Kolumni

Palkkatasa-arvoa etsimässä

Pääsääntöisesti sosiaaliasiat kuuluvat EU:ssa jäsenmaiden kansalliseen kompetenssiin. On kuitenkin paljon asioita, joissa EU:n sosiaalisen pilarin kysymykset ja unionin laajuinen sosiaalipolitiikka ja sen vahvistaminen ovat tarpeeseen.

Suomessa on jo voimassaolevaa lainsäädäntöä palkkatasa-arvosta, oikeudesta saada samanarvoisesta työstä samaa palkkaa ja palkka-avoimuudesta. Nyt palkkojen avoimuutta tasa-arvon edistämiseksi viedään eteenpäin myös EU:ssa. Työlistallani on palkka-avoimuusdirektiivi, jonka tarkoituksena on tehdä palkat läpinäkyvämmiksi ja syrjinnän sukupuolen perusteella mahdottomaksi. Sitä, mitä emme näe tai tiedä, ei voi korjata – esimerkiksi palkkauksen epäkohtia ja tasa-arvo-ongelmia. Sen vuoksi on tärkeää, että teemme tutkimusta, teemme tiedosta avointa ja että meillä on tilastoja työntekijöiden palkkakehityksestä ja työtehtävien palkkauksesta. Olen EPP-ryhmäni neuvottelija Euroopan komission ehdottamassa tulevassa palkkaläpinäkyvyysdirektiivissä, jota alettiin käsitellä parlamentissa syyskuussa. Direktiivi on tärkeä askel kohti työelämän epätasa-arvoisuuden ja eriytymisen purkamista. Palkkaepätasa-arvo johtaa muun muassa eläke-epätasa-arvoon. Naisten eläkkeet ovat vieläkin hälyttävämmässä jamassa kuin heidän palkkansa. Tänä syksynä on vihdoin aika saavuttaa vahvasti palkka-avoimuutta puoltava parlamentin kanta palkka-avoimuusdirektiiviin ja myöhemmin hyvä tulos jäsenmaiden kanssa käytävissä neuvotteluissa. Tarvitsemme EU:ssa kipeästi lisää avointa tietoa palkkauksesta, jotta saavutamme palkkatasa-arvon ja olemme taas yhden askelen lähempänä sukupuolten tasa-arvoa. Naisten kohtaama palkkasyrjintä jää usein pimentoon, koska palkkaerojen syitä ei voida arvioida palkkojen avoimuuden puutteen takia. Sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä on yksi syy siihen, että naiset ansaitsevat EU:ssa yhä keskimäärin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet. Palkka-avoimuus parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia saada tietoa palkoista, lisää tietoisuutta syrjinnästä ja edistää samapalkkaisuutta. Työmarkkinoiden segregaatio, eli eriytyminen, on toisaalta yksi merkittävä palkkaeriarvoisuuden ylläpitäjä esimerkiksi juuri Suomessa, missä vahvasti naisvoittoinen hoiva-ala on hyvin alipalkattu verrattuna vaikka perinteisesti miesvoittoisiin paperiteollisuuden tehtäviin. Olen aina pitänyt kummallisena, että autojen hoitamisesta maksetaan paremmin kuin ihmisten hoitamisesta. Lisäksi haasteina ovat toisista EU-jäsenmaista ja kolmansista, EU:n ulkopuolisista maista tulevat työntekijät, heidän palkkausehtonsa ja kuinka reilua matalapalkkaaminen Suomeen alemman hintatason maista on itse työntekijöille ja koko markkinalle. Parlamentin käsittelyssä on myös minimipalkkadirektiivi, joka takaisi minimipalkan niissä tilanteissa, kun alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä sopii myös pohjoismaisiin työmarkkinajärjestelmiin, ja takaa ettei aloilla, joilla ei ole työehtosopimuksia, pääse tapahtumaan väärinkäytöksiä.

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu