Kun fireballilla on saatu aikaan syöntipurske, kuha saattaa vielä pintautuessa innostua kunnon ilotteluun. Kuva Steffen Schultz.
Väri + luonnonsyötti = kova yhdistelmä
Fireball-kalastuksessa yhdistetään jigipään värin ärsykevaikutus ja luonnonsyötin tehokkuus. Luonnonsyötti on hajultaan, maultaan ja ulkonäöltään yleensä ylivoimainen muovipyrstöihin verrattaessa. Hyvällä syönnillä eron huomaaminen voi olla vaikeaa kun kalaa tulee melkein vieheellä kuin vieheellä, mutta huonolla syönnillä yksittäisiä kaloja kalastettaessa teho voi olla musertava. Käytettävä jigipää on yleensä kirkas oranssi, keltainen tai vihreä ja lisäksi käytössä voi olla fosforoivia sävyjä. Väreillä haetaan lisä-ärsykettä luonnonsyöttiin ja sen takia värit ovat kirkkaita. Syötiksi käy mikä tahansa pikkukala
Särki ja salakka ovat ainakin omassa käytössäni yleisimmät, koska ne tuntuvat toimivat hyvin ja niitä on helppo saada. Ahvenelle syöttikoko on yleensä alle 10 cm, kuhalle 10-15 cm ja hauelle 15-20 cm. Varta vasten isoja haukia kalastettaessa 20-30 cm syöttikalat ovat sopivia. Yksi syöttikala, mitä haluaisin saada tuoreena, on kuore. Monin paikoin se on kuhan tärkeimpiä ravintokaloja ja kuoreen voimakas haju ei jää petokaloilta huomaamatta. Talvella niitä saa pilkillä paljonkin ja myös huhtikuun lopussa kutuaikaan niitä voi saada melkoisia määriä. Milloin vain kuoretta on mahdollisuus tuoreena saada, olen käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja laittanut niitä vakuumipusseihin pakastimeen, mitä erilaisempia käyttötarkoituksia varten.
Fireball-päät ovat kirkkaan värisiä ja niissä on isohkot koukut. Apukoukut voi asentaa myös kiinteästi kuten tässä on tehty. Materiaalina on paras mahdollinen eli 7-säikeinen kierretty titaani. Perukkeet pysyvät aina suorana. Koska titaani on parasta materiaalia, on se myös kalleinta. Kesto on omaa luokkaansa.
Syötin pujotus
Fireball-jigipäässä pistää silmään koukun muoto, joka on lyhytvartinen ja laajapohjainen. Tämä selittyy sillä, että syötti halutaan jigipään lähelle ja koukun kärjen tulee lävistää joko syöttikalan pää tai niska koukun jäädessä silti näkyviin. Pehmeän salakan kiinnitys on erittäin tarkkaa puuhaa
Koukun kärki työnnetään syöttikalan pään alapuolelta sisään, suurin piirtein kiduskansien yhtymäkohdasta tai hieman taaempaa. Koukun pää tulee ulos kalan päälaelta hieman silmien takapuolelta. Jos koukku on tylsä tai käytät liikaa voimaa, niin salakan pää menee yleensä rikki. Kun painat koukkua pään läpi, on hyvä keino painaa toisella peukalolla päälaen puolelta vastaan jotta syötti säilyy ehjänä. Pienen harjoituksen tuloksena löytyy kohta, mistä koukku menee varsin helposti pään läpi. 42
Kalastus-lehti 1/17 | Kalamies.com
Apukoukun peruke voi olla monofiilia tai punottua siimaa, mutta jos haukia tavoitellaan, se kannattaa rakentaa esimerkiksi 7-säikeisestä peruketeräksestä. Tässä apukoukku roikkuu vapaana ja sen kiinnitys tehdään syöttikalan peräaukkoon pienemmällä yksihaarakoukulla.