8
Torstai 27.6.2013
Siian soutu-uist koukuttaa nuoret ja vanhat
Jokainen meistä on varmaan nähnyt, miten kesällä tyynellä säällä kalat käyvät tuikkaamassa vedenpintaan. Useasti ne kalat ovat juuri siikoja. Vaikka tyynenä ja auringonpaahteisena päivänä siika ei ole parhaimmalla syönnillä, on se silti loistava aika aloittaa uusi harrastus!
Tutkimuksissa on todettu, että suurin osa suomalaisista kalastajista pyytäisi mieluiten siikaa. Useimmiten kalansaaliiksi saadaan kuitenkin ahventa ja haukea. Valitsemalla oikean paikan, ohentamalla siimaa ja pienentämällä vaappuja, alkaa soutu-uistelijan saaliksi nousemaan usein myös kirkaskylkistä siikaa. Siian soutu-uistelun aloittaminen on kohtuullisen helppoa
Siinä on koko soutuuistelun juju. Kun pieniä vaappuja tai perhoja uitetaan soutamalla, tulee niihin väkisinkin pysähdyksiä. Pysähtynyt ja hieman kohoava vaappu saa siian iskemään. ja varusteetkin löytyvät valmiiksi jo lähes jokaisen kotoa. Soutuuisteluun jää helposti koukkuun ja silloin välineiden määrä yleen-
sä kasvaa. Kuten harrastuksissa yleensä, myös siianuistelussa varustelukierre voi olla miltei loputon. Lähes jokaisella suomalaisella lammella ja järvellä on soutuveneitä käännettynä nurin ja ne ovat todella vähällä käytöllä. Useimmiten veneet eivät ole edes myytävänä, vaan niitä pidetään ikään kuin varalta. Siian soutuuistelu on harrastus johon käyttöön kelpaa vanhempikin vene, unohtamatta kuitenkaan päälle puettuja pelastusliivejä. Veneen ei tarvitse olla edes suoraan kulkeva, eikä soutajankaan tarvitse olla olympiatason soutaja – sillä useimmiten siika nappaa käännöksissä tai pysähdyksissä!
Pienillä nikseillä saalis paranee Kuusamolainen Lasse Karjalainen on tehnyt jo vuosia muiden vaappujen ohella siikavaappuja. Hän on muutenkin perehtynyt siian soutu-uistelun saloihin. - Parhaimmillaan siian soutuuistelu on vastapainoa kiireiselle työ- ja arkielämälle. Harrastuksella saa ruokapöytään herkullista ja terveellistä kalaa. Siinä saa sopivassa määrin liikuntaa ja kaiken lisäksi harrastus on ympäristöystävällinen vaihtoehto, summaa siian soutu-uistelun hyviä puolia Lasse Laku Karjalainen.
Kun harrastuksessa pääsee vauhtiin, saa alussa useimmiten tärppejä ja karkuutuksia. Jo pienillä kokeneemman kalastajan vinkeillä voi saalismäärää parantaa. - Siian leuat ovat erittäin ohuet, ilman pientä haavia suurin osa siioista karkaa veneeseen noston aikana. Lisäksi vaarana on, että siian leuat vaurioituvat, kertoo Laku Karjalainen. Paikan valinta on siian soutuuistelussa myös tärkeässä roolissa. Useimmiten ahvenet ja hauet ovat eri paikoissa kuin siiat. - Soutu-uistelussa saa taatusti muutakin saalista kuin siikaa. On hyvin yleistä, että pieneen vaappuun nappaa myös ahven. Joskus hauenvonkaleetkin täräyttävät vaappuun ja yleensä silloin menettää vaapun siiman katketessa. Oikeilla paikoilla uistellessa haukia voi yrittää vältellä”, kertoo Karjalainen.
Päiväkorennot kuoriutuvat siian huippusyönnin aika Siian parhaimmat syöntiajankohdat sattuvat kesälomalaisille oivaan aikaan. Pohjois-suomessa kirkasvetisissä järvissä, kuten Kuusamojärvellä, parhaimmat siian syöntiajankohdat ovat kesä-heinäkuun vaihde, sekä myöhäissyksy. Kesäkuun loppupuolella kuoriutuu päiväkorennon
toukat ja silloin soutu-uistelijan kannattaa olla liikkeellä. - Päiväkorennon toukat kuoriutuvat pohjassa ja niistä muodostuvia perhosia nousee pintaa massoittain. Silloin on soutuuistelijan huippuhetki!, kertoo Karjalainen. Kuten nimikin kertoo, on päiväkorennon ikä lyhyt. Silti niiden massakuoriutuminen ei satu yhdelle päivälle, joten siian syöntiäkin jatkuu useita päiviä, jopa viikkoja. Päivänkorentojen toukkavaihe voi kestää jopa useita vuosia. Toukat eli nymfit elävät yleensä virtaavassa vedessä, mutta myös matalat lammet käyvät, kunhan vesi on puhdasta ja riittävän hapekasta. Toukat käyttävät ravinnokseen humusta, leviä sekä muuta orgaanista materiaalia. Aikuinen päivänkorento elää vain päivän tai pari, joillakin lajeilla ainoastaan muutamia tunteja. Toukkavaiheen jälkeen korennolla ei ole enää suuosia ja niiden elämän ainoa tehtävä onkin paritella ja munia. Siian soutu-uistelijan kannattaa olla hereillä kun alkaa näyttävä pariutumislento, johon liittyy usein satoja korentoja. Se tapahtuu veden yläpuolella ja muniminen tapahtuu joko veden pinnalle tai veden alle. Silloin liikkeellä ovat myös siiat. Päivänkorennot ovat ihmiselle harmittomia ja niiden toukat
ovat keskeistä ravintoa monille kaloille. - Siinä on koko soutu-uistelun juju. Kun pieniä vaappuja tai perhoja uitetaan soutamalla, tulee niihin väkisinkin pysähdyksiä. Pysähtynyt ja hieman kohoava vaappu saa siian iskemään. Vaikka väritys ja muoto eivät ihan täsmääkään päiväkorentoon, on pieni siikavaappu silti yliveto valinta siioille, valaisee Karjalainen.
Karikoiden reunat hyviä ottipaikkoja Yleensä kaikenlaisessa kalastuksessa on hyvinä ottipaikkoina pidetty alueita, joissa on syvyysvaihtelua. Tämä ei ihan suoranaisesti täsmää siian soutuuistelussa. - Karikoiden reunamat, joissa on myös pehmeää pohjaa, ovat usein siialle mieluisia paikkoja. Pelkästään kiviset pohjat antavat saalista harvoin, kertoo Karjalainen siikojen ottipaikoista. - Vanhemmalla iällä siiat alkavat käyttää ravinnokseen myös pikkukaloja, silloin ne löytyvät usein syvemmältä. Niitä siikoja on soutu-uistelijalla vaikeampi tavoittaa, lisää Karjalainen. - Usein heti kuoriutumisen alussa isompikin siika on tankkaamassa kuoriutuvia perhosia. Joidenkin päivien päästä suuremmat siiat vetäytyvät syvän-
teisiin. Jäljelle jäävät kuitenk pidempään ruokailevat 300-5 grammaiset siiat. Ne ovatk soutu-uistelijan pääsääntöi saalista, kertoo Karjalainen. - Joskus täkyraksin vetä saavat loppusyksystä siiko nappaamaan muikkutäkyyn vemmältä vedeltä. Se kalast muoto vaatisi hieman lisää vi perehtymistä. Olisi mielenki toista tietää, ovatko syvemmä saadut siiat vain sattumakalo vai saisiko niitä useimmink jos oikein rupeaisi yrittämää miettii Karjalainen. - Joka tapauksessa sou uistelijan huippuhetket o matalassa 2-4 metrin vedessä. kuitenkaan liian lähellä kaislik ta, jossa on ainainen haukivaa summaa Karjalainen.
Pieni soutuvene on riittävä
Siian soutu-uistelussa riittää p nikin vene. - Veneen valinnassa on to muistettava turvallisuus. S kojen tähden ei kannata läh itseään hukuttamaan, varoit Karjalainen. Tuulisella ja my kyisellä säällä on viisainta p sytellä kotona. Pieni tuulenv saa kuitenkin siian syönnin us aktiivisemmaksi. - Siikaa soutu-uistellaan us lyhyillä siimoilla ja uistin on loin lähellä venettä. Pieni tu lenvire ei ole haitaksi. Uskois että silloin arkakin kala uskal napata, lisää Karjalainen. Vetouistelua helpottama on kehitetty monenlaisia var teita. Isommissa moottori neissä tätä kalustoa on helpom kuljettaa mukana, mutta sii soutu-uistelussa liika välinei on usein haitaksi. Lisäksi liia nen varusteiden paino vaikeut soutajan työtä. Pienessä venee liikkuminenkin on vaikeaa, vene on ahdettu täyteen tavar Nykyisin suositusta kaikulu taimestakaan ei ole varsinaise hyötyä siian soutu-uistelus Tärkeimpinä varusteina voida pitää sopivaa kela, vapa, siim yhdistelmää. Laadukkaita vaa puja kuitenkaan unohtamatta - Yhtenä tärkeimmistä sou uistelua helpottavista tekijöi pitäisin myös vapatelinettä So tajan takapuolen alle tunge vapa tahtoo olla haitaksi enne min tai myöhemmin, kert