HEIKELÄN KESÄÄN KUULUU SUOLAN TUOKSU

Jussi Heikelä on tuttu niin tv:stä kuin radiosta, joskin hän tällä hetkellä keskittyy enemmän podcast-ohjelmien tekoon. Pandemia-aikana alkunsa saaneessa 23 minuuttia -podcastissa Heikelä käy Arto Koskelon kanssa läpi ajankohtaisia aiheita ja uskaltaa ottaa kantaa välillä vähän kiperämpiinkin aiheisiin.

Heikelä rakastaa veneilyä. Hän myöntää olevansa sekä merihullu että petrolipää samanaikaisesti.

– Mulle maistuu meri soutuveneellä, purjepaatilla tai vaikkapa ruotsinlaivan kannella. Käytössä oleva laite ei sinänsä määrittele kokemusta. Se vieno suolan tuoksu, auringon sillan välke aalloilla ja tuuli hiuksissa on yksinkertaisesti parasta, mitä voin tuntea, maalailee Heikelä tunteitaan.

– Toisaalta olen aina rauhoittunut hyrisevien moottorien tahdissa. Olen joskus hauskuuttanut ihmisiä provokatiivisesti radioaalloilla sanonnalla: "Siinä vettä lentää, kun omistavaluokka liikkuu." Itse en toki kuulu kyseiseen luokkaan, mutta mielestäni se on hauska kielikuva. Ja onhan plaanissa matkatessa se etu, että mahtuu helpommin satamiin, kun pitkäkään siirtymä ei vie iltaan asti, Heikelä sanoo pilke silmäkulmassa.

Jussi yrittää päästää lyhyille veneretkille jo keväällä. Silloin kohde on joku lähisaari Helsingin edustalla. Tuulilasiveneellä 46-vuotias käy yksin, ystävien, poikien tai naisystävän kanssa. Aiemmin tuli myös käytyä kalassa tai saunomassa poikaporukalla viikonloppuisin. Kun sesonki lähtee käyntiin, venematkat pitenevät. Lempikohteet sijoittuvat Ahvenanmaan saaristoon.

– Voin vaihtaa kahden viikon luksusloman missä päin tahansa maailmaa viikkoon veneilyä Ahvenanmaalla milloin tahansa. Kökar, Käringsund, Havsvidden ja vaikkapa Kastelholma ovat olleet viime kesät vakiovierailusatamia. Ja totta kai pidän myös satamista lähempänä mannerta. Yleensä suosin satamia, joissa on palvelut. Jo pelkästään Naantali, Nauvo ja Hanko ovat todella kivoja merellisiä paikkoja, vaikka niissä on muitakin kuin veneellä liikkuvia. Hyvät ravintolat ja elämänvilske satamassa ovat mieleeni, Jussi avaa perusteluitaan. - Yleensä pyrin myös löytämään jotain uutta vakiokohteitten lisäksi. Viime vuonna se oli purjehtijoiden suosima ja ÅSS:n ylläpitämä Rödhamn.

Heikelän innostus veneilyyn juontaa juurensa lapsuudesta, vaikkakin ehkä hiukan yllättävällä tavalla.

– Meillä ei ollut perheessä retkivenettä, joten oli pakko aikuisena oikaista tämä vääryys, Heikelä vitsailee. Meillä on ollut sukumökki Airiston rannalla pian sata vuotta. Muutamalla lähisuvun perheellä oli purjeveneet ja retkivene. He kävivät kylässä mökillämme veneellä ja yöpyivät yön tai pari. Se oli jännittävää. Sai leikkikavereita veneellä saapuneista serkuista, ja kerrankin mökillä tapahtui jotain. Muistan vilkuttaneeni laiturilla vieraille hyvästiksi, kun he lipuivat veneillään kohti uusia seikkailuja. Siitä kateudesta sain käyttövoimani veneilyyn.

Kysyttäessä Jussilta mahdollisista ongelmatilanteista merellä joutuu hän hetken miettimään. Sitten tulee mieleen eräs reissu Turusta Utöseen.

– Parin kaverin kanssa painettiin plaanissa pienellä Sea Ray -veneelläni. Vettä lensi ja nauraa räkätettiin kuin vuoristoradassa. Korppoon eteläpuolella yhteen aallonpohjaan pamahdettaessa kone sammui laakista. Kone ei suostunut käynnistymään. Vettä oli alla reilusti, mutta laitoimme ankkurin veteen ja sen liinan keulaan kiinni, ja onneksi ankkuri nappasi pohjaan. Soitto venemekaanikolle ja vian selvittämistä. Ei suostu kone käynnistymään. Akkujen kytkennät ja kaikki kunnossa. Lopulta soitto merivartiolle. Keinuttiin jonkun matalikon nurkassa pari tuntia ankkurissa, kunnes merivartiosto saapui apuun. Hinasivat meidät ulos Utöseen. Siellä vika selvitettiin seuraavana päivänä, ja matka jatkui, Jussi selostaa tilanteen kulkua. - Siihen asti veneilyssäni oli sellaista ”kyllä laitteet keliä kestää, mutta kestääkö mies” -uhoa. Sen tapahtumasarjan jälkeen tajusin, että tosiaan kaikki laitteet eivät kestä paukutusta, vaikka se hauskaa olisikin.

– Kaksi viikkoa merellä 40-jalkaisella Fairlinella. Olen vuokrannut samaa venettä kolmena kesänä. Ahvenanmaalle. Aurinkoa. Laiturielämää paljain jaloin. Parasta mitä on olemassa, Heikelä unelmoi ja lupaa piipahtaa myös Kasnäsin satamassa kesän aikana.