Lapikas

LAPIKAS

Lapin esitys uudesta kasvun ja kehityksen aluehallinnosta

LAPIKAS – Lapin esitys uudesta kasvun ja kehityksen aluehallinnosta Hyväksytty Lapin liiton hallituksessa 30.3.2015 Hyväksytty Lapin aluemalli – Esitys Lapin aluemallin kokeilusta –hankkeen ohjausryhmässä 30.3.2015 Kirjoitusryhmä: Arto Haveri Matti Hepola Sami Laakkonen Mika Riipi Marjo Säärelä Hankkeen ohjausryhmä Lapin liiton hallitus ISBN 978-951-9244-78-5 Julkaisusarja: A44/2015 Rovaniemi 2015 www.lapinliitto.fi/lapin-aluemalli Etu- ja takakannen kuva: Timo Veijalainen Sisäsivujen kuvat: Nina Kostamo Deschamps, visitrovaniemi.fi, Arto Komulainen, Timo Veijalainen, Adventure by Design, Hanna-Mari Valtonen Taitto: Advertising Kioski

Kansanvaltaa aluehallintoon Suomessa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan ollut vallalla keskittämisen ja etäännyttämisen kulttuuri. Ylhäältäpäin ohjauksen sijaan maakuntien ja valtion välinen suhde tulee muuttaa aluelähtöiseksi, luottamukseen perustuvaksi ja sopimukselliseksi kumppanuudeksi. Tällä hetkellä tilanne on absurdi; maakunnat vastaavat strategisesta kokonaisuudesta, mutta valtaosa päätösvallasta ja rahoista on kuitenkin valtion hallussa. Alueita kuullaan, mutta kuunnellaanko?

Tässä esitettävä ”Lapikas”, uusi aluehallinnon malli, rakennetaan Lapin lähtökohdista, mutta se voidaan ottaa käyttöön koko maassa. Tällä hetkellä kuva Suomen aluehallinosta on niin sekava, että tulevassa hallitusohjelmassa on sovittava aluehallinnon kokonaisuudistuksen selvittämisestä seuraavan hallituskauden aikana. Lappi tarjoutuu näyttämään tietä: Lapin aluemalli toteutetaan kokeiluna seuraavista kunnallisvaaleista alkaen ja sen kokemuksia voidaan hyödyntää myöhemmin koko maassa.

Lapin mallin ydin on oikea työnjako: Kansanvaltainen aluehallinto vastaa alueen kehittämisestä ja maankäytöstä ja yksi valtion aluehallintoviranomainen valvonnasta, ohjauksesta ja luvituksesta.

Kunnat ovat edelleen kehittämisen ja kaavoituksen moottoreita, mutta kansanvaltainen aluehallinto tarjoaa tukea kuntakentän muutoksiin ja mahdollistaa tulevaisuudessa nykyisen kuntayhtymäviidakon purkamisen. Lapin mallissa valtaa ja rahaa palautetaan alueen asukkaiden itsensä päätettäväksi; he tietävät parhaiten, miten alueen elinvoimaa, kehitystä ja hyvinvointia kasvatetaan. Työstä ja ta4

voitteista sovitaan yhdessä valtion kanssa – näin koko kansantalous hyötyy ja Suomi saadaan uudelleen nousuun.

Valtiolta siirretään ensivaiheessa alueiden kehittämiseen, elinvoimapolitiikkaan ja alueidenkäyttöön liittyviä tehtäviä maakuntatasolle. valtio / kunta rajapinta

vahvistuva maakuntahallinto

valtion aluehallintoviranomainen

Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on vähentää kuntayhtymien lukumäärää kokoamalla tehtäviä yhteen maakuntatason hallintorakenteeseen. kunnat, kuntayhtymät

Kuva: Uuden aluehallinnon tiimalasimalli

Etääntynyt ja pirstoutunut aluehallinto Lapista löytyy laaja ja vahva poliittinen tahto tarjoutua kokeilualueeksi – aloitteella on lappilaisten tuki. Lappi arktisena maakuntana on monesta näkökulmasta erityinen alue. Lapin erityisolosuhteet, kuten pitkät välimatkat, rikkaat luonnonvarat, harva asutus, arktiset olosuhteet ja saamelaisalue asettavat kaikelle palvelutuotannolle ja yhteen sovittamiselle valtakunnallisesti katsoen suuret 5

haasteet. Maakunnassa asuu vain kolme prosenttia koko Suomen väestöstä, mutta se on pintaalaltaan kolmasosa koko Suomesta. Oulusta on pyritty rakentamaan useilla keskittämispäätöksillä pohjoisen Suomen hallintokeskusta, mutta Oulu on sijainniltaan liian kaukana lappilaisten arjesta.

Viimeaikaiset muutokset valtion aluehallinnossa ovat etäännyttäneet valtion aluekehitystehtävät maakunnista. Esimerkiksi rakennerahastojen hallintotehtävien keskittäminen ja ELYjen erikoistuminen valtakunnallisesti hoidettaviin tehtäviin on markkinoitu tehostamisella – samalla tehostamisen alttarille on kuitenkin hukattu alueen tuntemus, sitoutuminen ja hyväksyntä. Toinen toistaan seuranneilla yksittäisillä hallinnollisilla muutoksilla aluehallinto on ajettu tilanteeseen, jossa viranomaiset itsekkään, puhumattakaan yrityksistä ja kansalaisista, eivät enää tiedä missä päin maata mistäkin tehtävistä vastataan ja minne ottaa yhteyttä. Valtion aluehallinnonkin sisällä henkilöstö on väsynyt jatkuviin muutoksiin ja pirstoutuvaan hallintorakenteeseen.

Vuoden 2013 elokuussa hyväksytyn Suomen arktisen strategian mukaan tavoitteena on lisätä arktisella alueella kasvua ja kilpailukykyä tukevia painotuksia arktista ympäristöä kunnioittaen.

Strategiassa koko Suomea käsitellään arktisena maana, mutta maantieteen ja olosuhteiden näkökulmasta Lapin rooli arktisena maakuntana on keskeisin. Lapin kehittämispotentiaalin konkretisoituminen on avain kansallisessa arktisessa politiikassa onnistumiselle.

Suomi on yksi yhdeksästä Euroopan maasta, jossa ei ole kansanvaltaista toimijaa maakuntatasolla. Muut ovat Viro, Kypros, Malta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Slovenia ja Bulgaria. Perustelta6

essa Suomen yksitasoista kuntahallintoa pienellä väkiluvulla pitää ottaa huomioon maantiede, suuri koko ja pitkät etäisyydet. Edellä luetelluista maista suurin eli Bulgaria on vain hiukan Lapin maakuntaa suurempi. Lappi on kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Viro, kolme kertaa monitasohallinnostaan tunnetun Alankomaiden ja viisi kertaa Slovenian kokoinen. Suomen yksitasoratkaisusta huolimatta, meillä kuntien välisten yhteistyöorganisaatioiden ja valtion hallintoyksiköiden yhteismäärä on huomattavan suuri verrattuna moniin muihin Euroopan maihin.

Esimerkiksi Lapissa toimii 13 kuntayhtymää.

Monitasoinen itsehallinto ja alhaalta-ylöspäin tapahtuva kehittäminen on eurooppalaisen demokratiakäsityksen perusta Eurooppalaisessa demokratiakäsityksessä jatkuvasti vahvistuvat paikallisen itsehallinnon periaatteet ja läheisyysperiaate luovat arvoperustan monitasoisen hallinnon kansanvaltaisuudelle. Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaan paikallista itsehallintoa käyttävät ”valtuustot tai kokoukset, joiden jäsenet on valittu salaisessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleilla, yhtäläisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä (3. artikla/2)”. Läheisyysperiaatteen mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä sillä tasolla, jolle ne luonteensa mukaan sopivat.

Kansanvaltainen aluehallinto on tärkeä osa hallinnon legitimaatiota eli hyväksymisenarvoisuutta 7

Kansanvaltaisuus edistää toiminnallista tehokkuutta vahvistamalla alueellista tahdonmuodostusta ja sosiaalista pääomaa sekä tekemällä näkyväksi ”lappilaisen politiikan” joka on enemmän kuin kuntien toiminnan summa. Kansanvaltaisuus vahvistaa aluehallinnon asemaa Lapin kehittämisessä ja tukee sen synkronointia osaksi valtakunnallista kehitystä. Kehittämisen perustana on alueellinen tahdonmuodostus.

Aluekehittämisessä maakunnan asukkaat tekevät päätöksiä siitä millaiseksi maakuntaa halutaan kehittää ja millä edellytyksillä se tapahtuu.

Kyse on elinvoimasta, joka sisältää myös palveluja koskevat valinnat.

Kansanvaltainen rakenne edistää toiminnallista tehokkuutta

Oikea työnjako: maakuntahallinto hoitaa kehittämisen -valtion aluehallinto valvonnan Etääntyneen ja pirstoutuneen aluehallinnon sijasta nyt on aika siirtyä kohti eurooppalaista läheisyysperiaatteelle rakentuvaa mallia. Tavoitteena on maakuntahallinnon kautta toteutuva tehokas, tuloksellinen ja vaikuttava aluehallinto, joka toteuttaa lappilaisten tahtoa kansanvaltaisen hallinnon periaattein ja mahdollistaa alhaalta-ylöspäin suuntautuvan kehittämistyön. Samalla varmis8

tetaan valtion yhtenäistämistavoitteet luomalla yksi vahva aluehallintoviranomainen, joka vastaa kansalaisten ja toimijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta ja laillisuusvalvonnasta alueella.

Kunnat vastaavat edelleen monista lähipalveluista ja erityisesti paikallisesta elinvoimasta.

Maakuntahallinnon käyttäminen ylikunnallisten palveluiden järjestämispohjana arvioidaan erikseen.

Jokaisella kunnalla on Lapin maakuntamallissa kuntalain mukainen ja perustuslain turvaama asukkaiden itsehallinto.

Valtion aluehallintoviranomainen Vahva maakunnallinen aluehallinto vaatii kumppanikseen yhtenäisen valtion aluehallintoviranomaisen.

Nykyiset valtion organisaatiot Aluehallintovirasto ja ELY-keskus lakkautetaan. Tilalle perustetaan uusi Valtion aluehallintovirasto. Viraston tehtävät ovat valvontaan, yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen sekä turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvät tehtävät, nykyisten aluehallintovirastojen lupien myöntämiset sekä nykyiset ELY-keskusten ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ympäristön tilan seurantatehtävät sekä liikennevastuualueiden tehtävät, joukkoliikennettä lukuun ottamatta.

Maistraatit ja TE-toimistot fuusioidaan uuteen valtion aluehallintovirastoon. Tavoitteena tulee olla yrityksiin ja muihin toimijoihin nähden nk. yhden luukun periaate, jolloin esimerkiksi Lapissa kaivannaisalalla tärkeää palvelua antavan TUKES:n yksikön rooli osana uutta aluehallintovirastoa tulee selvittää. Yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan, sekä työmarkkinoiden toimivuuden, työvoiman saatavuuden ja työllisyyden edistämistehtävien osalta on vielä erikseen tarkkaan arvioitava, mitä osa-alueita on tarkoituksenmukaista siirtää maakuntahallintoon.

9

Maakuntahallinto Uusi maakuntahallinto toteutetaan säätämällä kokeilulaki, jossa nykyisen maakunnan liiton tilalle perustetaan uusi maakuntahallinto, nykyinen Maakunnan liitto lakkautetaan. Lapin maakuntahallinto perustuu kunnallisvaalien yhteydessä suoritettaviin vaaleihin, joissa valitaan maakuntapäiväedustajat. Maakuntapäivät valitsevat keskuudestaan maakuntahallituksen.

Maakuntapäivät

Maakuntapäivät koostuu kuudestakymmenestäseitsemästä edustajasta, jotka valitaan kuntavaalien yhteydessä joka neljäs vuosi yleisillä, salaisilla ja suhteellisilla vaaleilla. Äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden edellytys on kotipaikka jossakin Lapin maakuntaan kuuluvassa kunnassa.

Lapin maakunta on vaaleissa yhtenä vaalipiirinä.

Maakuntapäivien edustajat ovat Lapin edustajia ja heidän kauttaan muodostuu aluekehittämisen lappilainen tahtotila.

Maakuntapäivät on toimielin, joka huolehtii strategisen tason päätöksenteosta eli toiminnan keskeisistä periaatteista, linjauksista ja taloudellisista kehyksistä. Sen päätehtävät ovat:

• Valtion ja maakunnan kumppanuus- ja kasvusopimuksen vahvistaminen • Maakuntastrategian hyväksyminen • Maakuntakaavan hyväksyminen • Tulo- ja menoarvion hyväksyminen • Maakuntahallituksen nimittäminen

10

Maakuntapäivät valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän varapuheenjohtajia. Maakuntapäivät kokoontuu puheenjohtajan kutsusta tarpeen mukaan, arviolta kaksi-kolme kertaa vuodessa. Ensimmäiset maakuntapäivät kutsuu kokoon maakuntajohtaja. Maakuntapäivien ja maakuntavaltuutettujen roolia Lapin kehittämisessä kasvatetaan käyttämällä päätösistuntojen lisäksi uusia toimintatapoja kuten työseminaareja, sähköisiä keskustelualustoja ja sähköisiä kokouksia.

Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti poliittisten ryhmien kesken käytyjen neuvottelujen jälkeen. Maakuntapäivät nimittää myös tarkastuslautakunnan ja muut erikseen päätettävät toimielimet.

Maakuntahallitus

Maakuntahallitus valmistelee ja toimeenpanee kaikki itsehallinnolliselle maakunnalle kuuluvat tehtävät. Yksi jäsenistä on Saamelaiskäräjien nimittämä. Hallituksen puheenjohtaja voidaan valita osa-aikaiseksi tai kokopäivätoimiseksi.

Maakunnan toimielinorganisaatiossa voi olla lautakuntia, jotka vastaavat maakuntapäivien niille antamien pysyväisluonteisten tehtävien hoitamisesta. Lautakunnan jäseniksi voidaan valita sekä hallituksen jäseniä että ulkopuolisia. Lautakuntien lukumäärä jää hallituksen harkintaan. Maakunnassa ja siihen kuuluvissa kuntayhtymissä voi olla muita kuntalaissa ja muussa lainsäädännössä tarkoitettuja toimielimiä.

Hallituksen esittelijänä toimii maakuntajohtaja ja tarpeen mukaan muita maakunnan virkahenkilöitä.

11

Maakuntahallinnon perustehtävät: Aluekehitys ja alueidenkäyttö Aluekehitys

Maakunnan nykyistä suunnittelujärjestelmää selkeytetään ja kevennetään siten, että pitkän ja keskipitkän aikavälin asiakirjoista nykyiset maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma yhdistetään maakuntastrategiaksi, joka laaditaan jatkossakin aina kunnallisvaalikausittain maakuntapäivien hyväksyttäväksi. Lapissa strategia sisältää tiiviissä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa valmistellun saamelaiskulttuuriosion.

Uusi maakuntastrategia yhdistää ohjelmaasiakirjana pitkän aikavälin (orientaatio 20 – 30 vuotta) aluerakenteen ja aluekehityksen sisällölliset tavoitteet yksityiskohtaisempaan ja konkreettisempaan valtuustokauden mittaiseen nykyiseen maakuntaohjelmaan. Ministeriössä valmistellaan yhteistyössä maakuntien kanssa kaikille maakunnille yhteinen sisältörakenne- ja prosessiohjeistus.

Valtion aluehallinnon kehittämiseen ja elinkeinovoimapolitiikkaan tarkoitetut tehtävät ja resurssit siirretään maakuntahallinnolle. Tämä pitää sisällän nykyisten EU-tason EAKR-, ESR-, ja maaseudun kehittämisrahaston mukaiset tehtävät sekä kansalliset resurssit.

Maakunnan tahdonmuodostajan rooli ja resurssien kohdentuminen alueen kehittämiseen eivät nykyisin kulje käsi kädessä. Yleishyödyllisten hankerahoitustehtävien keskittäminen yhteen maakunnalliseen organisaatioon lisää alueellista näkökulmaa ja lisää hallinnon tehokkuutta. Yksi välittävä toimielin helpottaa koordinaatiota ja yh12

denmukaistaa hankerahoitusten käsittelyä. Eri ohjelmien toimiminen saman katon alla lisää tehokkuutta niin ohjelmien toimeenpanossa kuin ohjelmien hallinnossa.

Aluekehitykseen liittyvien tehtävien siirtäminen ja kokoaminen valtiolta maakuntatasolle tuo nykyisin hajallaan eri aluetasoilla ja jopa eri puolilla maata olevat tehtävät lähelle kuntia yhden luukun periaatteen mukaisesti. Kuntien omalle elinkeino- ja kehityspolitiikalle löytyy maakuntatasolta entistä vahvempi vastinpari. Kuntien tahtotila maakunnan strategiseen kehittämiseen kanavoituu jatkossakin avoimien strategiaprosessien sekä kuntayhtymän omistajuuden ja poliittisen ohjauksen kautta.

Alueiden käyttö

Maakäyttö- ja rakennuslain (MRL) alkuperäistä tavoitetta kunnallisen päätöksenteon lisäämisestä vahvistetaan. Kunnille luodaan maakunnan tasolla toimiva ohjausjärjestelmä, joka hoitaa alueidenkäytön ja rakentamisen ohjaus- ja neuvontatehtävät maakunnan alueella. Samalla kunnille siirretään MRL:n mukainen poikkeamistoimivalta.

Valtion viranomaisen tehtäviin liitetään puhtaat laillisuusvalvontatehtävät, jolloin toimivallanjako selkeytyy. Valtio käyttää laillisuusvalvontaan liittyvää toimivaltaa, maakunnallinen taso ohjaa sekä neuvoo ja kunta käyttää substanssitoimivaltaa.

Maakunnan tasolla toimiva alueidenkäytön ja rakentamisen ohjaus sekä kulttuuriympäristön hoitoon liittyvät tehtävät sijoitetaan uuteen maakunnalliseen organisaatioon. MRL:n suunnitteluja kaavajärjestelmän kannalta hallinto selkeytyy ja virtaviivaistuu. Kaikki kaavahierarkian mukaiset kaavat: maakuntakaava, yleiskaava ja ase13

makaava ohjataan samasta maakunnallisesta organisaatiosta. Maakuntakaavan ja yleiskaavan ohjausvaikutukset tehostuvat. Maakuntakaavan vahvistusmenettelystä luovutaan. Valtion tasolla valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tarkastellaan uudelleen aluehallintomallin näkökulmasta ja niiden soveltaminen aluetasolla ratkaistaan sopimusmenettelyssä. Maakuntakaavasta valitetaan kuten kaavoista yleensäkin.

Maakunnalliseen aluehallintoon siirtyvät MRL:n mukaiset ELY-keskuksella nykyisin olevat ohjaus- ja neuvontatehtävät valitusoikeuden käyttämistä lukuun ottamatta. Niiden hoitoon tarvittavat resurssit osoitetaan maakunnalle. MRL:n järjestelmään ei kohdistu muita suurehkoja muutospaineita tehtävän ja toimivallan siirroista johtuen.

Maakunnalle siirretään oikaisukehotuksen antaminen kunnan yleis- ja asemakaavaa koskevasta päätöksestä. Oikaisukehotus muodostaa maakunnalle riittävän mahdollisuuden kunnan kaavoituspäätösten ohjaus- ja neuvontatehtävän hoitamiseen. Valitusoikeuden käyttäminen jää valtion viranomaisen tehtäväksi.

Muut tehtävät

Vesivaratehtäviin liittyvät neuvonta, ohjaus ja tuen myöntämistehtävät siirretään ELY-keskukselta maakuntahallinnolle. Viranomaisvalvontaa liittyvät tehtävät jäävät valtion aluehallintoviranomaiselle. Vesihuolto ja sen tukeminen hoidetaan kuntien kanssa yhteistyössä maakunnallisen aluehallinnossa. Koska myös alueiden käytön ohjausta koskevat ohjaus ja neuvontatehtävät siirtyvät maakuntaan, paranee vesihuollon tehtävien vaikuttavuus.

14

Tulvariskien hallintatehtävät siirretään maakuntahallintoon. Ne muodostavat alueidenkäyttötehtävien kanssa luontevan kokonaisuuden.

Vesistöjen hoidon ja kunnossapidon tehtävät hoidetaan maakunnan tasolla yhteistyössä kuntien kanssa.

Valtion aluehallintovirastoon jäävät viranomaisvalvontaan liittyvät tehtävät. Patoturvallisuustehtävät hoidetaan valtion aluehallinnossa nykyisellä tavalla keskitetysti. Samoin valtion aluehallintovirastossa hoidetaan valtion vastuulla oleviin säännöstelyihin liittyvät tehtävät.

ELY-keskusten joukkoliikenteen suunnittelu-, rahoitus- ja hankintatehtävillä on vahva kytkentä kuntien ja kuntayhtymien joukkoliikennesuunnitteluun ja liikenteen ostoihin (sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutoimi).

Aluehallintovirastojen sivistys-, liikunta- ja nuorisopoliittiset tehtäväkokonaisuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden sijoittaminen maakuntien omaan tahdonmuodostukseen kuuluvaksi tehtäväksi on luontevaa siltä osin, kun kyse on kehittämisen vuorovaikutuksesta, alueellisista investoinneista ja strategisesta suunnittelusta. Valvonta ja lupaviranomaisen tehtävät säilyisivät näissäkin valtiolla. Myös luonnonvaroihin, elinympäristöön ja innovaatiopolitiikkaan liittyvät suunnittelu- ja yhteensovittamistehtävät kytkeytyvät luontevasti maakunnallisen tahdonmuodostukseen.

Uuden työnjaon resurssit Uusi malli voidaan ottaa käyttöön täysin nykyisillä resursseilla. Ohjelmien kokoaminen saman katon alle sekä mahdollisuus käyttää uutta maakuntahallintoa ylikunnallisten palveluiden järjestämisalusta15

na tuovat mallille toiminnallisen ja talouden tehostamispotentiaalin.

Uusi valtion aluehallintovirasto toimii nykyisillä toimintaan tarkoitetuilla resursseilla. Erillisvirastojen kuten maistraattien yhdistäminen yhteen virastoon tuo säästöpotentiaalia niin varsinaiseen toimintaan kuin tukipalveluihinkin.

Uuden maakuntahallinnon osalta valtiolta siirtyvien tehtävien mukana maakuntaan siirtyvät hallinnon henkilöresurssit ja myönnettävän rahoituksen määrärahat. Rahoituskanavana toimii aiemmin valtion budjetissa ollut maakunnan kehittämisrahamomentti. Maakunnan kehittämisraha on välineenä joustava ja sen kautta voidaan kanavoida ”koontimomenttina” kaikki valtiolta siirrettävät resurssit useampivuotisen siirtomäärärahan periaatteella. Momentin suuruus sovitaan kumppanuus- ja kasvusopimuksen yhteydessä nelivuotiskausittain. Määrärahan käytöstä ja tarkemmasta kohdentamisesta maakunta päättää itse.

Kunnat osallistuisivat maakuntahallinnon rahoittamiseen edelleen nykyisenkaltaisen perussopimuksen mukaisin periaattein.

EU-ohjelmien osalta Lapille sovitut kehykset teknisine tukineen siirtyvät suoraan maakuntahallinnolle. Tällä hetkellä Lapin maakunnan alueella 2014–2020 rakennerahastoissa rahoitus jakautuu seuraavasti EAKR (Lapin liitto ja ELY-keskus) 92,2 miljoonaa euroa ja ESR 43 milj. euroa, ELY-keskuksessa siirtyviä henkilöresursseja arvioidaan olevan n. 7 henkilötyövuoden verran. MannerSuomen maaseuturahaston kehittämiseen suunnattujen varojen 2014–2020 myöntövaltuus on 21,78 miljoonaa euroa, henkilöresursseja maaseuturahastossa on noin 7 htv:tä. Muiden tehtävien osalta ELY-keskuksesta siirtyisi maakuntatasol16

le alueidenkäytön ja vesivaratehtävien hoitamiseen liittyviin tehtäviin n. 15 henkilötyövuotta; AVI:n osalta arviolta 4 henkilötyövuotta. Kokonaisuutenaan ko. tehtävänjaolla uuteen maakuntahallintoon siirtyisi valtion aluehallinnon tehtävistä noin 33 henkilötyövuotta.

Sanelusta sopimiseen: kumppanuus- ja kasvusopimus Uudessa mallissa on varmistettava valtion tavoitteiden toteutuminen aluetasolla. Tätä varten valtion ja maakuntahallinnon välisenä työkaluna toimii strateginen kumppanuussopimus. Sopimuksen mallina voidaan käyttää nykyisin käytössä olevia 12 suurimman kaupungin ja valtion kesken solmittuja kasvusopimuksia, joissa aiesopimusluonteisesti sovitaan valtion ja suurten kaupunkiseutujen kesken strategisista kehittämisen painopisteistä hallituskaudeksi. Maakunnan ja valtion välinen aiesopimusluonteinen strateginen kumppanuus- ja kasvusopimus yhteen sovittaa hallituskausittain hallitusohjelman sekä hallituksen aluekehitystä ja alueidenkäyttöä koskevat tavoitteen maakunnan oman tahdonmuodostuksen, maakuntastrategian kanssa.

Yhteisen aiesopimuksen toteutumista seurataan systemaattisesti kerran vuodessa järjestettävässä aluekehityskumppanuuden huippukokouksessa, jossa arvioidaan yhdessä tuloksia ja tehdään tarvittavat tarkistukset tavoitteiden ajanta17

saistamiseksi ja edistämiseksi. Kumppanuussopimuksen laatimisen kannalta on tärkeää ajoittaa maakuntastrategian laatiminen siten, että se on sisällöllisesti ajan tasalla kumppanuussopimuksen laadinnan kanssa.

Valtion tulee pystyä uudessa kumppanuusajattelussa puhumaan yhdellä suulla. Tämän vuoksi valtion puolelta sopimusmenettelyosapuolena toimii työ- ja elinkeinoministeriö. Samalla ministeriön nimi muutetaan elinkeino- ja aluekehitysministeriöksi, mikä nostaa aluekehitysasioiden painoarvon uudella tavalla esille valtioneuvoston työskentelyssä.

Hallitusohjelma sekä valtion aluekehitystä ja alueidenkäyttöä koskevat tavoitteet

Kumppanuus- ja kasvusopimus

Maakuntastrategia

Maakuntakaava

Kuva: Maakunnan suunnittelujärjestelmä sekä kumppanuus- ja kasvusopimus valtion kanssa

18

Tulevaisuuden avaukset Nykyisen aluehallinnon tehtävien uudelleenjaon ja rakenteen osalta Lapin aluemalli voidaan käynnistää heti. Lapissa kokeiluna aloitettu aluehallinnon uusi malli on peruskoulu-uudistuksen tavoin siirrettävissä ylhäältä alaspäin koskemaan koko maata. Malli on mahdollistava: uutena kansanvaltaisena tasona se luo alustan, jota voidaan hyödyntää muissa rakenneuudistuksissa – joko koko maassa tai keskittyen ratkaisemaan Lapin erityiskysymyksiä kuten ILO-sopimuksen ratifiointiedellytyksiä.

Tulevan hallituksen on ratkaistava sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen. Samoin se joutuu pohtimaan koulutuksen järjestäjäverkon tilannetta ja mahdollisesti muiden nykyisin kuntien järjestämien palveluiden kokoamista laajemmalle väestöpohjalle.

Lapin malli tarjoaa valmiin kansanvaltaisen rakenteen, jonka järjestämisvastuulle voidaan luontevasti siirtää näitä laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluita ja samalla tehostaa julkista sektoria lakkauttamalla pelkästään näiden hallintoa varten perustetut kuntayhtymät. Aluejaon kannalta Lappi toimii jo yhtenä aluehallintokokonaisuutena, yhtenä vaalipiirinä, yhtenä poliisihallintoalueena ja yhtenä pelastushallinnon alueena.

Huomioiden hallinnon selkeyttämis- ja yhtenäistämistavoitteet Lapin olosuhteissa ainakin sosiaalija terveydenhuollon sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen siirtäminen maakuntahallintoon tulee selvittää – nykyisen neljän kuntayhtymän sijaan pärjättäneen yhdellä.

19