N:o 3 / 2018 torstai 20.12.2018
Turun Punkalaidun-seura haluaa toivottaa kaikille lukijoille
Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2019
Tässä lehdessä rappari roiskii, puhheenjohtajan tervehdys. Saran haukut ja tarinaa yhdistyksen vuoden tapahtumista!
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1456-7245
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. Turussa vuodesta 1962 hallitus ja huvitoimikunta 2018
puh.joht.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 varapuh.joht. PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 sihteeri / rah.hoit. LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275 sekä muina jäseninä:
MIRJA HELIN ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN LIISA NIEMELÄ VIRPI PITKÄNEN
puh: 050 - 348 9313 puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 040 - 836 5557 puh: 044 - 271 8970
paljon puhutaan. Pitkän pimeän syksyn jälkeen tutun joululaulun sanoja tuossa aluksi lainatessani, joulu saapuu taas ajallaan. Pohjoisille kansoille joulu on merkki pimeyden taittumisesta, uuden valon koittamisesta. Suomalaiseen jouluaikaan liittyy itsenäisyyspäivä. Jo sen vuoksi adventtiaikamme on isänmaallisuuden juhlaa. Mutta joulussa on runsaasti muitakin kansallisia ja patrioottisia aineksia. Joulutavoissa vaalimme perheen ja synnyinseudun arvoja. Yhden perheen joulussa saattaa olla monien maakuntien aineksia, jotka ovat kulkeutuneet puolisoiden ja heidän vanhempiensa kotoa.
varalla:
LAIMI AALTONEN RAUNO KOSKI
puh: 050 - 5546022 puh: 040 - 546 6009
huvitoimikunta:
AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN ANNIKKI YLI-KAUPPILA PEKKA VIRTANEN kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI KATRIINA SYRJÄLÄ
puh: 050 - 518 2781 puh: 050 - 3000772 puh: 044 - 203 0545 puh: 040 - 5910576 puh. 040 -082 6332 puh: 040 - 5910576 puh: 040 - 021 5219 puh: 040 - 748 2486
Joulu on rakennettu meidän jokaisen mieliimme. Suomalainen uskoo, että hänen viettämänsä joulu on ainutlaatuinen ja perikansallinen. Mielikuva joulun odotuksesta ja joulutunnelmasta perinteisesti syntyy itse kullekin valkoisista lumihangista, joululauluista, kinkun, laatikoiden ja pipareiden tuoksuista, jouluvaloista, haudoilla käynnistä, kynttilöiden ja joulukukkien tuoksusta jne.
Jos maapallo tätä vauhtia lämpenee niin, että vain pohjoisimmassa PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Lapissa on jouluna lunta, onko oleellinen osa joulumme tunnelmasta “Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan menetetty? Hanget ja nietokset joulu joutui jo rintoihinkin. pitävät varmaan pitkään pintansa kuvissa ja mielikuvissa. Pimeä aika Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan on sikäli armelias, että lumetonkin joulu täällä Turun seudulla alkaa jo pirtteihin pienoisiin” näyttää aattoiltapäivän aikaan ihan Vuosi on taas juoksullaan kääntynyt vuosikierron loppusuoralle. Mennyttä hyvältä. vuotta muistellessamme palautuu mieleen lämmin “oikea” vanhanajan kesä. Sentään sen verran saatiin paikkapaikoin vettä, että maamies jotain Vuosien saatossa perinsai laariinsa täällä Lounaisessa – Suomessakin. Syksy myös on ollut teet tulevat muuttumaan, ei miesmuistiin lämpimin. Tämä taitaa olla sitä ilmastomuutosta, josta niin lähetetä enää joulukortteja vaan jatkuu..sivu 4 2
JOULU OPETTAA KIITTÄMÄÄN
Mistä syntyy kiitollisuus, yksi ihmisen parhaimmista ominaisuuksista? Kiitollisuus, josta syntyy myönteisyyttä kantavaksi voimaksi yksilöiden ja yhteisöjen elämään. Saammeko sen perintötekijöiden mukana vai opitaanko kiitollisuus? Voiko kiitollisuuden ja myönteisyyden valita elämänasenteeksi ja arvoksi? Tätä miettii aikamme kylmien tosiasioiden keskellä, jossa yksilökeskeisyys ja omat oikeudet on nostettu etusijalle. Toiset ihmiset ovat usein vain välineitä tai esteitä omille pyrkimyksille. Kiitollisuutta osoitetaan vain maksuna ihmissuhteiden kaupankäynnissä. Joulu opettaa näkemään muita arvoja ja toisia ihmisiä. Kovien arvojen aikana tämä juhlapyhä on melkoinen testi minäkeskeiseen elämään tottuneelle.Monet joulun juhlaperinteet ovat mieluisia niille, joille on luonnollista osoittaa kiitollisuutta lähimmäisilleen ja Jumalalle. He ovat oppineet, että kukaan ei selviä yksin. Ylpeään ja itsekkääseen elämäntapaan kiintyneet karsastavat luonnostaan hengellisyyttä sekä toisille osoitettua kiitollisuutta ja hyvää tahtoa. Tuttu jouluevankeliumi Luukkan mukaan päättyy kuvaukseen paimenten paluusta Marian, Joosefin ja lapsen luota takaisin kedon arkiselle työpaikalle näin: “Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.” Kiitollisuus ja omalle ajallemme vieraalta kuulostava ylistys, syntyi Vapahtajan näkemisestä. Kiitoksen ja ylistyksen kohde oli Jumala, joka osoitti toimivansa ja olevansa antamansa lupauksen toteuttaja. Jumala osoitti siten olevansa ihmisestä välittävä Jumala; ei jokin kaukainen olento. Toivon, että tänä jouluna muodossa tai toisessa näemme Jumalan lupauksien toteutuvan, kuulemme enkelien laulun, ymmärrämme lähimmäisten ja oman elämämme kaikkien saamiemme lahjojen arvon. Jospa tämän joulun jälkeen osaisimme palata arkeen kuin paimenet kedolleen kiittäen ja ylistäen. Muistaen, että aina on oikea aika osoittaa kiitollisuutta.
Punkalaitumen seurakuntapastori Minna Rahko
Toivotamme kaikille ystävillemme ja tutuillemme
Rauhaisaa Joulua ja Onnea vuodelle 2019! Kirsti ja Reijo Rantanen ja Sara 3
ISSN 1456-7245 vuodesta 1989 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 02 236 3646
Pekka Virtanen puh:040 -5910576
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400 kpl Painotalo: Grano Oy
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
joulutervehdykset toimitetaan netin kautta. Joulukuusta ei enää hommata asuntoihin. Joulupukki on jo varhain vieroitettu lapsiperheistä. Joulukinkku ja -kalkkuna on “hiilijalanjäljen” vuoksi vaihtunmut kasvispötköksi. Joulusauna ei lämpiä. Hautakynttilät sytytetään etätyöpalveluna. Itse kukin tänäkin jouluna rakennamme sen omanlaisen joulumme. Ehkä toiselle se joulun odotus on parasta aikaa, toiselle
varsinkin yksinäiselle se voi olla vain kyntilän sytyttäminen tuttuun kynttilänjalkaan. Toiselle iso perhejuhla on vuoden suurin juhlatapahtuma. Toivottavasti me Turun puolen “laitumelaiset” löydämme sieluihimme tänä vuonna sen oikean joulumielen ja -tunnelman, ja emme unohda joulun todellista sanomaa. Voimme myös herkistyä ja sytyttää yhden kynttilän muistoillemme ja juurillemme.
Näin vuoden lopussa on taas aika kiittää kuluneesta vuodesta jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita sekä aktiivitoimijoita toivottaen myös Teille kaikille RAUHALLISTA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Ilmastomuutos on ny puhheenaiheena ja kaikki toitottovat hiilijalanjäljestä. Emmää ainakaan hiilijalanjälkiä porstuaan ole tuonut välillä muija kyllä motkottaa kurasista jalanjäljistä. En mää ymmärrä, ku hiilijalanjälki syntyy asiantuntioiden mukkaan jo kaikesta. Ilmastomuutos on tuotu jo kaiken toiminnan mustamaalaamiseksi. Suomikin on kai jo mukana ilmastotalkoisa. Pitäisi kuulemma metsien hakkuita vähentää ku hiilinielut vähenevät ja kasvihuonekaasut kasvavat. Syyttävät Suomea laiminlyönneistä ja kinataan asiantuntioidren kesken kuinka paljon Suomen metsät vuodresa kasvavat. En mää ymmärrä noista sanonnoista mittään ennen puhuttiin “kestävästä kehityksestä”, onk se sama asia?
Ei saa syodrä enää lihhakaan, ku Pidetään yhdesssä polku auki senkin tuottamista katsotaan kieroon, puhumatta muista kotiseudulle! elintarvikkeista. Terveisin Toitotettaan, että liikenteen Pekka Virtanen sähköistymisellä on vahva rooli myös ilmastomuutoksen puhheenjohtaja hillitsemisesä. Luin, että Suomen tavoitteena on päästä hiilineutraaliksi RAPPARIN KUULUMISET vuoteen 2045. Eipä taidra rappari sitä päivää nähdrä, kun patteriautolla Se on ny sitten kohta jumisa mun Lappiin ajelee. liikkumiseni. En sitä hetken päästä pysty ajjaan tolla pikivasarallani, ku Vähemmälläkin järjellä varustettu driselin hinta vaan nousee. rappari ihmettelle eikö sitä Mittarikentällä hieraisee silmiään, hiilijalanjälkeä synny ku sitä kun on roppeloni menovesi jo sähköautoa käytetään. Eihän se kalliimpaa ku bensa. Driseliautoilu sähkökään tyhjästä synny, jotta pelit on jo Saksasa muutaman kaupungin voidaan ladata. Yhdellä latauksella päivänä päästään keskustasa kielletty. Kai se on tänä rapparinkin vanha ruostunut parhaimmillaan vasta muutama sata driselipeli ajettava romuttamoon tai kilometriä. Latausverkostonkin annettava naapurin pikkupojjiille rakentaminen ja ylläpito ei ilman peltoautoksi. Jaa mutta eihän sitä hiilijalanjälkiä synny. sieläkään saa ajella kun syntyy Puhumattakaan akkujen hiilidrioksidipäästöjä. valmistukseen käytettävien malmien 4
louhinnasta syntyviin “jälkiin”. Mää uskon enneminkin tuohon biopuoleen. Sitä pitäisi kehittää ja saada vehkeet toimimaan biokasulla ja driselillä. Sitä olen vähän jo vuntisinut, jos kehittelisin “jokamiesmallisen” biokasulaitoksen pihan perälle. Eihän se vanhasta ulkohuussista paljon poikkea. Ajetaan samasta reiästä kaikki ihmis- ja talousjätteet muhimaan ja pienimuotoinen kaasulaitos sylkee kaasua “kotitarpeisiin” auton tankkiin. Ja parempi malli tuuppaisi myös biodriseliä. En taida vanhaa nokivasaraani naapurin pojjiille vielä antaakkaan. Ja muuten muistakaa ny tänä jouluna viedrä kinkkurasvanne Kkauppaan pestysä maitopurkisa. Yhden kinkun rasvasta saadaan kolmelle kilometrille biodiseliä, näin ilmoittelevat. Toivottavasti joulupukki ei sotkeudu hiilijalanjälkiin ja pääsee lapsia ilahdruttaan. Ei muuta ku oikein Hyvvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle!
Marja- ja sieniretki seurakunnan leirimajalla.
lis eli marjat ja sienet olivat kiven takana. Yläkuvassa retkeläiset vielä Tänä vuonna sieniretki teh-tiintoiveikkaina Vanttilan Muovin lahVehkajärven rantamaastoon. Saajoittamat ämpärit käsissään. Seuraava kuva alaspäin kertoo; jotain sentään saatiin, ainakin makkaraa paistettiin, ja sitäkin leirimajan takassa. Ulkona oli sellainen tuuli, että sinne ei nuotiota uskaltanut sytyttää kuivan kesän vuoksi. Alakuvass meidän pirtsakka emäntämme Virpi Pitkänen kiirehtii juosten kohti yhteispotrettia. Etunojasta päätellen voimme todeta tuulen olleen todella kova. Kiitos taas kerran kaikille mukana olleille. Saimme jälleen viettää hetken kotiseudulle ja vaihtaa ajatuksia tuttujen kesken. 5
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI Talvi/ kevät 2019
HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Tiistaina 15.01.2019 klo 17:00 Wercafe, Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, T:ku.
Perinteinen tammikuun TARINAILTA Tiistaina 22.01.2019 klo 18:00 Wercafe, Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, T:ku. Muistellaan ja tarinoidaan kotipitäjän, Punkalaitumen, entisajan huvituksista ja huvipaikoista. Tule rohkeasti tarinoimaan tai vain kuuntelemaan. Uudet ja nuoret Turun puolen laitumelaiset myös rohkeasti mukaan. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!
VUOSIKOKOUS Torstaina 11.04.2019 klo 18:00 Wercafe, Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, T:ku. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tule päättämään kotiseutuseuran tulevaisuudesta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!
KESÄRETKI Kesällä tarkemmin ilmoitettavana ajankohta teemme yhteisretken linja-autolla Punkalaitumen torille torstain toripäivänä. Tavataan tuttuja ja kahvitellaan. Tarkempi ohjelma kevään/kesän lehdessä. Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; http://www.reijorantanen.fi/index.php/tupu
Sulo kehitti omaa ammattitaitoaan eri aloilta kirjallisuutta tutkien. Ujolta mieheltä onnistui valokuvauksen Viime vuoden pikkujoulussa Marja- ohella niin radioiden ja pyörienkin Leena Uutto-Leino kertoili sedäs- korjaus kuin puutarhatyötkin. tään valokuvaaja Sulo Uuttosta (1902-1986) mielenkiintoisia Meille pikkupojille oli jännittävää käydä Sulon liikkeessä ostamassa tarinoita. polkupyörän lamppuun polttimoita Moni muistaa Sulon vaati- ja venttiilikumeja. Muistan, että mattomana poikamiehenä, joka oli liikkeessä oli omaperäinen oman aikakautensa herkkä tuoksunsa. valokuvaaja.
SULO UUTTON MUISTIINPANOJA
6
Marja-Leena esityksestä kävi ilmi, että setänsä oli sinikantisiin vihkoihin kirjannut tarkasti päivittäin tapahtumia ja omiin toimintoihin liittyviä muistiinpanoja sekä elämännäkemyksiään eri asioista. Marja-Leenalta sain pari vihkoa tutustuakseni niihin ja nyt julkaisen tähän Sulon kirjoituksen “heittouistelusta”, kirjoitus ilmeisesti vuodelta 1972.
HEITTOUISTELU Punkalaitumen joki on ollut ensimmäinen vesistö missä olen nähnyt uisteltavan, ehkä noin v. 1920 alkaen. Itsekin olen valmistanut vapa-uistimen, en ole kuullut puhuttavan virvelöimisestä (lukenut kyllä). Onkimista koukulla onkimatoa syöttinä käyttäen olen harrastanut jo noin v. 1912 alkaen. Kun kalan saanti on yllämainitusta joesta ollut heikkoa ja aina huonommaksi tullut, on tämä harrastus minulta jäänyt vähemmälle. En muista panneeni Yli-Kirran mäellä oli ennätysyleisö. Keskikoulupoikien kitarabändin The merkille mistäpäin uisteluharrastus Vintage Groupin uudelleen tuleminen, konsertti, 50 vuoden takaa oli on tullut. Luulisin, että kahdelta päin: todella menestys. sekä Urjalasta, että Kokemäeltä Lauttakylän kautta. v. 1928. Tämän vuoksi en voi Itse olen perannut ja syönyt. Jos sain selostaa nykyaikaisia välineitä. vain muutaman pienen kalan, annoin Mitä ympäristön suhtautumiseen Joskus tein itse uistimen. Ei ollut naapurin kissalle. tulee voin mainita kaksi yleistä mitään erikoistyökaluja, kun joskus En ole kuulunut kalastusseuraan, sananpartta “joka kaiket kesät valmistin onkia tai uistimia. Puukko innostuksen puute. onkii sitä talvella nälkä tonkii” vain, peltisakset ja pihdit. ja “toinen nälkäinen narraa Joki perattiin ensi kerran 1. toista nälkäistä”. Mutta Onkivavat ja vapauistimet oli mailmansoadan aikoina noin 1915. nyttemmin suhtaudutaan vähän nurkanpään (kloppinurkan) ravossa Silloin perkauksen jälkeen ymmärtäväisemmin moniin tai liiterissä. (seuraavana vuonna muistaakseni) muihinkin harrastuksiin. sai hyvin kalaa, kai sen tähden, että Ämpäri oli kaloille ja rasia vesi väheni. Mutta pian kaloja oli Virvelöinti ei ole tällä seudulla onkimadoille. entistäkin vähemmän. Joki rupesi kovinkaan yleistä ja muukin tulemaan myös niin saviseksi, että pyyntiharrastus on vähentynyt. Vaatteet oli samanlaiset kuin siinä ei voinut uidakaan. Toisen Poikkeuksen tekevät järvet, mutta muutenkin, pomppa, sadetakki. kerran jokea perattiin v. 1968 lähimmällekin on matkaa 13 km. Vain lähiympäristössä olen onkinut. alkaen ja loppui perkaustyöt nelisen Onkimista olen harrastanut vähän, Noin 1 km leveällä alueella joen vuotta sitten, mikäli oikein muistan. virvelöimistä vielä vähemmän. Oli molemmin puolin. En ole lukenut kalastuskirjallisuutta. minulla rantamajakin Vehkajärvellä, Ahven, särki, lahna, kiiski, hauki, Kameraa ei ole ollut, Vehkajärvellä mutta siellä en kalastellut. made oli saaliskala, yllämainitussa kyllä. Heittouistinta kokeilin Sarkkilan runsausjärjestyksessä. Etupäässä Noitumista; syö kala mattoo, että sillan alla, jossa oli virtaava paikka, yksin kalastin. Jotkut joskus pääset maata kattoo. Mato ja sain muutaman kerran hauen. käyttivät alkoholia. Minun ei kalalle, kala minulle pääpirulle. Onkimista taas harrastin aamulla koskaan tullut käytettyä. noin klo 7 – 10 ja illallakin. En koskaan syönyt kaloja retken P.V. Kaikenlaiseen kalastusharras- aikana. Sen jälkeen perunoiden tukseen kyllästyin lopullisesti ainakin kanssa kalasoppaa + leipää. 7
PIKKUJOULUILTA Kotiseutuseuramme perinteistä “kuusijuhlaa” vietettiin itsenäisyyspäivän jälkeen lauantai-iltana Ravintola Verkahovissa. Mukaan oltiin saatu mukava porukka myös kotipitäjästämme. Punkalaitumelta tuli 20 henkeä kansamme pikkujoulua viettämään Eläkeliiton ja Sotilaspoikien väkeä sekä muitakin laitumelaisa. Illasta muodostui mukava yhdessäolon hetki. Tapasimme tuttuja ja muistelimme menneitä. Pikkujouluillan ohjelman aloitti Puolalan koulun musiikkiluokan oppilasryhmä esittäen vanhan “Tiernapoika” -kuvaelman. Nuorten poikien esitys toi muistoja mieleen sieltä jostakin kouluajoilta, kuten seuran puhheenjohtaja illan avauksessaan totesi. Illan joululaulujen ja taustamusiikin soitosta pianolla vastasi muusikko Eveliina Jaatinen. Musiikkipitoista ohjelmaa jatkoivat Punkalaitumelta tulleet nuoret Elli ja Emma Aro. Ellin säestäessä kitaralla Emma lauloi ja osan
lauloivat yhdessä hienosti, herkkiä tervehtimään Turun puolen joululauluja. laitumelaisia. Hän selvitteli hanketta ja mitä sillä on jo saatu aikaan. Illan juontaja P. Virtanen luki Kovin jo akiteerasi lähtiessään meitä punkalaitumelais lähtöisen kirjailija, mukaansa entiselle kotiseudulle. pakinoitsijan Origon nasevan pakinan vuodelta 1991 “PUN- Maitavan jouluruokailun jälkeen KALAIDUN”. Voidaan sanoa, että Panu Helariutta piti perinteisen teksti oli humoristinen ja lopuksi laitumelaisaiheisen tietokilpailun. kirjoittaja oli todennut, että “ Kysymykset perustuivat ajauduin Punkalaidunta tylsempiin Punkalaitumen historin kirjaan. kuntiin, Kuten Helsinkiin!” Parhaiten taisi palkintokarkkeja kerätä Kirkko-Jaakkolan parisTämä teksti kävi hyvänä pohjana, kunta. kun “TULE-KOTIIN” hankevetäjä Hanna-Mari Kamppikoski tuli Jälkiruuan ja kahvin jälkeen pistäytyi itse joulupukkikin juhlassamme lahjasäkkineen Pitkäsen Laurin avustamana. Illan haitarimusiikkiosuuden soitteli digihaitarillaan, kurtullaan, niinkuin Heikki peliään nimittää, itse em.prof. Heikki Paloheimo. Heikki lauloi myös pari viimeistä esitystään. Viimeinen kappale oli vähän rempseämpi sitä oli oikein erikseen toivottu eli Jarkko Laineen sanoittama “Joulupukki puree ja lyö”. Juontaja totesikin Heikien hienon esityksen jälkeen, että professori on tainnutkin elämäntyönsä tehdä ihan väärällä 8
ilmaan tiukassa paulassa. Se ei ainaonnistunut. Näin kävi mm. sotamies Havianderille. Missä kylässä stm. Haviander yritti sutta pyytää? 4. Khra Isak ROTHOVIUS kuoli v.1786 v. Häntä pidettiin köyhänä pappismiehenä. Montako LEHMÄÄ häneltä jäi? 5. Oskari Taalikka ja Matti Lähti omistivat ensimmäiset ilmarenkailla varustetut polkupyörät Punkalaitumella. Milloin nämä pyörät oli hankittu? Vastaus 10-vuoden tarkkuudella. Tässä kuvassa Emma ja Elli Aro, he toivat esityksellään tuulahduksen kotiseudulta Punkalaitumelta. Aukeamalla vasemmalla alhaalla: Puolalan koulun musiikkiluokan oppilasryhmä esitti vanhan “Tiernapoika” -kuvaelman. Vasemman sivun yläreunassa kuva salista juhlavieraineen. kuvannut Pekka Virtanen
6. Minä vuonna ilmestyi Punkalaitumen sanomien näytenumero? 7. Lukkarin virkaan kuului v. 1750 mm. rokotus. Mikä toinen terveydenhoitoa sivuava tehtävä lukkarilla oli?
alalla!
8. Mikä on ROONI?
Illan lopuksi runsas arpajaispöytä tyhjennettiin vauhdikkaasti ja päävoiton jouluisen tuotekorin vei mukanaan Paimioon Marja-Leena Tala. Näytti se arpaonni suosineen myös vieraitamme, kun melkein jokaisella oli jotain kotiin vietävää.
9. Vuonna 1931 pateekkari Ruohisto rakennutti vastapäätä Pourua oman apteekkitalon. Missä ARTTURI RUOHISTO sitä ennen piti apteekkia Punkalaitumella?
TIETOVISA Joulujuhla Turun Punkalaidun-seura 2018.
Tiedot perustuvat Punkalaitumen Historia - nimiseen teoksee: Illan lopuksi vielä lauloimme kaksi 1. Vastaa pyöristettyinä tuhansina. joululaulua ja ilta päätetiin MONTAKO ASUKASTA Pperinteisesti yhdessä laulettuun LAITUMELLA OLI V. 1050. Sylvian joululauluun. 2. Khra Fredrik Bergroth esitti Taas hetkeski joulukiireiden alla v.1824 tavan, jolla viljan määrää pysähdyttiin ja vietettiin mukava ilta voitiin erään tuotteen valmistuk-sesjuurillemme, pidettiin polkua auki sa säästää. Mistä tuotteesta oli kotiseudulle! kysymys? Kiitos mukanaolleille ja erityiskiitos vieraillemme! Tervetuloa myös ensi 3. Sudenvipu oli laite , jolla susia yritettiin pyytää mm v.1765. Siinä vuonna! elävän puun latva taivutettiin maaP.V. han ja suden syötin ympärille asetettiin paula. Kun susi raateli syöttiä, niin paula laukesi ja heitti suden 9
10.KANNATUSYHDISTYKSEN omistaman keskikoulun toiminta alkoi kunnantalolla. Mikä oli aloitusvuosi? Kysymykset oli laatinut Panu Helariutta
JOULUN AVAUS PUNKALAITUMELLA Pieterinaukio täyttyi joulunavauksessa punkalaitumelaisista. Sää suosi aukiolle kiirehtäneitä ja ohjelmaa aukiolla riitti oli myyjiä moneen lähtöön. Yllätyksen olivat tehneet Haukankosken työpajan ahertajat jotka olivat värkänneet valaistun havupukin. Viereinen kuva. Kun tulette käymään Punkalaitumella kannattaa käydä katsomassa, siellä se könöttää esiintyjälavan vieressä. Seuraava kuva kertoo runsaasta yleisön osallistumisesta. Pietrinaukio on lunastanut paikkansa, niin kesä- kuin talvitapahtumissakin. Joulukuusikin seisoo tänä jouluna Pietariaukiolla ja sai valaistuksen yhtäaikaa joulukadun valojen kanssa klo 16.
Tänä jouluna myös pappilaan johtava riippusilta sai juhlavalaistuksen. Upealta se näyttikin ja oli mukava olla mukana kun kirkkoherra Irina kaukinen avasi sähkörasian ja painoi valokytkintä. Seurakunta tarjo-
si kuumaa mehua tapahtumaan saapuneille. Punkalaitumen joulun avaukset ovat olleet tosi moninaiset ja voimme todeta meidän elävän täällä; ajan hengessä. 10
Kauneimmat joululaulut Punkalaitumen kirkossa! Tämän joulun odotuksiin kuului ehdottomasti punkalaitumelainen musiikintarjonta. Sitä on ollut ja vielä riittää. 16 pvän Kauneimmat joululaulut keräsi kirkon täyteen kuulijoita. Eikä ihme olihan mukana mahtava määrä punkalaitumelaisia kuoroja. Mukana olivat Punkalaitumelaiset naiskuorot Kuusveisaa, Pihlajanmarjat ja Kirkkokuoro sekä Punkalaitumen Mieskuoro.
Tässä kuvassa Punkalaitumen Mieskuoro, heidän esittäessään ikiihanan Konsta Jylhän Joululaulun.
Hämäläisiä joulutapoja jatkuu... Pöydästä noustua asettuivat miehet oljille pitkäksee, naisten kantaessa ruokia pakariin. “ Kylläpäs kirkko oli täysi, konnei ennää pappi mahtunu.” sanoo Priita Maija korjatessaan läpitoolilta lasten ruoan loppuja ja huomatessaa pienen kakonpalan jääneen syömättä. Kun vaimoväet saivat pöydän siivotuksi, haki Maija luhdista kirjakopan. Siitä jokainen sai virsikirjan, paitsi vaari ja Priita Maija, joka otti emännän kirjan nurkkalaudalta, missä se oli vaarin kirjan kanssa. Kun virsikirjat oli jaettiin jäi pari henkeä ilman, ja ne saivat veisata yhdestä kirjasta jonkun toisen kanssa.
Kuna toiset jakoi kirjoja, kuiskaa piika Maija viereiselleen: “San ny värsy ittelles.” “No kolmas oikealta.” vastaa tämä. Maija avaa kirjan ja lukee kolmannen värsyn oikealta: “ Pois eroita itzestäs ylpeys, sill caicki häväise coreus. Joka itzensä alenda, se ylentän, Sijs harjoita sinuas nöyryten.” Vaari tarjoo sahtituopin kiertämään sanoen: “ Taitaa vettää kurkkua kuivemmaks sano, kuivemmaks sano.” Sitten vaari sytyttää seinässä päreissä olevat kynttilät, jotka syömästä päästyään oli sammuttanut. Kaikkien istuttua pöytää 11
Yläkuvassa suurkuoro, johon kaikki kuorot osallistuivat. Upealta kuului heidän kajauttamansa laulut. Mieskuoron siirryttyä penkkeihinsä, jatkoivat naiset sekä kirkkoyleisön laulattamista, ja lauloivat hienosti yhdessä.. Toimittajan ennakoluulot saivat pöllytyksen, kun yleisökin sai laulaa aivan tarpeekseen. Kuinka komeasti se kajahtikaan suuressa kirkkosalissa. Pitää myöntää että punkalaitumelaiset ovat laulajakansaa. Tähän yhtyi myös khr. Irina Kaukinen loppupuheessaan, kiittäessään runsaasta osallistumisesta ja upeasta yhteislaulusta. alotettiin veisaaminen. Ne pienistä lapsista, jotka eivät osanneet lukea, saivat istua kuuntelijoina naisten vieressä pöydän “alapäässä” lattian puoleisessa päässä. Jouluvirret veisattiin aina kaikki yhtämittaa. ja parin virren päästä laitettiin sahtituoppi kiertämään pöytää. Peräpenkille oli Maija tuonut “toroämpärillä” sahdin, josta lisättiin tuoppiin, ettei tarvinnut kellarista hakea. Kun virret oli puoliväliin veisattu, koettivat nuoremmat veisaajat salaa lukea, montako virttä oli jäljellä, mutta vasta kun alettiin”Kuin kirkkaast’ kointähti koittaa”, pääsi oikea innostus valloilleen, ja hekin
Tule kotiin-hanke kiittää kaikkia punkalaitumelaisia yhteen hiileen puhaltamisesta hankeasioissa.
PUNKALAIDUN TUTUKSI KAIKILLE Olen luotsannut Tule kotiin – hanketta noin kahdeksan kuukautta. Ihan mahtavalla matkalla olen saanut olla ihanien ihmisten kanssa! Lukuisia kohtaamisia on mahtunut näihin kuukausiin, mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan. Hankkeemme ja sitä myötä koko kuntamme on ollut isosti esillä myös mediassa. Yle on useampaankin otteeseen kertonut meistä verkossa, televisiossa ja radiossa. Paikallislehti Punkalaitumen Sanomat on heti alkumetreiltä lähtien tehnyt hienoa ja tärkeää yhteistyötä kanssamme. Maan ainut valtakunnallinen kristillinen radiokanava Radio Dei haastatteli minua ja muukin media on meistä kirjoittanut. Kovin pöhinä taitaa kuitenkin käydä hankkeemme FBsivulla. Siellä meillä on jo yli 470 aktiivista tykkääjää! Hurja ja hieno joukko! Heidänkin kauttaan tieto hankkeestamme ja kunnastamme leviää kuin kulovalkea. LISÄÄ ASUKKAITA
Yhdistetään jatkossakin voimamme ja houkutellaan uusia asukkaita hienoon kuntaamme! Siunausta jouluun ja vuoteen 2019! Tule kotiin-hanke, HannaMari Kamppikoski
tuhatta potentiaalista muuttajaa on “Meillä ei ole mitään”. Ihan eläkeläisten Kaamosristeilyllä jokainen, jolle olen saanut Turusta Tukholmaan. Punkalaitumesta kertoa ja jota olen tänne houkutellut, on ollut Mereltä palasin kovasti toiveikkain vilpittömästi kiinnostunut. Olen mielin, vaikka ääneni laivalle jäikin. saanut lukuisia kysymyksiä, Tuli meinaan ihan urakalla hämmästyttävän monella on meiltä kannustettua muuttoauton jo omia muistoja. Moni muistaa tilaamiseen. Jakamamme Tule Särkän, Vartiolan, Työväentalon, kotiin Punkalaitumelle -mainoskassi Yli-Kirran, osa on tehnyt täällä töitä oli niin suosittu, että Pekka tai heilastellut paikallista. Karppasen omaa toivoi itselleen tax freen myyjäkin. Aika hienoa miettiä, Vain muutama poikkipuolinen sana miten mainoskassejamme nyt on kuulunut koko hankematkan heilutellaan ympäri maan. Ihanaa oli aikana. Valitettavasti ne ovat tulleet tavata myös monia eläkeläisiä paikallisilta, mikä hämmästyttää omilta kotikonnuiltani Honkajoelta. kovasti. Onneksi kuitenkin Kun heille hankkeesta kerroin, ehdottomasti suurin osa kunnassa jo olivat he sitä mieltä, että asuvista riemuitsee sekä hankkeesta Honkajoellekin tämä tällainen hanke että uusista tulokkaista, ovat tarvitaan. oikeasti sydämestään mukana tässä kaikessa - ja puhaltavat yhteiseen KAIKKI KEINOT KÄYTÖSSÄ hiileen. Joka ikinen päivä koen, että Aika monessa kunnassa tehdään tällä hankkeella on siunaus vastaavanlaista työtä rohkeinkin matkassaan.
Hankkeellamme pyrimme saamaan lisää asukkaita Punkalaitumelle. Kohderyhmäämme kuuluvat kunnassa syntyneet, jotka nyt viettävät eläkepäiviään jossain muualla Suomessa. Olen kohdannut heitä erilaisissa tilaisuuksissa: koulutapaamisissa, kesäjuhlissa, yhdistysten tapahtumissa, kesäisellä Lähetystorilla… Yli-Kirran Kaikkien aikojen maatalousnäyttelyssä vietin muutaman aurinkoisen päivän ihmisten kanssa jutustellen ja heitä keinoin. Eräs hämäläiskunta on kotiin kutsuen. Viimeisimmässä saanut valtaisan näkyvyyden Minun tärkein tehtäväni on nostaa tempauksessa kohtasin parisen mainosvideollaan, jonka otsikkona esiin se kaikki hyvä, positiivinen, merkityksellinen ja tärkeä, mitä 12
Punkalaitumelta löytyy. Yhden vuoden hanke ei hommaan millään riitä. Täällä kun on niin valtavan paljon! On ollut ilo postata FBsivulle vain positiivisia asioita. Se ihan selkeästi lisää hyvää. Monenlaista mielenkiintoista olen kerännyt myös kunnan kotisivulla sijaitsevalle Tule kotiin –sivustolle. Käy lukemassa vaikka joulunpyhinä! Tule kotiin – hanke II-nimellä on jo lähtenyt uusi hakemus, joka sai vihreää valoa Joutsenten Reitin hallitukselta. Odotamme kuitenkin vielä vuoden alkuun, mitä mieltä ELY-keskus on rahoituksesta. Jos rahoituksen saamme, ryhdymme houkuttelemaan kuntaamme perheitä. Kun ykköshankkeemme houkuttelemat isovanhemmat ovat tänne jo asettuneet, kutsumme seuraavaksi heidän jälkipolviaankin kotiin. TULOKSIA?
Elinkeinojohtaja Ursula Lumme nimitti eräässä tilaisuudessa hankettamme kärkihankkeeksi. Se tuntui kovasti hyvältä. Hän tosin myönsi, että oli aluksi miettinyt, miten tässä ollenkaan käy, kun täysin ulkopuolinen tulee hanketta luotsaamaan ja kehua retosteleekin koko ajan. Mutta hyvinhän siinä kävi, hänenkin mukaansa. Ja niistä numeroista vielä, kun varmasti lukijaakin kiinnostaa. Juuri kunnanjohtaja Oili Mölsältä kuulin, että tämän vuoden aikana kuntaamme on muuttanut 108 uutta asukasta.
Siunattua Joulun odotusta! Hanna-Mari Kamppikoski
FB-ryhmä PUNKALAITUMEN VANHAT VALOKUVAT Lokakuun puolessa välissä pidettiin toisen kerran FB-ryhmän “Punkalaitumen vanhat valokuvat” katseluiltaa. Verkahovin yläkabinettiin oli kertynyt liki 20 kuvista kiinnostunutta katsojaa. Paikalla oli myös ryhmän perustajat, ylläpitäjät, moderaattorit Heikki Paloheimo ja Jukka Saarinen. Pojat kertoilivat, että ryhmä perustettiin tammikuussa 2017 ja ryhmän jäsenmäärä on ylittänyt jo tuhannen. Kuvia on jo varmaan satoja jopa tuhansia. Pojilla oli ajatuksia kuvien hyödyntämisestä ja vaikka erilaisten kuvailtojen pitämisestä itse Punkalaitumella.
Tule kotiin –hankkeen hankevetäjä Illalla katsotut kuvat oli seuran puhheenjohtaja ryhmitellyt maisema / 040 637 2260 paikat-, henkilö-, rakennukset-, koneet / autot-, tapahtuma- ja urheilukuviin. Ehtoon mittaan kahHankkeen FB-sivu: den tunnin aikana kerittiin kaikkiaan katsoa 120 vanhaa valokuvaa https://www.facebook.com/ projektorin kautta heijastettuna tulekotiinpunkalaitumelle.fi/ seinälle.
Kun kerran kaikkea mitataan tänä päivänä niin mitataanhan hankkeenkin tuloksia. Tällaisen hankkeen tulokset ovat näkyvissä vasta vuosien kuluttua ja paljon on tapahtunut sellaistakin, mikä jää suurilta joukoilta piiloon. Tuloksena Hankkeen kotisivu: saattaa nimittäin olla se kuntalaisen silmään syttynyt kipinä, ilo ja https://www.punkalaidun.fi/ innostus. Vaikka kohderyhmämme sivu.tmpl?sivu_id=10530 ovatkin olleet eläkeläiset niin uskon vahvasti, että olemme tavoittaneet ihan kaiken ikäisiä. Saaneet heitä miettimään, ettei kotoa pois tarvitsekaan koko ikäänsä olla. Olemme avanneet silmiä näkemään, mitä kaikkea Punkalaitumella onkaan. Toivottavasti kuntalaiset hankkeen jälkeenkin osaavat omaansa kehua. Sitä me olemme tehneet ensimmäisestä päivästä lähtien. 13
Kuvista kirposi illan mittaan monen moisia muistoja ja tarinaa. Milenkiintoista juttua riitti kotiseudulta. Esityksen lopuksi Marja-Leena Uutto-Leino esitteli kenkälaatikollisen setänsä Sulo Uutton ottamia vanhoja valokuvia. Niissä oli paljon kotipitäjän entisajan tuntemattomia henkilöitä, kun kuvissa ei ollut nimimerkintöjä. Marja-Leena luovutti Heikille kuvat fb-ryhmään jossakin juoksussa skannatavaksi ja sitä myötä mahdollisesti henkilöt ihmisten tunnistettavaksi. Keskusteltiin kotiseutua kuvanneen valokuvaaja Sulo Uutton lasinegatiivien kokoelmasta, mikä tiettävästi
venekokoelman kaunottariin ja kuulimme niistä tarinoita. Valitettavasti hieno museokierros ei kiinnostanut jäsenistöä, kun paikalle ilmestyi kymmenkunta jäsentä. Puhheenjohtajaa sen verran harmitti porukan vähäisyys joten hän ilmoitti, että seura maksaa osanottajien museon pääsymaksun.
Perinnetapahtumassa:
on vielä Punkalaitumen Museolla, jonne valokuvaaja elämäntyönsä 17000 negatiivia luovutti v. 1974. Kuvat pitäisi saada digitaaliseen muotoon. Jonkun tahon pitäisi ottaa asia hoitaakseen ja anoa apurahaa työn suorittamiseksi, jos siihen ei vielä ole ryhdytty. Asiaa päätettiin pitää esillä kotiseutuun päin tavalla tai toisella. P.V. Tässä vielä kuva kitarabändin The Vintage Groupin uudelleen tuleminen. Tässä miehet tosi puuhassaan. Menestys oli mahtava ja yleisö haltioissaan.
KAIKKIEN AIKOJEN MAATAL O U S N Ä Y T T E LY S S Ä Punkalaitumella sentään moni kävi. KESÄN Onhan se mukava tapahtuma ja TAPAHTUMAMUISTOJA mikä hienointa siellä museonmäellä Kesän toiminta aloitettiin kierellessä tapaa runsaasti vanhoja tutustumalla kesäkuun alussa tuttuja. Osan kanssa muistellaan merenkulun valtakunnalliseen menneitä ja niitä “hyviä aikoja”. erikoismuseoon Forum Mariniumiin Aurajoen rannalla. Hyvän oppaan Ensi vuonna saamme taas tervan välityksellä saimme tunnin tuoksuisen tapahtuman, kun kierroksella läpileikkauksen ohjelmassa on tervamiilu. Merivoimien ja kauppamerenkulun Kiitos Museon porukalle, että ovat historiasta. Samoin Turun jaksaneet jo vuosia näyttelyä laivanrakennuksen historiasta pyörittää! kuulimme laajan katsauksen. Näyttelyhalleissa tutustuimme Heinäkuun loppupuolen kesäretki Urjalaan “Väinö Linnan” reitille ja kotipitäjän Vironkankaan kesäteatteriin “Karhunpalvelus” näytelmään jouduttiin peruuttamaan osanottajien vähyyden vuoksi. Harmittaa, kun hieno “Väinö Linnan reitti” ei kiinnostanut, vaikka se on opastettuna melkoinen kokemus. Pääsin sen toisen yhdistyksen retkellä kokemaan. Ensi kesäksi vielä kaavaillaan kesäretkeä Punkalaitumelle ja on ehdotettu, että mentäisiin tutustumaan yhteisesti linja-autolla entisen kotipitäjän torstain toripäivään. Samalla tavataisiin vuosien takaisia tuttuja ja 14
kahviteltaisiin. Heinäkuun viimeisenä lauantaina Museon kanssa järjestämassämme LAITUMELTA LÄHTÖISIN tilaisuudessa Yli-Kirran mäellä oli ennätysyleisö. Keskikoulupoikien kitarabändin The Vintage Groupin uudelleen tuleminen, konsertti, 50 vuoden takaa oli todella menestys. Museon navettaan oli ahtautunut liki 200 kuulijaa ja kaikki olivat yllättyneitä poikien soitosta. Paljon tavattiin myös vanhoja kuten museollakin meitä kävi koulukavereita ja juttua riitti. tervehtimässä seurakunnan ja Kiitos soittajapojille Saarisen kunnan hallinnoimasta “Tule-Kotiin” Jukalle, Koreniuksen Ristolle, projektista Hanna-Mari KampLahtomaan Esalle ja Säterin Artolle pikoski, projektinvetäjä. sekä Museoyhdistyksen porukalle tästä hienosta tilaisuudesta. Kahvila-Ravintola Myötätuuli oli Erityiskiitos Groupin jäsenille, kun järjestänyt entisille koululaisille tukivat pääsyliputuloillaan kahvituksen. Kiitos siitä! kotiseututyötä niin täällä Turun puolessa kuin Punkalaitumellakin. Illansuussa pieni porukka kävi perinteisellä kunniakäynnillä laskien Menneiden Samana lauantaina aamupäivällä oli kukkalaitteen Sukupolvien Muistomerkille Kerttulan kansakoulun 50- ja 60kupeessa. luvun oppilaiden tapaaminen kotikirkkomme oli Keskuskoululla. Seuramme jäseniä Kunnianosoituspäivä oli myös tätä tilaisuutta poikkeuksellisesti Punkalaitumen järjestämässä. Mikä hienointa päivän aattoilta, kun ihmeentisiä oppilaita kertyi koulun tykseksemme ei Punkalaitumen juhlasaliin liki 80 eri puolilta Seurakunnalla ollutkaan pitäjän aamuna Suomea. Muistoissa elettiin vahvasti nimikkopäivän juurillemme. Tässä tilaisuudessa Jumalanpalvelusta.
Toivottavasti ensi vuonna on Punkalaitumen päivän aamuna Juhlajumalanpalvelus, kun kotikuntamme täyttää jo 380 vuotta. Punkalaitumen päivän perinneruokajuhlaan Yli-Kirran mäellä otti osaa muutama seuramme jäsen. Pitäjän nimikkopäivää vietettiin tällä tapaa tänä vuonna. Perinteinen sieni- marja- ja ulkoiluretki oli tänä syksynä järjestetty Punkalaitumen Seurakunnan leirimajalle ja sen lähimaastoon. Kahvi ja makkaratarjoilujärjestelyistä vastasivat tänä vuonna Pitkäsen pariskunta, kiitos heille! Marjastajille perinteisesti lahjoitti Vanttilan Muovi Oy marjaämpärit, josta kiitos firmalle ja Saarisen Ilkalle. Ämpärien pohjalle ei tänä vuonna paljon marjoja ja sieniä kertynyt kuivan kesän vuoksi. Kiitokset retkemme tukikohdasta osoitetaan myös kotipitäjämme Seurakunnalle. P.V.
********* 15
Tässä vastaukset Panu Helariutan laatimaan tietovisaan. 1. 1000 henkeä! 2. Viina! 3. Haviokoski! 4. 12 lehmää! 5. 1894! 6. 1908! 7. Suonen iskentä! 8. Vohveliraudat 9. Otavassa! 10. 1948!
Hämäläinen joulu jatkuu...
Silloin härkä -Kalle pistää oljilla maatessaan jalkansa eteen, niin että Maija kompastuu ja äkäisenä sanoo Kallelle: “Sinä saat vissiin siitä jouluporsaita, se on sitte tosi.” Kalle nostaa kätensä päänsä taka, eikä ole Maijaa kuulevinaan: “Tuleppas, Maija, “harakan pyssylle!” Kun ei tämä ole kuulevinaan, käskee poika-Kallea. Poika Kalle menee hänen käsiensä päälle seisomaan ja nojaa käsin kiinni pitäen hänen pystyyn nostamiinsa jalkoihin. Silloin härkä-Kalle käsillään ja jaloillaan “ampuaa hänet ylitsensä noin sylen päähän seisomaan. Sitte kehottaa Kalle toisia poikia tulemaan harakanpyssylle, mutta kun ne eivät lähde, käskee hän poika-Kallea “vääntään karhunkoinaa.” eli “ryssän väkipulkkaa” Tämä meneekin hänen viereensä maata, mutta jää jalkoihin päin. Kun sitten kumpikin nostaa sisäpuolisen jalkansa pystyyn hakaukseen, koetetaan siinä kumpi jaksaa kääntää toisensa ympärinsä.
taipuvin äänin yhtyivät Priita Maijan kauniisti helisevään ääneen. Kun virret oli veisattu, miehet rehuilla loikoivat. Siinä suoritettiin monenlaisia joululeikkejä. Poika Kalle istui oljilla jalat ristiin ja “toussui yksinään”; sitte alkoi toussuessaan kallitella itseään niin, että kulkien sivulle päin teki ympyrän, jollaista toussumista sanottiin “nahhaan pehmittämiseksi.” koska siinä olkia “vaivattiin”, ikäänkuin nahkaa olisi pehmitetty. Piika Maija oli jäänyt lukemaan “evangeljumia” muiden lähtiessä pöydästä. Saatuaan sen luetuksi lähtee menemään pois pöydästä. jatkuu taas ensi jouluna..... 16
Hau, hau, taas. Nää on ne jouluhaukut joita mä nyt jaan. Mää olen tainnu tulla jo vanhaks, ku ei mua oikeen huvita haukkuu noita ohi ajaviaka. No toi Oskari on vaa tyytyväine, se sannoo että hyvän ku oot jo ihmismäistyny. O kuulemma paljo mukavampaa. Kyllä mää ny oon ihan pröttee kum mää saan näin ihav viimesesä lehresä olla takasivulla ja ikkäänku lopettaa tän lehren. Ensi vuonna sitte o kuulemma 30-vuotta tätä lehtee tehty ja Oskari uhkaa tehrä siitä ihan nerikoisnumeron heinäkuusa. Ni että viettäkää ny kaikki hyvvää jouluu ja sitä parempaa uutta-vuotta. Hau, Hau!