Pedagoginen hyvinvointi osana

P e d a g o g i n e n h y v i n v o i n t i o s a n a s y k s y n p i m e n e v ä ä a r k e a

Olisiko tullut aika pysähtyä ja hengittää oikein syvään? Sulkea silmät hetkeksi ja vaipua ajatuksissa olennaisen äärelle? Kulkiessani yliopiston Joensuun kampuksen käytäviä, on läsnä vain hiljaisuus ja miltei tyhjät opiskelutilat. Etäopiskelun ääni kaikuu Aurorarakennuksen tiloissa. Mutta minkä olennaisen äärelle meidän pitäisi pysähtyä? Oman pedagogisen hyvinvointimme tietenkin!

Yliopisto-opiskelu on opiskelijan itsenäisyyttä korostavaa, josta löytyy niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Hyvä puoli on ensinnäkin opiskelijan o ma vapaus suunnitella ja suorittaa opintoja o malla itsenäisellä ja yksilöllisellä tavallaan. Hyvänä puolena voidaan myös nähdä erilaiset joustavat opiskelujärjestelyt. Toisaalta vapaus tuo mukanaan myös vastuun opintojen etenemisestä suunnitellulla tavalla. Kyseinen vastuu voi ajoittain tuntua siltä, kuin kivirekeä vetäisi perässään. Tämä puolestaan voi aiheuttaa sen, että opiskeluajan ja vapaa-ajan rajapinta hämärtyy, varsinkin nyt kun suurin osa opetuksesta toteutetaan etämallisena.

Osa pedagogista hyvinvointia on opiskeluolosuhteiden ja opiskeluympäristöjen kehittäminen, jota aikaansaadaan opettajajohtoisella opetuksen kehittämisellä. Kuitenkin tarkasteltaessa opiskelijan o maa pedagogista hyvinvointia opiskeluolosuhteisiin vaikuttaa monet muutkin tekijät, esimerkiksi sosiaaliset suhteet ja ajanhallinta, voitaisiin puhua myös opiskelukyvyn ylläpitämisestä.

Ehkä yksi tärkeimmistä yliopistoopiskelijan hyvinvoinnin lähteistä on vapaa-aika ja lepo. Näitä voidaan täsmentää vielä tarkemmin tarkastelemalla asiaa viikkolevon

ja vuorokausilevon käsittein. Hyvinvoinnille olennaista on, että opiskelijalla olisi riittävä vuorokausilepo, mutta viikkotasolla olisi hyvä olla myö s sellaisia opiskeluvapaapäiviä, jotka toimisivat opiskelukykyä palauttavina tekijöinä. Jotta vapaa-aikaan ja lepoon on mahdollisuus, on opintoja suunniteltava.

Opintojen järjestelmällinen suunnitteleminen luo rajat vapaudelle ja vastuulle, joiden äärellä opiskelija jatkuvasti tasapainoilee. Suunnittelemisen apuna toimivat opettajatuutorit, jotka ovat olennainen osa opiskelijan pedagogista hyvinvointia.

Lisäksi toinen merkittävä osa opiskelijan hyvinvointia on sosiaalinen verkosto, jota voidaan tarkastella sekä vertaistuen että vapaa-ajan ihmissuhteiden näkökulmasta. Ylijättää huo mioimatta opiskelijan pedagogisen vertaistuen tarpeen. Suuressa roolissa tässä on opiskelijan aktiivinen toimijuus, jonka kautta hän voisi vaikkapa heittäytyä opintopiiri toimintaan mukaan.

On ajoittain hyvä rauhoittua ja pysähtyä oman pedagogisen hyvinvoinnin äärelle; pohtia erilaisia keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Kohdentaa aikaa ja priorisoida kurssien määrää.

opisto-opiskelijan itsenäisyys voi tuottaa lieveilmiönä myös yksinäisyyttä. Opetuksen joustavat järjestelyt etämallisena voivat joskus O p e t t a j a t u u t o r i n t e r v e i s i n M a i j a M o i s i o Y l i o p i s t o-o p e t t a j a , t y ö o i k e u s