”No niin!” hän sanoi itsekseen. ”Antaa tulla nyt!” Häneltä meni melkein puoli tuntia laatia viesti, joka ei lopulta ollut kuin viisi riviä pitkä. Sen jälkeen kesti neljännestunnin pois taa siitä kaikki, mikä voitaisiin tulkita kaksimielisyyksiksi, epätoi voksi, menneisyyteen viittaamiseksi. Lopulta hän henkäisi syvään ja lähetti viestin matkaan. Kun hän kaksikymmentä minuuttia myöhemmin lähti tiedekun nasta, hän näki ensimmäiseksi harmaan Volvon. Parkkipaikalla pimeässä joen rannalla. Kun hän avasi pyöränsä lukon, hän kuuli kuinka moottori käynnistettiin. Etuvalot syttyivät, ja aavemai nen valokeila valaisi Fyrisjoen yli kulkevan vanhan sillan metalli kaiteen. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan häntä pelotti oikeasti.
20