6
Torstai 24.3.2016
Verenperintönä metsäsaamelaisuus Kuusamossa pohdittiin Koillismaan alkuperäisasutusta sekä ihmisten nautinta- ja erityisoikeuksia
Vallan tekstarit-palstalla kuusi kuusamolaista kaupunginvaltuutettua käy julkista tekstiviestikeskustelua ajankohtaisista aiheista. Matti Ervasti (kok.) väittää: Pääsiäisen kuolo jo laskeutuu päällemme ja ylösnousemus. On paaston aika. itse paastoan sen verran, että jätän sen viimeisen oluen juomatta. Miten Kuusamon kaupungin tulisi paastota vai tulisiko? Vedetäänkö pashaa maha täyteen vai kutjotetaanko vedellä ja leivällä. Itse säästäisin, mutta samalla tarjoisin kolmannelle sektorille mahdollisuuksia toimia yhteisömme hyväksi. Herramme kuitenkin elää.
Kimmo Karjalainen (ps.) vastaa: Pääsiäisen sanoma on kutakuinkin Matin väittämän kaltainen. Uskonnollisuus on jäänyt taustalle ja enempi keskitytään tuohon maalliseen juhlintaan. Mutta olkoon siis pääsiäinen kevään ja lasten juhlaa, huolehtikaamme ja välittäkäämme lähimmäisistämme emmekä siis tuijottako vain omaan napaamme. Kyllä pääsiäisen kruunaa perinteiset pääsiäisherkut mämmi kermalla, muna suklaalla ja lämminsavulammas minttuhyytelöllä ja Kuusamon savujuustoa rieskalla sekä viiniäkin palanpainikkeeksi, Kiitos ja Messevää Muna- ja Tipurikasta pääsiäistä kaikille Koillismaalle..
Leena Mustonen (sd.) vastaa: Pääsiäisen sanoma on minulle vakava ja ajatuksia herättävä. Paastoaminen on jokaisen henkilökohtainen asia, ei tähän tarvitse kaupungin visiota. Ylösnousemuksen toivo tuokoon iloa ja yhteenkuuluvaisuutta pääsiäisen viettoon. Hyvää ja rauhaisaa juhlaa.
Tarmo Polojärvi (vas.) vastaa: Itse en paastoa, enkä muista nuoruudessakaan näin tapahtuneen. Syötiin mitä kulloinkin oli syötävissä. En halua ohjeistaa tässä asiassa muitakaan. Huolissani olen niistä ihmisistä, joille paasto on pysyvää. Se joukkohan kasvaa, kun palkanalennukset ja hallituksen leikkaukset tulevat täysimääräisinä voimaan.
Jyrki Mäkelä (vihr.) vastaa: Herrat ja muut kaupungin työntekijät saisivat syödä samaa keskuskeittiön ruokaa kuin yli tuhat muuta kuusamolaista. Mutta ei kelpaa. Kaupungintalon keittiöllä tehdään herroille paremmat sapuskat. Liikuntapuolella ei Kuusamossa paastota, mutta nuorten psykologipalvelut ovat mämmiäkin sakeampaa.
Kommentoi tekstareita sähköpostilla toimitus@koillismaanutiset.fi tai kotisivujemme Palaute-osion kautta www.koillismaanuutiset.fi
KONE HYRKÄS OY
Kuusamo • Puh. 040 508 1748
MAA-AINETOIMITUKSET • Sora • Hiekka • Murskeet ym. maanrakennustyöt
Kuka on alkuperäinen koillismaalainen ja mitä oikeuksia hänellä alkuperänsä vuoksi mahdollisesti on? Tätä pohdittiin lauantaina Kuusamossa, kun tutkijatohtori Tanja Joona Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta luennoi aiheesta Kuusamolaisten nautinta- ja erityisoikeudet. Luennon taustalla on pitkä kiista siitä, kuka on saamelainen ja millä perusteella. Joonan mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pitäisi periaatteessa lukeutua myös mer- Metsäsaamelaisuus ja Koillismaan alkuperäisasutus puhuttivat Kitkan Viisaiden lukittävä joukko koillis- entotilaisuudessa lauantaina. Edessä aiheesta luennoinut tohtoritutkija Tanja Joona ja Kitkan Viisaiden puheenjohtaja Mika Flöjt, taustalla Jouni Petäjäaho, Olavi Aikkila ja maalaisia. Tero Kokko.
Kysymystä alkuperäisasutuksesta on Suomessa pohdittu muun muassa osana ILO-sopimuksen ratifiointia, joka on edelleen kesken. – Suomessa kysymys kansallisen lainsäädännön mukaan määräytyvistä maaoikeuksista on sekoittunut ILO-sopimuksen ja laajemminkin kansainvälisen oikeuden mukaan alkuperäiskansalle kuuluvien oikeuksien kanssa, Joona sanoo. Kiistan juuret ovat 1600– 1700 -luvuilla, jolloin metsäsaamelaiset asuttivat lähes koko nykyisen Lapin aluetta ja Kuusamoa. Kuusamo oli Kemin Lappia. Alueella oli kaksi merkittävää lapinkylää, Maaselkä ja Kitka. Kolttasaamelaisia oli pohjoisempana ja erityisesti Vienan Karjalassa.
Asutusplakaatti muutti tilanteen
Metsäsaamelaiset elivät luonnon antimilla ja heitä oli vain toistatuhatta. Jotta metsäsaamelaiset saisivat rauhassa pitää omat alueensa, niin merkiksi määrättiin Lapin ja Lannan raja. Suomalainen ei ilman lupaa saanut sitä ylittää. Saamelaisten asema muuttui vuonna 1673, jolloin annettiin niin sanottu asutusplakaatti. Sen myötä Kemin Lappiin alkoi vyöryä etelästä uudisasukkaita, jotka kaskesivat perinteiset porolaitumet ja ottivat haltuunsa vesialueita. – Asutusplakaatin seurauksena suomalaiset uudisasukkaat saivat luvan ylittää lapinrajan ja asettua asumaan alkuperäisväestölle kuuluneille alueille. Kysymys on siis siitä alkuperäisväestöstä, joka asutti lapinkylien alueita 1600- ja 1700-luvuilla, Joona selventää. Uudisasukkaat vapautettiin
veronkannosta, mutta metsäsaamelaisia verotettiin jopa kahdesta suunnasta. Joonan mukaan metsäsaamelaiset merkittiin vuosittain saamelaiskäräjälaissa tarkoitettuihin maanverokantokirjoihin, eli alkuperäissuvut ovat dokumentoitavissa. – Esimerkiksi vuoden 1741 maakirjassa luetellaan ne lappalaiset, joiden oikeutta käyttämiinsä alueisiin vielä pidettiin omistusoikeuteen rinnastettavana oikeutena Kemin ja Tornion Lapissa. Kolme vuotta myöhemmin nämä alueet katsottiin kruununmaaksi ja lappalaisille kuuluneet maaoikeudet alkoivat menettää oikeuskäytännössä nopeasti merkitystään. Joonan mukaan kyseessä oli vahvasti suojattu käyttöoikeus. – Oikeuden menettämiselle ei ole koskaan esitetty oikeudellisesti perusteltua selvitystä. Alkuperäisväestölle kuuluneiden maaoikeuksien palauttamisen näkökulmasta kysymys tulisi siis olla ainakin niistä henkilöistä, jotka polveutuvat 1740-luvulla lappalaismaakirjaan merkityistä henkilöistä, hän sanoo.
Vaaliluettelosta kiistellään yhä
Tulkinnalla on merkitystä, kun se rinnastetaan saamelaiskäräjälakiin. Laissa saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena edellyttäen, että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa tai että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuus-
kunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Vaaliluettelosta on tapeltu vuosikymmenten ajan. Sen pohjana on vuonna 1962 opiskelijoiden tekemä haastattelututkimus, jonka rajaamisesta ja ajoittamista keskustellaan yhä. – Tutkimuksessa ei ollut kyse alkuperäiskansa määrittelystä, vaan siitä, kenen suvussa puhuttiin saamea. Miksi tutkimus tehtiin juuri vuonna 1962, miksi kieli määriteltiin tekijäksi ja miksi alue rajattiin tiukasti vain tiettyihin kuntiin, kysyy Joona. Hän muistuttaa, että metsäsaamelaiset menettivät uudisasukkaiden tultua kielensä kirkon ja valtion toimesta. Saamen kieltä pidettiin ”pirun ja koirien kielenä. – Koulutuksesta vastanneen papiston opetukset olivat suomeksi, koska "Jumala kuulee paremmin hyvää suomenkieltä kuin huonoa saamenkieltä". Saamelaisrekisteriin merkittiin myös tuolloin Inarissa ja Pohjois-Sodankylässä alueelle muuttaneita porosaamelaisia. Joonan mukaan he olivat uudisasukkaitten jälkeen vasta alueen kolmas väestöryhmä. – Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisen lähtökohtana eivät siis ole ILO-sopimuksessa olevat kriteerit, vaan ensisijaisesti vuoden 1962 haastattelututkimus, jonka pohjalta muodostettiin Saamen kansa, jolle myöhemmin vaadittiin alkuperäiskansan status.
Tuettava kieltä ja kulttuuria
Kenelle ja miten tämä epäoikeudenmukaisuus sitten tulisi korjata? – Ennen kaikkea Kemin Lapin metsäsaamelaisille, jotka menettivät oikeuden käyttämiinsä
alueisiin, elinkeinonsa ja kielensä, Tanja Joona sanoo. Joonan puhetta lauantaina kommentoinut entinen Tornion kaupunginjohtaja ja kansanedustaja Hannes Manninen sanoi, että kieltä ja kulttuuria pitää tukea, mutta maanomistukseen ei ole syytä kajota. – Se tietäisi Lapissa täyttä sotaa.
Aikkila polveutuu viidestä sukuhaarasta
Kuusamolainen Olavi Aikkila sanoo polveutuvansa metsäsaamelaisista viiden eri suvun kautta. Hän on hankkinut veroselvitykset maakunta-arkistosta ja on mukana metsä-, kalastaja ja tunturisaamelaisten yhdistyksessä. Päätoimisena poromiehenä työskentelevän Aikkilan mukaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia saamelaisten yhteistyöjärjestönä ja edunvalvojana. Tavoitteena on kerätä yhteen metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset sekä tukea että elvyttää heidän saamelaista identiteettiä, kulttuureja ja saamen kieliä. – Haluamme edistää metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaisten taloudellisia, oikeudellisia ja kulttuurisia pyrkimyksiä ja aloitteita eri aloilla. Saamelaisuus on moninaista, ja siksi myös metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaisten kulttuurit ja kielet sekä identiteetit on kulttuurien laajassa kirjossa otettava huomioon, hän sanoo. Sekä Joona että Aikkila tietävät, että saamelaisverta virtaa edelleen hyvin monessa kuusamolaissuvussa. – Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pitäisi lain mukaan ja periaatteessa kirjata myös merkittävä joukko koillismaalaisia, Joona sanoo.