Puheenjohtajan pohdinnat

P u h e e n j o h t a j a n p o h d i n n a t

Syksy tuo mukanaan monia kivoja asioita: uudet fuksit, viilenevän sään, kauniin ruskan, vuosijuhlaviikon ja tietysti sen tärkeimmän –Legion sääntömääräisen syyskokouksen.

Tämän Manipuluksen numeron on tarkoitus ilmestyä juuri syyskokousmaanantaina. Tämän vuoden syyskokous on oikeasti minulle vasta toinen: fuksivuonna olin kokouksen aikaan länsirannikolla syyslomailemassa ja tulin valituksi hallitukseen Porin kaupunginkirjaston aulassa kirjoitetun sähköpostihakemuksen perusteella. Ja kun ottaa huomioon millaisessa

kauhunkankeassa jännityksessä olin viime vuoden kokouksessa puheenjohtajatentin takia, tulee tämän syksyn kokous olemaan ensimmäinen, josta minulle (toivottavasti) jää ihan oikeasti jonkinlaisia muistikuvia. Syyskokous tarkoittaa ennen kaikkea uutta hallitusta. Eli mitä jännittävää aikaa tässä eletäänkään! Ihan kohta meillä on ainejärjestön ensi vuotta rakentamassa uudenlainen porukka uudella innolla ja uusilla ideoilla.

Ainejärjestön suurin vahvuus on siinä, että vuosittain vaihtuva porukka takaa jäsentensä näköisen järjestön. Vaikka yleensä hallituksessa onkin vähintään pari toisen tai kolmannen kauden konkaria, niin pesteillä ei ole ollut tapana jäädä jumittamaan samoille ihmisille. Ja kun mukana on aina fuksejakin, niin tuoretta näkökulmaa riittää, ja perinteistäkin selviävät ne oikeasti säilyttämisen arvoiset.

En malta odottaa syyskokouksessa hallitushakijoiden haastattelua ja siitä syntyvää keskustelua – kaikkia niitä ideoita ja ajatuksia siitä, millainen Legion tulisi olla ensi vuonna ja tulevaisuudessa. Innostuksen rinnalla on kuitenkin myös

pientä haikeutta. Kahden vuoden hallitushommailun jälkeen pitäisi antaa elämässä aikaa sellaisillekin asioille elämässä kuin vaikkapa työt ja kandi.

Hallitusho mmaan saa nimittäin aikaa kulumaan ihan niin paljon kuin siihen haluaa laittaa, ja välillä väsyttää. Mutta kyllä tältä hommalta myös saa paljon. Ystäviä, kokemusta, inspiraatiota ja joskus jopa kiitosta. Kun on oikeastaan koko yliopistoajan ollut mukana ainejärjestöjutuissa, on vaikeaa kuvitella miltä tuntuu, kun ei sitten enää olekaan joka tapahtu massa järjestelemässä tai siivoamassa paikkoja. Kun menojaan ei tarvitsekaan suunnitella halkojen eli hallituksen kokousten mukaan.

Suurella ilolla annan kuitenkin seuraavien legiolaisten ottaa ohjat käsiinsä. On seuraavan jengin aika tehdä vanhuudenpäiville säilyviä hallitusmuistoja ja rakentaa meille kaikille paras mahdollinen Legio. Minulla on täysi luotto siihen, että vuoden 2020 Legio on ihan yhtä hyvä ja paremp ikin kuin vuoden 2019 Legio.

Jäsenistönsä näköinen Legio ei voisikaan olla mitään muuta.

R o o s a Y l i k o s k i P u h e e n j o h t a j a