Rikos- ja prosessioikeus ja rangaistus

KUMULA-ILTAMAT

muistuttivat ammattijärjestöjen tärkeästä roolista

Teksti: Milla Määttä

Legio Ostiensis Ry:n tuorein yhteistyökumppani Kumula ry kävi kestitsemässä legiolaisia maaliskuun lopussa. Kumula ry on akavalainen kunta-alan asiantuntijoiden oma ammattijärjestö, joka tarjoaa jäsenistölleen erilaisia etuja. Kumulan jäsenyys on opiskelijoille opiskeluaikana ilmainen, joten kannattaa tutustua jäsenetuihin esimerkiksi Kumulan nettisivuilla.

Kumulaa Joensuussa olivat edustamassa toiminnanjohtaja Jussi Näri ja järjestösihteeri Jaana Kivilahti. Ilta käynnistyi Jaanan rennolla ammattijärjestöinfolla, jossa esiteltiin yleisesti ammattijärjestöjen suomia hyötyjä ja Kumulaa järjestökentän toimijana. Kumula tarjosi iltaan osallistuneille myös mahtavat tarjoilut, joita legiolaiset ovat kehuneet jälkikäteen useampaankin otteeseen. Pitopalvelun maistuvat eväät ja täysi jääkaappi pitivät porukan tyytyväisenä koko illan ajan.

Jaana ja Jussi saivat myös jäsenistöltä kiitosta osakseen erityisesti helpon lähestyttävyytensä ansiosta. Legiolaiset saivat vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen, ja jokainen sai varmasti jotain irti illasta.

Osa legiolaisista nautti myös Suvaksen saunan lämmöstä. Kun ilta Suvaksella päättyi yhdentoista maissa, pirteimmät jatkoivat vielä Palaveriin. Kommentti Jenna Hattunen

Suuri kiitos Kumula Ry:lle hienosta illasta! Ilta oli hauska ja tunnelmaltaan rento. Heti puoli seitsemän aikaan meidät patistettiin jääkaapille hakemaan virvokkeita, jotta ei meno menisi liian vakavaksi!

Iltahan alkoi työelämäinfolla, jossa kerrottiin Akavasta, Akavan erityisaloista sekä Kumulasta. Kylläpä muuten tuli sellainen olo, että ammattiliittoon on liityttävä –viimeistään silloin, kun on töissä! Ihan oman edun vuoksi.

Info kesti parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen päästiin nauttimaan pöydän antimia. Pitopalvelu onnistui hyvin tarjoilujen suhteen, eikä ainakaan voi sanoa, että ruokaa olisi ollut liian vähän. Juomapuolikin oli toimiva! Perusmeininkiä loppuillasta, eli saunaa ja juhlimista!

Ja sanonpa vain, että jos joskus on vielä mahdollisuus osallistua tämänlaiseen iltaan, osallistu ihmeessä!

”Legio olen minä, ja meitä on monta”

Teksti: Pinja Natunen

Legion fuksien upouudet viininpunaiset haalarit kastettiin niille tarkoitettuun käyttöönsä 23.2. Perinteistäkin perinteisempi tapahtuma sai tänä vuonna hieman uutta ilmettä, kun aiempien vuosien mäenlaskurieha korvattiin FUKSILYMPIALAISILLA, jotka järjestettiin Kirkonmäen sijasta Mehtimäen jäällä, jonne legiolaisia kerääntyi, 17 asteen pakkasesta huolimatta, noin kolmekymmentä henkeä.

Fuksilympialaisten lajitkaan eivät olleet niitä perinteisimpiä: ihmiscurling, kaljakorimoukari ja pulkkaviesti. Saimme paikalle saapuneista urheista legiolaisista viisi joukkuetta, jotka kävivät tasaisen kisan näissä kolmessa lajissa. Runsas osanotto takasi sen, että joukkueisiin saatiin osallistujia sekä fukseista että konkareistakin.

Pisteenlaskun ja voittajajoukkueen palkitsemisen jälkeen Legion keltanokat kerääntyivät rinkiin haalarivalaa varten. Kaste oli suoritettu ja fuksit vihitty virallisesti legiolaisiksi. Virallisen osuuden jälkeen iltaa siirryttiin jatkamaan totuttuun tapaan Miettisjannen residenssiin.

Inspehtoorin tervehdys Legion vuosijuhlilla sai juhlaväeltä raikuvat aplodit

Rikos- ja prosessioikeus ja rangaistus

Urapolku on kuljettanut Matti Tolvasen oikeussalista auditorioon

Teksti: Sampo Viitanen Kuvat: Laura Hakalisto

Haastateltavan omien sanojen mukaan koivuhalko on hienomekaanisesti vaativin työsuorite, johon hän pystyy. Ura ei näin ollen urjennut kirvesmiehenä saati kelloseppänä, mutta oikeuden alalla se on kestänyt jo vuosikymmeniä, muun muassa nimismiehenä, lääninoikeuden esittelijänä, syyttäjänä ja nykyisellään rikos- ja prosessioikeuden professorina Itä-Suomen yliopiston palveluksessa.

Paljasjalkainen tuupovaaralainen Matti Tolvanen valmistui Turun yliopistosta oikeustieteiden kandidaatiksi 1978, jonka jälkeen erinäisten lyhyempien pestien jälkeen siirtyi syyttäjäksi 1986, kohoten Joensuun kihlakunnan johtavaksi kihlakunnansyyttäjäksi 1996. – Rikosoikeus on kiinnostanut aina ja syyttäjän työ on itsenäistä, mikä on hyvä asia. Syyttäjä rakentaa jutun ja tekee työtä myös poliisin kanssa, tuomari taas on enemmän sidottu siihen mitä esille tuodaan. Syyttäjän työssä vaaditaan tiettyä aggressiivisuutta tuloksen aikaan saamiseksi.

Syyttäjän työssä Tolvanen ennätti olla monessa mukana. Hän vieraili myös ulkomailla muun muassa GRECO:n, eli Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen tehtävissä. – Lainsäädäntöä uudistettiin työurani aikana ja pääsin mukaan toteuttamaan muutosta, kuten syyttäjän aseman uudelleen muotoilua entisestä, jonkinlaisesta nimismiehen sivutoimesta, itsenäisemmäksi. Osa työtä oli myös rikoslain uudistuksiin liittyvän koulutuksen antamista, josta pidin, Tolvanen sanoo. – 2001 olin mukana tekemässä Europaan neuvostolle Saksasta korruptioon liittyvää maaraporttia. 1998 suoritin komission lukuun lainsäädäntöön liittyvän maatarkastuksen Liettuassa, jonka tulos oli melko myönteinen. Tiedä sitten kuinka tarkasti sitä on komissiossa luettu. Ja niin, olinhan minä vaalitarkkailijana Albaniassakin, siellä oli meno aika hurjaa. Voisin sanoa, että ei meillä Suomessa siihen verrattuna kovin huonosti vaaleja hoideta, jos äänten heitoissa puhutaan muutamista äänistä.

Tolvasen siirtyminen professoriksi tapahtui vuonna 2003. Idean toi ilmoille professori Teuvo Pohjalainen. – Olimme lennolla Helsingistä Joensuuhun ja siinä lentomatkan aikana Pohjalainen kysyi kiinnostaisiko työ yliopistolla. Työ kiinnosti ja Tolvanen siirtyi tuolloisen ”” Professorina voin itse määritellä mitä opetan, joten vapautta on enemmän. Toisaalta myös hallintobyrokratia syö paljon aikaa ja sen määrä tuntuu vuosien saatossa kasvaneen. Tutkimukselle ja kirjoittamiselle Joensuun yliopiston palvelukseen. Työnkuva muuttui siirryttäessä akateemiseen maailmaan. – Syyttäjän toimessa olin siinä pisteessä, että en tuntenut enää pystyväni juuri kehittymään. Tylsistymisestä ei voida kuitenkaan puhua, Tolvanen lisää. – Professorin ja ei oikein löydy aikaa. syyttäjän töissä on runsaasti eroja. Syyttäjän työ on konkreettisempaa, asian ajamista ja siinä vaikutetaan suoraan ihmisten elämään. Työrytmiäkään ei siinä työssä voi itse määritellä samalla tavalla kuin yliopistolla, kun juttuja tulee sitä tahtia kuin niitä tulee. Professorina voin itse määritellä mitä opetan, joten vapautta on enemmän. Toisaalta myös hallintobyrokratia syö paljon aikaa ja sen määrä tuntuu vuosien saatossa kasvaneen. Tutkimukselle ja kirjoittamiselle ei oikein löydy aikaa, Tolvanen valaisee.