin monia kehitystarpeita muun muassa ketjun tiivistämisessä, yhteistyön lisäämisessä sekä tuotantotekniikassa.

Yhtenä ajurina John Nurmisen Säätiön Lähikalahankkeessa oli myös vesistöjen fosforikuormituksen vähentämistarve Suomessa. Esimerkiksi Itämereen päätyvää fosforikuormitusta tuli vähentää 12 % hyvän tilan saavuttamiseksi. Hoitokalastuksella tätä kuormitusta voidaan vähentää tehokkaasti.

Silakka- ja kilohailisaaliiden saaliista vain noin neljä prosenttia käytetään kotimaan elintarvikemarkkinoilla. Tässä olisi suuri potentiaali, mutta se vaatii tuotekehitystä sekä pyynnin ja logistiikan kehittämistä. Sama koskee särkikaloja, mutta niiden kohdalla arvoketjua on lähdettävä kehittämään vielä pidemmältä kuin silakan ja kilohailin, alkutuotannosta asti. Näin pystytään vastaamaan mahdollisen kysyntään.

Timo Halonen toteaa, että särkikalojen osalta aika näyttää otolliselta, sillä niiden käyttö elintarvikkeiksi on lisääntynyt koko ajan. Kymmenen vuotta sitten käyttömäärä oli noin 50 000 kiloa vuodessa, viime vuonna jo miljoona kiloa.

Halonen muistuttaa myös muista kalankäytön lisäämisen hyödyistä. THL on laskenut, että jos suomalaiset söisivät yhden kala-aterian lisää viikossa, siitä kertyisi terveyshyötyjä 1-2 miljardin euron arvosta. Niin ikään LUKEn mallinnuksen mukaan yksi kala-ateria lisää viikossa pienentäisi ruokavaliomme hiilijalanjälkeä peräti 5-6 prosenttia.

Nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan tarjontaa ja osuutta kulutuksesta. Monia kotimaisia kalalajeja kuten silakkaa, kilohailia, kuoretta, muikkua sekä pienikokoisia ahvenia ja särkikaloja ei vielä hyödynnetä elintarvikkeina läheskään niin paljon kuin olisi mahdollista.

TEKSTI Elina Matikainen