Mieheni Atlen suurin taimen elvytettävänä. Kuvasta paljastuu selkeästi rannan mataluus. Pohjassa olevien kivien reunat ovat paikoitellen hyvin teräviä
Islannin maisemat mykistävät Reykjavikiin saavuttuamme vuokrasimme auton, nelivetoisen sellaisen, jotta pääsisimme mahdollisimman mutkattomasti kalapaikoille. Matka Thingvallavatnille on vain 45 minuuttia, mutta matkalla ehtii nähdä monenlaista maisemaa, joka muistuttaa välillä Norjan suurtuntureita ja välillä kuuta. Olimme todella mykistyneitä näkemästämme,
tuliperäisyydestä johtuen.
maisemaa saattoi ahmia vain tuijottaen tyhjyyteen auringonlaskussa.
Ensimmäiset kalakosketukset Thingvallavatn on Islannin suurin järvi ja sen pinta-ala on noin 83 neliökilometriä. Kalastuskohteena se on sääolojen puolesta varsin haastava, sillä siellä tuulee lähes aina, ja koska kalastus tapahtuu perholla, täytyy heittämisen olla hallussa. Onneksi liikkuminen kalastuspaikasta toiseen on helppoa, sillä metsää ei ole tiellä ja pystyt katsomaan sopivan paikan kaukaakin. Aloitimme kalastuksen rotkomaisesta kanjonista, jossa Bombay Sapphire –pullon värinen vesi virtasi hiljaa kohti järveä. Tarkempi tutustuminen paljasti kanjonin pohjalla uivat isot taimenet. Niitä oli turha yrittää saada kanjonin päältä monen metrin korkeudesta, joten laskeuduimme järven tasolle ja lähdimme kahlaamaan kohti kanjonin suuta. Noin yksiasteinen vesi vaati kunnon aluskerrastot ja fleecehousut, eivätkä veden pärskeet erityisemmin mieltä lämmittäneet. Olin nopeasti aivan kohmeessa. ”Kahlauksessa tulee lämmin”, rohkaisi oppaamme Nils.
vat tiiviisti mielessä kun illastimme Reykjavi-
keiden tuli olla hitaita ja varovaisia. Sidoin
Hän johdatti meidät kalliohyllylle, jonka reu-
kissa Nilsin kanssa. Hän oli suunnitellut seu-
siiman päähän kuulapäänymfin, johon oli
nalta vesi syveni huomattavasti ja siellä, juuri
raavaksi päiväksi kalastusta hieman lämpi-
syntynyt edellisen päivän perusteella luottoa.
syvän veden reunassa uivat taimenet. Tun-
mämmissä puitteissa, paikkaan, josta hei-
Nils kehotti heittämään mahdollisimman pal-
nelma sähköistyi välittömästi.
tot tapahtuivat mustalta laavahiekkarannalta,
jon ennen tuulen nousemista, joka tapahtuisi
hotellimme omalta yksityisalueelta. Nilsin
aina lähes samaan aikaan viimeistään puo-
kuulapäänymfiä ja ennen kuin olimme edes
mehevien tarinoiden sävyttämän illallisen jäl-
lilta päivin.
ehtineet saada omia perhojamme veteen, hän
keen minun oli vaikea saada unta ja pieh-
ilmoittaa jo kunnon kalasta. Vapa on aivan
taroin sängyssä levottomana. Kalakuumeen
sia, sillä ne vain uivat tyynesti rantamata-
kaarella lihavan taimenen ottaessa siimaa
oireet olivat selvät.
lassa, eivätkä reagoineet perhoihin miten-
Nils heitti kokeeksi varsin perinteistä
kelalta. Ihastelemme kalan kauneutta ja voimaa kirkkaassa vedessä, nopeat liikkeet seuraavat toinen toistaan ja Nils saa tehdä tosissaan töitä sen kanssa ennen kuin haavi heilahtaa. Ensimmäinen kalakontakti oli heti noin neljän kilon luokkaa – mieletöntä!
Kalakuume nousee Jatkoimme kalastusta samalla paikalla, mutta kalojen koko pienentyi huomattavasti noin 50-senttisiin, joskin todella kauniisiin taimeniin, joiden kyljet hohtivat auringon kanssa koristettuina punaisilla ja mustilla pisteillä. Ensimmäisen päivän tapahtumat oli-
Kalat tuntuivat olevan kovin passiivi-
kään. Ryhmämme muut jäsenet lähtivät kier-
Mustalla rannalla Seuraavana aamuna ajoimme jälleen järvelle, mutta täysin toisenlaisiin maisemiin. Tällä kertaa maisema oli kuin Käsivarren Lapista, mutta kaikki rannat olivat mustaa laavahiekkaa. Nilsin hehkutus ei todellakaan ollut turhaa ja autoa parkkeeratessamme täysin tyynessä järvenpinnassa näkyi lähes pintakalvossa uivien taimenten hahmoja. Tällä kertaa ei tarvitsisi kahlata jääkylmään veteen, sillä heittäminen tapahtui suoraan laavarannalta. Kalat uivat vain noin reilun viiden metrin päässä rannasta, joten liik-
telemään rantaa pidemmälle ja itse jäin mustalle rannalle lämmittelemään. Olin varma, että ennen pitkää joku taimen menettäisi hermonsa ja iskisi kiinni.
Pakollinen tilastokala Yli kaksi tuntia heitettyäni totesin, että kohta on aika vaihtaa paikkaa ja heitin vielä viimeisen heiton. Yhtäkkiä kiven takaa syöksyy noin parikiloinen kala täynnä virtaa ja tiukkojen vaiheiden jälkeen sain sen haavattua ja vapautettua. Suurin kalani tähän asti Islannista, mutta ei vielä sitä luokkaa mitä tultiin hakemaan. kalamies.com
| Kalastuslehti 2/15
55