Laittaako lisäkoukku vai ei?
Vertikaalijigi vakiokoukutuksella. Kuva KP Baits/Kalle Paavola.
Vertikaalijigi vatsapuolen lisäkoukulla. Kuva KP Baits/Kalle Paavola.
Tuulipussi on tehnyt tehtävänsä ja kuha ei ole tarttunut kunnolla. Kuva Jaakko Varjokorpi. Hieman erikoisempi koukutus, tuplakolmihaarat vertikaalijigissä. Kuva KP Baits/Kalle Paavola.
Kalojen on huomattavasti hankalampaa sylkäistä ulos suustaan monikoukkuista viehettä
Vertikaalijgi pelkällä stingerillä. Kuva KP Baits/Kalle Paavola.
Vähemmälläkin koukkumäärällä pärjää. Kuva KP Baits/Kalle Paavola.
Lisäkoukut vertikaalijigauksessa
Suurta suosiota edelleen kasvattava vertikaalijigaus erikokoisine jigeineen hakee myös paikkaansa lisäkoukkujen sekä sinkkukoukkujen välimaastosta. Osa käyttää jigipäänä ruuvimaisesti kierrettävää painoa, jossa ei ole lainkaan koukkua. Tämä ehkäpä eniten suosiotaan nostava koukutusmalli, jossa yksittäinen koukku lopulta kiinnitetään tarkasti harkittuun paikkaan saattaa lopulta jäädä käytetyimmäksi tavaksi vertikaalijigauksessa. Monet myös tussaavat vieheeseen iskupisteen koukun kohdalle saadakseen tartutuksen onnistumaan haluamallaan tavalla. On moneen otteeseen todettu, että koukun sijoituskohta on tärkeämpi asia, kuin miltä se äkkiseltään tuntuu. Vertikaalijigauksesta puhuminen alkoi lajin saapuessa Suomeen enemmän tai vähemmän kymmenisen vuotta sitten. Sitä ennen olivat onkimiehet heiluttaneet tasapainopilkkejään ja jigejään veneidensä alla perinteisemmän venepilkinnän terminologian muodossa. Minullakin on veneissäni vieraillut vuosien varrella lukuisia asiakkaita, jotka alkuvuosina heittojigasivat, mutta nykyään vertikaalikalastavat kuhaa. Toteuttamismalli ei tosin ole muuttunut lainkaan vuosien varrella. Kuten 90-luvullakin, pätevät tänäänkin samat metodit kalastettaessa syvemmältä. Toteamus, jonka mukaan 95 % kaloista nappaavat viimeisen viiden metrin matkalta on edelleen pitävä. Myös viimeisen viiden metrin kalastusajan verrannollisuus heiton muuhun käytettyyn aikaan samanpituisena on todenmukainen ja edellytyksenä saaliin saamiselle syvemmästä kalastettaessa. Ainoastaan terminologia on siis ajautunut muutosten kouriin itse kalastuksen pysyvän hyvinkin samantyylisenä.
58
Kalastus-lehti 3/16 | Kalamies.com
On kuitenkin todettava lisäkoukullisten vieheiden olevan hankalia etenkin kalastettaessa kuhaa. Alamittaisten kalojen vapauttaminen monikoukkuvirityksistä aiheuttaa turhia kalakuolemia. Monesti koukkuviritykset ovat myös pienten kuhien silmäkuopissa kiinni mikä puolestaan johtaa vakaviin, turhiin silmävaurioihin. Suurempien kuhien osalta ongelma on monesti vieläkin hankalampi. Vieheen peräosaan sijoitettu stingeri hakee usein paikkansa vaikeasti irrotettavasta paikasta eli kalan nielusta. Näissä tilanteissa kuha joudutaan usein lopettamaan, vaikka ajatus alun perin olisikin ollut kalan vapauttaminen. Hauen jigikalastus
Tällä hetkellä ehkä eniten suosiotaan nostava heittokalastusmuoto Suomessa. Alkuperäinen idea hauen jigauksessa on kevyehköillä välineillä toteutettava yhden koukun kalastus. Kevyemmät heittokalastusvälineet sulkevat pois käytöstä painavampien vieheiden käytön, jolloin painorajat asettuvat 50-60 gramman tietämille. Haastavinta on saada vieheeseen enemmän profiilia kuin mitä paino edellyttää
Itse olen pyrkinyt ratkaisemaan profiiliongelman työstämällä suhteellisen kapeita, mutta suurempia vieheitä. Näitä käytettäessä on yhden koukun kalastuksessa tiedettävä tarkalleen käytettävän koukun koko sekä sijainti. Mikäli koukku on liian pieni, tartutus usein onnistuu, mutta kalat karkailevat väsytyksen aikana. Jos koukku on väärään kohtaan sijoitettu lyövät kalat usein ohi eivätkä tartu koukkuun lainkaan. Olemmekin havainneet, että yksihaaraisen koukun pituus ei välttämättä ole ongelman ratkaisu edettäessä kohti suurempikokoisia haukivieheitä. Suhteessa koukun pituuteen pitäisi myös koukun kidan koko kasvaa. Hauen jigikoukkujen valikoima tulee muuttumaan tulevaisuudessa
Erilaiset ruuveilla kiinnitettävät wheatless-koukut saavat