Puheenjohtajan palsta
Aloitan poikkeuksellisesti lausumalla SUUREN KIITOKSEN! Kiitos teille kaikille venymisestänne ja työstänne tänä haastavana aikana. Muuttuneissa oloissa ja monien haasteiden keskellä me opetusalan ammattilaiset olemme olleet varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmällemme, oppilaille ja opiskelijoille sekä koko yhteiskunnan toiminnan jatkumiselle poikkeustilanteessa elintärkeitä. Opetusalan työ on aina ollut erityisen merkityksellistä. Pandemian aikana tämä merkityksellisyys on entuudestaan korostunut. Opettajat työskentelevät useiden erilaisten vaatimusten keskellä. Koronan tuomat rajoitukset, suositukset ja ohjeistusten epäselvyys sekä huoli terveydestä ovat vain lisänneet työn kuormittavuutta. Samaan aikaan myös työn entisestään korkea kuormitus on kasvanut. Työhön on syntynyt ja syntyy varsinaisen opetustyön lisäksi jatkuvasti uusia elementtejä. Olemme joutuneet toimimaan täysin uudessa tilanteessa ja epävarmuuden vallitessa. Vireystasomme on ollut korkea ja stressihormonit hyrränneet. Poikkeustilanne on ylipäänsäkin hämmentävää ja epävarmuutta aiheuttavaa. Turvallisuuden tunne on koko yhteiskunnassa järkkynyt tavalla, jossa illuusiomme samanlaisesti jatkuvasta maailmasta ja kaiken hallinnasta on päässyt särkymään. Ei siis ihme, jos olo tuntuu hajamieliseltä, muistamattomalta tai oma vireystila tuntuu vaihtelevan enemmän kuin tavallisesti. Työn kuormittavuutta voitaisiin vähentää viranomaisten selkeällä viestinnällä, ohjeistuksilla ja toimintamalleilla. Yksiselitteiset ohjeet kulloisessakin tilanteessa toimimiseen auttavat opetushenkilöstöä jaksamaan työssään ja keskittymään olennaiseen eli oppilaan, opiskelijan tai lapsen kohtaamiseen ja opettamiseen.
Kaiken tämän pandemiakuormituksen lisäksi on syksyn aikana kouluilla jouduttu käyttämään suhteettoman paljon aikaa ja energiaa lomautusten toimeenpanoon. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia henkilöstönsä työhyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Tätäkö se henkilöstöön kohdistuva huolenpito on – ihmettelen vaan. Vaaleilla valitut päättäjämme tekivät lomautuspäätöksen säästöjen aikaansaamiseksi. Tuskin historiallisen heikko kuntatalous tulee kuntoon lomautuksista saaduilla säästöillä. Ei sen pitäisi olla henkilöstön vika, jos kuntataloutta ei ole osattu hoitaa. Kaikkien kuntalaisten tulisi olla mukana ”säästämässä” yhteisiin palveluihin. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jotta voi todeta kuntatalouden olevan heikossa kunnossa vielä tulevina vuosinakin. Ensi kevään kuntavaaleissa kannattaa käydä äänestämässä ja siten vaikuttaa ketkä asioistamme jatkossa päättävät. Nyt jos koskaan kannattaa uskoa ja elää todeksi professori Juha T. Hakalan toteamus: ”jokaisen kannattaa alentaa rimaa niin töissä kuin opiskelussa”. Vähemmällä voi saavuttaa enemmän on kantava ajatus prof. Hakalalla. ”Miksi tavoitella kymppiä, kun seiskallakin pärjää?” Kuormituksen keskellä kannattaa huolehtia itsestä ja jaksamisesta. Tärkein voimavara työyhteisössä on hyvinvoiva henkilöstö. Tästä syystä myös palautumiseen on panostettava ja lepoon kannattaa kiinnittää huomiota vielä aiempaa tarkemmin. Tee siis jotakin, jossa kaikki työhön liittyvä unohtuu, mikä tuntuu rentouttavalta ja missä haastat itsesi oppimaan ja soveltamaan uusia taitoja. Näe ympärilläsi hyvää, hymyile - maailma on mainettaan parempi paikka.
Minna Eliala-Kangas puheenjohtaja
Erilaista arkea huhtikuussa
On huhtikuu ja kaikki on erilaista kuin ennen. Ne, jotka suunnittelivat puutarhanhoitoa, katselevat ikkunoistaan levottomasti kun lunta sataa. Ne, jotka halusivat viettää keväisen viikonlopun eurooppalaisessa suurkaupungissa, haaveilevat nyt kotona kirsikkapuiden kukkimisesta. Ne, jotka nauttivat kulttuuritapahtumista ja hyvästä seurasta, luovat nyt itse uudenlaista digikulttuuria kotioloissa. Kaikkia heitä yhdistää kuitenkin epävarmuus tulevasta.
Lapselle tämä poikkeuksellinen kevät, ehkä koko vuosi, jää mieleen meidän aikuisten toiminnan kautta. Opettajien ja vanhempien omalla toiminnalla ja tunteilla on merkitystä sille, millainen muisto tästä ajasta lapselle piirtyy. Rauhoittavan ja lempeän aikuisen kanssa lapsi voi luottaa, että hän on turvassa erilaisesta arjesta huolimatta. Vaikka uutiset jauhaisivat loputtomasti koronaa, lapsi ei sitä säikähdä, jos vain saa kysyä ja tulee kuulluksi. Varmoja vastauksia kun ei ole kellään antaa.
Ei ole kuitenkaan helppo pysyä rauhallisena ja huolettomana. Kuin huomaamatta juttu kollegan kanssa on siirtynyt jälleen tuttuun aiheeseen: Koska tämä loppuu? Kaikki me haluaisimme enemmän tietoa, selkeyttä ja vastauksia. Ennusteita sen sijaan riittää. Meidän suunnitelmalliseen työhön tottuneiden opettajien ei ole helppo tyytyä epämääräisiin skenaarioihin. Haluaisimme faktaa, jonka pohjalta suunnitella tulevaa. Edessä on todennäköisesti kuitenkin sekä pitkä että tuntematon polku. Maailma mullistuu monella tapaa ja tuskin palaamme täysin entiseen. Joku päivä huomamme, että pelko ja poikkeustila ovat
ohitse. Toivokaamme, että silloin moni meille ja maapallolle haitallinen asia unohtuu lopullisesti. Ehkä saamme tilalle jotain uutta ja parempaa.
Ei ole myöskään helppoa pysyä rauhallisena ja lempeänä, kun omat voimavarat ovat rajalliset. Opettajina olemme ottaneet käyttöön uusia tapoja antaa opetusta kotona oleville lapsille. Olemme myös huolehtineet varhaiskasvatuksessa ja koulussa käyvien lasten opetuksesta. Vanhempina olemme tukeneet omien lapsien etäkoulunkäyntiä. Olemme mahdollisesti huolehtineet varhaiskasvatusikäisistä lapsista kotona yrittäen tehdä siinä samalla omia töitä. Olemme juosseet kaupan ja apteekin väliä ja murehtineet läheisten ikäihmisten arjen sujumisesta kotona eristyksessä. Tämän kaiken keskellä unohtuu usein se tärkein: Voidakseen huolehtia muista, tarvitsee ensin huolehtia itsestään.
Emme siis tarvitse enää yhtään lisää epävarmuustekijöitä tähän kevääseen. Tarvitsemme työnantajalta osoituksen arvostuksesta ja sopimusneuvotteluista sellaisen tuloksen, että osaamisemme ja kykymme mukautua nopeasti uuteen tilanteeseen on huomattu. Vaikka kuuluisimme itse riskiryhmään, teemme sen, mitä tilanne vaatii. Tartumme päiväkodin ja koulun ovenkahvaan ja astumme sisään. Saavumme lasten ja oppilaiden keskelle hymyillen ja heidät jokaisen huomioiden. Omat murheemme ja huolemme pysyvät töitä tehdessä piilossa. Tämä rautainen ammattitaito näkyköön jatkossa myös palkassa ja kaikkien opettajien yhteisessä sopimuksessa. Marika Horila SKOPY vpj.
Terveisiä Dohasta! Tämän jutun kirjoittaja päätti uhmata koronaa ja muuttaa vuodeksi luokanopettajan hommiin Qatarin pääkaupunkiin Dohaan. Tavoitteena on kehittyä opettajana sekä aiheuttaa itselle ja perheelle arabialainen kulttuurishokki. Ensin mainittu vaatii pitkää työpäivää, mutta jälkimmäisen tavoitteen kohtaamista onneksi lieventää tiivis suomalaisyhteisö. Asioiden hoitamisen kulttuuri kun on täällä omanlaisensa, joten siihen tottuminen vie varmasti aikaa. Täällä aavikon laidalla sijaitsee suomalaista opetussuunnitelmaa noudattava kansainvälinen koulu, Qatar-Finland International School, jossa on vajaat seitsemänsataa oppilasta luokilla 0-11 (siis kaksi ensimmäistä lukioluokkaakin). Opetussuunnitelmassamme on mukana myös Qatarin valtion vaatimat kolme pakollista oppiainetta, eli arabian kieli, islamin uskonto ja Qatarin historia. Koulussa on pelkkiä opettajia noin seitsemänkymmentä, joista suomalaisia nelisenkymmentä. Opetuskielenä on englanti. Syyskuun alussa alkoi koulun seitsemäs toimintavuosi, joten aivan uudesta vientituotteesta ei ole kyse. Koulun syntysanat tavallaan lausui edellisen emiirin vaimo, saatuaan tietää kuinka ammattimaisesti ja tehokkaasti Suomessa opetetaan. Hän ihastui luokkien toiminnallisuuteen ja siihen, miten lapset oppivat itse tekemällä. Myös siihen, miten opetus rakennetaan aikaisemmin opitun varaan ja käytetään hyväksi oppilaan vahvuuksia. Hyvä me! Maa Qatar on pieni valtio Lähi-idässä, pienempi kuin Etelä-Pohjanmaan maakunta. Maata hallitsee emiiri ja hänen sukunsa. Maailman rikkain ja turvallisin valtio sijaitsee Arabian niemimaalla Persianlahden rannalla. Maarajaa on vain Saudi-Arabian kanssa. Persianlahden toisella puolella sijaitsee Iran, sinne on matkaa meritse 240km. Qatarissa asukkaita on 2,8 miljoonaa, joista vain reilut 10 prosenttia on paikallisia, qatareita. Muut ovatkin sitten pääasiassa muista Aasian valtioista maahan töihin tulleita. Myös eurooppalaisia on yllättävän paljon, suomalaisiakin parisataa. Valtionuskontona on islam, jonka takia maassa on monia muun muassa pukeutumiseen liittyviä säännöksiä. Sää täällä on lämmin, kesällä jopa kuuma (pitkälti yli 40
astetta varjossa). Viime päivinä on tuullut kovasti ja näkynyt jopa pilviä, silti vettä ei ole tullut pisaraakaan kolmeen kuukauteen. Työ Dohassa on yli 300 kansainvälistä koulua. Kilpailu on kovaa ja monet vanhemmat vaihtavat koulua joko sen perusteella, ettei koulunkäynti sujunut halutulla tavalla tai ajatellaan, että toisessa koulussa annetaan parempaa opetusta. Koulumaksut ovat korkeat ja vanhemmat tietenkin haluavat rahoilleen vastinetta. Meillä opetusta annetaan koulupäivisin kello 7.30-14 (pienille klo 13 asti), Koulussa on koulupuvut käytössä ja aikuisilta edellytetään siistiä ja riittävän peittävää pukeutumista. Sandaalit ja farkut puhumattakaan collegehousuista on kielletty. Vain liikuntatunneilla (joita ei nyt pidetä) saa käyttää rennompaa vaatetusta. Qatar-Finland International Schoolissa koronarajoitukset otetaan vakavasti. Kaikki (myös oppilaat) käyttävät tällä hetkellä kasvomaskia muissa paitsi ruokailutilanteissa. Maan opetusministeriöstä tulee suoria määräyksiä esimerkiksi maksimiryhmäkoosta (nyt 15). Kaikkea myös käytännössä valvotaan. Koulussa noudatetaan ns. blended learningiä, jolla tarkoitetaan sitä, että oppilaat ovat vuorollaan vain joka toinen päivä koulussa. Tosin esikoululaiset käyvät tällä hetkellä koulua joka päivä paikan päällä. Opettaja opettaa siis omaa luokkaansa koko ajan niin, että puolet oppilaista on ruudun takana etäopetuksessa ja toinen puoli luokassa silmien alla. Seuraavana päivänä puoliryhmä vaihtuu. Jokaisella oppilaalla on arjessa käytössä oma oppimissuunnitelma. Tämän lisäksi koulussa on kupla-ajattelu eli periaatteessa oppilaat ovat tekemisissä vain oman luokkalaistensa puoliryhmän kanssa. Onneksi tilat ja hyvät järjestelyt mahdollistavat tämän. Opetettavista aineista sen verran, että ison koulun resurssit mahdollistavat aineenopettajien käytön tietyissä aineissa. Minun 5C-luokkani 19 oppilasta pääsevät nauttimaan tästä musiikissa, käsitöissä, englannin kirjallisuudessa, liikunnassa ja valinnaisissa kielissä (arabia, espanja tai ranska). Mielenkiintoisin opettamani aine on Qatarin historia, jota opetetaan kaikille oppilaille. Juuri nyt päättyi ensimmäinen lukuvuoden kolmesta jaksosta. Kaikki aineet arvostellaan numerolla ja
tarkennetaan vielä useamman kohdan sanallisella arviolla. Myös käyttäytyminen ja opiskelutaidot ovat samanlaisen arvioinnin kohteena. Työ on ollut kiinnostavaa, haastavaa ja palkitsevaa. On ollut hienoa huomata, että suomalaista opettajuutta arvostetaan maan rajojen ulkopuolellakin. Jos työ ulkomailla herätti kiinnostuksesi, niin ole yhteydessä EduCluster Finlandiin. He välittävät opettajia muuallekin kuin tänne Qatariin. Tulevan lukuvuoden rekrytointiprosessit alkavat heti vuoden 2021 alussa. Arki Päivät ja viikot ovat kuluneet nopeasti. Koulun lisäksi on ehditty käymään oikeastaan vasta kaupassa, koska muuttaminen uuteen kotiin ja käytännön järjestelyt ovat vaatineet veronsa. Elämisen kustannukset ovat lähes samat kuin Suomessa, mutta esimerkiksi taksilla liikkuminen on todella edullista verrattuna koti-Suomeen. Perheenä ja muutenkin olemme kokeneet Dohan helpoksi paikaksi asettua, eikä vähiten muiden suomalaisten takia. Asumme pääasiassa länsimaalaisten asuttamalla alueella, jossa majaansa pitää toistakymmentä suomalaista perhettä. Tämä on helpottanut erityisesti lasten asettumista vieraaseen maahan. Kavereita löytyy samalta vartioidulta pihaalueelta useita ja yökyläily on suosittua. Myös vaikkapa kananmunia on helppo lainata, viesti vain whatsuppiryhmään, eikä välttämättä tarvitse kauppaan asti lähteä. Kohta tulevaa itsenäisyyspäivää aiotaan juhlistaa suomalaisten kesken, ei nyt aivan perinteisin menoin, mutta aavikon reunalla ja meren rannalla lipunnoston merkeissä. Joululomalla on tarkoitus käydä tutustumassa lähiympäristöön, koska Dohassa on monia museoita, jotka ainakin toistaiseksi ovat avoinna. Koronatilanne on pysynyt vakaana, osaksi varmaankin yleisten tilojen maskipakon ja kokoontumisrajoitusten vuoksi. Hyvää jatkoa ja jaksamista töiden äärellä! Mika Karjanlahti Class Teacher Qatar-Finland International School Doha
Tervehdys Vaahteramäen metsäeskarista Keväällä 2020 Tanelinrannan päiväkodin läheiseen metsään alettiin rakentaa kotaa, jonka valmistumista odotimme innoissamme. Elokuussa kota sai uudet ”asukkaansa”, 14 kokopäiväistä metsäeskaria. Minulla oli mahdollisuus hypätä jännittävään ja uuteen täysillä mukaan. Luonto ja liikunta ovat aina olleet lähellä sydäntäni, mutta kaupungin liikuntalähettinä muutama vuosi sitten kiertäessäni itselleni vahvistui entisestään ajatus, että lapsia täytyy viedä luontoon entistä enemmän. Nyt me olemme metsässä päivittäin !
Kun syksy läheni, tuntui että myös odotukset metsäeskarin suhteen koveni, tai niin itse välillä ajattelin. Meillä, minulla ja työparillani varhaiskasvatuksen hoitaja Pasi Vavulilla, ei ollut mitään valmista sabluunaa mitä lähteä toteuttamaan. Olemme menneet päivä kerrallaan omia rutiinejamme ryhmälle luoden. Ja tämän lapsiryhmän kanssa aloittaminen on ollut helppoa, he ovat metsäeskareita isolla M:llä. Päivämme käynnistyy aamupalalla päiväkodilla. Aamupalan jälkeen reput selkään ja säänmukaisella varustuksella kotaa kohti. Päivää varten tarvittavat tavarat kulkee mukana maitokärryissä. Kodalle päästyämme alkaa valmistelut päivää varten jonka tekevät ryhmämme ”järjestäjät”. Kota lämpimäksi, tavarat paikoilleen, vessa käyttökuntoon ja sitten leikkimään. Aamu alkaa siis omilla leikeillä ja asioitten tutkimisella ja ihmettelyllä. Työssäni tarvitsen muuntautumiskykyä. Se, minkä olen suunnitellut etukäteen, ei välttämättä toimi ollenkaan. Täytyy ottaa huomioon päivittäin sääolosuhteet ja ne ovat kyllä välillä äkillisillä muutoksillaan meitä haastaneet. Olemme kokeneet kaksi syksyn myrskyä; Topin ja Liisan. Miten jännitimmekään nuoren männyn taistoa kovaa tuulta vastaan. Olemme nauttineet lämpimästä syyskuusta vesisotaa leikkien Tanelinlammella. Ensilumi koettiin lokakuussa ja heti täytyi päästä pyllymäkeen.Täällä täytyy elää hetkessä!
Päivittäin joku löytää aina jotain mielenkiintoista mitä täytyy porukalla tutkia. Oma luontotietous on mitä on, ehkä siellä biologian tunneilla olisi aktiivisempi voinut aikanaan olla mutta nyt on jo voinut todeta sen että parasta on tutkia ja ottaa selvää asioista yhdessä lasten kanssa. Se, mitä ei tiedetä, googletetaan tai käytetään luontosovelluksia. Eskariasioita opimme toiminnallisesti oppien. Käpyt, kivet, kepit, halot, risut, sienet, lehdet jne ovat oppimisvälineitämme. Seikkailujen eskarikirja sopii metsäympäristöön erittäin hyvin eläinhahmoineen. Lasten ideoita ja mielikuvitusta apuna käyttäen jokainen päivämme on erilainen. Elämme omassa metsäkuplassa! ”Me tehdään oikeita töitä!” kuuluu usein lasten suusta. Meiltä löytyy puuvajasta sahat, vasarat, porat ja lapsilla on omia puukkoja. Työvälineet ovat olleet päivittäin käytössä, laastareitten tarve on vähentynyt syksyn edetessä. Lapset keksivät omia juttuja mitä haluavat rakentaa. Metsäeskarit eivät leluja paljon tarvitse mutta ruokaa sitten kyllä tarvitaan sitäkin enemmän! Todistetusti ulkonaolo lisää ruokahalua!! Ruokailemme päivittäin kodalla omista kuksista ruuasta nauttien. Liikuntaleikit kuuluvat päiväämme. Tietyt lempileikit kerää koko porukan yhdessä leikkimään. Tämän hetken ykkösleikki on 10 tikkua laudalla. Ympäristömme houkuttaa liikkumaan;Tanelinlammen ympäristö, lähimetsät ja pururata ovat käytössämme. Lisäksi retkeilemme muuallakin eväsreppu selässä. Syksyn aikana ehdimme tehdä 3-4 pyöräretkeä. Nyt odottelemme lunta ja pakkasta että päästään hiihtämään ja luistelemaan. Päivä kodalla päättyy kahden maissa jolloin palaamme päiväkodille välipalalle. Yhdessä valmistelemme kodan yötä varten. Välipalan jälkeen huilataan ja rauhoitutaan hetki sadun parissa. Perjantaisin vietämme ”spessuperjantaita”, silloin olemme kodalla koko päivän. Silloin valmistamme välipalan kodalla.
Miksi metsäeskariin ? Vierivä kivi ei sammaloidu ! Kun koko ajan itseään haastaa niin pysyy hyvä fiilis päällä. Jokainen päivä on erilainen arjessani. Ympäristökasvatuksen kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta on toiminnan ydinajatuksena. Täytyy elää hetkessä mitä ympärillä tapahtuu, mikä ketäkin lasta kiinnostaa. Miten tulemme pärjäämään talvella ? Siitä ei ole vielä tarkkaa selvyyttä, joka päivä opettaa meitä, siksi se on omalla tavallaan jännittävää. Kunhan tämä korona tästä hellittää niin tervetuloa tutustumaan Vaahteramäen metsäeskariin. Meitä voit seurata instassa ja facessa tanelinrannanpaivakoti Anu Laakso
Hyv채채 Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2021
J채stin tekiv채t Maaret Siltanen ja Virpi Suutarinen