Teksti NIKO SATTO Kuvat NIKO SATTO, TUOMAS PELTONEN & TANELI LAULAJAINEN
Kun tyynenä ja vaikeana haukipäivänä kaivaa rasiastaan liilahopeisen taimenlusikan saa osakseen joko sylintäydeltä sääliä tai kohtalaisen tukevaa vinoilua. Kun sinä vaikeana päivänä kaivaa liilahopeisella taimenlusikalla enemmän ja isompia kaloja kuin muu venekunta yhteensä, vastavinoilu on tuplasti hauskempaa. Osa vaikeiden haukipäivien vaikeudesta johtuukin vavan kuivemmasta päästä.
I
hminen, hauenkalastaja ainakin, on jääräpäinen olento. Kun se on saanut päähänsä, että isoja haukia kuuluu kalastaa vaikkapa Buster Jerkillä tai Big McRubberilla, se myös heittää niitä. Monena sellaisenakin päivänä, kun kyseinen viehe on kertakaikkisen väärä vallitseviin olosuhteisiin. Aidosti vaikeita haukipäiviäkin on, mutta ainakin osan vaikeista haukipäivistä voi muuttaa hyviksi astumalla oman haukipakkinsa ulkopuolelle. Lusikka
Lusikka on ehkä unohdetuin haukiviehe ja vieläpä aivan syyttä. On nimittäin päiviä, jolloin lusikka on aivan ylivoimainen – esimerkiksi sellaisena kun hauet ovat salakkaparvien perässä. Vaikka omia esimerkkejäkin riittää, silti rautoja tulee aivan liian harvoin otettua esiin vieherasiasta silloin kuin pitäisi. Syksyllä 2001 järjestettiin Suomen Haukiseuran ensimmäinen syysreissu Houtskarissa. Päivä oli peilityyni ja aurinkoinen, ja kala söi todella nihkeästi. Oman veneeni keulassa kalastanut Mikael sai kutakuinkin puolet koko porukan päiväsaaliista yksinään. Ja millä vieheellä! Pienellä ja kirkkaalla Smeds 00 -lusikalla. Muutama vuosi sitten olimme puolestamme Velkuan saaristossa kolmen hengen voimin. Saimme aamupäivän aikana kalan sieltä, toisen täältä. Selvää syöntiä tai selvästi muita parempia vieheitä ei löytynyt. Kunnes keksin kokeilla vihreä-hopeista Kuusamo Suurhaukea. Sain
Jos kaislikon edusta on tyhjä, ehkäpä joulukuinen hauki on kaislikon sisällä…
Kalastus-lehti 3/16 | Kalamies.com
27