Vaalipulus

Linnassa Olavin

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäiset vuosijuhlat vietettiin upeissa puitteissa Savonlinnassa

Teksti: Outi Saarinen

Matka kohti Savonlinnaa ja Itä-Suomen Yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäisiä vuosijulhia käynnistyi maaliskuun 19. päivä yhteisellä bussi-kuljetuksella. Tuntumaa Kuopiosta saapuvaan juhlaväkeen saimme jo linja-autojen välillä pyörivän tekstaripalstan välityksellä. Tosin palstalla pyörivien juttujen laatu lähenteli ajoittain alaarvoista, mutta satunnaiset hyvät naurut sieltä kuitenkin silloin tällöin irtosi. Matkalla alkoi myös treenaaminen illan lauluja varten ja äänikin siinä mukavasti aukesi rallatellessa. Savonlinna-aiheinen tietokilpailukin käytiin. Kilpailussa voiton taisivat viedä takapenkin pojat; kepulikonsteja tosin luultavasti Legion puheenjohtaja Outi Saarinen ja ylioppilaskunta-aktiivi Heini Eskelinen vuosijuhlatunnelmissa käytettiin, sillä kysymykset eivät ihan sieltä helpommasta päästä olleet, eikä niitä kukaan oikeasti voinut tietää. Perille saavuttua matkalaisilla oli pienoinen hetki aikaa valmistautua juhlaan majoituskoululla, josta matka jatkui hyvin nopeasti kohti juhlapaikkaa. Linnaan saavuttuamme alkoivat juhlat ensin tervehdyksillä, joita olivat vastaanottamassa ISYY:n hallituksen puheenjohtajisto. Lahjoja tervehtijät toivat laidasta laitaan sorkkaraudasta ja pari vuotta ämpärissä mytiintyneestä kotiviinistä lähtien. Juhla alkoi virallisesti Savonlinnan kampuspuheenjohtajan Mikko Puhakka alkusanoilla, jotka eivät olleet kyllä perinteistä tervetulopuhetta nähneetkään. Puhe itsessään lähenteli stad-up esitystä, mutta luonteeltaan se oli kyllä mieleenpainuva ja kuuntelijan mieleen. Maljat kun oli saatu kohoteltua oli aika siirtyä kuninkaan saliin nauttimaan talon antimista. Ruoka oli hyvää, mutta ei sitä ehkä ihan riittävästi ollut. Noh, suurin nälkä lähti kuitenkin. Ruuan jälkeen piti yliopiston rehtori oman puheensa, mikä ei sekään ollut perinteisen juhlapuheen tapaan tylsä ja pitkäveteinen vaan oikein mielenkiintoista

kuunneltavaa. Ruuan aikana ja oikeastaan koko illan aikana laulettiin hyvin paljon (ruoka syötiin kylmänä ja laulujen välissä ahnehtien) ja muutama uusikin laulututtavuus sieltä putkahti tietoisuuteen. Illan virallisena juhlapuhujana oli Jaana Turunen, joka oli samaan aikaan niin monta asiaa, että niitä hädin tuskin muistaa: ainakin yksinkertainen maisteri, toista maisteria vaille ja samalla vielä yrittäjä. Tämäkään puhuja ei perinteistä pitänyt kiinni vaan pisti yleisön ensitöikseen laulamaan. Puheen jälkeen nautittiin jälkiruokaa ja kahvia sekä laulettiin hieman lisää. Näiden lomassa ylioppilaskunnan puheenjohtaja Sara Remes piti oman puheensa ja samassa myös kerrottiin ylioppilaskunnan uunituoreesta strategiasta. Puheen lomassa palkittiin uusi ja vanhoja hallituksia, jotka olivat osaltaa rakentamassa uutta ylioppilaskuntaa ja tehneet suuren työn sen eteen. Virallisen osuuden päätti Rytmihäiriköt, joiden tahdissa tanssittiin ensin akateemisia tansseja kuten poloneesi ja kikapo ja sen jälkeen pyörähdeltiin hiukan vapaammissa tahdeissa loppu illan ajan. Ilta jatkui Lyseon koululla jatkojen merkeissä. Jatkoillessa tuli tutuksi myös mm. Savonlinnan yöelämä hyvin monen osalta. Aamun alkajaisiksi alkoi brunssi paikallisessa kuppilassa. Väkeä saapui paikalle pitkin aamupäivää ja brunssin päätyttyä alkoi paluumatka majoituskoulun kautta. Kaikenkaikkiaan juhlasta jäi hyvä maku suuhun ja hyviä muistoja muisteltavaksi. Puitteet juhlalle olivat mitä mahtavimmat ja siellä varmasti jokainen osallistuja tunsi itsensä kuninkaalliseksi juhlavarustuksessaan!