IT-tuki Mikael

Missä vaiheessa sait tietää Klubitalosta?

En ollut itse asiassa koskaan kuullut Klubitalosta ennen kuin tulin tänne töihin. Olin hakemassa töitä Vamoksen avustuksella ja siellä huomion kiinnitti työpaikkailmoitus, jossa etsittiin ”ATK-neuvojaa”. Yhdessä pohdittiin, että mikä ihme paikka tämä on, johon etsitään työntekijää termillä, joka on ollut vanha jo 90-luvun lopulla. Nykypäivänä etsittäisiin varmaan ”IT-lähitukihenkilöä” tai ”IT-tukihenkilöä lähitukeen”.

Millainen rekrytointikuvio sinulla oli?

Tulin aika tavalla muutoksen keskelle. Työhaastattelukutsussa oli silloin vielä Reetan nimi. Työhaastatteluun tultaessa hän oli jo lähtenyt ja haastattelijana oli mm. viikkoa aikaisemmin apulaisjohtajana aloittanut Elisa, työvalmentaja Ville sekä jäsen Timo. Työt puolestaan alkoivat paria viikkoa ennen kuin Anu aloitti työt johtajana. Haastattelun jälkeen pääsin koetyöpäivään, mikä oli oikeastaan aika hämmentävä kokemus: Ville otti minut vastaan ja minut ohjattiin Paulin ja Tatu S:n opastuksella ravintolayksikköön, mutta minulle ei ollut oikein selvää, mitä minulta koetyöpäivässä odotettiin. Koetyöpäivä sattui hiljaiseen kauteen kesän alussa, niin käsitystä toiminnasta oli vähän haastavaa saada. Muistan tehneeni Sasan kanssa viikko-ohjelmaa, Teija K oli myös mukana. Iso juttu rekryssä oli myös se, että minulle kerrottiin avoimesti, ettei talolla ole koskaan aikaisemmin ollut IT-tukihenkilöä, eli periaatteessa kukaan ei tiennyt, mitä minun työnkuvaani tulee kuulumaan ja se muokkautuisi ajan kuluessa.

Millaisia ajatuksia sinulla on ollut työstä työsuhteen aikana?

Yhteen vuoteen on mahtunut kaikenlaisia vaiheita. Alkuun jännitti hirveästi, koska tulin aika pitkälti laput silmillä työhön, eli en oikein tiennyt mitä odottaa ja mitä minulta odotetaan. Muistan olleeni ensimmäiset viikot aivan tolkuttoman väsynyt, kun päällä olivat saman aikaisesti uuden työn infoähky, talon arjen hektisyys ja aivan uudenlainen psykososiaalinen kuormitus, jollaiseen en ollut aikaisemmin tottunut. Muutamissa viikoissa arki sitten tasaantui ja aloin hiljalleen päästä teekuppeineni sisälle talon arkipöhinään.

Siirryin muutamassa kuukaudessa proaktiivisesta työotteesta reaktiiviseen, eli muistan tulleeni taloon kaikenlaisten projekti- ja kehittämisajatusten kanssa, mutta totesin, että talon arjesta nousevat tarpeet vievät kyllä kaiken ajan. Nykyisin työpäivän normaalimoodi onkin olla vain läsnä ja käytettävissä, koska useammin ennemmin kuin myöhemmin IT-tukea tarvitaan kyllä jossakin. Muistan myös, että alkuun lähdin ehkä liikaakin mukaan vähän kaikkeen ja jouduin jossain vaiheessa rajaamaan sitä, mihin kaikkeen tartun.

Millaiseksi mielikuvasi klubitalomaailmasta on muodostunut työsuhteen aikana?

Olen kuullut, että minulla on kuulemma persoonapiirteet, jotka ovat alalleni hyvin tyypillisiä. Eli klubitalomaailmassa olen kokenut haastavaksi järjestyksen ja kaaoksen välisen ristiriidan. Eli itse olen pohjimmiltani järjestyksen ihminen ja pidän järjestyksestä, pysyvyydestä ja rutiineista, kun taas Klubitalo tuntuu elävän, hengittävän ja saavan voimaa lähinnä kaaoksesta ja alituisesta muutoksen tilasta.

Taustakuva: S. Männynsalo

Työpainotteisen päivän ohessa Klubitalollamme on myös vapaa-ajan ohjelmaa, joka pääsääntöisesti suunnitellaan vapaa-ajan kokouksessa, joka toinen maanantai.

Olemme saaneet syksyisin ja keväisin vapaalippuja Musiikkitalon konsertteihin, joihin pääsee kerralla 5 henkilöä. Konsertit ovat suosittuja ja on ilo, että ihmiset ovat olleet kiinnostuneita klassisesta musiikista.

Meillä on myös joka maanantai iltaklubi klo 16-18, jossa on ollut vaihtelevia teemoja. Kesäisin iltaklubit korvaa toimintatorstait, jolloin teemme mm. erilaisia retkiä.

Kerran viikossa pieni porukka menee pelaamaan sulkapalloa, mikä on sopivaa liikuntaa työpäivän päätteeksi.

Olemme saaneet palautetta akkreditoijilta sen suhteen, että meillä on talo ollut kiinni viikonloppuisin, joten olemme aloittaneet kuukausittaiset sunnuntaikahvilat. Vietämme myös juhlapyhiä, niiden oikeilla ajankohdilla.

Kesän tullessa pääsemme kalastusryhmän kanssa narraamaan ahvenia ja kuhia Helsingin vesialueille. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, välineet löytyvät talon puolesta.

Kaiken kaikkiaan vapaa-ajan ohjelma tarjoaa mielen ja kehon virkistystä työpainotteisen päivän oheen!

Nuorten ryhmä Kameleontti on ollut toiminnassa jo pitkään. Kameleontti on suunnattu 18–35-vuotiaille. Ryhmän toiminta on saanut alkunsa nuorten halusta viettää aikaa samanikäisten ihmisten parissa. Kameleontin toimintaa suunnitellaan jäsenvetoisesti ja toimintaan osallistuu jäseniä sekä Helsingin- että Itä-Helsingin Klubitaloilta. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko ja suunnittelupalavereja pidetään puolen vuoden välein.

Tänä vuonna ryhmä on retkeillyt esimerkiksi Uutelan kodalla, käynyt bongaamassa lintuja ja pelannut lautapelejä. Lähitulevaisuudessa ryhmä aikoo käydä pelaamassa konsolipelejä Oodissa, mennä Allas Sea Poolille, osallistua Helsinki-päivän tapahtumiin ja käydä SUP-lautailemassa. Joistakin aktiviteeteistä peritään pieni omavastuu, joka on korkeintaan kolme euroa.

Kameleontin toiminnassa mukana oleva työvalmentaja Ville toteaa, että ryhmään kaivattaisiin lisää nuoria erityisesti Helsingin Klubitalolta. Tällä hetkellä suurin osa osallistujista tulee Itä-Helsingin talolta.

Villen mielestä kaikkein parasta nuorten ryhmässä nuorten kohtaaminen. Tämän todettuaan Ville naurahtaa, että nuorihan hän vielä itsekin. Jos sinulla on kysyttävää Kameleontin toiminnasta, Ville vastaa kysymyksiin mielellään. “Kaikki nuoret mukaan, kotona ei jaksa olla kukaan”, Ville riimittelee haastattelun päätteeksi. Teksti: Leena

K-50 klubi teki 26.2.2023 retken nykytaiteenmuseo Kiasmaan. Tarkoituksena oli mennä suomalaisen kuvanveistäjän Markus Copperin retrospektiiviseen näyttelyyn nimeltä Metallin maku. Näyttely oli hyvin vaikuttava ja siinä oli vaaran tuntua. Näin Timo Valjakka kertoo Wikipediassa: "raskaissa ja karkeatekoisissa veistoksissa ja piirustuksissa Copper tavoitti näiden traumatisoivien tapahtumien synnyttämät kollektiiviset pelot ja painajaiset, joten teokset jäävät katsojien mieleen pysyvästi". Veistosten nimet kertovat paljon: Kursk, Estonia, Rautaneito, Juggernaut, Seitsemän meren arkkienkeli, Khyber Pass. Niistä osassa oli poistettu liikemekaniikka, sen vaarallisuuden takia. Kaikki ryhmässämme eivät pitäneet näyttelystä. Teksti: Anu P