si. Koska kapeakoukkuinen haukimato on hauen pääisäntä, se ei tartu ihmiseen ja sen haukimadon infektoiman kalan voi syödä (jos kantti kestää). Leveäkoukkuinen haukimato
Lokkilapamadon toukkarakkuloita.
pötilassa tai lihaksen läpikypsennys kuumaksi (yli 60 ºC) muutamien minuuttien ajan tappavat toukat ruoaksi valmistettavasta kalasta. Hihnamato
Särkikalojen ruumiinontelossa eläviä kookkaita (pituus 5-60 cm, leveys 0,5-2 cm), litteitä ja kantikkaita valkoisia matoja luullaan usein virheellisesti lapamadoiksi, mutta ne ovat hihnamadon (Ligula intestinalis) toukkia, joiden pääisäntiä ovat linnut. Särkikalat ovat vain väli-isäntiä, joiden vatsaontelo saattaa olla pullollaan hihnamadon toukkia. Hihnamadot eivät tartu ihmiseen. Ne ovat hyvin valkuaisainepitoisia ja ainakin Etelä- Italiassa niitä jopa kerrotaan paistettavan pannulla oliiviöljyssä ja syötävän nauhapastan (tagliatelle) tapaan. Koska hihnamato ei voi elää ihmisen elimistössä, kypsentämättömän särkikalan syöminen ei ole lainkaan riskialtista. Päinvastoin, särkikalat soveltuvat erinomaisesti esim. sushi- tai graavikalan valmistukseen. Lokkilapamato
Siian mahalaukun pintaa verhoavat pienet, harmahtavan tai kellertävän valkoiset rakkulat (halkaisija 2-5 mm) sisältävät kukin noin 0,5-2 cm pituisen lokkilapamatotoukan (Diphyllobotrium dendriticum). Planktonäyriäiset, lohikalat, made ja kolmipiikki ovat lokkilapamadon väli-isäntiä ja lokki tai tiira pääisäntiä. Kotimaisista kaloistamme ainakin siika eliminoi toukat tehokkaasti koteloimalla ne rakkuloiksi mahaansa. Sen sijaan taimenen ja mateen lihaksessa esiintyvillä toukilla on teoreettinen mahdollisuus tarttua ihmiseen leveän heisimadon tapaan. Toukat kuitenkin poistuvat nopeasti ruoansulatuskanavan läpi ehtimättä aiheuttaa vakavampia seurauksia. Lokkilapamadon vaara voidaan välttää poistamalla kaloista sisälmykset sekä kypsentämällä tai pakastamalla kalat ennen ravinnoksi valmistamista. Haukimadot
Hauki on pääisäntä kahdelle Suomessa tavattavalle haukimadolle, jotka erotetaan toisistaan niiden pään kiinnittymiskoukkujen muodon perusteella. Kapeakoukkuinen haukimato
Mateen, ahvenen taimenen tai kiisken maksassa esiintyvien vaalean kellertävien tai harmahtavien ja pehmeiden rakkuloiden sisältä löytyy muutaman senttimetrin pituinen nauhamainen mato eli kapeakoukkuisen haukimadon (Triaenophorus nodulosus) toukkavaihe. Aikuinen mato voi kasvaa jopa 30 cm pituisek68
Kalastus-lehti 1/16 | Kalamies.com
Siian lihaksessa, usein selkäevän alapuoleisessa lihaksessa esiintyvä jopa 20 sentin pituinen ohut mato on leveäkoukkuisen haukimadon (Triaenophorus crassus) toukkamuoto. Aikuinen mato voi saavuttaa 40 cm pituuden. Hauki on myös tämän loisen pääisäntä, mutta väli-isäntänä voi olla myös muut lohensukuiset lajit kuin siika ja muikku. Leveäkoukkuinen haukimadon toukka ei tartu ihmiseen, joten madon sisältävän kalan voi syödä. Rakkoloisio
Rakkoloisio (Hennequya tschokkei) on lähinnä merialueen, mutta myös sisävesistön siioissa ja muikuissa tavattava loinen. Se on itiöeläin. Kalan lihaksessa näkyvät riisijyvän kokoiset valkoiset piimämäistä nestettä sisältävät rakkulat koostuvat mikroskooppisen pienistä ja tuhansista itiöistä, jotka tulevat esille vasta kalaa fileoitaessa tai ne häämöttävät peratun kalan ruumiinontelon läpi. Rakkoloision lievästi tartuttaman kalan voi rakon poistamisen jälkeen syödä, sillä se ei tartu ihmiseen. Siioissa ja muikuissa tavattava rakkoloision näkee vasta kalan perkuun jälkeen.
Vaaraton kalan pintaan kiinnittynyt mittarijuotikas irtoaa jo usein kalaa ylös nostettaessa.