Syksyn suuri meritaimen on valinta
Mustalla feidattu hopea-musta ei ehkä ole kovin näyttävän näköinen, mutta todella tehokas viehe.
Lippa on varsinkin alkusyksyllä lämpimämmässä vedessä toimiva.
”On helppo tyytyä niihin paikkoihin, josta tulee pientä kalaa paljon. Suurtaimenpaikkojen etsiminen on työlästä ja aikaa vievää puuhaa, mutta kannattavaa.” Henkinen kantti
Valkopohjaiset värit toimivat erittäin hyvin syksylläkin. Kuvan kelta-valkoisella uistimella tuli 2014 syksyllä 6,1 sekä 4,8 että 3,2 kg taimenet.
Hiukan tummemmalla kelillä eri luu ja keltaiset sävyt maistuvat taimenille.
Uistinvalinnat syksyyn Kaikista tärkeintä on luottaa siihen uistimeen mitä käyttää ja miten sitä käyttää. Itse olen nykyisin pyrkinyt pitämään värivaihtoehdot suhteellisen kapeana. Alkusyksystä valoa on suhteellisen paljon ja useimmiten kirkkaana päivänä siiman päässä on valkopohjainen tai jokin hillitty hopeapohjainen väriyhdistelmä. Pilvisenä päivänä saa olla hiukan väriä ja silloin heittelen usein jotain luunkeltaista värisommitelmaa tai hopeamustaa. Myös vahvat hohtavat hopeakiteet pelaavat hyvin. Lippaa kannattaa tarjota aktiivisesti alkusyksyllä. Valo vähenee radikaalisti marraskuun loppupuolelle mentäessä, jolloin myös räiskyvän värisillä vieheillä tulee kaloja. Minulle loppukauteen ylivoimaisesti paras uistin on ollut E.V.Trutan tumma hopeamusta. Tässä värissä hopean päälle on maalattu ohut kerros mustaa, jolloin yleisolemus on tosi tumma. Salaisuus on helmiäisvalkoisessa mahassa, joka välähtää houkuttelevasti uistimen pyörähtäessä. Keväällä vaappu on ison kalan herkkua, mutta jostain syystä syksyllä saalis on jäänyt vaatimattomaksi. Myös uintityypillä saattaa olla juuri se ratkaiseva merkitys. Perinteisesti alkukauteen on käytetty vähän kovemmin potkivia ja vilkkaita uinteja. Saman asian ajaa kovaa kelattava vähän vähemmän potkiva uistin. Loppukauteen myös ison kalan saattaa saada aivan matalalta lipalta tai karikolta. Tällaisessa tilanteessa puikkotyyppiset uistimet ovat vailla vertaa, koska niitä voi uittaa hitaasti kankeille kaloille matalassa.
On helppo tyytyä niihin paikkoihin, josta tulee pientä kalaa paljon. Suurtaimenpaikkojen etsiminen on työlästä ja aikaa vievää puuhaa, mutta kannattavaa. On tärkeää luottaa intuitioon ja etenkin toistoihin, sillä paraskin paikka on usein tyhjä. Kaiken lisäksi parhaat suurtaimenpaikat ovat usein sellaisia, joista tulee niukasti pienempää kalaa. Kohdealueen valinnasta
Taimenen kalastuksessa on paljon muuttuvia tekijöitä. Ei välttämättä riitä, että tuuli käy juuri sillä hetkellä mukavasti tiettyyn paikkaan. Itse pyrin käyttämään hyödyksi lähiaikoina vallinneita olosuhteita. Pitkään jatkuneet samantyyppiset olosuhteet, esimerkiksi sama tuulen suunta ajaa ravintoa tietyille rannoille ja vaikka olosuhteet muuttuvat, niin kalalla kestää joskus pitkäänkin etsiä oikeita olosuhteita ravinnon suhteen. Juuri tällaiset olosuhteet ovat kaikkein haastavimpia varsinkin pitkiin, tuulen jakaviin rantoihin ja tällöin kalastus kannattaa keskittää isompiin saariin, koska kalat pysyttelevät niiden lähettyvillä tuulen suunnasta riippumatta. Pohdintoja
Usein vaikuttaa siltä, että suuremmat kalat ovat kerääntyneet syönnöstämään jollekin laajahkolle alueelle. Toisena vuonna samoilta paikoilta ei tunnu irtoavan mitään järkevää. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että suuret massat viettävät hyvinkin pitkiä aikoja jollain tietyllä alueella, mikäli ravintoa vaan riittää ja olosuhteet pysyvät hyvinä. Merellä kannattaa seurailla luonnon tapahtumia ja soveltaa näkemäänsä käytännössä. Jos jollain alueella on muihin alueisiin nähden paljon silakkaa tai kolmipiikkiä, niin siellä on ennemmin tai myöhemmin isoja taimenia niitä jahtaamassa. Kyllä ison kalan voi saada käytännössä mistä vaan, mutta ”pitkässä juoksussa” satsaaminen ison kalojen paikkoihin kannattaa. Ajattele kuin kala. Tämä kala tuli kahden saaren välistä, jossa on usein massoittain silakkaa. Samaisesta paikasta on tullut suuria kaloja 12 metrin syvyydeltä, keskeltä väylää.
24
Kalastus-lehti 3/16 | Kalamies.com