arvioimista sekä taitoa arvioida suhdettaan muihin toimijoihin. Itsearvioinnin ja oppimisen arvioinnin välinen peili on palaute. Oppija hakee palautetta vertaisiltaan, toisilta oppijoilta sekä opettajilta ja ohjaajilta. Oppimisen ja osaamisen arvioinnin alueiden välisenä peilinä toimivat arviointikriteerit. Näistä arviointikriteereistä kerromme lisää hieman myöhemmin osaamisen arvioinnin yhteydessä. Kolmas peili löytyy osaamisen arvioinnin ja kontekstin väliltä. Tällöin peilinä toimivat työelämän odotukset osaamisen suhteen eli kompetenssit. (Poikela 2002.) Sekä itsearvioinnin että oppimisen arvioinnin tueksi tarvitaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä: tietoa arvioinnin kohteista ja osaamisen tasoista. Pelisäännöt dokumentoidaan oppimisen arvioinnin kriteeristöksi. Kriteeristön tarkoituksena on kohdistaa reflektio ja palaute haluttuihin asioihin. Oppimisen arvioinnin kohteet ja kriteerit on syytä laatia yhteistyössä kaikkien oppimisen prosesseissa mukana olevien (opiskelijat, ohjaajat, opettajat, työelämän edustajat) kanssa. Taulukko 1 kuvaa esimerkkiä oppimisen arvioinnin arviointikohteiden määrittelystä. Taulukko 1. Oppimisen arviointi: arvioinnin kohteet ja kriteerit (Poikela ja Räkköläinen. 2006) Tyydyttävä (suoriutuu ohjattuna)
Hyvä (toimii itsenäisesti)
Kiitettävä (osaa toimia kriittisellä ja innovatiivisella tavalla)
Sosiaaliset prosessit (osallistuminen ja vuorovaikuttaminen) Reflektiiviset prosessit (ongelmanratkaisu ja oivaltaminen) Kognitiiviset prosessit (muistaminen ja ymmärtäminen) Operationaaliset prosessit (tekeminen ja toiminta)
Arviointikriteerit on tarkoitus tässä esimerkissä määritellä kolmiportaisella asteikolla. Varsinaiset arviointikriteerit on tarkoitus kirjoittaa tyhjiin ruutuihin kuvaamaan kutakin prosessia ja tasoa. (Poikela ja Räkköläinen 2006). Näitä arvioinnin kohteita ja kriteereitä käytetään oppimisprosessia arvioitaessa. Osaamisen arviointiin valitaan omat arviointikohteet ja laaditaan omat arviointikriteerit peilaten tavoiteltavaan osaamiseen.
66