Tax View 2/2013 by KPMG Oy Ab

TAX VIEW KPMG:n veropalveluiden tiedotuslehti / 2 / 2013

Budjettiesityksen uusi osinkoverojärjestelmä

Tässä numerossa: • Yrityksen verojalanjälki • Teknologiasta turvaa ja tehokkuutta arvonlisäveroasioiden hoitoon

Poukkoilevaa veropolitiikkaa Yritysten varojenjaon verotuksen muuttamisesta on puhuttu koko tämä vuosi. Hallituksen keväisen kehysriihen jälkeen korjattiin sen ”valuvikoja” ja elokuisessa budjettiesityksessään hallitus muutti taas osinkojen verotusta koskevia suunnitelmiaan. Tätä kirjoitettaessa lausuntokierroksella on parhaillaan hallituksen esitys varojenjaon verotuksen muuttamisesta sisältäen lisäkiristyksiä, joita ei ollut esillä vielä elokuun budjettiriihessä. Juuri näiden jatkuvien suunnitelmamuutosten vuoksi varojenjaon verotus ja yritysverotus yleisemminkin ovat puhuttaneet tänä vuonna erityisen paljon. Muiden yritysverotukseen kaavailtujen muutosten lisäksi hallitus on antanut esityksen uudesta koulutusvähennyksestä. Tätä kirjoitettaessa esitys on eduskunnan käsiteltävänä. Tämän uuden verovähennyksen on suunniteltu tulevan voimaan jo ensi vuoden alusta ja se mahdollistaa lisävähennyksen tekemisen elinkeinoverotuksessa koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja yritysten keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Lisävähennyksen perusteena olisi työnantajan työntekijälle järjestämä koulutus, joka ylläpitäisi ja edistäisi työntekijöiden ammatillista osaamista. Vähennysmahdollisuus saattaa koskea jo yritysten kuluvaa tilikautta, jos tilikausi päättyy ensi vuoden puolella. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään, yritykset voivat siis jatkossa hyötyä henkilökuntansa kouluttamisesta henkilökuntansa osaamisen kehittymisen kautta ja saada sen lisäksi myös verovähennyksen. Yritysten verotukseen on siis lähitulevaisuudessa odotettavissa sekä helpotuksia että mahdollisuuksia, mutta myös kiristyksiä. Päällimmäisin vaikutelma on kuitenkin se, ettei muutoksia pystytä enää helposti ennakoimaan. Hallituksen suunnitelmien jatkuva muuttuminen lyhyessä ajassa ei anna kuvaa pitkäjänteisestä, pysyvästä ja ennustettavasta veroympäristöstä, jollaisena yritykset ovat tottuneet Suomea pitämään. Hallituksen poukkoilevaa veropolitiikkaa on kritisoitu jo viime kevään kehysriihestä asti, mutta ainakaan toistaiseksi sillä ei ole ollut vaikutusta.

Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää / Veropalvelut P: 020 760 3527 / E: jukka-pekka.kankaanpaa@kpmg.fi

Lehden sähköinen versio osoitteessa: www.kpmg.com/fi/asiakaslehdet

Sisällys

Vuoden 2014 budjettiesityksen uusi osinkoverojärjestelmä

Yritysten verojalanjälki -- missä mennään, minne mennään?

Teknologiasta turvaa ja tehokkuutta arvonlisäveroasioiden hoitoon

Työluvat yrityksen riskienhallinnan näkökulmasta

Uusi säätiölaki

Ulkomaisia maksuja koskeva verotodistusmenettely uudistettiin Kiinassa

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän ehdotukset verotuksen kehittämiseen

Kaikki puhuvat BEPSistä

Paikallinen sopiminen parantaa tuottavuutta

Henkilökuvassa: Dayla Pegueño – Siirtohinnoittelua Suomessa meksikolaisilla mausteilla

Transfer Pricing seminar by Tax Office of the Major Corporations

Verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun ilmapiiri murroksessa 31

Teknologiasta turvaa ja tehokkuutta arvonlisäveroasioiden hoitoon

Uusi säätiölaki

Ulkomaisia maksuja koskeva verotodistusmenettely uudistettiin Kiinassa

TAX VIEW

Julkaisija KPMG Oy Ab | PL 1037 | 00101 Helsinki | puh. 020 760 3000 | www.kpmg.fi | etunimi.sukunimi@kpmg.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset tax@kpmg.fi Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Miia Meklin Ulkoasu ja taitto KPMG Painopaikka Uusimaa kpmgfinland kpmg-oy-ab @KPMG

© 2013 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative (”KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland. The views and opinions expressed herein are those of the interviewees/authors and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG (KPMG Oy Ab). The KPMG name, logo and “cutting through complexity” are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity. The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future. No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation.

Tax View / 3

Vuoden 2014 budjettiesityksen uusi osinkoverojärjestelmä Teksti: Ville Maasalo

Yhteisövero lasketaan verovuodesta 2014 alkaen 20 prosenttiin. Listattujen yhtiöiden osingot ovat jatkossa luonnollisille henkilöille 85-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa niiden määrästä riippumatta. Listaamattoman yhtiön osingot verotetaan kolmella eri tavalla – kevyesti verotettuna pääomatulona, ankarammin verotettuna pääomatulona tai ansiotulona.

allituksen sopimassa uudessa osinkoverojärjestelmässä luonnollisten henkilöiden muista kuin julkisesti noteeratuista yhtiöistä saamista osingoista on 25 prosenttia veronalaista pääomatuloa siltä osin kuin osinkojen määrä on enintään 8 prosenttia yhtiön osakkeiden matemaattisesta arvosta ja enintään 150 000 euroa. Siltä osin kuin osinkojen määrä ylittää 150 000 euron rajan ovat osingot saajalleen 85-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa samalla tavoin kuin listatuilta yhtiöiltä saadut osingot. Edellä mainitun 8 prosentin nettovarallisuusrajan ylittäviä osinkoja verotetaan jatkossa 75-prosenttisesti veronalaisena ansiotulona. Hallituksen budjettiesityksen mukaan pääomatuloveron progressioraja lasketaan 40 000 euroon. Progressiorajan 4 / Tax View

alapuolella vero pääomatulosta on nykyisen järjestelmän mukaisesti 30 prosenttia ja sen yläpuolella 32 prosenttia. Tällä hetkellä luonnollisten henkilöiden muista kuin julkisesti noteeratuista yhtiöistä saama osinko on verovapaata tuloa siihen määrään asti, joka vastaa osakkeen matemaattiselle arvolle laskettua 9 prosentin vuotuista tuottoa enintään 60 000 euron rajaan asti. Siltä osin kuin tällaisten osinkojen määrä ylittää 60 000 euroa, osingoista 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Jos osinko ylittää osakkeen matemaattiselle arvolle lasketun 9 prosentin vuotuisen tuoton, ylittävältä osalta osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Listattujen yhtiöiden osingot ovat tällä hetkellä 70-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa.

Yrittäjähuojennuksen piirissä olevat osingot Esitetyn muutoksen myötä nykyinen yrittäjähuojennuksen piirissä oleva 60 000 euron osinkotulo muuttuisi osakkaan verotuksessa verovapaasta osittain veronalaiseksi tuloksi. Tällöin tulon veroaste nousisi nollasta 7,5 prosenttiin, jos osinko ei ylitä vuotuista 8 prosentin tuottoa, eikä osingonsaajan pääomatulojen määrä ylitä 40 000 euron rajaa. Aikaisemmin niin sanotun verovapaan osingon nostaminen on ollut verosuunnittelua vahvasti ohjaava seikka, jolloin yritysten on ollut käytännössä aina edullisinta jakaa osinkoa 9 prosenttia nettovarallisuudesta osingonsaajakohtaiseen 60 000 euron rajaan asti. Verovapaiden osinkojen poistuessa yritysten tulee suunnitella osingonjakoperiaatteet uudestaan. Uudessa osinkoverojärjestelmässä yrittäjän on edullista nostaa kevyesti pääomatulona verotettavaa osinkoa eli enintään 8 prosenttia nettovaroista 150 000 euroon asti. Tässä tapauksessa osinkovero on 7,5–8,0 prosenttia. Koska yritystulon pääomatulo-osuuden laskennan perustan

muodostaa yrityksen nettovarallisuus, on yrityksen nettovarallisuuden kasvattaminen edelleen tärkeässä asemassa verosuunnittelussa. Erityisesti perheyhtiöissä verotus kannattaa suunnitella kokonaisverorasituksen näkökulmasta, eli mikä varojenjakotapa on sekä yhtiön että osakkaiden näkökulmasta optimaalisin. Alhaisen nettovarallisuuden tilanteessa YEL-palkan nostaminen voikin olla osinkotuloa edullisempi tapa nostaa varoja yhtiöstä. Yhteisöveron lasku pitää osingon kokonaisverorasituksen lähes entisellään Uudessa osinkoverojärjestelmässä yrittäjän maksama osinkovero on kireämpi kuin nykymallissa. Toisaalta yhteisöveron laskeminen 20 prosenttiin nykyisestä 24,5 prosentista pitää kokonaisverorasituksen jokseenkin samalla tasolla. Nykyisen verovapaan osingon tilanteessa osingon kokonaisverorasitus on 24,5 prosenttia (yhteisövero vuonna 2013). Uudessa järjestelmässä kokonaan verovapaiden osinkojen tilalle tulleen kevyesti pääomatulona verotetun osingon

kokonaisverorasitukseksi muodostuu 26,0–26,4 prosenttia. Yrittäjähuojennuksen ulkopuolella olevien osinkotulojen ja ansiotulona verotettujen osinkojen kokonaisverorasitus ei käytännössä eroa olennaisesti nykyjärjestelmän kokonaisverorasituksesta. Nykyjärjestelmässä 60 000 euromääräisen rajan ylittyessä kokonaisverorasitus on 40,4–41,4 prosenttia, kun uudessa mallissa osinkotulojen ylittäessä 150 000 euromääräisen rajan kokonaisverorasitus on 40,4–41,8 prosenttia. Ansiotulona verotetun osingon kokonaisverorasitus on nykymallissa ja uudessa mallissa korkeimmillaan yli 50 prosenttia. Uudessa mallissa luonnollisen henkilön nostaessa osinkoa listatusta yhtiöstä on osingon kokonaisverorasitus myös 40,4–41,8 prosenttia. Hallituksen esitysluonnos verouudistuksista lausuntokierrokselle – mukana myös lisäkiristyksiä Valtiovarainministeriö julkaisi 14.10.2013 luonnoksen hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien sään-

nösten muuttamisesta. Luonnoksessa esitetään yhteisöjen varojenjaon verokohteluun lisäkiristyksiä, joista osa ei ollut esillä vielä hallituksen budjettiriihessä viime elokuussa. Esitysluonnos on nyt lähetetty lausuntokierrokselle, minkä jälkeen se saa lopullisen muotonsa. Muutosten on tarkoitus tulla sovellettaviksi verovuodesta 2014 alkaen tietyin poikkeuksin. Valtionvarainministeriön julkaisemassa luonnoksessa ehdotetaan, että osakeyhtiölaissa tarkoitettu varojenjako vapaan oman pääoman (SVOP) rahastosta olisi verotuksessa pääsääntöisesti osinkotuloa. Tämän lisäksi ehdotetaan yhteisöjen saamien osinkojen muuttumista kokonaan veronalaiseksi tuloksi, jos osingot jaettaisiin listatusta yhtiöstä listaamattomaan yhtiöön, joka omistaa välittömästi alle 10 prosenttia listatun yhtiön osakepääomasta. Esitetyt muutokset SVOP-palautusten käsittelystä vaikuttavat olennaisesti monen yrityksen varojenjaon verotukseen. Ennen vuodenvaihdetta selvinnee se, minkä sisältöisinä ehdotetut muutok set tulevat voimaan. Tax View / 5

Esimerkkilaskelma nettovarallisuuden vaikutuksesta osinkoveroon sekä uudessa mallissa että nykyjärjestelmässä (yhteisöverokannan muutoksen vaikutusta ei ole huomioitu laskelmissa) Uusi malli Esimerkki A

Esimerkki B

Esimerkki C

Nettovarallisuus

50 000 €

300 000 €

500 000 €

Jaettava osinko

40 000 €

300 €

1 800 €

3 000 €

14 850 €

6 600 €

0€

37,9 %

21,0 %

7,5 %

Esimerkki A

Esimerkki B

Esimerkki C

Nettovarallisuus

50 000 €

300 000 €

500 000 €

Jaettava osinko

40 000 €

0€

13 668 €

5 005 €

0€

34,2 %

12,5 %

0,0 %

Pääomatulosta maksettava vero 30 % Ansiotulosta maksettava vero maksimissaan 55 % Osinkovero yhteensä

Nykyjärjestelmä

Pääomatulosta maksettava vero 30 % Ansiotulosta maksettava vero maksimissaan 55 % Osinkovero yhteensä

Lisätietoja Henri Pelkonen / Yritysverotus P: 020 760 3679 / E: henri.pelkonen@kpmg.fi Ville Maasalo / Yritysverotus P: 020 760 3677 / E: ville.maasalo@kpmg.fi

6 / Tax View

Yritysten verojalanjälki – missä mennään, minne mennään? Teksti: Timo Torkkel

Yritysten verojalanjäljen lakisääteinen raportointi on tällä hetkellä suppeaa. Lainsäädäntöhankkeiden myötä raportointi on kuitenkin tarkentumassa. Yritysten verojalanjäljen vapaaehtoinen raportointi on lakisääteistä raportointia laajempaa, mutta sisällöllisesti vaihtelevaa. Trendinä on kuitenkin laajempi vapaaehtoinen raportointi.

rityksen verojalanjäljellä voidaan tarkoittaa yrityksen toiminnan verokuormaa eli sitä, kuinka paljon yrityksen toiminnasta kertyy yhteiskunnalle verotuloja. Yritysten verojalanjäljen suppea määritelmä kattaa välittömät verot. Välittömillä veroilla tarkoitetaan veroja, jotka on tarkoitettu jäämään verovelvollisen rasitukseksi. Yrityksen verojalanjäljen laaja määritelmä kattaa puolestaan välittömät ja välilliset verot. Välillisillä veroilla tarkoitetaan veroja, jotka on tarkoitettu vyörytettäväksi verovelvolliselta muille talousyksiköille. Tyypillisiä välittömiä veroja ovat jätevero, kiinteistövero, pankkivero, tulovero, tonnistovero, tulli, työnantajan sosiaaliturvamaksu, varainsiirtovero ja YLE-vero. Tyypillisiä välillisiä veroja ovat taas apteekkimaksu, arvonlisävero, ennakonpidätykset, lähdeverot, vakuutusmaksuvero ja valmisteverot. Yrityksen verojalanjäljen lakisääteisen raportoinnin nykytilanne Yrityksen verojalanjäljen lakisääteiset, kirjanpitolain mukaiset raportointivelvoitteet ovat suppeat. Kirjanpitolain mukaiset raportointivelvoitteet liittyvät

Euroopan unionin tilinpäätösdirektiivien mukaisesti kirjanpitovelvollisen tilinpäätöstä ja konsernitilinpäätöstä koskeviin raportointivelvoitteisiin. Kirjanpitovelvollisten on raportoitava tulovero. Yksittäisiä kirjanpitovelvollisia koskevien säännösten keskeisenä periaatteena on, että kirjanpitovelvollisten on raportoitava tilikauden verotettavaan tuloon perustuva tulovero ja aikaisempiin tilikausiin perustuvat tuloverot. Muilta osin tuloveroa koskevat raportointivelvoitteet ovat lähtökohtaisesti vapaaehtoisia. Yksittäisellä kirjanpitovelvollisella voi kuitenkin olla velvollisuus antaa liitetietoinformaatiota. Konsernien osalta tuloveron raportointivelvoitteet ovat sen sijaan laajemmat. Nämä käsittävät paitsi tilikauden verotettavaan tuloon ja aikaisempiin tilikausiin perustuvat tuloverot, niin usein myös laskennalliset verot. Kirjanpitolain mukaiset verojalanjäljen muut raportointivelvoitteet ovat vähäiset. Lähtökohtaisesti tämä voi liittyä KPA 3:1:ssä säädettyyn velvollisuuteen laatia toimintakertomus. Käytännössä toimintakertomuksiin ei juuri sisälly yrityksen verojalanjälkeä koskevaa lisäinformaatiota.

Muutoksia tulossa verojalanjäljen lakisääteiseen raportointiin Suomen kirjanpitolainsäädäntö perustuu Euroopan unionin tilinpäätösdirektiiveihin. Direktiivit ovat uudistumassa. Tilinpäätösdirektiivi (KOM(2011) 684/3) hyväksyttiin kesäkuussa 2013 ja se tuli voimaan heinäkuussa 2013. Direktiivi on saatettava kansallisesti voimaan viimeistään 1.1.2016. Direktiivi sisältää maakohtaisen raportoinnin vaatimuksen. Direktiivin 9. luvun mukaan maakohtainen raportointi koskee kaivannaisteollisuutta sekä aarniometsien puunkorjuuta harjoittavia suuria yrityksiä ja yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä. Kaivannaisteollisuudella tarkoitetaan mineraali-, öljy- ja maakaasuesiintymien etsintää, kehittämistä ja hyödyntämistä. Näiden yritysten on raportoitava maa- ja hankekohtaisesti eri maille maksettujen olennaisten maksujen yhteismäärät ja maksujen yhteismäärät maksutyypeittäin. Euroopan unionissa on lisäksi vireillä kaksi direktiiviä, joilla on merkitystä verojalanjäljen raportointiin. Ensimmäinen on niin sanottu Avoimuusdirektiivi (KOM(2011) 683 lopullinen). Direktiivin 6. artikla koskee kaivannaisteollisuutta tai aarniometsien puunkorjuuta harjoit- Tax View / 7

Yrityksen verojalanjälkeä koskevat linjaukset ovat keskeinen osa yrityksen verostrategiaa.

tavia julkisesti noteerattuja yrityksiä. Näille tulee Tilinpäätösdirektiivin mukaiset raportointivelvoitteet. Lisäksi vireillä on luottolaitoslainsäädännön kokonaisuudistus (CRD IV). Tähän sisältyy pankkien maakohtaisen raportoinnin vaatimus. Yrityksen verojalanjäljen vapaaehtoinen raportointi Yrityksellä voi olla myös muuta, laajempaa, verojalanjälkeä koskevaa raportointia. Kyse on yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista. Valtion omistajapolitiikkaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen (3.11.2011) mukaan valtion kokonaan omistamien ja valtion enemmistöomistuksessa olevien noteeraamattomien yhtiöiden on raportoitava vastuukysymyksistä riittävän täsmällisesti ja vertailukelpoisesti. Kyse on valtio-omistajan edellyttämästä yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista. Muiden yritysten osalta tällä hetkellä ei ole yhteiskuntavastuuta koskevia yleisiä raportointivelvoitteita. Yhteiskuntavastuuraportointi on siis vapaaehtoista. Kyse on viime kädessä yritysten liiketoiminnallisesta päätöksestä. Tällä hetkellä toista sataa yritystä Suomessa on omaksunut jonkinasteisen yrityksen yhteiskuntavastuun raportoinnin. Yritysten yhteiskuntavastuun keskeinen kansainvälinen käyttäytymissääntö 8 / Tax View

on ”OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, vuoden 2011 tarkistus”. Verotuksen osalta toimintaohjeissa todetaan keskeisenä periaatteena, että on tärkeää, että yritykset osallistuvat isäntämaidensa julkisen talouden rahoittamiseen maksamalla veronsa ajoissa. Yritysten tulisi erityisesti toimia toimintamaidensa verolakien ja asetusten hengen ja kirjaimen mukaisesti. Yritysten yhteiskuntavastuun keskeinen eurooppalainen käyttäytymissääntö on Euroopan komission tiedonanto ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011-2014” (KOM(2011) 681 lopullinen). Verotuksen osalta tiedonannossa todetaan, että komissio tukee valtioidenvälisissä suhteissa verotusalan hyvän hallintotavan kolmea periaatetta. Nämä ovat avoimuus, tiedonvaihto ja terve verokilpailu. Yrityksiä kannustetaan myös toteuttamaan näitä periaatteita. Lisäksi tiedonannossa todetaan, että komissio tukee sellaisten sijoittajien valmiuksia, jotka koskevat muun kuin taloudellisen tiedon integrointia sijoituspäätöksiin. Tässä yhteydessä komissio kannustaa yrityksiä antamaan verotusalan hyvän hallintotavan standardien täytäntöönpanoon liittyviä tietoja. OECD:n ja Euroopan komission kannanotoissa ei oteta yksityiskohtaisesti kantaa yrityksen verojalanjäljen raportointiin. Tältä osin keskeisimmän

kansainvälisen ohjeiston muodostaa Global Reporting Initiativen ”yhteiskuntavastuun raportointiohjeisto” (G3). Raportointiohjeistoa ollaan uudistamassa ja vuoden 2013 raportoinnissa sovelletaan ohjeiston neljättä versiota (G4). Yrityksen verojalanjäljen kannalta raportointiohjeiston keskeinen pääindikaattori on EC1. Tämän mukaan yrityksen on raportoitava tuotettu ja jaettu suora taloudellinen lisäarvo, sisältäen tulot, toimintakulut, henkilöstökulut, lahjoitukset ja muut yleishyödylliset panokset sekä verot. Keskeisiä haasteita verojalanjäljen raportoinnissa Monilla yrityksillä on kirjoitettu tai kirjoittamaton verostrategia. Yrityksen verojalanjälkeä koskevat linjaukset ovat keskeinen osa yrityksen verostrategiaa. Yrityksen verojalanjäljen kanssa liitännäisen kysymyksen muodostaa OECD:n puitteissa ja muutoinkin esimerkiksi G20-maiden puitteissa tehtävä yritysten verosuunnittelun rajoja kartoittava työ. Esimerkkejä näistä ovat OECD, Addressing Base Erosion and Profit Shifting (2013) ja OECD, Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting. Yrityksen verostrategiassa on otettava kantaa siihen, miten yritys suhtautuu verosuunnitteluun. Tällä on merkitystä yrityksen verojalanjäljen laadullisiin ja määrällisiin ominaisuuksiin.

Monet yritykset ovat työstäneet tai ovat työstämässä entistä yksityiskohtaisempaa verojalanjäljen raportointia. Tässä työssä keskeisinä haasteina esille nousevat seuraavat seikat: • Raportoinnin laajuutta koskeva päätöksenteko siitä, pitäytyäkö lakisääteisessä raportoinnissa vai tulisiko yrityksen siirtyä laajempaan raportointiin. • Verojalanjäljen raportoinnin edellyttämien perustietojen määrittäminen. Yrityksen ratkaistavaksi voi esimerkiksi tulla, mitä välittömiä ja välillisiä veroja eri toimintamaissa on, jotka tulisi ottaa huomioon. • Verojalanjäljen raportoinnin edellyttämien välittömien ja välillisten verojen käytännön tiedon kerääminen määristä. • Verojalanjäljen raportoinnin muodostaminen vuosittaiseksi prosessiksi, jotta se saadaan toteutettua kohtuullisin resurssein. • Lakisääteisten uusien raportointivelvoitteiden toteuttaminen. Esimerkiksi Euroopan unionin direktiivien edellyttämän maa- ja hankekohtaisuuden sekä maksutyyppien määrittely ja käytännön seuranta voi muodostua tulkinnalliseksi ja vaikeaksi toteuttaa.

Miltä raportointi näyttää tulevaisuudessa? Suurten suomalaisten julkisesti noteerattujen yritysten verojalanjäljen raportoinnin laatu ja laajuus vaihtelevat. Valtaosa yrityksistä raportoi ainoastaan yksittäisen euromääräisen luvun. Luvun taustoja tai laajempia verotusta koskevia toimintaperiaatteita ei raportoida. Näin ei ole kuitenkaan kaikkien yritysten osalta. Esimerkiksi Fortum Oyj:n, Kemira Oy:n ja Neste Oil Oyj:n vuoden 2012 raportointi oli selvästi yksityiskohtaisempaa. Tämän hetken trendi on, että suomalaisten julkisesti noteerattujen yritysten verojalanjäljen vuoden 2013 raportointi tullee olemaan laajempaa kuin vuoden 2012 raportointi. Toisena trendinä on verojalanjäljen raportoinnin laajeneminen muihin kuin julkisesti noteerattuihin yrityksiin. Kyse on erityisesti yrityksistä, joiden toimialaan liittyy merkittävä julkinen intressi. Eräs tällainen toimiala on yksityiset terveydenhuoltoalan yritykset. Kolmantena trendinä on havaittavissa, että verojalanjälkeä on ryhdytty tarkastelemaan aikaisempaa laajemmin. Kyse on siitä, paljonko jonkin hyödykkeen tai palvelun hinnasta on veroja riippumatta siitä, kuka verot on maksanut. Esimerkkinä voidaan mainita asuminen – mikä maksaa asumisessa – verot?

Lisätietoja Timo Torkkel / Veropalvelut P: 020 760 3370 / E: timo.torkkel@kpmg.fi

Tax View / 9

Teknologiasta turvaa ja tehokkuutta arvonlisäveroasioiden hoitoon Teksti: Pasi Hämäläinen & Juha Sääskilahti

Teknologiaa hyödyntämällä yritykset pystyvät yhä kattavammin ja tehokkaammin analysoimaan toimintaansa liittyviä arvonlisäveroriskejä ja -mahdollisuuksia. Perinteiset pistokokein toteutettavat läpikäynnit ovat historiaa, nyt analysoidaan kaikkien liiketapahtumien arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuus. Myös toiminnanohjausjärjestelmät on päivitettävissä vastaamaan yhä monimuotoisemmiksi muodostuvien liiketoimintojen arvonlisäverotukseen liittyviä tarpeita.

rvonlisävero on transaktiokohtainen vero, joka liittyy lähes jokaiseen myynti- ja ostotapahtumaan. Arvonlisäverotukseen vaikuttavia liiketapahtumia voi olla satoja tuhansia tai miljoonia tilikauden aikana riippuen yrityksen tai muun yhteisön harjoittaman liiketoiminnan laajuudesta. Kun arvonlisäveron osuus Suomessa on verollisten laskujen loppusummasta yleensä 19,4 prosenttia, yritykset ovat vastuussa erittäin merkittävien verosummien käsittelystä tilikautensa aikana. Arvonlisäverotuksen transaktiokohtaisuus merkitsee sitä, että oikea arvonlisäverokäsittely on määriteltävä jokaiselle liiketapahtumalle erikseen. Määrittelyssä on otettava huomioon useita tekijöitä ja kullakin yksittäisellä liiketapahtumalla voi olla vain yksi oikea arvonlisäverokäsittely. Riski virheellisen verokäsittelyn valinnasta on usein olennainen ja selvää on, että oikeaan arvonlisäverokäsittelyyn ei yleensä voi päätyä arvaamalla tai edes soveltamalla yhtä sääntöä erilaisiin liiketapahtumiin. Toisaalta myös osaavalle taloushallinnon henkilöstölle voi tapahtua inhimillisiä virheitä ja siten arvonlisäverolaskentaan ja -raportointiin voi sisältyä yksittäisiä virheitä, joilla voi olla valitettavan suuri negatiivinen taloudellinen vaikutus. 10 / Tax View

Vaatimus arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäverokäsittelyn soveltamisesta on selvää kaikille arvonlisäverovelvollisille ja usein yrityksen ensisijaisena päämääränä onkin varmistaa, että arvonlisäveroa tulee tilitetyksi valtiolle vähintäänkin riittävä määrä. Huomattavasti harvinaisempaa on aktiivinen arviointi siitä, tuleeko arvonlisäveroa itse asiassa tilitetyksi liikaa. Suorastaan epätyypillistä on se, että yritykset ja muut arvonlisäverovelvolliset ymmärtäisivät, kuinka merkittävä vaikutus arvonlisäverolla on yrityksen kassavirtaan ja käyttöpääomaan. Vaikka yritys olisi hoitanut arvonlisäverovelvoitteensa veroviranomaisia kohtaan oikein, arvonlisäveron käyttöpääomavaikutus on yleensä jäänyt vaille huomiota. Yrityksillä on kuitenkin lukuisia keinoja vaikuttaa arvonlisäveron kassavirtaan ja sitoutuneen käyttöpääoman määrään. Nämä keinot eivät pelkästään liity arvonlisäverolakiin ja sen tehokkaaseen soveltamiseen, vaan usein kyse on enemmänkin yritysten omien, arvonlisäverolaskentaan ja -raportointiin liittyvien prosessien selkiyttämisestä ja tehostamisesta. Toiminnanohjausjärjestelmän räätälöinti lisää varmuutta ja vapauttaa resursseja Yritysten käyttämien toiminnanohjausjärjestelmien (esimerkiksi SAP:n tai

Oraclen) arvonlisäverotusta koskevien toimintojen puutteelliset asetukset aiheuttavat yrityksille erilaisia ongelmia. Ne johtuvat muun muassa puutteista järjestelmän asiakastietokannassa, joka on keskeinen tekijä arvonlisäverotusta koskevan automatisoinnin ja raportoinnin kannalta. Tarvittavien asiakastietojen, kuten asiakkaiden arvonlisäverotunnisteiden, puuttuminen estää myyntitransaktioiden automaattisen arvonlisäverokäsittelyn määrittämisen järjestelmässä ja johtaa yleensä myös virheelliseen arvonlisäveroraportointiin. Useissa maissa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneet yritykset kokevat usein haasteita paikallisen arvonlisäverolainsäädännön noudattamisessa ja helposti ylläpidettävän ja yhtenäisen arvonlisäverokoodilistan luomisessa. Puutteellinen tai virheellinen arvonlisäverokoodisto, joka ei kata yrityksen kaikkia liiketoimintatyyppejä tai täytä paikallisen arvonlisäverolainsäädännön vaatimuksia, johtaa virheisiin arvonlisäverojen kirjaamisessa ja raportoinnissa. Monimutkaisin, mutta varsin yleisesti esiintyvä haaste, aiheutuu toiminnanohjausjärjestelmän arvonlisäverotusta koskevien perusasetusten suppeudesta. Perusasetukset mahdollistavat yleisimpien liiketapahtumatyyppien, kuten kotimaan myyntien ja yhteisömyyntien automatisoinnin. Kansainvälisissä yrityksissä on

Teknologia-avusteinen arvonlisäveroasioiden läpikäynti on erittäin kustannustehokas tapa kartoittaa yrityksen liiketoimintaan liittyvät arvonlisäveroriskit ja -säästömahdollisuudet.

kuitenkin usein näitä monitahoisempia liiketapahtumatyyppejä, kuten esimerkiksi tavaran kolmikantakauppatilanteita ja muita ketjukaupan tilanteita. Toiminnanohjausjärjestelmän perusasetukset eivät lähtökohtaisesti kykene käsittelemään tällaisia liiketapahtumia oikein, koska toiminnanohjausjärjestelmä ei pysty huomioimaan kaikkia arvonlisäverokohteluun vaikuttavia tekijöitä (esimerkiksi toimitusehtoja). Kokemuksemme mukaan tällaisten liiketapahtumien arvonlisäverokäsittelyssä tapahtuu hyvin usein virheitä, jos yritykset luottavat sokeasti toiminnanohjausjärjestelmän perusasetusten kykyyn hallita nämä liiketapahtumat arvonlisäverotuksen näkökulmasta. Toiminnanohjausjärjestelmän käytön päätavoitteena arvonlisäverotuksen näkökulmasta on tuottaa oikeat arvonlisäveroilmoitukset veroviranomaisille tehokkaasti. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, toiminnanohjausjärjestelmään on implementoitava arvonlisäveron yhteenvetoilmoituksia ja Intrastatilmoituksia koskevat toiminnot. Näitä

koskevat järjestelmäpuutteet ovat kuitenkin hyvin yleisiä EU-tavarakauppaa käyvissä yrityksissä. Tällaiset puutteet toiminnanohjausjärjestelmässä aiheuttavat yrityksen taloushallinnolle ylimääräistä työtä vaadittujen ilmoitusten antamisessa veroviranomaisille. Yhteenveto- ja Intrastat-ilmoitusten laatiminen joko kokonaan tai osittain manuaalisesti on yleensä hyvin aikaa vievää ja mahdollistaa inhimilliset virheet raportoinnissa. Räätälöinti perustuu kaikkien liiketapahtumatyyppien tunnistamiseen Välttääkseen edellä kuvattuja ongelmia yritysten tulisi määrittää kaikki liiketapahtumatyyppinsä (sekä osto- ja myyntitapahtumat että myös arvonlisäverotuksen kannalta relevantit yrityksen sisäiset tapahtumat), niiden oikea arvonlisäverokäsittely ja toiminnanohjausjärjestelmän räätälöintitarpeet. Liiketapahtumatyyppien osalta tulee selvittää kaikki laskutusja toimitusketjut sekä niiden arvonlisäverokäsittely ja raportointivaatimukset.

Määrittelyyn on aina suositeltavaa kytkeä asiakas-, toimittaja- ja tuotetietokantoja koskeva selvitys, jotta tietokantojen tietosisältöön liittyvät mahdolliset puutteet eivät olisi esteenä liiketapahtumien oikean arvonlisäverokäsittelyn määrittelyssä. Kun liiketapahtumatyypit ja niiden oikea arvonlisäverokäsittely on määritetty, on tarpeen tehdä analyysi siitä, miten liiketapahtumatyypit on tähän asti arvonlisäverotuksessa käsitelty. Analyysi tuo esille mahdolliset virheet ja riskialueet, minkä pohjalta on arvioitavissa toiminnanohjausjärjestelmän räätälöintitarpeet sekä mahdolliset arvonlisäverokäsittelyn automatisointitarpeet. Edellä kuvatun prosessin perusteella laaditaan yrityksen kaikki liiketapahtumatyypit kattava verokoodilista, joka toimii perustana lainmukaiselle ja tehokkaalle arvonlisäveroasioiden hoitamiselle. Verokoodilistan tulee myös olla helposti ylläpidettävissä ja siinä tulisi käyttää yhtenäisiä nimikkeitä koodien käytön helpottamiseksi.

Teknologia-avusteisella arvonlisäveroasioiden läpikäynnillä säästöjä Perinteisellä, haastatteluihin ja pistokokeisiin perustuvalla arvonlisäveroasioiden läpikäynnillä voidaan kartoittaa yrityksen arvonlisäverotukseen liittyvät yleiset linjaukset sekä saada peruskäsitys arvonlisäverotukseen liittyvistä haasteista ja säästömahdollisuuksista. Selvää kuitenkin on, että satojentuhansien tai miljoonien myynti- ja ostotapahtumien kattava läpikäynti ei ole manuaalisesti mahdollista. Siten suorittamatta jääneiden tai aiheetta suoritettujen arvonlisäverojen havainnoiminen perinteisessä läpikäynnissä on varsin sattumanvaraista. Perinteisellä arvonlisäveroasioiden läpikäynnillä on myös varsin haastavaa saada selville arvonlisäveron kassavirta- ja käyttöpääomavaikutuksen todellista taloudellista vaikutusta. Perinteiset työmenetelmät voidaan kuitenkin jättää historiaan ja nyt on aika ottaa teknologia avuksi arvonlisäveroasioiden läpikäynnissä. Arvonlisäverotuksen läpikäynti analysointityökalun avustuksella Teknologia-avusteisen (perinteisessä puhekielessä ”atk-avusteisen”) läpikäynnin tehokkuus perustuu siihen, että siinä analysoidaan kaikki läpikäynnin kohteena olevat liiketapahtumat. Kyse ei siis ole pistokokeenomaisesti tapahtuvasta läpikäynnistä, vaan kaikkien liiketapahtumien arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuuden arvioinnista. Näin läpikäynnissä tulee ilmi myös yksittäiset inhimilliset virheet, jotka sinänsä voivat sisältää taloudellisesti huomattavan

arvonlisäveroriskin tai arvonlisäveron palautusmahdollisuuden. Analysointia varten yrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä (ja muista mahdollisista alv-relevanteista järjestelmistä) otetaan sähköisessä muodossa arvonlisäverotuksen kannalta relevantti transaktiokohtainen aineisto, joka käydään analysointityökalulla läpi. Analysointityökalu etsii aineistosta ennalta määriteltyjä poikkeavuuksia, jotka lähtökohtaisesti edustavat virheellistä arvonlisäverokäsittelyä. Näiden poikkeavuuksien osalta tutkitaan erikseen, onko kyse aidosta virheestä vai löytyykö poikkeavuudelle arvonlisäverolakiin perustuva selitys. Koska teknologia-avusteinen läpikäynti perustuu sähköisessä muodossa olevan arvonlisäveroaineiston läpikäyntiin tätä tarkoitusta varten kehitetyn analysointityökalun avulla, on läpikäynti kustannustehokas toteuttaa ja se kuormittaa läpikäynnin kohteena olevan yrityksen omaa taloushallinnon henkilöstöä huomattavan vähän. Läpikäynnin laajuus ja tarkoitus voidaan määritellä yrityskohtaisesti harjoitetun liiketoiminnan luonteen perusteella. Läpikäynnin kohdentamiseen voivat vaikuttaa myös yrityksen omat kontrollitarpeet. Läpikäynti voidaan kohdistaa esimerkiksi vain ostotapahtumiin, joiden arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuus halutaan varmistaa. Läpikäynnin tarkoituksena voi olla yksinomaan takautuvien arvonlisäveropalautusten havaitseminen tai kattava arvonlisäveroriskien ja -mahdollisuuksien analysointi. Arvonlisäveron kassavirta- ja käyttöpääomavaikutusten analysointi voidaan toteuttaa joko erillisenä analyysinä tai yhdistettynä laajem-

Lisätietoja Juha Sääskilahti / Arvonlisäverotus P: 020 760 3378 / E: juha.saaskilahti@kpmg.fi Pasi Hämäläinen / Arvonlisäverotus P: 020 760 3419 / E: pasi.hamalainen@kpmg.fi

12 / Tax View

paan myyntien ja ostojen oikeellisuutta koskevaan läpikäyntiin. Teknologia-avusteinen läpikäynti tuo usein esille myös muita yrityksen käytännön arvonlisäveroprosesseihin liittyviä kehitystarpeita ja -mahdollisuuksia. Teknologian mahdollisuudet merkittäviä Vaikka toiminnanohjausjärjestelmät ja data-analysointityökalut ovat olleet käytössä Suomessakin jo vuosia, niiden arvonlisäverotusta koskevat sovellusmahdollisuudet tunnetaan huonommin. Tämä on ollut syynä sille, että useimmat yritykset eivät ole niitä tähän asti juuri hyödyntäneet. Toiminnanohjausjärjestelmän ominaisuuksilla on keskeinen osuus siinä, kuinka paljon henkilöresursseja arvonlisäveroasioiden hoito vaatii, raportoidaanko arvonlisäverot oikein ja maksetaanko veronsaajalle oikea määrä arvonlisäveroja oikeaan aikaan. Varsin usein tulee esiin tilanteita, joissa yrityksen taloushallinto on tietoinen toiminnanohjausjärjestelmän rajoitteista, mutta on valitettavan epätietoinen mahdollisuuksista räätälöidä järjestelmä vastaamaan harjoitetun liiketoiminnan vaatimuksia. Teknologia-avusteisesti tehtävä selvitys arvonlisäveroasioista on tehokkain tapa saada varmuus sovellettujen arvonlisäverokäytäntöjen oikeellisuudesta ja käyttöpääomatehokkuudesta. Käytännössä teknologia-avusteinen läpikäynti on ainoa keino suurille yrityksille havaita valtavaan myynti- ja ostotapahtumamassaan sisältyvät takautuvat arvonlisäveropalautusmahdollisuudet sekä muut mahdollisuudet ja riskit.

Työluvat yrityksen riskienhallinnan näkökulmasta KPMG järjesti 15.10.2013 Helsingissä aamukahvitilaisuuden työluvista. Puhujina tilaisuudessa olivat KPMG:llä globaalisti työlupa-asioista vastaava Kanadan Suzanne de Lint sekä Suomessa työlupa-asioihin erikoistunut Sari Viitasalo.

yölupiin liittyvien riskien hallinta on keskeinen asia sekä projektien suunnittelun että riskienhallinnan kannalta. Eri maiden maahanmuuttolait eroavat suuresti toisistaan ja nopeat lakimuutokset poliittisten tilanteiden vaihtelujen mukaan ovat tavallisia. Työluvan tarpeen arviointi on entistäkin tärkeämpää nykytilanteessa, kun sekä pidennetyt työmatkat että lyhyet komennukset yleistyvät. On hyvä huomata, että työluvan tarpeeseen ja oikean työlupakategorian valintaan vaikuttavat oleskelun keston ohella lukuisat muut seikat. Yksi oleellinen arviointikriteeri on työn luonne, eli se mitä työntekijän tehtäviin kuuluu kohdemaassa oleskelun

aikana. Joskus työlupa saatetaan tarvita jopa yhden päivän työskentelyä varten – myös Suomessa. Vaikka työluvan saaminen saattaa tilanteesta riippuen kestää tuskallisen kauan, jopa kuukausia, ei työntekijää kuitenkaan kannata lähettää matkaan ilman asianmukaisia lupia. Ilman työlupaa työskentelystä saattaa aiheutua pitkäaikaisia ja mittaamattomia vahinkoja sekä yritykselle ja sen johtohenkilöille että työntekijälle itselleen. Seuraamuksia voivat maasta riippuen olla tutkinnat, sakot, vankilatuomiot, käännytykset ja karkotukset sekä tulevien työlupahakemusten käsittelyn vaikeutuminen ja vahingot yrityksen maineelle.

Keinoja työlupiin liittyvien riskien hallintaan: • Työmatkojen ja komennusten ajantasainen seuranta • Työlupien hallinnan selkeä roolitus ja vastuunjako • Työlupiin liittyvien sisäisten prosessien auditointi

Työlupiin liittyviä riskejä voidaan hallita esimerkiksi sisällyttämällä työlupiin liittyvät asiat osaksi ulkomaankomennusprosessia ja -politiikkaa. Lisäksi on hyvä varmistaa, että työlupaprosessit ja niihin liittyvä dokumentaation hallinta on selkeästi vastuutettu oikeille henkilöille. Myös työmatkojen keston ja kohteiden järjestelmällinen seuranta on riskienhallinnan kannalta tärkeää.

Lisätietoja Sari Viitasalo / People Services P: 020 760 3706 / E: sari.viitasalo@kpmg.fi

Tax View / 13

Uusi säätiölaki Teksti: Johan Huldén & Kai Soini

Oikeusministeri asetti 5.1.2012 säätiölain uudistamistyöryhmän, jonka tehtävä oli valmistella ehdotus uudeksi säätiölaiksi nykyisen 1.1.1931 voimaan tulleen säätiölain (109/1930) tilalle. Työryhmä julkaisi mietintönsä 15.5.2013, jonka jälkeen mietintö laitettiin lausuntokierrokselle 15.7.2013 saakka. Lainsäädäntöhankkeen tavoitteena on saattaa lopullinen hallituksen esitys eduskunnan käsiteltäväksi vuoden 2014 alussa ja saada uusi laki vahvistettua vuoden 2014 lopulla siten, että se astuisi voimaan vuoden 2015 alusta.

akiehdotuksen pyrkimyksenä on säätiöiden toimintamahdollisuuksien lisääminen siten, että säätiöt voisivat toimia mahdollisimman tehokkaalla ja ennakoitavissa olevalla tavalla, heikentämättä kuitenkaan säätiöiden eri sidosryhmien asemaa. Tähän on tarkoitus päästä muun muassa poistamalla säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita sekä laajentamalla sääntelyn tahdonvaltaisuutta. Yksityiskohtaisella sääntelyllä pyritään työryhmän mukaan myös vähentämään säätiötoimintaan nykyään liittyvää epävarmuutta. Tässä tarkastellaan muutamia ehdotuksen mukaisia keskeisiä muutoksia. Säätiön perustaminen, sen toiminta ja varainhankinta Keskeinen säätiön perustamista koskeva muutosehdotus on perustamis14 / Tax View

menettelyn yksinkertaistaminen siten, että nykyisestä kaksivaiheisesta lupa- ja rekisteröintimenettelystä luovutaan ja siirrytään yksityisten yhteisöjen tapaan yksivaiheiseen rekisteröintimenettelyyn. Uudessa laissa luovutaan myös nykyisestä 25 000 euron perustamispääomavaatimuksesta. Minimipääomavaatimus korvataan vaatimuksella siitä, että perustettavalla säätiöllä on riittävästi käyttövaroja perustamista seuraavan kolmen (3) vuoden ajalle laadittavan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisesti. Säätiön tehtävänä on tuottaa hyötyä sen säännöissä määrättyyn tarkoitukseen. Tarkoituksen hyödyllisyyttä selvennetään uudessa laissa siten, että säätiön tarkoituksena ei voi enää miltään osin olla taloudellisen edun tuottaminen säätiön lähipiirille. Tällä korostetaan sitä, että säätiö ei ole sen lähipiiriin kuuluvien

Lakiuudistuksen myötä säätiö saisi suoraan lain nojalla harjoittaa sen säännöissä määrättyihin toimintamuotoihin liittyvää liiketoimintaa sekä muuta liiketoimintaa toimintamuotojensa rahoittamiseksi, jollei säännöissä määrätä toisin.

tahojen yksityisten taloudellisten intressien edistämisen väline. Samalla laissa sekä selvennetään että laajennetaan sitä henkilöpiiriä, joka on mainitun lähipiirikiellon kohteena. Jos säätiön sääntöihin on ennen uuden lain voimaantuloa otettu määräys taloudellisen edun tuottamisesta uudessa laissa määrättyyn lähipiiriin kuuluvalle, uuden lain kieltoa tuottaa erityistä taloudellista etua säätiön lähipiirille sovelletaan lain siirtymäsäännösten mukaan viimeistään vuoden 2035 alusta. Siihen asti tällaiseen säätiöön sovelletaan lähipiirikiellon osalta vanhan lain säännöksiä. Säätiön tarkoituksena ei uudenkaan lain perusteella voi olla liiketoiminnan harjoittaminen, mutta uusi laki antaa kuitenkin säätiöille nykysääntelyyn verrattuna laajemmat mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa. Voimassa olevan säätiölain mukaan säätiö voi harjoittaa ainoastaan sellaista liiketoimintaa, joka on määrätty sen säännöissä ja joka välittömästi palvelee sen tarkoituksen toteutumista. Kyseinen rajoitus, joka sisällytettiin lakiin vuonna 1964 ja joka koskee sen jälkeen perustettuja säätiöitä, on koettu monessa mielessä ongelmalliseksi. Lakiuudistuksen myötä säätiö saisi suoraan lain nojalla harjoittaa sen säännöissä määrättyihin toimintamuotoihin liittyvää liiketoimintaa sekä muuta liiketoimintaa toimintamuotojensa rahoittamiseksi, jollei säännöissä määrätä toisin. Mahdollisuudesta harjoittaa liiketoimintaa ei näin ollen enää tarvitsisi erikseen määrätä säätiön säännöissä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että nykyiset säätiöiden säännöissä olevat määräykset sallitusta liiketoiminnasta rajoittavat mahdollisuuk-

sia harjoittaa liiketoimintaa ja kyseessä olevat määräykset olisi näin ollen poistettava tai muutettava, jos tarkoitus on harjoittaa uuden lain mahdollistamaa laajempaa liiketoimintaa. Myös säätiöiden sijoitustoimintaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia. Voimassa olevan lain mukaan hallituksen on säätiön sijoitustoiminnassa huolehdittava siitä, että säätiön varat sijoitetaan ”varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla”. Tätä vaatimusta on pidetty ristiriitaisena ja sijoitustoiminnan yksityiskohtainen sääntely säätiölaissa on muutenkin koettu ongelmallisena muun muassa säätiöiden erilaisuuden ja muuttuvan toimintaympäristön vuoksi. Yllä mainitun vaatimuksen tilalle lakiin ehdotetaan vaatimuksia sijoitustoiminnan suunnitelmallisuudesta ja kirjallisesta sijoitussuunnitelmasta. Sijoitustoimintaan soveltuisi lisäksi johdon yleinen huolellisuusvelvollisuus, josta on tarkoitus säädellä lain yleisiä periaatteita koskevassa osassa. Säätiön kirjallisen sijoitussuunnitelman perusteella säätiön tilintarkastaja voisi arvioida toiminnan suunnitelmallisuutta ja sitä, miten johto on huolehtinut suunnitelman noudattamisesta. Hallinto Säätiöiden hallintoa koskeviin säännöksiin ehdotetaan selkeyttäviä muutoksia. Hallitus olisi edelleen ainoa pakollinen toimielin, mutta lakiin sisällytetään nimenomaisia säännöksiä myös säätiön mahdollisesta hallintoneuvostosta ja toimitusjohtajasta. Säätiön johdon päätöksenteko ja sen jäsenten oikeudet, velvollisuudet ja vastuut säännellään yksityiskohtaisemmin kuin voimassa Tax View / 15

Hallintoneuvostoon ja hallituksen jäseneksi olisi mahdollista valita yhteisömuotoinen jäsen, jos säännöissä niin määrätään.

olevassa laissa. Laissa myös määritetään säätiön johdon tehtävät, jotka ovat voimassa olevan lain aikana pitkälle perustuneet kunkin säätiön sääntöihin. Toimitusjohtajasta tulisi uuden lain myötä nimenomaisesti säätiön (valinnainen) vastuullinen toimielin, kun voimassa olevan lain mukaan toimitusjohtajaa on pidetty työsuhteessa olevana työntekijänä. Muutos selkeyttää oikeustilaa ja tarkoittaa muun muassa, että toimitusjohtaja ei ilman erillistä sopimusta kuulu työlainsäädännön soveltamisen piiriin. Mikäli säätiön toimitusjohtajaa ei rekisteröidä toimielimeksi uuden lain voimaan tultua, säätiön on muutettava sääntöjä, koska toimitusjohtajatitteliä ei voi uuden lain mukaan käyttää muu kuin toimielintoimitusjohtaja. Säätiöllä voisi edelleen olla johtavana toimihenkilönä toiminnanjohtaja, asiamies tai vastaava henkilö, joka on työsuhteessa säätiöön ja joka ei kuulu laissa määrättyyn säätiön johtoon. Ehdotus mahdollistaa myös yhteisömuotoisen jäsenen valitsemisen säätiön toimielimiin. Hallintoneuvostoon ja hallituksen jäseneksi olisi mahdollista valita yhteisömuotoinen jäsen, jos säännöissä niin määrätään. Toimitusjohtajaksi voisi valita yhteisön, jollei tätä ole nimenomaisesti kielletty säätiön säännöissä. Jos toimielimen jäsenenä tai toimitusjohtajana toimii yhteisö, sen on nimettävä päävastuullinen jäsen tai toimitusjohtaja, joka vastaa yhdessä jäsenenä tai toimitusjohtajana toimivan yhteisön kanssa toimillaan mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.

16 / Tax View

Toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastus Yksi uuden lain päätavoitteista on säätiöiden toiminnan avoimuuden lisääminen. Tämä tavoite näkyy muun muassa säätiön toimintakertomusta, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta koskevissa muutosehdotuksissa. Säätiöiden tulee uuden lain mukaan antaa toimintakertomuksessa tai tilinpäätöksen liitetiedoissa nykyistä yksityiskohtaisemmat tiedot säätiön toiminnasta ja rahavirroista. Lisäksi säätiön olisi aina laadittava konsernitilinpäätös, jos sillä on kirjanpitolaissa tarkoitettu määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa. Tähän velvollisuuteen ei sovellettaisi kirjanpitolain helpotuksia. Ehdotuksessa laajennetaan tilintarkastajan tehtäviä. Lakiin ehdotetaan nimittäin sisällytettäväksi säännös tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan tilintarkastajan olisi viipymättä ilmoitettava PRH:lle säätiötä koskevasta seikasta tai päätöksestä, jonka voidaan katsoa olennaisesti rikkovan säätiölain säännöksiä tai säätiön sääntöjä tai vaarantavan säädösten vastaisesti säätiön toiminnan jatkumisen tai johtavan mukautetun tilintarkastuskertomuksen tai tilintarkastuspöytäkirjan antamiseen. Rakennejärjestelyt Ehdotuksen lähtökohtana on, että säätiön tarkoituksen muuttamista koskevat nykyiset edellytykset säilyvät ennallaan. Näin ollen säätiön tarkoituksen muuttaminen olisi pääsäännön mukaan mahdollista vain, jos säätiön varojen

käyttö alkuperäiseen tarkoitukseen on mahdotonta tai olennaisesti vaikeutunut, kokonaan tai huomattavalta osalta hyödytöntä taikka lain vastaista. Säätiön uusi tarkoitus ei saa myöskään olennaisesti poiketa alkuperäisestä. Perustaja voisi kuitenkin säätiötä perustettaessa määrätä säännöissä tarkoituksen muuttamisesta lain pääsäännöstä poikkeavalla tavalla ja tällä tavalla varautua perustamisvaiheessa mahdollisiin tuleviin olosuhteiden muutoksiin. Tällaista laista poikkeavaa sääntömääräystä ei ole mahdollista ottaa sääntöihin jälkikäteen, vaan ainoastaan säätiön perustamisvaiheessa. Sääntömääräyksen muuttaminen olisi mahdollista ainoastaan yksimielisellä päätöksellä, ellei perustaja ole säännöissä toisin määrännyt. Vastaava mahdollisuus perustamisvaiheessa määrätä lain edellytyksistä poikkeavasti annetaan perustajalle myös säätiön sulautumisen ja purkamisen edellytysten osalta. Säätiön sulautumisen osalta lähtökohta on, voimassa olevaa lakia vastaavasti, että sulautumisessa vastaanottava säätiö on oltava tarkoitukseltaan olennaisesti samankaltainen, ellei perustaja ole yllä olevan mukaisesti perustamisvaiheessa määrännyt toisin säätiön säännöissä. Lakiin ei enää sisältyisi vaatimusta siitä, että sulautuvan säätiön tarkoituksen toteuttaminen olennaisesti paranisi sulautumisen johdosta, ja siihen ehdotetaan myös säännöksiä, jotka mahdollistaisivat täysin omistetun tytäryhtiön sulautumista emosäätiöön. Sulautumisissa

siirrytään nykyisestä lupamenettelystä rekisteröintimenettelyyn. Lakiin ehdotetaan uudempaa yhteisölainsäädäntöä vastaavasti monelta osin tarkentavia ja yksityiskohtaisempia säännöksiä sulautumisprosessista. Säätiön purkamiseen liittyen olennaisimmat muutosehdotukset ovat rekisteriviranomaisen mahdollisuus poistaa säätiö rekisteristä ilman selvitysmenettelyä laissa säännellyissä tilanteissa, yllä mainittu mahdollisuus määrätä säännöissä perustamisvaiheessa selvitystilan edellytyksistä laista poikkeavasti, yksityiskohtaiset säännökset selvitysmenettelystä sekä varojen vähentymistä koskeva rekisteri-ilmoitusvelvollisuus. Ehdotuksen mukaan säätiö voisi – voimassa olevasta laista poiketen – olla yrityssaneerauksen kohteena. Lakiin ehdotetaan myös

säännöstä säätiön konkurssista. Lakiehdotuksen mukaan säätiön tarkoituksen muuttamista koskevat edellytykset täyttävät sellaisenaan myös purkamisen edellytykset tarkoittaen, että jos säätiön tarkoitusta voidaan muuttaa, säätiö voidaan myös purkaa. Päätöksen moittiminen Oikeustilan selkeyttämiseksi lakiin ehdotetaan nimenomaisia säännöksiä säätiön toimielimen päätöksen moittimisesta. Ehdotuksen mukaan säätiön hallintoneuvoston ja hallituksen päätöstä voidaan moittia kanteella sen julistamiseksi pätemättömäksi tai mitättömäksi. Päätöksen moittimiseen oikeutetut olisivat ehdotuksen mukaan hallintoneuvosto ja sen jokainen jäsen, hallitus ja sen jokainen jäsen sekä sääti-

ön perustaja. Perustajan moiteoikeutta olisi mahdollista rajoittaa säännöissä ja samalla määrätä, että myös jollakin muulla taholla on moiteoikeus. Lopuksi Yhteenveto työryhmän mietinnöstä annetuista lausunnoista julkaistiin 20.9.2013. Lausunnonantajat suhtautuvat yleisellä tasolla myönteisesti lain kokonaisuudistukseen, ja muun muassa ehdotuksen mukanaan tuomaa avoimuuden lisäämistä pidetään selkeästi positiivisena asiana. Keskustelua herättäviä kysymyksiä ovat muun muassa vähimmäispääomavaatimuksesta luopuminen, laajempien liiketoimintamahdollisuuksien salliminen sekä mahdollisuus valita toinen yhteisö säätiön toimielinten jäseneksi.

Lisätietoja Kai Soini / Lakipalvelut P: 020 760 3273 / E: kai.soini@kpmg.fi Johan Huldén / Lakipalvelut P: 020 760 3161 / E: johan.hulden@kpmg.fi

Tax View / 17

Ulkomaisia maksuja koskeva verotodistusmenettely uudistettiin Kiinassa Teksti: Suvi Lamminsivu

iinan valtion verovirasto (SAT) ja keskuspankin alainen valuuttahallinto (SAFE) antoivat heinäkuussa 2013 ilmoituksen (Announcement 40) liittyen uusiin verorekisteröintivaatimuksiin Kiinassa asuvien verovelvollisten ulkomaille suorittamista maksuista. Uudet säännökset tulivat voimaan 1. syyskuuta 2013 ja ne koskevat sekä rajat ylittäviä palvelumaksuja että muita Kiinan valuuttasäännöksissä tarkoitettuja eriä. Uusien säännösten soveltamisalaan kuuluvat ulkomaille maksetut suoritukset, joiden määrä ylittää 50 000 Yhdysvaltain dollaria. Yläraja on transaktiokohtainen ja sen ylittyessä kiinalaisen maksajan on tehtävä kyseisestä suorituksesta ilmoitus paikalliseen verotoimistoon (ISTB) ellei kyseistä suoritusta ole nimenomaisesti tästä velvoitteesta vapautettu. Maksun suorittamisen yhteydessä pankissa on esitettävä liiketoimea koskeva sopimus, todistus rekisteröinnistä, lasku sekä leimattu todistus veronkirjauksesta (Tax recordal filing form),

joka sisältää perustiedot ulkomaille maksettavasta suorituksesta. Aikaisemmasta menettelystä poiketen verotoimisto tutkii tällöin jälkikäteen maksajan verotuksellisen statuksen ja tarkistaa maksettujen verojen oikeellisuuden. Uuden verorekisteröintijärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien suoritusten piiri on laaja. Siihen kuuluvat muun muassa rajoitetusti verovelvollisten saama tulo palvelusuoritteista, kuten kuljetuksista, matkailusta, asennus- ja rakennustoiminnasta, vakuutus- ja rahoitustoiminnasta sekä tietotekniikasta. Lisäksi säännös kattaa aineettoman omaisuuden lisensoinnista ja rahoitusleasingista saadut korvaukset, kiinteistöjen ja pääomien siirrosta saadun tulon sekä osingot ja ulkomaisista lainoista maksetut korot. Myös ulkomaisen henkilön Kiinasta saama palkkatulo sekä Kiinasta saatujen tuottojen uudelleensijoittaminen Kiinaan kuuluvat säännöksen soveltamisalaan. Kiinassa on ollut aiemmin hyvin tiukka valuuttamarkkinoiden ohjausjärjestelmä, joka sääntelee tulonsiirtoja Kiinaan ja

Lisätietoja Jussi Järvinen / Yritysverotus P: 020 760 3077 / E: jussi.jarvinen@kpmg.fi Suvi Lamminsivu / Yritysverotus P: 020 760 3151 / E: suvi.lamminsivu@kpmg.fi

18 / Tax View

Kiinasta ulkomaille. Aikaisemmin kiinalaisen maksajan on pitänyt toimittaa todistus veronmaksusta sekä lukuisia asiakirjoja siihen liittyvästä selvityksestä ennen kuin kiinalainen pankki on voinut hyväksyä ulkomaista maksua koskevan hakemuksen. Verotodistuksen saaminen on ollut ehdoton edellytys ulkomaisen maksun suorittamiselle. Tällainen menetelmä on ollut hidas ja hallinnollisesti raskas, sillä todistuksen saaminen on saattanut kestää useita kuukausia, jopa vuosia. Uudet säännökset ovat varsin tervetullut muutos monikansallisten yritysten näkökulmasta, jotka harjoittavat liiketoimintaa Kiinassa. Uudistuksen on nimittäin tarkoitus nopeuttaa merkittävästi suoritusten maksamista Kiinasta ulkomaille säännöksessä mainittujen suoritusten osalta, kun vaatimus etukäteen vaadittavasta verotodistuksesta poistuu. Uusien säännösten myötä verovelvollisille muodostuu kuitenkin suurempi veronkorotusriski, jos maksun suorittamiseen liittyviä veroja ei ole maksettu tai niitä ei pystytä todentamaan.

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän ehdotukset verotuksen kehittämiseen Teksti: Suvi Lamminsivu

Valtiovarainministeriön joulukuussa 2011 asettaman asiantuntijatyöryhmän tehtävänä oli laatia selvitys elinkeinoverotuksen uudistamisesta kilpailukyvyn ja veropohjan turvaamiseksi. Selvitystyön pohjalta laadittu muistio julkaistiin kesäkuussa 2013. Työryhmän tekemät verotuksen kehittämisehdotukset edellyttävät jatkovalmistelua. Toteutuessaan veromuutokset muuttaisivat huomattavasti KPMG:n asiakkaiden toimintaympäristöä. Mahdollisten muutosten aikataulu on vielä epäselvä.

elvitystyö keskittyi elinkeinoverotuksen rakenteellisiin uudistuksiin. Näistä merkittävimmät liittyivät konserniverotusjärjestelmän uudistamiseen, tulolähdejaon poistamisen mahdollisuuksiin sekä tappiontasausjärjestelmän laajentamistarpeeseen. Veropohjan turvaamiseen ja kansainväliseen voitonsiirtoon liittyvinä kysymyksinä käsiteltiin korkovähennysoikeuden rajoittamista, yhteisöjen kotipaikan määrittelyä sekä Suomen verotusvallan poistumista. Konserniverotusjärjestelmä yhteisverotusmallin pohjalta Työryhmä esittää, että konserniverotusjärjestelmän lainvalmistelua jatkettaisiin ensisijaisesti konsernin yhteisverotusmallin pohjalta, jolloin jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon EU:ssa ja EUvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Konsernin yhteisverotusjärjestelmä on jäsenvaltioissa yleisimmin käytetty konserniverotusjärjestelmä. Konsernin yhteisverotusjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa konsernia verotetaan yhtenä taloudellisena kokonaisuutena siten, että konserniyhtiöiden voitot ja tappiot yhdistetään yhden yhtiön, yleensä emoyhtiön tulokseksi, ja tätä yhtiötä verotetaan kaikkien konserniyhtiöiden yhteenlasketun tuloksen perusteella. Yhteisverotusjärjestelmässä konserniverotus tapahtuisi pelkästään

verotuksen tasolla eikä siihen liittyisi varojen siirtoa yhtiöoikeudellisesti tai kirjanpidollisesti, jolloin nykyisessä konserniavustusjärjestelmässä varojen siirtoon liittyvät yhtiöoikeudelliset ongelmat poistuisivat. Yhteisverotusjärjestelmään hakeuduttaisiin vapaaehtoisesti, mutta siihen sitouduttaisiin kuitenkin määräajaksi, mikä tarkoittaisi konsernin verotuksessa tietynlaista pysyvyyttä useamman vuoden ajan. Järjestelmä rajattaisiin koskemaan kotimaisia konserniyhtiöitä ja ulkomaisten konserniyhtiöiden Suomessa sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja. Epäselvää vielä on, sovellettaisiinko järjestelmää ETA-alueella sijaitsevan ulkomaisen tytäryhtiön lopullisiin tappioihin. Yhteisverotusjärjestelmä mahdollistaisi kuitenkin sen, että yksittäisten konserniyhtiöiden elinkeinotoiminnan tulokset voitaisiin laskea elinkeinoverolain mukaisesti eikä järjestelmään siirtyminen siten aiheuttaisi muutoksia niiden verotettavan tuloksen laskentatapaan. Tulolähdejaon poistamisen mahdollisuudet Tulolähdejako on yksi Suomen tuloverojärjestelmän perusrakenteista. Se vaikuttaa verotettavan tulon laskemiseen sekä tappioiden vähentämisoikeuteen niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä tilanteissa. Pääsääntöisesti

verovelvollisten tulot jaetaan harjoitetun toiminnan luonteen perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, maatilatalouden tulolähteeseen ja muun toiminnan tulolähteeseen. Tulolähdejaon osalta työryhmän tehtävänä oli selvittää tulolähdejaon poistamisen mahdollisuudet. Verotus- ja oikeuskäytännössä tulolähdejako on aiheuttanut tulkintaongelmia erityisesti osakeyhtiöiden verotuksessa. Tulolähde vaikuttaa ensinnäkin konserniyhtiöiden mahdollisuuteen soveltaa konserniavustuslakia, koska verotuksessa vähennyskelpoinen konserniavustus on mahdollinen vain liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden välillä. Toiseksi tulolähdejaolla on merkitystä korkovähennysrajoitusten soveltamisessa, koska korkovähennysoikeudenrajoitus koskee vain elinkeinoverolain mukaista tuloksen laskentaa. Kolmanneksi tulolähdejako rajoittaa tappioiden vähentämistä, kun eri tulolähteiden tappiot voidaan vähentää vain saman tulolähteen tulosta. Käytännössä tällä on suuri merkitys osakeyhtiöiden verotuksessa, sillä tappion vähentäminen tulolähteittäin voi johtaa verotettavan tulon muodostumiseen ja siten veronmaksuvelvollisuuteen tilanteessa, jossa yhtiön eri tulolähteiden yhteenlaskettu tulos on negatiivinen. Neljänneksi tulolähdejaolla on merkitystä verovapaisiin osakeluovutuksiin. Tax View / 19

Verotettavan tuloksen laskeminen kolmessa eri tulolähteessä aiheuttaa sekä yhtiöille että Verohallinnolle ylimääräistä hallinnollista taakkaa sekä lisää tulkintaongelmia arvioitaessa elinkeinotoiminnan ja eri omaisuuslajien tunnusmerkkejä. Työryhmä ehdottaakin, että tulolähdejakoon liittyvä ongelma ratkaistaisiin laajentamalla elinkeinoverolain soveltamisalaa kaikkeen osakeyhtiön harjoittamaan tulonhankkimistoimintaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että asunto-osakeyhtiöt, keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt ja yleishyödylliset osakeyhtiöt tulisivat myös elinkeinoverolain soveltamisalan piiriin. Muiden yhteisömuotojen, kuten henkilöyhtiöiden ja osuuskuntien, asemaa tulolähdejaon poistamisessa on työryhmän mukaan arvioitava erikseen. 20 / Tax View

Tappiontasaus Suomessa tappiot vähennetään nykyjärjestelmän mukaisesti tulolähteittäin kymmenen vuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy. Tappioiden vähentämisoikeutta on rajoitettu yhteisöjen ja elinkeinoyhtymien omistajanvaihdostilanteissa siten, että jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yhteisön tai elinkeinoyhtymän osakkeista tai osuuksista yli puolet vaihtaa omistajaa muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi, tappioita ei voida vähentää ilman hakemuksesta myönnettyä poikkeuslupaa. Tappioiden vähennysoikeuden rajoittaminen koskee myös välillisiä omistajanvaihdoksia, jos omistajanvaihdos tapahtuu sellaisessa yhteisössä, joka omistaa vähintään 20 prosenttia tappiollisen yhteisön osakkeista tai osuuksista.

Nykysääntelyn mukaan tappioiden vähennysoikeutta on rajoitettu omistusosuuden suhteen myös yritysjärjestelyissä, sillä yhteisöjen sulauduttua tai jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio, jos vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Työryhmä ehdottaa, että hallinnollisesti raskaasta omistajanvaihdoksiin liittyvästä tappioiden poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin ja tappioiden siirtyminen käsiteltäisiin normaalin verotusmenettelyn puitteissa. Työryhmä katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi omistajan-

Muutoksen seurauksena Suomen verotusvalta laajentuisi, kun kotimaiset yhteisöt voitaisiin katsoa Suomessa verosopimuksen mukaan asuviksi myös kaksoisasujatilanteissa, jotka Suomen tekemissä verosopimuksissa ratkaistaan yleensä tosiasiallisen johtopaikan perusteella.

yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden sekä näitä vastaavien ulkomaisten yhteisöjen ja yhtiöiden elinkeinotulolähteen korkomenoihin. Tulolähdejaon uudistamiseen viitaten työryhmä katsoo, että korkovähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntely tulisi laajentaa kattamaan myös tuloverolain mukaan verotettavat yhtiöt.

vaihdostilanteiden lisäksi arvioida tappioiden siirtyminen yritysjärjestelyissä ja korostaa, että molemmissa tarkasteluissa on otettava huomioon OECD:n viimeaikaisissa raporteissa esitetyt kannanotot sekä EU:n hankkeet aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi ja verotusvallan turvaamiseksi. Työryhmä ei suosittele tappioiden ajallisesti rajoittamatonta vähennysoikeutta eikä carry back -menetelmän käyttöönottoa, jossa tappiot vähennetään edellisten vuosien voitollisista tuloksista. Korkovähennysrajoitukset Korkovähennysoikeuden rajoitussäännös tuli voimaan 1.1.2013 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Säännöstä on nykyisellään tarkoitus soveltaa

Yhteisön verotuksellinen kotipaikka ja poismuuttoverotus Yhteisön verotuksellisen asuinpaikan katsotaan olevan Suomessa, jos yhteisö on perustettu tai rekisteröity Suomen lainsäädännön mukaan. Kotimainen yhteisö säilyy Suomessa kansallisen lainsäädännön mukaan yleisesti verovelvollisena, vaikka yhteisö asuisi verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa. Verosopimusten kaksoisasujatilanne syntyy yleensä silloin, kun suomalaisen

yhteisön tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee toisessa valtiossa. Työryhmä ehdottaa, että yhteisö olisi Suomessa yleisesti verovelvollinen myös sillä perusteella, että sillä on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka. Muutoksen seurauksena Suomen verotusvalta laajentuisi, kun kotimaiset yhteisöt voitaisiin katsoa Suomessa verosopimuksen mukaan asuviksi myös kaksoisasujatilanteissa, jotka Suomen tekemissä verosopimuksissa ratkaistaan yleensä tosiasiallisen johtopaikan perusteella. Kotipaikkasääntelyn muuttamiseen liittyy myös tarve säädellä laajemmin maastapoistumistilanteiden verotuksesta (exit tax). Työryhmä katsoo, että sääntelyn jatkovalmistelussa tulee erityisesti huomioida Euroopan unionin tuomioistuimen asiasta antamat ratkaisut.

Lisätietoja Kristiina Äimä / Yritysverotus P: 020 760 3698 / E: kristiina.aima@kpmg.fi Suvi Lamminsivu / Yritysverotus P: 020 760 3151 / E: suvi.lamminsivu@kpmg.fi

Tax View / 21

Kaikki puhuvat BEPSistä Teksti: Hanna Höglund

Monikansallisten yritysten veroasioihin on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota niin mediassa kuin julkisessa keskustelussa muutoinkin, ja veropohjien rapautumiseen sekä epäasialliseksi katsottavaan voitonsiirtoon liittyvä keskustelu on saavuttanut korkean poliittisen tason. G20valtioiden toivomuksesta OECD:ssä on käynnistetty veropohjien turvaamiseen tähtäävä BEPShanke (Base Erosion and Profit Shifting) yhteistyössä Euroopan unionin, eri valtioiden hallitusten ja elinkeinoelämän kanssa.

lobaali julkisen talouden kriisi on saanut valtiot maailmanlaajuisesti kiinnittämään entistä enemmän huomiota monikansallisten yritysten tulojen jakautumiseen eri valtioissa sijaitsevien toimintayksiköiden kesken. Koska verotulot ovat julkisen talouden pääasiallinen rahoituskanava, monikansallisten yritysten eri toimintavaltiot yrittävät parhaansa mukaan pitää kiinni osuudestaan näiden yritysten verotettavaan tuloon. Useassa valtiossa toimivat monikansalliset yritykset pystyvät hyödyntämään veropohjan aukkoja ja alentamaan efektiivistä veroastettaan siirtämällä toimintojaan ja tulojaan eri valtioissa sijaitseviin toimintayksiköihinsä erilaisten verokannustimien perässä. Tällainen tulojen siirto, jossa käytetään hyväksi nimenomaan valtioiden välisen kansainvälisen verokilpailun rapauttamaa veropohjaa, on kollektiivisesta näkökulmasta katsottu haitalliseksi. BEPS-hanke kahdenkertaisen verottomuuden ehkäisemiseksi Siinä missä OECD:n verotukseen liittyvän toiminnan keskeisenä tavoitteena yleisesti on kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen ehkäiseminen ja poistaminen, BEPS-hankkeella pyritään ehkäisemään niin sanottua kahdenkertaista verottomuutta (double non-taxation). Ongelmalliseksi ei lähtökohtaisesti ole nähty sitä, että joissain valtioissa tietyn tyyppiset tulot saattavat olla täysin verovapaita. Sen sijaan epäasianmukaisena

22 / Tax View

on pidetty eri valtioiden verojärjestelmien ja veropohjien keskinäisen epäsymmetrian tarjoamia mahdollisuuksia saada verovapaana sellaista tuloa, joka on toisaalla katsottu verotettavasta tulosta vähennyskelpoiseksi menoksi. Erilaiset hybridi-instrumentit, osinkojen ja osakeluovutusten verovapaus sekä T&K-tuloihin liittyvät huojennukset ovat esimerkkejä tulon kahdenkertaiseen verottomuuteen efektiivisesti johtavasta veropohjien epäsymmetriasta. Koska valtiot ovat viime vuosikymmeninä pyrkineet houkuttelemaan yrityksiä ja pääomaa nimenomaan erilaisilla veropohjaa rapauttavilla kannustimilla, on jossain määrin ristiriitaista, että valtioiden omaehtoista veropohjien rapautumista hyväksikäyttävä monikansallisten yritysten voitonsiirto koetaankin nyt ongelmalliseksi.

viseksi koettuun verosuunnitteluun ja verosopimusten väärinkäytöstilanteisiin. Toimintasuunnitelma sisältää suosituksia yhtäältä kansallisten säännösten yhteensovittamisesta ja toisaalta valtioiden välisten säännösten vahvistamisesta malliverosopimusta ja OECD:n siirtohinnoitteluohjetta päivittämällä. Toimenpidelistalla on konkreettisia suosituksia muun muassa digitaalista taloutta, hybridi-instrumentteja, väliyhteisölainsäädäntöjä, korkovähennysrajoituksia, aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua ja kiinteän toimipaikan muodostumista koskien. Myös tehokkaammalla riidanratkaisulla sekä valtioiden välisellä avoimuudella, esimerkiksi monikansallisten yritysten verosuunnittelukeinojen osalta, on nähty olevan merkitystä epäasialliseksi katsottavan voitonsiirron ehkäisemisessä.

Toimintasuunnitelma G20-valtioille Osana BEPS-hanketta OECD julkaisi viime heinäkuussa G20-valtioille toimintasuunnitelman (Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting), jonka pohjana oli helmikuussa 2013 julkaistu taustaraportti veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron syistä sekä hankkeen painopistealueista. Toimintasuunnitelman tavoitteena on löytää keskeisimmät strategiat veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi sekä taata verojärjestelmien yhtenäisyys. Viisitoistakohtainen toimenpidelista käsittää erilaisia keinoja puuttua haitallisiin verotuskäytäntöihin, aggressii-

Siirtohinnoittelu yhtenä painopistealueena Siirtohinnoittelun osalta toimenpidelistan yhtenä tavoitteena on varmistaa, että siirtohinnoittelu on linjassa kunkin lähiyhtiön konsernille tuottaman arvon kanssa. Tätä silmälläpitäen hankkeessa tullaan suunnitelman mukaan keskittymään ohjeistuksen täsmentämiseen muun muassa aineettoman omaisuuden tuoton sekä riskien ja pääomien asianmukaisesta kohdistamisesta oikealle konserniyhtiölle. Konsernin sisäisten transaktioiden siirtohinnoittelussa on jo aiemmin kiinnitetty huomiota esimerkiksi aineettoman omaisuuden

määrittelyyn, käyttöön ja siirtämiseen. Myös hankkeen asialistalla keskeisenä esiintyvä epätyypillisten liiketoimien uudelleenluonnehdinta tullee jatkossa vaatimaan verovelvollisilta erityistä huomiota niin etukäteen esimerkiksi liiketoimintamallien muutoksia suunniteltaessa kuin myös jälkikäteen verotarkastuksissa. OECD:n siirtohinnoitteluohjetta on tarkoitus edelleen päivittää vastauksena liiketoiminnan digitalisoitumisen luomiin verotuksellisiin haasteisiin. Perinteinen toiminto- ja riskipohjainen siirtohinnan määrittäminen ja voittojen kohdentaminen ei ole usein suoraan sovellettavissa digitaalisiin liiketoimintamalleihin. Potentiaalisena ongelmana tässä yhteydessä voidaan mainita kiinteän toimipaikan muodostuminen digitaalisten tuotteiden tai palveluiden tarjoamisen perusteella. Heinäkuun 2013 toimintasuunnitelma kiinnittää huomiota erityisesti yritysten mahdollisuuksiin olla tämänhetkisten sääntöjen valossa digitaalisesti läsnä jossain toimintavaltiossaan ilman kiinteän toimipaikan (tai verovelvollisuuden muutoin) muodostavaa liityntää tähän valtioon. Esimerkiksi palvelimen fyysisen sijainnin ei yleensä katsota yksin muodostavan yritykselle kiinteää toimipaikkaa sijaintivaltioon, jolloin yrityksen voitot eivät perinteisen toiminto- ja riskipohjaisen analyysin perusteella välttämättä kohdistu asianmukaisesti koti- ja lähdevaltion välillä. Muun muassa tätä ristiriitaa BEPShankkeessa pyritään ratkaisemaan.

BEPS-hankkeen haasteet Toimintasuunnitelman toteuttamisella on tiukka aikataulu, sillä useimmat toimintasuunnitelman viidestätoista toimenpidesuosituksesta on toteutettava jo vuoden 2014 aikana ja loput vuoden 2015 loppuun mennessä. Toimintasuunnitelma lienee kuitenkin vain ensimmäinen askel hallitusten mahdollisissa toimissa BEPS-strategioiden toteuttamisessa ja ylipäänsä veropohjan rapautumisen estämisessä. Valtioilla on kuitenkin esimerkiksi maantieteelliseen sijaintiinsa ja tuotannontekijöihinsä liittyviä syitä luoda erilaisia verokannustimia, ja on selvää, etteivät valtiot halua täysin luopua oikeudestaan houkutella yrityksiä ja pääomaa verokilpailun avulla. BEPS-hankkeen sinänsä hyvät tavoitteet eivät välttämättä palvele kaikkien valtioiden itsenäisiä tavoitteita, ja sen vuoksi verojärjestelmien epäsymmetrian tarjoamista verosuunnittelumahdollisuuksista saattaa olla vaikea päästä eroon. Hankkeessa on kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron ehkäiseminen on hallitusten ja valtioiden tehtävä, ei yrityksille asetettava velvollisuus, eikä tarkoitus ole estää verosuunnittelua yleisesti. Hankkeessa ymmärretään myös

se, että verot ovat yritystoiminnan kuluja, ja verojen, kuten muidenkin kulujen minimointia, pidetään jo yritysteorian näkökulmasta yritystoiminnan perustavanlaatuisena tavoitteena ja velvollisuutena yrityksen omistajia kohtaan. Niin kauan kuin vallitsevat verolainsäädännöt ovat epäsymmetriassa, monikansallisilla yrityksillä on mahdollisuus järjestää toimintojaan ja siirtää voittojaan saavuttaakseen veroetuja, joita valtiot kansainväliseen verokilpailuun osallistuessaan tarjoavat houkutellakseen yrityksiä ja pääomia. Koska rajanveto epäasiallisen ja sallittavan voitonsiirron välillä ei voi olla yritysten tehtävä, BEPS-hankkeella pyritään tarjoamaan valtioille keinoja tiivistää veropohjiaan ja vahvistaa lainsäädäntöjään niin, että epäasianmukaiseen voitonsiirtoon ei olisi enää tarjolla keinoja tai peräti kannustusta. Vaikka kansainvälisen verokilpailun rapauttamat veropohjat ja mielenkiinto monikansallisten yritysten verosuunnitteluun toimivat impulssina BEPShankkeen käynnistymiselle, hankkeen toteutuksen myötä monikansallisten yritysten verosuunnittelu noussee yhä korostuneempaan asemaan, mitä voidaan pitää lähtökohtaan nähden ristiriitaisena lopputuloksena.

Lisätietoja Hanna Höglund / Yritysverotus P: 020 760 3263 / E: hanna.hoglund@kpmg.fi

Tax View / 23

Paikallinen sopiminen parantaa tuottavuutta Teksti: Keijo Putkonen

Tätä artikkelia kirjoitettaessa suuri osa työnantaja- ja palkansaajaliitoista on juuri neuvottelemassa alakohtaisista työehtosopimuksista. Julkisuudessa on useiden tahojen, myös muiden kuin työmarkkinaosapuolten, puolelta esitetty ajatuksia ja toiveita siitä, että paikallisen sopimisen mahdollisuutta niin yrityksissä kuin kuntapuolellakin tulisi lisätä merkittävästi nykyisestään.

hä useampi suomalainen yritys kohtaa jatkuvaa kilpailua globaaleilla markkinoilla. Suomi on kuitenkin paikallisessa sopimisessa muita Pohjoismaita jäljessä. Jos paikallisia sopimismahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää suomalaisissa yrityksissä entistä laajemmin, yrityksemme pärjäisivät todennäköisesti paremmin kansainvälisillä työmarkkinoilla. Paikallisen sopimisen mahdollistaminen auttaisi myös kuntia, erityisesti vallitsevan kuntatalouden kaltaisissa tilanteissa. Paikallinen sopiminen on suuri haaste johdolle, esimiehille ja muille henkilöstön edustajille niin yrityksissä kuin kunnissakin. Paikallisen sopimisen onnistuminen edellyttää luottamuksellisia suhteita osapuolten välillä sekä hyvää johtamista. Neuvottelukulttuuria kehittämällä voidaan parantaa työyhteisön toimintaa, työrauhaa ja yritysten ja kuntien tuottavuutta.

24 / Tax View

Mitä paikallinen sopiminen on? Paikallisella sopimisella voidaan tarkoittaa useita erilaisia sopimistilanteita. Suppean määritelmän mukaan kyse on valtakunnallisen työ- tai virkaehtosopimuksen säännöksien tarkoittamasta mahdollisuudesta sopia toisin kuin työtai virkaehtosopimuksessa on määrätty, tai säännöksistä, jotka edellyttävät, että tietyistä asioista sovitaan paikallisesti. Laajan määritelmän mukaan paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehdoista sopimista, joka perustuu työlainsäädäntöön, työ- tai virkaehtosopimusten määräyksiin, yhteistoimintamenettelyyn, työsuhteen ehtojen työsopimustasoisiin muutoksiin tai yleiseen sopimusvapauteen. Paikallinen sopiminen voi olla yrityskohtaista, työ- tai toimipaikkakohtaista tai yksilökohtaista asioista toisin sopimista. Käytännön tilanteissa sopimisen osapuolet eivät usein edes tiedosta, että kyse on paikallisesta sopimisesta.

Mitä paremmin työnantajat tuntevat paikallisen sopimisen mahdollisuudet, sitä myönteisempiä sopimisesta saadut kokemukset yleensä ovat.

Paikallisen sopimisen oikeudelliset perustat Työlainsäädäntöön sisältyy useita säännöksiä, joista voidaan sopia toisin paikallisesti, ellei työehtosopimus nimenomaisesti rajoita sitä. Lisäksi lainsäädännössä on sellaisia säännöksiä, joista voidaan sopia toisin vain työehtosopimusluonteisilla sopimuksilla. Tällöinkin työehtosopimuksella voidaan määrätä, että asiasta saadaan sopia tai asiasta on sovittava paikallisesti. Myös joissakin laeissa, esimerkiksi työsopimuslaissa, vuosilomalaissa ja työaikalaissa, on nimenomaisia säännöksiä paikallisesta sopimisesta. Moniin valtakunnallisiin työehtosopimuksiin sisältyy sekä sopimismahdollisuuksia sallivia tai kelpuuttavia että paikallista sopimista edellyttäviä määräyksiä. Jotkut työehtosopimusmääräykset taas ovat laajasti dispositiivisia eli niistä voidaan sopia toisin. Työehtosopimuksen salliva tai kelpuuttava määräys voi olla muotoiltu esimerkiksi ”paikallisesti voidaan sopia toisin” tai ”ellei paikallisesti sovita toisin”. Työehtosopimuksissa on myös määräyksiä, jotka siirtävät työehdosta tarkemmin sopimisen paikallisille osapuolille, jopa sopimista edellyttäen: ”asiasta on sovittava paikallisesti”. Kun paikallinen sopiminen perustuu valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiin, siitä voi tulla osa valtakunnallista työehtosopimusta. Viimeksi mainittu ikään kuin imuroi paikallisen sopimuksen työehtosopimuksen sisään. Tällöin paikallinen sopimus saa työehtosopimuksen oikeusvaikutukset. Työehtosopimuksissa voi olla myös määräyksiä, joissa asetetaan joitakin 26 / Tax View

rajoja tai raameja paikalliselle sopimiselle. Esimerkiksi joustavaksi sovittujen työaikojen osalta on voitu määrätä, että työaikojen tulee kuitenkin pysyä tietyissä rajoissa tai tasoittua jonkin enimmäisajanjakson kuluessa. Työehtosopimuslaki mahdollistaa myös sen, että työehtosopimus solmitaan yksittäisen työnantajan ja palkansaajien ammattiliiton välillä. Yhteistoimintalain mukaisessa menettelyssä taas voidaan sopia käsiteltävänä olevista yhteistoiminta-asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi työaikaa sekä työntekijän asemaa ja toimenkuvaa koskevat muutosasiat. Monenlaisista työsopimusehtojen muutoksista voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välillä myös työsuhteen aikana. Tarve tällaisen sopimuksen tekemiseen saattaa ilmetä erityisesti tilanteissa, joissa alkuperäinen työsopimus antaa työntekijälle parempia etuja tai oikeuksia kuin työehtosopimus tai lainsäädäntö. Edellä mainittujen työoikeudellisten sopimisperusteiden lisäksi on olemassa myös normaali, yleinen sopimisvapaus, joka mahdollistaa paikallisen sopimisen sellaisissakin asioissa, joita työoikeuden normistot eivät nimenomaisesti sääntele. Työpaikoilla voidaan esimerkiksi sopia etätyöstä, koulutuksesta, tiedottamisen menettelyistä, työkyky- ja työhyvinvointiasioista sekä henkilöstön virkistys- ja kerhotoiminnasta. Esimerkkejä paikallisesti sovituista asioista Työaikajärjestelyistä sopiminen paikallisesti on yleistä. Työaikajärjestelyihin liittyvät asiat ovatkin paikallisen sopimisen kohdealueista sellaisia, joista sekä

työnantajan että palkansaajien mukaan on yleensä helppo sopia. Työaikoihin liittyviä paikallisen sopimisen asioita ovat esimerkiksi liukuva työaika, säännöllisen työajan pituus sekä sen alkaminen ja loppuminen, säännöllisen työajan tasoittumisjakso, vapaista sopiminen ylityön, lisätyön tai sunnuntaityön yhteydessä, lepoajat, työaikapankit sekä etätyö. Myös palkkausjärjestelmistä ja niiden kehittämisestä on muodostumassa ja osin jo muodostunut yleinen paikallisen sopimisen alue. Paikalliset sopimukset voivat liittyä esimerkiksi erilaisiin tulostai voittopalkkioihin ja muihin palkkakannustimiin, palkan määräytymisen perusteisiin, palkanlisiin, työmatkojen korvauksiin ja työtehtävien vaativuuden arviointiin. Työntekijöiden asemaan ja toimenkuvien muutoksin liittyvät asiat, esimerkiksi muutokset työtehtävissä tai toimenkuvissa sekä työntekijöiden työntekopaikkaa koskevat muutokset, ovat myös yleinen paikallisen sopimisen kohde. Vallitsevaan yleiseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvänä paikallisen sopimisen kohteena voidaan mainita myös henkilöstön vähentämiseen ja sen toteuttamistapaan liittyvät asiat. Lisäksi on runsaasti myös muita asioita, jotka voivat olla paikallisen sopimisen kohteena. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöstökoulutus, työsuojelukysymykset ja työsuojeluyhteistyön organisointi, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat, työyhteisön kehittämistoiminta ja luottamusmiesten ajankäyttö. Esimerkiksi eräässä kaupan alan yrityksessä on sovittu paikallisesti muun muassa vuokratyövoiman käytöstä, kun

lisätyötä on ensin tarjottu omalle henkilöstölle, vuorokausilevon vähimmäisajasta työntekijän omalla suostumuksella, työajan tasoitusjärjestelmän käyttöönotosta erikseen sovituissa yrityksen toimipaikoissa sekä luottamusmieskorvauksen maksamisesta kaikille yrityksen luottamusmiehille. Eräässä teollisuusyrityksessä puolestaan paikallisesta sopimisesta oli ollut varovaisia kokeiluja jo 1980-luvulla, lähinnä palkkaukseen liittyen. Tehtaan johdon vaihduttua paikallinen sopiminen alkoi 1990-luvun puolivälissä lisääntyä voimakkaasti. 2000-luvulle tultaessa paikallisesti olikin sitten sovittu jo esimerkiksi liukuvasta työajasta, ulkopuolisen työvoiman käytöstä, sairauspoissaolojen ”omailmoituksesta” ja toimihenkilöiden ”tuurauslisästä”. Paikallisesta sopimisesta hyviä kokemuksia Paikallisella sopimisella edesautetaan monenlaisia asioita. Koska paikallisen sopimisen tarpeet vaihtelevat toimialoittain, yrityksittäin ja toimipaikoittain, myös sopimisella saavutettavissa olevat hyödyt vaihtelevat. Yleisiä paikallisella sopimisella saavutettavissa olevia hyötyjä voivat olla esimerkiksi yrityksen tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantuminen, työsuhteiden ja niiden pysyvyyden vahvistuminen, työaikajoustomahdollisuuk-

sien lisääntyminen, työtyytyväisyyden parantuminen, työntekijöiden luottamuksen ja sitoutumisen vahvistuminen, työhyvinvoinnin lisääntyminen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantuminen. Erityisesti yritysten, mutta nykyään myös kuntien, toimintaympäristö on muutoksen kourissa. Toisaalta yritysten tilanne eri toimialoilla ja myös saman toimialan sisällä vaihtelee toisistaan huomattavasti. Sama koskee myös kuntia. Toimintaympäristön vaihtelevat muutokset haastavat kaikki työyhteisöt arvioimaan toimintatapojaan uudelleen. Suurella osalla niistä työnantajista, jotka ovat paikallisesti sopineet asioista yhdessä henkilöstön kanssa, kokemukset ovat hyviä. Kokemuksissa ei myöskään ole havaittu olevan erityisen merkittäviä eroja yrityksen koon tai toimialan suhteen. Mitä paremmin työnantajat tuntevat paikallisen sopimisen mahdollisuudet, sitä myönteisempiä sopimisesta saadut kokemukset yleensä ovat. Paikallisesta sopimisesta hyötyy sekä työnantaja että työntekijä. Yrityksissä ei kuitenkaan aina välttämättä tunnisteta kaikkia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Näitä mahdollisuuksia työnantajien ei kannata hukata, koska apua paikallisten sopimusten laatimiseksi ja mahdollisuuksien kartoittamiseksi on saatavilla.

Lisätietoja Keijo Putkonen / Lakipalvelut P: 020 760 3048 / E: keijo.putkonen@kpmg.fi

Tax View / 27

Henkilökuvassa

Dayla Pequeño Siirtohinnoittelua Suomessa meksikolaisilla mausteilla Teksti: Suvi Vasenius

3 things Dayla would introduce to Mexico from Finland • Flexi time at work. In Finland, companies care about employees and they trust them by giving them flexibility at work. • The benefits parents get in Finland. More time to spend with their kids after they are born. In Mexico, working mothers only receive their full wages for 42 days (six weeks) before childbirth and 42 days (six weeks) after. • Made in Finland. Finnish households prefer products “made in Finland” following the “Buy National” strategy of favoring locally produced over imported goods and so support the domestic economy. It would be good to follow the same strategy in Mexico. 28 / Tax View

Meksikolainen Dayla Pequeño on työskennellyt siirtohinnoittelun parissa sekä Meksikossa että Suomessa jo seitsemän vuoden ajan. Suomeen Dayla saapui kevättalvella 2008 opiskellakseen kansantaloustiedettä silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa. Maisteriopintojen ohessa hän työskenteli toisen Big 4 -yhtiön siirtohinnoitteluryhmässä. Halu kehittyä uralla toi Daylan lopulta asiantuntijatehtäviin KPMG:n siirtohinnoittelutiimiin vuonna 2010.

Helsinki ja Monterrey – kuin yö ja päivä? Ero syntymäkaupunki Monterreyn melkein vuodenajattomaan ilmastoon oli heti Suomeen saavuttaessa käsin kosketeltavissa. Monterrey on miljoonakaupunki Pohjois-Meksikossa, parin tunnin ajomatkan päässä Yhdysvaltojen rajasta. Vuorten keskellä sijaitsevan kaupungin ilmastoon ei varsinaisesti kuulu vuodenaikoja, esimerkiksi jouluna lämpötila voi nousta yli 30 lämpöasteeseen. Toisaalta lämpötilaero voi vaihdella vuorokauden sisällä nollan lähettyviltä iltapäivän jopa 40 celsiusasteeseen. Dayla kuitenkin pitää Suomen säännöllisestä vuodenaikojen vaihtelusta, erityisesti kesän yöttömistä öistä sekä talven kylmästä ilmasta, joka tuoksuukin erilaiselle, raikkaalle. Helsingin ja Monterreyn välillä on myös iso ero turvallisuudessa. Aiemmin Monterrey oli yksi Latinalaisen Amerikan turvallisimmista kaupungeista, mutta huumekartellien ja Meksikon asevoimien välisten taisteluiden seurauksena tilanne muuttui radikaalisti. Erityisesti vuodet 2010 ja 2011 olivat vaikeita, eikä kaupungin kaduilla ollut turvallista liikkua, ainakaan yksin tai pimeän aikaan. Tilanne on viime aikoina onneksi hieman rauhoittunut, ja toivo turvallisemmasta huomisesta elää. Yhdenmukaisuuksia Meksikon ja Suomen välillä on Daylan mielestä vaikea nimetä. Joulunvietto ja sen merkitys perhejuhlana vaikuttavat ainakin olevan samantyyppisiä molemmissa maissa. Yhdistäväksi tekijäksi Dayla mainitsee myös sen, että hän pitää molemmista valtioista kovasti.

Maiden välisissä työskentelytavoissa suuria eroja Siirtohinnoittelun kansainvälisyys on helpottanut työskentelyä Suomessa, koska säännökset ovat samansuuntaisia ympäri maailman ja raporttien laatimiskielenä on pääsääntöisesti englanti. KPMG:n siirtohinnoittelutiimissä Dayla koordinoi taloudellisten analyysien laatimista ja osallistuu myös muihin siirtohinnoitteluprojekteihin kuten siirtohintadokumentaatioiden laatimiseen ja verotarkastuksissa avustamiseen. Tämän lisäksi Dayla on ollut mukana projekteissa, joissa tarvitaan espanjan kieltä. Työskentelytavoissa Suomen ja Meksikon välillä on Daylan mukaan suuria eroja. Siinä missä Meksikossa jopa tiimin sisäiset keskustelukanavat on määritelty hierarkian mukaisesti, ovat ne Suomessa kaikille avoimia. Meksikossa yhteys asiakkaisiin hoidetaan esimiesten toimesta, kun taas Suomessa asiakaspalavereihin voivat osallistua jo uransa alussa olevat henkilöt. Suomessa myös työn joustavuus on eri luokkaa, koska liukuvan työajan puitteissa työpäivän alkamis- ja päättymisajan voi pitkälti päättää itse, kunhan työt tulee hoidettua. Meksikossa toimistolla tulee olla tiettyyn aikaan, eikä kotiin ole soveliasta lähteä ennen esimiestä. Kieliopinnot auttavat ymmärtämään suomalaisuutta Työn ja maisteriopintojen ohessa Dayla on opiskellut ahkerasti myös suomea. Viime keväänä hän suoritti onnistuneesti suomenkielen yleisen kielitutkinnon, jota edellytetään myös Suomen kansalaisuutta varten. Suomen kansalaisuus

myönnettiin Daylalle tänä syksynä. Daylan mukaan Suomessa pärjää hyvin myös englannin kielellä, koska sitä puhutaan sujuvasti joka paikassa, mutta toteaa oppineensa kielen opiskelun yhteydessä myös paljon suomalaisista yleensä. Kauneimmaksi suomen kielen sanaksi Dayla mainitsee keskiviikon, koska sanassa on kiva rytmi ja se myös kuvaa sitä mitä on eli viikon keskikohtaa. Vaikein lausuttava sana on puolestaan ollut lyijykynä, joka tänä päivänä kuitenkin taipuu häneltä jo sujuvasti. Dayla on huomannut rakastuneensa Suomeen ja aloittavansa usein keskustelun lauseella ”Meillä Suomessa..”. Monet suomalaiset tavatkin ovat jo kiinteä osa hänen arkeaan – katua ei ylitetä punaisen valon palaessa ja lounas syödään aikaisemmin päivällä kuin Meksikossa. Aluksi Dayla ihmetteli suomalaisten hiljaisuutta, mutta huomaa nykyisin Meksikossa käydessään ihmettelevänsä, miksi ihmiset puhuvat niin kovaa ja toistensa päälle. ”Yksi kerrallaan äänessä, kiitos!” ”Juokse sinne, missä on viileää” Vapaa-ajallaan Dayla harrastaa laulamista. Hän laulaa muun muassa KPMGbändissä, Suomessa asuvien meksikolaisten muodostamissa pienemmissä kokoonpanoissa sekä karaokessa. Suomenkielisistä kappaleista Daylan bravuureja ovat Kaija Koon kappaleet, erityisesti Tinakenkätyttö. Myös matkustaminen on Daylan sydäntä lähellä, ja suurin osa Euroopan maista onkin tullut kierrettyä Suomesta käsin joko ystävien tai Meksikosta Suomeen saapuneen perheen kanssa. Tax View / 29

Transfer Pricing seminar by Tax Office of the Major Corporations Teksti: Antero Joutsi & Eric Sandelin

The Tax Office of Major Corporations (Konserniverokeskus) arranged an international Transfer Pricing seminar in September. There were several speakers representing for example the Finnish, US and Canadian tax authorities and also representatives from the OECD and European Commission.

he agenda of the seminar very much focused on intangibles and the OECD’s Revised Discussion Draft on the Transfer Pricing Aspects of Intangibles, which was published in July 2013. However also certain other interesting issues were discussed and are presented in this article. In the seminar the representatives of the Finnish tax administration pointed out that there are budget needs requiring actions also from tax authorities in order to collect more revenue. As stated also by many of the speakers, a special focus area for example in tax audits is transfer pricing and alleged tax avoidance. Companies have seen increased tax audit activity and experienced tax authorities having a more aggressive approach to different business transactions and business models. Finnish representatives of the tax administration also argued that the OECD Transfer Pricing Guidelines justify re-characterization of structures and transactions for tax purposes. This is a controversial view, which has also been challenged by the administrative court. Overall most of the speakers agreed that intangibles are a difficult area in transfer pricing and that there is room for different interpretations when trying

to identify intangibles, considering the contributions of related parties engaged in for example developing and maintaining the intangibles and understanding the nature of the controlled transactions. It is clear that the legal ownership is not the only, nor even the most important factor, when determining how the intangible related return should be attributed between the parties. Speakers discussed the importance of different functions like developing, maintaining, emphasizing and protecting (DEMP) the intangibles when trying to analyze what is the “appropriate” return on performing those functions or assuming the associated risks. One issue is what would be the appropriate return for the party financing those different functions. Would it be return on capital invested, but not more? One other very current topic, which was discussed in the seminar, is the OECD’s reports (published 2013) Addressing Base Erosion and Profit Shifting (BEPS) and Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting. If we simplify a bit, the purpose of OECD’s work on BEPS is to secure revenue and tackle structures and arrangements, which are technically legal, but, allegedly, focus in taking advantage of asymmetries in domestic

Lisätietoja Antero Joutsi / Siirtohinnoittelu P: 020 760 3830 / E: antero.joutsi@kpmg.fi Eric Sandelin / Siirtohinnoittelu P: 020 760 3693 / E: eric.sandelin@kpmg.fi

30 / Tax View

and international tax rules. Here transfer pricing is seen as one of the key areas. Regarding transfer pricing, special focus is in intangibles, risks and capital and high risk transactions. Introducing more stringent transfer pricing documentation rules seems to be one of the items in OECD’s action plan. When discussing BEPS, the representative of US Tax Administration (Mike McDonald, U.S. Department of the Treasury) stated that in the US tax planning is not regarded as a moral issue. The US approach is that if governments are not happy with the results under the laws, they must change the laws. McDonald also pointed out that the OECD’s report on BEPS contains language, which can (and likely will) be interpreted differently by different countries. One example he mentioned was the term “value creation” which is not consistent with the Functional Analysis approach adopted by OECD Transfer pricing Guidelines. One thing the seminar illustrated very well is that both globally and in Finland transfer pricing is seen as one of the key areas by tax authorities when they are trying to secure the revenue. Tax authorities are having a more and more sophisticated, and more aggressive, approach when investigating pricing of intra-group transactions and business structures. This will further increase the amount of tax disputes with authorities in different jurisdictions. Therefore, it is important that companies consider in advance that the business decisions made are defendable for example in tax audits and that they are prepared to defend themselves before the tax authorities.

Verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun ilmapiiri murroksessa Teksti: Tero Vainio

KPMG järjesti kesäkuussa 2013 ajankohtaistilaisuuden, jossa keskusteltiin verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun viimeaikaisesta kehityksestä. Tilaisuudessa Verohallinnon yritysverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikön ylitarkastaja Mika Nissinen kertoi käytännön kokemuksia keskinäisestä sopimusmenettelystä, ja KPMG:n asiantuntijat puhuivat muun muassa verostrategiaan ja viranomaisyhteistyöhön liittyvistä ajankohtaisista teemoista.

Hyvän verostrategian jalanjäljillä KPMG:n kansainvälisen yritysverotuksen palveluista Suomessa vastaava Tax Partner Jussi Järvinen puhui tilaisuudessa yrityksen verostrategiasta. Kysymys verostrategiasta on ajankohtainen ennen kaikkea yritystoiminnan kansainvälistymisen ja immaterialisoitumisen, ja tätä kautta valtioiden välisen verotulojen jaon hämärtymisen ja verokilpailun kiristymisen myötä. Järvisen mukaan lainsäädännössä ja verotusmenettelyssä ajetaan aiempaa voimakkaammin veronsaajien etua, kun julkisen talouden menot eivät ole sopeutuneet pysähtyneeseen tai laskussa olevaan tuottavuuden kasvuun. ”Tämä on lopulta johtanut korostuneeseen poliittiseen mielenkiintoon yritysten verosuunnittelua ja veronmaksua kohtaan”, Järvinen huomautti. Hyvän verostrategian päätavoitteena voidaan nähdä oikeanmääräisen veron maksaminen oikeaan aikaan ja siten, että osakkeenomistajan saama lisäarvo maksimoidaan. Raportoinnin tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää. Tähän pohjautuen verostrategia voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: verovastuun toteuttamiseen (tax compliance), verojalanjäljen raportointiin (tax footprint/ tax reporting) ja verosuunnitteluun (tax planning). Yrityksissä tehdään aina jossain määrin verosuunnittelua. Järvisen mukaan yritysten vastuulle ei kuitenkaan

tulisi siirtää moraalia oikean suuruisen veron määrittämisestä tilanteessa, jossa valtiotkaan eivät pääse asiasta yksimielisyyteen. Ennen kaikkea veroja koskevan lailla säätämisen vaatimuksen ja omaisuudensuojan lähtökohdista haitallisen verokilpailun rajoittamisen tulisikin olla nimenomaan valtioiden lainsäädäntötoimenpiteiden ja kansainvälisten sopimusten varassa. Horisontaalista valvontaa Alankomaissa KPMG:n kansainvälisen verotuksen palveluista globaalisti vastaava Tax Partner Wilbert Kannekens kertoi kokemuksia verovelvollisten yritysten ja veroviranomaisten syvennetystä yhteistyöstä kotimaassaan. Alankomaissa on kokeiltu siirtymistä niin sanottuun horisontaalisen valvonnan malliin. Kehitys on noussut keskusteluun OECD:n toimesta ennen kaikkea OECD:n verohallintofoorumin vuonna 2008 antamassa julkilausumassa mainitun veroviranomaisten ja verovelvollisten välisen parannetun suhteen (enhanced relationship) tavoitteen kautta. Horisontaalisen valvonnan malli perustuu jälkikäteistarkastuksen sijaan jatkuvaan keskinäiseen luottamukseen, ymmärrykseen ja läpinäkyvyyteen verovelvollisen ja viranomaisen välisessä suhteessa. Malli lähtee siitä, että veroviranomainen luottaa verovelvollisen

täyttävän verotukselliset raportointivelvollisuutensa oikein. Viranomainen ja verovelvollinen sopivat kirjallisessa sopimuksessa siitä, että verovelvollinen vastaa sellaisen tietoteknisen järjestelmän ylläpitämisestä, joka osoittaa tämän hallitsevan verotuksellista asemaansa. Käytännössä verovelvollisen yrityksen tulee järjestelmän kautta informoida viranomaista mahdollisista veroriskeistä saattamalla tämän tietoon kaikki yrityksen verotusaseman kannalta tarvittavat tiedot. Vastavuoroisesti veroviranomainen sitoutuu antamaan verovelvolliselle tiedon tämän verokohtelusta, liiketoiminnan tarpeet huomioiden, lyhyen ajan sisällä tietojen toimittamisesta. Näin pyritään välttämään verokohtelun pitkäaikainen epävarmuus, joka aiheutuu jälkikäteisestä valvonnasta. Alankomaiden verohallinto valitsi vuonna 2005 alkaneeseen horisontaalista valvontaa koskevaan pilottiprojektiinsa lähtökohtaisesti suuryrityksiä, mutta se laajennettiin myöhemmin kattamaan myös raportoinnin tekniset vaatimukset täyttäviä keskisuuria yrityksiä. Sittemmin malli on herättänyt kiinnostusta ja sen käyttöönottoa on alettu selvittää myös muissa valtioissa, esimerkiksi Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Suomessa Verohallinto aloitti kolmivuotisen syvennetyn asiakasyhteistyön pilottihankkeen vuoden 2013 alussa. Tax View / 31

Keskinäisen sopimusmenettelyn tapaukset kasvussa Verohallinnon Mika Nissinen siirsi keskustelun kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tähtäävään keskinäiseen sopimusmenettelyyn (mutual agreement procedure, MAP). Nissisen mukaan yrityksen kansainvälistymisen yhtenä liiketoimintariskinä on kansainvälinen kaksinkertainen verotus. ”Riski on hyvä tunnistaa yritystoiminnassa ja huomioida yrityksen verostrategiassa, vaikka sen toteutumiseen ei aina voisikaan vaikuttaa”, hän totesi. Keskinäinen sopimusmenettely on yksi vaihtoehto kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tilanteessa, jossa veroa on kannettu tai aiotaan kantaa vastoin verosopimuksen määräyksiä, tai verotus on muulla tavoin verosopimuksen vastaista. Menettelyssä verosopimuksen tulkintatilanne ratkaistaan kahden tai useamman verosopimusvaltion välillä virkamiesten keskinäisellä kirjeenvaihdolla ja neuvotteluilla. Menettelyn jäykkyyden vuoksi kaksinkertainen verotus on pyritty perinteisesti poistamaan ensisijaisesti muuten kuin keskinäisessä sopimusmenettelyssä, esimerkiksi lähdeveron hyvityksillä tai tavanomaisilla verotuksen oikaisuvaatimuksilla. Myös EU:n arbitraatiosopimus ohjaa keskinäiseen sopimusmenettelyyn kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi etuyhteydessä keskenään olevien EU-jäsenvaltioissa asuvien yritysten tulonoikaisun yhteydessä. Nissinen totesi, että valtioiden eri tavat tulkita verosopimuksen mukaista keskinäistä sopimusmenettelyä voivat aiheuttaa kitkaa menettelyssä. Esimerkiksi Suomen vakiintunut kanta on se, ettei tuomioistuimen lainvoimaisesta tuomiosta voi keskinäisellä sopimusmenettelyllä poiketa, mutta sopimusmenettelyn vastapuolena toimiva valtio voi olla eri kannalla. Keskinäisen sopimus32 / Tax View

menettelyn tapaukset ovat lisääntyneet Suomessa vuosittain etenkin siirtohinnoitteluun liittyvissä tilanteissa. Myös pienempiin yrityksiin liittyvät tapaukset ovat kasvussa. Pilvipalveluiden verokohtelu on monen tekijän summa KPMG:n siirtohinnoittelupalveluista Suomessa vastaava Tax Partner Eric Sandelin ja välilliseen verotukseen erikoistunut veroasiantuntija Marko Ojala kertoivat tilaisuudessa pilvipalveluiden hankinnassa ja myynnissä huomioitavista keskeisistä veronäkökohdista. Sandelin painotti liiketapahtuman karakterisoinnin merkitystä palvelun verokohtelulle. Pilvipalvelu katsotaan tyypillisesti palvelun suorittamiseksi, jolloin siitä saatava tulo katsotaan liiketuloksi eikä ulkomailta saadusta tulosta suoriteta lähdeveroa. Joissain harvinaisemmissa tilanteissa pilvessä annettava palvelu voi olla myös ohjelmiston lisensiointia, jolloin siitä saadaan tuloa rojaltin muodossa ja rajat ylittävissä tilanteissa syntyy velvollisuus suorittaa lähdeveroa. Ratkaisevia karakterisoinnissa ovat osapuolten välisen sopimuksen määräykset. Toisaalta pilvipalvelun suorittamisessa tulee huomioida myös mahdollisen kiinteän toimipaikan muodostuminen esimerkiksi palvelun myynti- tai ylläpitovaltioon tai palvelimen sijaintivaltioon. Kiinteän toimipaikan muodostumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia pilvipalvelun verokohteluun. Siirtohinnoittelunäkökulmasta keskeisimmät kysymykset liittyvät tuottojen ja kustannusten kohdistamiseen palvelun tuottamiseen osallistuvien konserniyksiköiden kesken sekä konsernissa suoritettavien palveluiden markkinaehtoiseen hinnoitteluun. Tuottojen ja kustannusten kohdistamisessa tulee arvioida palveluun osallistuvien yksiköiden toimintojen, riskien ja ai-

neettomien oikeuksien merkitystä toiminnan tuloksellisuuden kannalta. Markkinaehtoisen hinnan määrittämisessä ratkaisevaa on puolestaan pilvipalvelun karakterisointi siirtohinnoittelun kannalta. Sandelinin mukaan lähtökohtana tulisi yleensä olla palvelunantajan kustannuksiin perustuva hinnoittelu, mutta Konserniverokeskus on joissain tapauksissa poikennut tästä ja katsonut pilvipalveluiden tarjoamisen kustannustenjakojärjestelmäksi. Marko Ojala huomautti, että pilvipalvelun karakterisointi on ratkaisevaa myös sen arvonlisäverokohtelun kannalta. Euroopan unionin alueella yritysasiakkaille tarjottavat pilvipalvelut katsotaan yleensä niin sanotuiksi pääsäännön mukaisiksi palveluiksi, joiden arvonlisäverotusvaltio määräytyy ostajan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan perusteella. Kuluttajille tarjottavat palvelut ovat puolestaan useimmiten sähköisiä palveluja tai immateriaalipalveluja. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että EU-alueen ulkopuolella vastaavia yhtenäisiä sääntöjä tai linjauksia ei ole. Myös konsernin sisäisissä pilvipalveluiden alihankinnoissa on syytä tarkistaa, pystyykö alihankkija tarjoamaan palvelunsa ilman verorasitusta. ”Kustannussäästöjä vertailtaessa on erityisesti Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden osalta syytä pitää mielessä, että pilvipalveluita ei voida ostaa kaikista valtioista ilman kyseisen maan arvonlisäveroa”, Ojala totesi. Koska EU-alueen ulkopuolisen valtion arvonlisävero jää lähes aina Suomessa lopulliseksi kustannukseksi, ulkomailta palveluja ostettaessa on syytä erikseen varmistua siitä, liittyykö palveluhankintaan ulkomaan välillisiä veroja ja onko palveluntuottajan mahdolliset veroriskit vyörytetty ostajan kannettavaksi palvelusopimuksen verolausekkeiden perusteella.

Kiinte채n toimipaikan muodostumisella voi olla merkitt채vi채 vaikutuksia pilvipalvelun verokohteluun. Tax View / 33

Konserniverokeskuksen arvonmääritysmenetelmät liiketoimintamallin muutostilanteissa KPMG:n Corporate Finance -palveluista Suomessa Advisory Partner Mikko Palmu puhui uusimmasta verotuskäytännöstä liittyen hinnoitteluun keskitettyyn liiketoimintamalliin siirryttäessä. Erityisesti keskitetyn mallin toteutukseen liittyvän aineettoman omaisuuden ja muiden omaisuuserien siirron hinnoittelu ja uusien konsernien sisäisten (ongoing) transaktioiden hinnoittelu nousee hyvin usein esiin verotarkastuksissa. Viimeaikaisessa verotuskäytännössä kokonaisuus huomioon ottaen sopivaa rojaltitasoa määritettäessä tietyt taseperusteiset ja pääoman tuottovaatimukseen pohjautuvat laskentamenetelmät on sivuutettu OECD:n liiketoiminnan muutostilanteita koskevien ohjeiden vastaisina. Konserniverokeskus on sitä vastoin tyypillisesti perustanut hinnoittelun kvalitatiivisesti karsimiinsa, kohdeyhtiöön suoraan liittymättömiin julkisiin verrokkitransaktioihin ja näistä johdettuun kvartiiliväliin. Palmun mukaan laskentamenetelmiä ei tulisi OECD:n ohjeiden sanamuodon perusteella tulkita ohjeiden vastaisiksi, eikä hinnoittelun oikaisua voitaisi yksinomaan perustella sillä, että hinnoittelu sijoittuu kuvatulla tavalla muodostetun kvartiilivälin ulkopuolelle. Palmu kertoi, että Konserniverokeskuksen siirtohinnoitteluhankkeen viimesyksyisen seminaarin esitysten perusteella Konserniverokeskus on siirtymässä liiketoiminnan muutostilanteisiin liittyvässä arvonmäärityksessä

tuleviin kassavirtoihin perustuviin laskentamalleihin. Malleja ei kuitenkaan voida pitää täysin aukottomina, sillä niiden taustaoletusten muokkaaminen aiheuttaa huomattavaa vaihtelevuutta niiden tuottamiin tuloksiin. Palmu nosti esiin myös toukokuussa 2013 annetun Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisun, jossa oli kyse luxemburgilaisen emoyhtiön tytäryhtiölleen 30 prosentin korolla myöntämän vakuudettoman lainan uudelleenmäärittelystä omaksi pääomaksi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei lainan oikeudellisen muodon sivuuttaminen siirtohintaoikaisuna ollut mahdollista, mutta ei ottanut kantaa lainan markkinaehtoisuuteen. ”Huolellinen transaktiohetken markkinakäytäntöjen selvittäminen ja kohteen tilanteen analysointi painoivat hallinto-oikeuden harkinnassa asiaankuuluvalla tavalla”, Palmu totesi. Lopulliset tappiot siirtyvät EU-valtioiden rajat ylittävässä sulautumisessa Tappiontasaukseen erityisesti perehtynyt KPMG:n Tax Director Vesa-Pekka Nuotio puhui tilaisuudessa Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) 21.2.2013 antamasta ennakkoratkaisusta, joka koski tappioiden hyödyntämistä rajat ylittävän sulautumisen jälkeen. Tapauksessa tappiollinen ruotsalainen tytäryhtiö oli sulautunut suomalaiseen liiketoimintaa harjoittavaan emoyhtiöönsä siten, että emoyhtiölle ei näyttänyt syntyvän kiinteää toimipaikkaa Ruotsiin. Korkein hallinto-oikeus esitti EUT:lle ennakkoratkaisukysymyksen siitä,

Lisätietoja Hanna Höglund / Yritysverotus P: 020 760 3263 / E: hanna.hoglund@kpmg.fi Tero Vainio / Yritysverotus P: 020 760 3000 / E: tero.vainio@kpmg.fi

34 / Tax View

voidaanko tällaisessa rajat ylittävässä tilanteessa tappioiden siirtyminen evätä, vaikka tappio siirtyisi vastaavassa kotimaisen tytäryhtiön sulautumisessa. Lisäksi kysymys koski sitä, miten siirtyvän tappion määrä oli määritettävä, jos tappion siirtymistä ei ollut evättävä. EUT:n ennakkoratkaisun mukaan tappion siirtyminen rajat ylittävässä sulautumisessa voidaan sinänsä evätä. Vastaanottavalle emoyhtiölle on kuitenkin varattava mahdollisuus näyttää toteen, että sulautuvan tytäryhtiön tappiot jäävät lopullisesti vähentämättä, jos niitä ei voida ottaa lukuun vastaanottavan emoyhtiön verotuksessa. Tällaiset lopulliset ulkomaisen tytäryhtiön tappiot voisivat siis siirtyä vähennettäviksi vastaanottavan kotimaisen emoyhtiön verotuksessa. Ennakkoratkaisun mukaan tappioiden lopullisuutta ei osoita yksinään vielä se, että sulautumisen jälkeen kotimaiselle emoyhtiölle ei jää Ruotsiin tytäryhtiötä tai kiinteää toimipaikkaa. Lisäksi selvitystä edellytetään siitä, ettei mikään kolmas osapuoli voi tulevina verovuosina ottaa sulautuneen tytäryhtiön tappioita huomioon Ruotsissa toimitettavissa verotuksissa. Siirtyvän tappion määrän laskemisen osalta ennakkoratkaisussa todettiin, ettei laskentatapa saa merkitä epäyhdenvertaista kohtelua suhteessa kotimaisiin tilanteisiin. Nuotion mukaan tämä tarkoittanee, että mahdollisesti siirtyvän tappion määrä olisi laskettava uudestaan Suomen verolainsäädännön mukaan, jos tappio olisi näin laskettuna suurempi kuin Ruotsin sääntelyn perusteella laskettu tappio.

Ajankohtaista KPMG:llä

KPMG-talo valmistuu aikataulussa KPMG:n uudet toimitilat Helsingissä valmistuvat Töölönlahden maisemiin vuoden 2014 alussa. Muutto uuteen taloon tapahtuu maaliskuun aikana. KPMG:n Helsingin päätoimipisteessä työskentelee tällä hetkellä noin 500 henkeä eri puolilla Forumia sijaitsevissa tiloissa, joissa yhtiö on toiminut jo runsaat 25 vuotta. Jatkossa koko Helsingin toimiston henkilökunta pääsee työskentelemään saman katon alle hyvien kulkuyhteyksien äärelle. KPMG-talon on suunnitellut Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy.

Global Assignment Policies and Practices Survey 2013 KPMG:n Global Assignment Policies and Practices Survey auttaa vertailemaan oman organisaatiosi ulkomaantyökomennusten eri puolia, kuten arviointimenetelmiä, korvauksia ja lisiä, valmistelua ja suunnittelua sekä hallintoa, ulkoistamista ja veropolitiikkaa. KPMG:n International Executive Services on toteuttanut tutkimuksen vuosittain alkaen vuodesta 1999. Tänä vuonna tutkimukseen osallistui yli 600 yritystä.

Tunnustusta KPMG:n kiinteistöalan veropalveluille KPMG on nimetty parhaaksi kiinteistöalan veroneuvontapalveluiden tarjoajaksi Suomessa (”Best Advisor of Real Estate Taxation Services”) Euromoney Real Estate Awards 2013 -tutkimuksessa. KPMG nimettiin parhaaksi myös globaalisti ja Aasiassa saaden tunnustukset “Best Global Advisor of Real Estate Taxation Services” and “Best Asian Advisor of Real Estate Taxation Services”.

Tutustu julkaisuun osoitteessa: www.kpmg.com/fi/GAPP2013

Lisätietoja: www.euromoney.com

KPMG-blogi paneutuu kasvuun ja kannattavuuteen Blogissa KPMG:n johtavat asiantuntijat pureutuvat viikottain kasvun ja kannattavuuden haasteisiin monimutkaistuvassa toimintaympäristössä.

Arvonlisäverotuksen ajankohtaisseminaari 3.12.2013 KPMG järjestää tiistaina 3.12.2013 arvonlisäverotuksen ajankohtaisaamupäivän, jossa käsitellään arvonlisäverotuksen kuumimpia aiheita.

Tutustu ajankohtaisiin liikkeenjohdon, talouden ja verotuksen kirjoituksiin osoitteessa: suuntakasvuun.kpmg.fi

Lue lisää ALV-seminaarista sekä muista ajankohtaisista tapahtumista ja koulutuksista KPMG:n sivulta: events.kpmg.fi Tax View / 35

PERHE- JA KASVUYRITYKSET

Innostuksesta menestykseen Kasvua kansainvälistymisestä vai yrityskaupoin? Visaisia säännöksiä? Perhepiiristäkö yrityksen jatkaja? Olemme helposti lähestyttävä kumppani, joka löytää haasteisiisi selkeät ja käytännölliset ratkaisut. Palvelumme kattavat veroja lakipalvelut, liikkeenjohdon konsultoinnin, tilintarkastuksen ja yritysjärjestelyt. Meillä on vahva toimialaosaaminen ja kokemus pitkäjänteisestä yhteistyöstä perhe- ja kasvuyritysten kanssa. Toimimme lähelläsi, 18 paikkakunnalla Suomessa. Kuuntelemme, sparraamme, avaamme uusia näkökulmia – ja jaamme innostuksesi. kpmg.fi