Sijoitustoimintaa s

Sijoitustoimintaa

Elämässä voi tehdä sijoituksia. Jotkut sijoitukset tuottavat hyvää, toiset valuvat tyhjiin. Sijoitin työmatkoista vapautuneen aikani urkuharjoituksiin. Istuin aamuisin kuudelta kirkon urkujen ääressä ennen päivän opintoja. Aherrus tuotti urkututkinnon, joka on maaseudun pienten oppilaitosten tapa osoittaa merkityksensä. Jatkoin muitakin opintoja, vaikka tavallinen työnteko olisi houkutellut enemmän.

Kasasin vahingossa suuren määrän opintoja, ja koska aikuinen oppija hyödyntää kaikkea oppimaansa, korona-aikanakin riittää työtä aamusta iltamyöhään. Jopa enemmän kuin koskaan ennen. On kiinnostavaa tehdä tuntemattomille yrityksille monenlaista tuotekehitystä. Puutarhassa vanha isäni opettaa sitkeästi tyyliin ”Anna kasvaa, älä hoida liikaa.”

Kokeillaanpa uutta, mieti miksi kasvaa näin, kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä (mitä?!). Opinnoissa värjäys on ehkä hauskinta haahuilua, jonka aloitin omatoimisesti ja tietenkin vaikeimmasta eli sinisestä väristä. Nyt kerään sieniä punaisten ja violettien värien toivossa, ja kohta värjäämme yhdessä isojen patojen ääressä jokirannassa.

Erilaiset syntymäpäivät

Suuret syntymäpäiväni kaatuivat koronan riskeihin, mutta oli kiva järjestää kymmenet eri teemoilla kulkevat pikkukekkerit. Kaasutan vauhdilla ja sijoitan elämään tuotoista tietämättä. Varmaan me kaikki teemme niin.

Kaadoin ylisuureksi venähtäneen pikkupuun. Se riehaantui puskemaan uusia vesoja. Kaiken kokenut opettaja neuvoi myrkyttämään kannon enkä viitsinyt sanoa, että turha toivo. Kaivoin maasta juuria pois

tuntikaupalla. Juuret levittäytyivät metrien päähän, ja niistä oli nousemassa ylös kymmeniä vesoja. Näin meidän kaikkien elämäkin tuottaa uutta kasvua. Se ei ehkä ole toiveiden mukaista.

Tämä hyvän tekeminen toisten iloksi on yksi elämän toistuvia, mielenkiintoisimpia ja askarruttavimpia kysymyksiä.

Aina on mahdollisuus valita, miten voisin uudella kasvullani tänään ahkeroida lähimmäisteni hyväksi. Tämä hyvän tekeminen toisten iloksi on yksi elämän toistuvia, mielenkiintoisimpia ja askarruttavimpia kysymyksiä. Ajatelkaapa vaikka, kuinka laaja yksistään rukouksen työmaa on.

Kesällä oli ihmeellistä nähdä, kuinka vuosia sitten tehdyt suunnitelmat toteutuivat Kairoksen talkoolaisten ahertaessa mm. Kairoksen piha-alueella. Yksi kylvää, toinen kastelee, Jumala antaa kasvun ja korjaa sadon.

Auli Narkilahti Kairosmajan johtaja

(opintovapaalla 31.8.2021 saakka)

Utua, usvaa ja untuvaa

Elokuisena aamuna herään varhain. Avaan ikkunaverhot ja havaitsen, että näkyvyys on aivan olematon. Näen vain valkoista utua. Kiirehdin saunarantaan. Luonto on kuin odotustilassa. Kuulen lintujen pientä ääntelyä, mutta en näe vastapäisen niemen syvänvihreää puustoa, en edes sen siluettia.

On kuitenkin valoisaa ja pystyn aavistamaan auringon, joka on noussut puiden takaa. Pystyn katsomaan sitä kohti, koska sumu on niin sakeaa. Aurinko erottuu kuin kuun lautanen, selväpiirteinen ja valoisa. Seison valkoisen untuvan keskellä ja hengitän yön metsäntuoksuista, kosteaa ilmaa. Katseellani en vieläkään pysty erottamaan vastarantaa. Seison kuin maailman äärilaidalla, keskellä tuntematonta. Huomaan ihmetellen, että minulla on täysin turvallinen olo, vaikken erota mitään tunnistettavaa ympäriltäni ja olen tuntemattoman äärellä. Hengitän levollisesti, seuraan lumoutuneena luonnon ihmenäytelmää!

Sisälläni helähtää sävelmä: Hyvyyden voiman, ihmeelliseen suojaan... (virsi 600).

Sumu hälvenee hiljaa, ja aavistan rannan rajat. Autereet pakenevat veden pintaa poispäin, kohti alkavaa loppukesän päivää!

Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

Anna Brummer sairaalamuusikko