Tapahtumavastaavien vuosi 2019

Vuoteni tapahtumavastaavana on kulunut nopeasti. Varmaankin paras sana kuvaamaan vuottani on mielenkiintoinen. Vuosi on opettanut paljon, antanut hyviä ja ei niin hyviä kokemuksia sekä antanut uusia ystäviä, joihin en olisi varmaankaan muuten tutustunut. Ihminen ei edes tajua kuinka syvällä tasolla voi toiseen tutustua järjestämällä sitsit, stressaavimman, mutta antoisimman tapahtuman, yhdessä. Vuoteen on sisältynyt paljon mahtavia kokemuksia, verkostoitu mista, onnistu misen elämyksiä ja unohtu matto mia tapahtumia. Toisaalta myös monen mo nta yö myöhään jatkunutta kokousta Valtterin kanssa, joissa molemmat enemmän varmaan huutavat ja valittavat, kuin oikeasti keskittyisivät asiaan. Alkoholilla saattaa tosin olla tekemistä venähtäneiden pituuksien kanssa. On stressattu, juostu kaupasta toiseen pää kolmantena jalkana, siivottu oksennusta milloin mistäkin, nojailtu harjanvarteen aivan järkyttävän humalassa ja todettu vihdoin ja viimein jatkoilla, että sehän meni ihan hyvin.

Vuoden aloitti ystävänpäiväsitsit, joiden on sanottu olevan kosteimmat sitsit. Kokemuksen syvällä rintaäänellä en voi muuta kuin to-

deta tuon sanonnan olevan totta. Tousti sammuu pöytään, yksi oksentaa lattialle, pojat käyvät "homoilemassa" yläkerrassa. Nuo olivat myös ensimmäiset sitsit, joita koskaan järjestin, minkä vuoksi stressitasot olivatkin lievästi sanottuna korkealla. Kuitenkin loppujenlopuksi suurin osa

selvisivät hyvin jatkoille, silmät tosin seisoen päässä ja järki hieman o malla tasollaan. Tuon jälkeen oppi ainakin mitä ei saa tehdä: 1) Toustit eivät saa ottaa 10 litran ämpärillistä boolia omaan käyttöön. 2) ei kortsuja sitseille, etenkään, jos sitsit ovat alaasteella, jossa on seuraavana aamuna tavallinen kouluaamu. 3) siivoaminen ei tunnu niin pahalta, jos juo tarpeeksi. Nämä sitsit olivat siis erinomaiset oppimistarkoituksessa.

Sitsien jälkeen siirryimme rauhallisempiin tapahtu mamuotoihin. Maaliskuussa tuli siis eteemme ensimmäisenä laskiaispulkkailu. Helppo tapahtuma, joka ei vaatinut sen suurempia järjestelyjä. Pystyimme vain hakemaan pulkat paikalle ja nauttimaan pienen ruuan ja juoman kanssa ihanasta talvipakkasesta (jos sitä nyt niin mukavaksi voi sanoa). Yllättävän moni jaksoi kiivetä tuohon tapahtu maan 20 asteen pakkasesta, tuulesta ja reilun metrin lumesta huolimatta.

Laskiaispulkkailun jälkeen saimme mielenkiintoisen uuden ehdotuksen laitokselta. Laitos halusi järjestää Judican ja Legion kanssa uudenlaisen urheilutapahtu man. Tapio Määttä tosin vaati, että urheilun pitää olla sählyä ja sillähän siis mentiin. Legion joukkueessa oli pelaamassa vain 5 ih mistä, siinä missä Judicalla pelaajia taisi olla reilusti yli 10. Legio taisteli kuitenkin sisulla ja päätyi silti häviämään jopa laitokselle. Eihän sitä aina voi voittaa ja tuon pelin jälkeen laitoksen tarjoamille juomille tulikin käyttöä. Oli kuitenkin sen verran mahtava tapahtu ma, etten nyt näkisi mahdottomaksi ettei-

kö voitaisi tätä koittaa järjestää myös ensi vuonna uudelleen.

Maaliskuun viimeinen tapahtuma oli Ammattistereotypiasitsit Fides Ostiensis Ry:n eli teologien kanssa. Edelleenkin nämä ovat varmasti huikeimmat sitsit mitä olen hetkeen aikaan kokenut. Nämä olivat myös ensimmäiset toustaamani sitsit. Ja sen huo masi. Tuleville tousteille tiedoksi: 1) ei kannata suunnitella liikaa ohjelmaa. 2) vesipöydälle rangaistuksena kannattaa asettaa aikaraja, sillä se kannu tyhjenee yhtä nopeasti kuin shotit. 3) kun pitkät loppuvat, älä ala skoolaamaan shoteilla. Se ei nimittäin pääty muuta kuin huisiin humalaan ja töiden tekemiseen seuraavana aamuna kännissä. Pahoittelut kaikille kenen pankkiasioita hoidin 28.3.2019. Palatakseni sitseihin, sitseille tuli sitsikansaa yhteensä 35 ihmistä, eli siis pienimmät sitsit mitä ollaan ikinä

nähty. Kuitenkin hyvä porukka luo sen tunnelman ja hauskaa voi olla myös pienen porukan kesken. Noita sitsejä ei voi vain unohtaa!

Olemme saaneet useampaan otteeseen valitusta siitä, ettemme järjestä tarpeeksi alkoholitto mia tapahtumia. Tämän vuoksi päätimme järjestää Hyvinvointiviikon, joka sisälsi vain terveyttä, verkostoja ja muuta hyvinvointia edistävää toimintaa. Toki myös haalaribileet sattuivat osumaan tähän viikkoon, joten keskiviikon peli-illassa pidin o mia henkilökohtaisia etkoja, vaikkakin sinne saattoi myös tulla selvinpäin. Hassuna juttuna vain ettei sinne tullut muuta kuin halli-

tuslaisia ja muutama hassu pakotettu ihminen. Muutenkin kävijämäärä hyvinvointiviikolla hipoili

pohjalukemia. Oli saunailtaa, oli excua, oli työelämäiltaa, mutta kävijämäärä oli kaikkialla minimissä. Toisin sanoen, seuraava joka vielä ehdottaa alkoholitonta tapahtumaa saa itse auttaa järjestelyissä tai kerätä yli 20 hengen listan sitoutuvista osallistujista. Tai odottaa, että tulee seuraava tapahtu mavastaava hoitamaan asian.

Hyvinvointiviikon jälkeen rauhoitimme tapahtumien osalta aikataulua ja aloimme valmistautua pahoinvointiviikkoon eli vappuun. Oi tuo darran, töiden, kännin ja tapahtumien järjestämisen sekamelska. Mikään päivä ei ollut samanlainen ja darrankin eri asteita näkyi muutama. Tähän viikkoon sijoittuu myös hetkiä, joista minulla ei ole muistikuvia, mutta ikävä kyllä ih misillä ympärilläni on ja he edelleen nauttivat siitä vitsailulla.

Vappuviikon siis aloittivat Praxiksen, Varnitsan ja Legion yhteiset festarisitsit. Sitsikansa ei tosin edustanut kovinkaan hyvin koko sitsikansaa vaan suurin osa tapahtuman kävijöistä oli Varnitsalaisia.

Nuo sitsit järjestyivät suhteellisen helposti eikä ongelmia ollut mu uta kuin tilan kanssa. Tilan kanssa kävi viimehetken muutoksia, sillä edellinen tila kieltäytyi yllättäen ottamasta meitä. Hassu juttu. Tila saatiin kuitenkin ammattikorkean tiloista. Ja voi kyllä joidenkin amkilaisten naamat venyivät kun yliopisto-opiskelijat alkoivat laulaa Pikkukakkosen postia. Vauhtia näiltä sitseiltä ehkä vähän puuttui, mutta se oli ehkä ihan hyvä näin vappuviikon alkuun. Eipä ollut niin kamala darra seuraavana päivänä.

Seuraavana tuli vuoroon Legion kämppäjäiset. Tässä tapahtumassa siis kierrettiin keskustassa legiolaisten asuntoja läpi ja joka asunnossa asunnon o mistaja kehitti legiolaisille tehtäviä. Osallistujamäärä taas kerran rajoittui lähinnä hallitukseen. Ymmärrettävää,

sillä edellisenä päivänä oli ollut approt ja joskus darra vain voittaa. Tuolloin kuitenkin oli aurinkoinen päivä ja oli ihanaa vain kävellä kavereiden kanssa keskustassa ja lähteä siitä vielä jatkamaan.

Lauantaina oli historiani kännisin päivä. Muistikuvat puuttuvat noin 6 tunnin ajalta, joten riittävää kriittistä pohdintaa kannattaa kohdistaa seuraavaan kappaleeseen. Tuolloin oli siis Optimin, Oidipuksen ja Legion baariolympialaiset. Oli älyttömän kylmä päivä ja olin Valtterin kanssa pitämässä ulkorastia. Meidän rastillamme pelattiin mölkkyä twistillä. Kylmässä ilmassa tarvittiinkin lämmiket-

tä, jota löytyikin viinasta. Ja kännissähän sitä oltiin. Lähdimme vielä ennen voittajan julistamista vähän vätköilemään. Sinne jäikin viimeisin muistikuva. Kuulemma Praxiksen puheenjohtaja oli kuuluttanut voittajan, kun Legiolaiset olivat liian kännissä, Optimit kadoksissa ja Oidipukset muissa hommissa. Jälkikäteen tapahtumasta on saatu positiivista palautetta.

Seuraavana aamuna elettiinkin tapahtumavastaavana olemisen tähtihetkiä. Olimme sopineet lähtevämme kauppaan Optimin Nesuvastaavan Jullen kanssa tiistain sitsejä varten klo 12 paikkeilla niin, että Valtteri ehtisi vielä illalla sitsaamaan. Noh… Toinen kauppakaveri puhaltaa tuohon aikoihin vielä paria promillea, enkä usko, että olisin itsekään ollut edes törkeän rattijuopumuksen rajan alapuolella. Kauppaan päästiin lähtemään vasta klo 18 paremmalla puolella ja tuo kauppareissukaan ei ollut mikään lyhin mahdollinen. Illalla vielä käytiin kilpailuttamassa pitseria pääruuan vuoksi. Tällaiseenkin joutuu varautu maan tapahtu mavastaavana

Tiistaina koitti kevään odotetuin päivä, se todellinen pääpäivä. Alkuun oli sitsit Optimin kanssa jo päivällä klo 14 alkaen ja ne jatkuivat yö myöhään bileiden muodossa. Oli pomppilinnaa, popcornkonetta, hattarakonetta ja makkaraperunoita. Kaikki mitä voisi kännissä toivoa. Toustasin sitsit, joten känni sitsien jälkeen oli tasoa seis. Mutta onneksi Valtteri pystyi korvaamaan tuon ajan. Illalla myös minä pääsin tuuraamaan Valtteria sitten illalla. Niin se tapahtumavastaavien suhde toimii: toinen tuuraa aina toista liian humalan aikana. Ja sitä hu malaa on enemmän kuin tarpeeksi. Voisi kai sen tehdä jotenkin arvokkaasti, mutta me ei olla siinä onnistuttu. Noh, ei sitseistä sen enempää. Se mikä tapahtuu sitseillä, jää sitseille.

Sitseistä selviydyttyä alkoi bileiden rankka makkaraperunoiden paistourakka. Peltiä toisensa jälkeen oli pakko heittää opiskelijoiden syötäväksi tai muuten ne änkivät keittiöön. Pomppulinna kiinnitettiin Valtterin autoon, minkä vuoksi siinä on edelleen rengas vinossa. Pomppulinna tosin oli todellinen hitti, jota kaikki rakastivat. Tosin kun 8 hengen po mppulinnaan menee parhaimmillaan 30 ihmistä, saattaa tuo pomppiminen olla toissijaista.

Siivoaminen tämän kaiken jälkeen oli järkyttävää. Jouduttiin nyppimään kynsin popcornin rippeitä puulattiasta. Hattaraa oli tallottu tahmaisiksi palloiksi lattiaan, joka ei meinannut lähteä vaikka kuinka

hankasi. Apujoukotkin olivat melkoisen humalassa. Lattiasta lähtevä vesi oli mustaa, joten se pestiin useampaan otteeseen. Kuitenkin jatkoille ja jatkojen jatkoille lopulta selvittiin ja seuraavana päivänä mentiin picnicille darrassa ja nukkumatta.

Kevätlukukausi päättyi kaudenpäättäjäisiin. Kerättiin toukokuun puolenvälinjälkeen kaupunkiin jääneet legiolaiset yhteen picnicille ja nautittiin kesän ensimmäisistä päivistä Ilosaaressa. Rentoa hengailua, grillaamista ja auringosta nauttimista. Helppo järjestettävä eikä siivottavaa jälkikäteen. Siitä ilta jatkuikin seikkailun merkeissä, eikä siitä täten puhuta.

Fuksisyksy alkoi. Ihania uusia aktiivisia fukseja. Fuksiviikothan eivät ole perinteisesti kuuluneet tapahtumavastaaville, joten niistä en ota mitään vastuuta. Ensimmäinen tapahtumavastaavien tapahtuma on Fysiikkasitsit 18.10. Tätä kirjoittaessa tuo päivä ei ole vielä koittanut. Suunnittelut on aloitettu, toustit on hankittua ja ilmoittautuneita on jo sen verran että eiköhän näistä vielä yhdet sitsit saada. Tuon jälkeen koittaa ihan vuosijuhlaviikko, jonka aikana on muun muassa meiltä viinin maistelua ja sitsit. Kaiken suunnittelu on jo aloitettu hyvissä ajoin. Loppuvuoden varmistuneita päiviä on myös Viininpunaiset sitsit Judican, Varnitsan ja Opossumin kanssa 20.11.

Kaiken kaikkiaan vuosi on opettanut paljon: stressinsietokykyä, ajan hallintaa, pikaista siivoamista, suunnitelman tärkeyttä ja monia muita asioita. Uusia ystäviä on tullut monista ainejärjestöistä ja jopa ainejärjestöjen ulkopuolelta. Hyviä muistoja on joka tapahtumasta enemmän kuin huonoja eikä mitään olla kaduttu jälkikäteen. Tapahtu matoimikunta ja toinen tapahtumavastaava ovat aina tukemassa ja yhtenä tiiminä toimiminen auttaa selviämään myös vaikeimmista tilanteista

L a u r a M e r i s a a r i