Kuhaa pohjasta vertikaalijigillä
Tehokkaita jigejä pohjavertikaalijigaukseen ylhäältä alas: Gunki Still Gun 4,9”, K.P Baits XO Minnow 6,5”, Lunker City Fin-S Fish 5 ¾”, Westin Twin Teez 6” ja Westin Slim Teez 6”.
VÄLINEISTÄ JA NIIDEN VIRITTÄMISESTÄ Vertikaalijigauksessa käytettävä kalastuskalusto eroaa hieman tavallisista jigiseteistä. Kelaksi kelpaa mikä tahansa pieni haspeli- tai hyrräkela. Itse suosin hyrräkelaa syystä että toimin lähes aina veneen kipparina, jolloin hyrräkelaa pystyy pitkälti käyttämään yhdellä kädellä. Vapa saa mielellään olla kärkitoiminen, tunnokas, kevyt ja jämäkkä. Kuhan tärpit ovat nopeita ja hyvä vapa välittää tärpin mahdollisimman tarkkaan vapakäteen. Jäykkä vapa tartuttaa kalan mahdollisimman hyvin ja vavan keveys auttaa yleensä omalta osaltaan tunnokkuuden maksimoimiseen. Sopiva siima on noin 0,10-0,16 mm paksu punottu tai monikuitusiima. Ultraohuiden siimojen kanssa on turha urheilla, se johtaa vain harmillisiin siiman katkeamisiin ison kalan tai pohjassa piilevän rydön osuessa kohdalle. Paksumman siiman mahdollisesti aiheuttaman liiallisen laahaamisen voi kompensoida käyttämällä raskaampaa jigipäätä. Siiman päähän lisään noin metrin pätkän 0,400,50 mm fluorocarbonsiimaa hankauskestävyyttä lisäämään. Fluorocarbon on myös veden alla näkymättömämpää kuin punottu siima ja se tarjoaa suojan sivusaaliina nousevien mahdollisten haukien hampaita vastaan. Jokaisen pohjatärpin tai haukitapahtuman yhteydessä perukkeen kunto kannattaa Valmiina myytävissä tarkistaa. stinger-koukuissa on usein valmiina vahva perukelanka.
Jigit
Pohjavertikaalijigauksessa toimivat hieman perinteisiä heittojigejä isommat, mutta välivesijigausta pienemmät jigit. Noin 5-8 tuuman mittaiset haarapyrstöiset jigit ovat antaneet parhaiten kalaa. Värimaailma on vesistökohtainen, mutta varsinkin merellä perusvärit kuten chartreuse, harmaa, sininen, pinkki ja valkoinen sekä näiden yhdistelmät ovat olleet perusvarmoja valintoja. Varsinkin heikolla syönnillä olen virittänyt jigeihin lisäkoukun eli stingerin. Stinger-koukku on pieni kolmihaarakoukku, joka viritetään tartuttamista parantamaan. Se kiinnitetään fluorocarbonsiimalla tai mieluummin sidottavalla perukemateriaalipätkällä jigikoukun silmään ja sijoitetaan jigin pyrstöosan tyveen, joko sen ylä- tai alapuolelle Pohjavertikaalijigaukseen tarvita sen kummempia välineitä. Suurimmalla osalla jigikalastajista löytyy jo entuudestaan vertikaalijigaukseen tarvittavat välineet ehkäpä Stingerkoukun voi kiinnittää joko jigin alapuolelle tai sen yläpuolelle. jigejä ja vapoja lukuun ottamatta. Haarapyrstöisiä jigejä ja hieman tavanomaista jigivapaa jäykempi vapa (alkuun käy jopa kevyehkö jerkkivapa) auttavat mainiosti pääsemään pohjavertikaalijigauksessa alkuun.
18
Kalastus-lehti 1/16 | Kalamies.com
Heinäkuussa keskipäivä on tehokasta pohjavertikaalijigauksen aikaa.
Yleisin virhe, jonka tässä näkee, ovat turhan isot jigin nostot. Jigiä voi toki halutessaan välillä nostella hieman pohjasta irti hyvin rauhallisin liikkein, mutta mitään isoja riuhtaisuja ei kannata tehdä. Parhaisiin tuloksiin olen päässyt pitämällä vavankärkeä täysin paikallaan, antamalla veneen hitaan etenemisen hoitaa jigin uittoliike. Pohjavertikaalijigauksessa jigiä uitetaan aivan pohjan tuntumassa. Jigin voi alkuun laskea pohjaan kiinni siten, että siima löystyy täysin ja sen jälkeen se nostetaan noin kammenkierroksen verran pohjasta irti. Silloin tällöin kannattaa kesken kalastuksenkin hakea tuntuma pohjaan, jotta tietää jigin uivan siellä missä sen kuuluukin. Merialueilta parhaat tulokset
Siinä missä välivesijigaus tuntuu olevan ehkäpä tehokkain muoto kalastaa kuhaa järvillä, on pohjavertikaalijigaus usein tuottoisaa merellä. Pattien ja karikoiden ympäristöt ja ylipäänsä paikat, jossa pohjan muodot rikkovat tasaisen merenpohjan, antavat kalaa kevään ja alkukesän aikana. Alkukesästä kuhat ovat löytyneet päivisin yleensä alkaen noin kolmen metrin syvyydestä ja siitä alaspäin, mutta illansuusta ja yöllä ne nousevat jopa alle kahden metrin veteen, mistä olen niitä saanut perinteisen heittojigaamisen ohella myös vertikaalijigaamalla. Hieman syvemmät salmet ja virtapaikat toimivat loppusyksystä, mutta myös keväällä kun kuhat vaeltavat kutupaikoilleen ja kudun jälkeen niiden vaeltaessa takaisin syönnösalueilleen.
”Yleisin virhe, jonka tässä näkee, ovat turhan isot jigin nostot. Jigiä voi toki halutessaan välillä nostella hieman pohjasta irti hyvin rauhallisin liikkein”