Fiilispelajaa löytää merkityksen
Teemu Raita pelaa säännöllisesti isänsä Raulin kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuva Espanjan Mijaksesta vuodelta 2019
”Joskus mä välillä oikeesti unohdan laskea omia lyöntejäni, jos on tosi hyvä fiilis.” ”Some on nykyään todella tärkeä työkalu artistille. Sen avulla saa itsensä näkyville.” Raidalle sosiaalisen median käyttö tuntuu vaikealta, vaikka hän yrittääkin olla siellä mukana artistina. “Monet artistit ovat nykyään jatkuvasti läsnä somessa, mutta itselleni sopii paremmin tehdä hommia vähän enemmän omalla painollaan, iisimmin. Käydä vaikka päivätöissä ja julkaista musaa digipalveluissa silloin kun se huvittaa, ajattelematta liiaksi taloudellisia juttuja tai näkyvyyttä.” ”Toki, jos joku maailman ihme käy ja joku radiohitti tai vastaava vielä tulee, otan senkin ilolla vastaan!” Flow’n perässä
Raidalle tasapainon ja merkityksen etsiminen näyttäytyy jo useasti toistetussa ilmaisussa tyhjän tilan täyttäminen. Se ei tarkoita tylsien hetkien täyttämistä suoratoistopalveluilla tai makaamista sohvalla älylaite naamalla. Tyhjä tila täyttyy merkityksestä, ja merkitys löytyy sieltä, mistä sitä etsii. Musiikista, perheestä tai vaikkapa golfista. ”Omalla tavallani olen intohimoinen pelaaja, vaikka golf on mulle selvästi enemmän viihdettä kuin kilpaurheilua. Mä olen tosi fiilispelaaja, mulle tärkeintä on hyvä meininki.” 78
Great golf FORE! free
Tätä todistaa se, ettei Raita omien sanojensa mukaan muista pelaamistaan kierroksistaan jälkeenpäin mitään – yksittäisiä onnistumisia lukuun ottamatta. Välillä lyöntien laskeminen menee otsa kurtussa ynnäilyksi merkkaajan kysellessä tulosta. “Joskus mä välillä oikeesti unohdan laskea omia lyöntejäni, jos on tosi hyvä fiilis. Sitä unohtuu vaan katselemaan pallon upeeta lentorataa ja fiilistelemään mahtavaa osumaa. Pelikaverit joskus naureskelee mulle tästä ominaisuudesta”, Raita virnistää. Lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi pärjätäkseen itsekseen, joten luvassa on aktiivisempia golfkesiä aiempaan 20–30 kierroksen vuositahtiin verrattuna. Fiilispohjaista pelaamista kuvaa hyvin Raidan suhtautuminen välineisiin. ”En ole millään lailla välineurheilija. Hajotin pari vuotta sitten 18 asteisen hybridini huonon lyönnin seurauksena golfkärryn runkoon, enkä ole sen tilalle uutta ostanut. Tulokset on parantuneet ilman sitäkin.” Golf onkin Raidalle ennen kaikkea henkinen laji. Aivan kuten musiikki, golf merkitsee hänelle jotakin syvällisempää. ”Siinä hakee jotenkin yhteyttä omaan itseensä, siihen minkälainen ihminen on.”
Jos vertaa Raitaa stereotyyppiseen muusikkoon, ei liene yllätys, että hän on ennemmin iltapäivä- kuin aamugolfari. Myös kentän väljyys on Raidalle tärkeää. ”Ahdistaa ajatella, että takana puuskuttaa pussihousuissaan joku klubin kunniaeläkeläinen, joka marmattaa vaimolleen koko ajan, kun ’noi on niin hitaita’.” “Itsekin kyllä turhaudun hitaasta pelaamisesta”, hän kuitenkin lisää samaan hengenvetoon. ”Golfarin tärkein taito on musta osata sopeuttaa pelinopeutensa kentän rytmiin.” Näihin ajatuksiin on monen harrastajan helppo yhtyä. Entä se paljon puhuttu merkitys? “Tärkeintä on löytää kiinteä alusta, jolta ponnistaa, ja oma identiteetti. Silloin osaa pitää itselleen tärkeät asiat ja ihmiset mukana elämässään. Pitää tehdä niitä juttuja, joista tykkää ja viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa. Ehkä kliseistä, mutta uusintakierrosta ei ainakaan vielä taida olla tarjolla.”
EVVK Golf Clubin reissulla Turkin Belekissä kesällä 2019 katkennut akillesjänne piti Teemu Raidan pois töistä ja kentältä puoli vuotta.
