Harris, Thomas: Uhrilampaat (WSOY)

WSOY

UHRILAMPAAT

THOMAS

HARRIS Kauhutrillerien kylmäävin klassikko

UHRILAMPAAT ”Niin tiukkaan punottu ja koukuttava psykologinen trilleri, ettei yhtä lausetta miltei malta lukea loppuun asti päästäkseen jo seuraavaan.” Associated Press

Thomas Harris

UHRILAMPAAT Suomentanut Hanna-Liisa Timonen

werner sรถderstrรถm osakeyhtiรถ helsinki

Englanninkielinen alkuteos The Silence of the Lambs THE SILENCE OF THE LAMBS © 1988 by Yazoo, Inc. All rights reserved including the rights of reproduction in whole or in part in any form.

Suomenkielinen laitos © Hanna-Liisa Timonen ja WSOY 2020 Werner Söderström Osakeyhtiö ISBN 978-951-0-45289-9 Painettu EU:ssa

Isäni muistolle.

Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on, jos kuolleet eivät heräjä?

— Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille

Onko minun katsottava kuoleman päätä sormuksessa, jossa on minun kasvoni?

— John Donne: ”Devotions”

1 Käyttäytymistieteiden laitos, FBI:n sarjamurhia tutkiva osasto, sijaitsee Quanticon poliisiopistorakennuksen pohjakerroksessa puoliksi maan alla. Clarice Starling saapui laitokselle kasvot punoittaen käveltyään rivakasti Hogan’s Alleyn ampumaradalta. Tukkaan oli tarttunut ruohoa ja FBI:n poliisiopiston tuulitakkiin ruohonvihreää hänen syöksyttyään maahan pidätysharjoituksen tulituksessa.

Odotushuoneessa ei ollut ketään, ja hän pöyhi pikaisesti hiuksiaan lasiovista peilautuvan kuvansa edessä. Hän tiesi olevansa hyvännäköinen tälläämättäkin. Kädet haisivat ruudinsavulta, muttei ollut aikaa käydä pesulla – osastopäällikkö Crawfordin kutsu oli sanonut heti.

Hän tapasi Jack Crawfordin yksin sotkuisista työtiloista.

Crawford seisoi vieraan pöydän ääressä ja puhui puhelimeen, ja Starlingilla oli tilaisuus tarkastella miestä ensimmäisen kerran koko vuonna. Näky järkytti häntä.

Tavallisesti Crawford näytti reippaalta keski-ikäiseltä insinööriltä, joka oli hyvinkin saattanut selviytyä yliopistosta baseballkykyjensä ansiosta – ehkä hän oli ollut taitava sieppari joka oli vaaninut syöttölautasta kuin haukka. Nyt hän oli laiha, paidankaulus oli liian avara ja punoittavien silmien alla oli tummat pussit. Jokainen joka luki lehtiä tiesi että Käyttäytymistieteiden laitos oli arvostelijoiden tulilinjalla. Starling toivoi ettei arvostelu koskenut Crawfordia. Täällä se tuntui kovin epätodennäköiseltä.

9

Crawford päätti puhelun lausumalla terävästi: »Ei.» Hän otti kainalostaan Starlingin kansion ja avasi sen. »Starling, Clarice M., hyvää huomenta», hän sanoi. »Päivää.» Starlingin hymy oli silkkaa kohteliaisuutta. »Mikään ei ole vialla. Toivottavasti kutsu ei säikyttänyt sinua.» »Ei.» Mikä ei ole koko totuus, Starling ajatteli. »Opettajasi ovat kertoneet, että olet pärjännyt hienosti.

Kuulut luokkasi parhaaseen neljännekseen.» »Toivottavasti, minulle kun ei ole ilmoitettu mitään.» »Minä kysyn heiltä aina silloin tällöin.»

Tämä kummastutti Starlingia; hän oli laskenut Crawfordin kaksinaamaisten värväysjepareiden joukkoon.

Hän oli tavannut erikoisagentti Crawfordin, kun tämä oli pitänyt vierailuluentoja Virginian yliopistossa. Crawfordin korkeatasoiset kriminologian seminaarit olivat osaltaan vaikuttaneet hänen päätökseensä valita FBI. Hän oli kirjoittanut tälle kirjeen kuultuaan hyväksymisestään poliisiopistoon, mutta tämä ei ollut vastannut siihen, ja niiden kolmen kuukauden aikana jotka hän oli ollut harjoittelijana Quanticossa, mies oli kohdellut häntä kuin ilmaa.

Starling oli kasvanut ihmisten parissa jotka eivät pyytäneet suosionosoituksia eivätkä tehneet väkisin tuttavuutta, mutta Crawfordin käytös suretti ja hämmästytti häntä. Nyt kun hän oli miehen seurassa, hän piti tästä kaikesta huolimatta, sen hän pani harmissaan merkille.

Jokin oli selvästi vinossa. Crawfordissa oli merkillistä kekseliäisyyttä korkean älykkyyden ohella, ja Starling oli tajunnut sen ensimmäisen kerran huomatessaan, kuinka hienoa värintajua ja materiaalintajua miehen vaatetus osoitti, vaikka se noudattikin FBI:n agenttien kloonimaista linjaa. Nyt miehellä oli yllään siistit mutta ikävänharmaat vaatteet aivan kuin hän kärsisi sulkasadosta. »Meille tuli tässä yksi uusi työ ja tulin ajatelleeksi sinua», 10

Crawford sanoi. »Se ei ole oikeastaan työtä, vaan mielenkiintoinen tehtävä. Siirrä Berryn tavarat tuolilta ja istu alas. Olet kirjoittanut tähän, että haluat aloittaa välittömästi Käyttäytymistieteiden laitoksella, kun olet päättänyt poliisiopiston.» »Pitää paikkansa.» »Olet perehtynyt tarkoin rikostutkimuksen menetelmiin, mutta et lainkaan lainsäädäntöön. Sinulta menee vähintään kuusi vuotta.» »Minun isäni oli sheriffi, tiedän mitä minulla on edessä.»

Crawfordin suupielissä häivähti hymy. »Mutta sinulla on pääaineena sekä psykologia että kriminologia, ja montako kesää olet ollut töissä mielenterveyskeskuksessa – kaksiko?» »Kaksi.» »Onko sinun mielenterveysneuvojanlupasi voimassa?» »Se kelpaa vielä kaksi vuotta. Hankin sen ennen kuin te piditte seminaarinne Virginian yliopistossa – ennen kuin päätin ryhtyä tähän.» »Paikat jäädytettiin sinun nenäsi edestä.»

Starling nyökkäsi. »Minulla oli kuitenkin tuuria – tilanne selvisi ajoissa ja minusta tuli rikostutkimusmenetelmien stipendiaatti. Sain tehdä laboratoriotöitä kunnes poliisiopistosta vapautui paikka.» »Sinä kirjoitit minulle kirjeen, kun olit päässyt sisään, eikö niin, enkä minä tainnut vastata siihen – tiedän etten vastannut. Minun olisi pitänyt vastata.» »Teillä on ollut muutakin tekemistä.» »Tiedätkö VRTO:sta?» »Tiedän että se on Väkivaltarikollisten Tutkimusohjelma.

Law Enforcement Bulletin kirjoitti, että te kokoatte tietokantaa mutta että ohjelma ei ole vielä käynnissä.»

Crawford nyökkäsi. »Olemme laatineet kyselylomakkeen.

Sitä sovelletaan kaikkiin meidän aikamme tunnettuihin sarjamurhaajiin.» Crawford ojensi Starlingille paksun paperinipun, joka oli sidottu kehnosti yhteen. »Papereissa on oma 11

osasto rikostutkijoille ja omansa henkiinjääneille uhreille, jos heitä on. Tappaja vastaa sinisen lomakkeen kysymyksiin, jos vastaa, ja vaaleanpunaisen lomakkeen kysymykset esittää tutkija tappajalle ja merkitsee vastausten lisäksi muistiin myös tappajan reaktiot. Siinä on paljon paperityötä.»

Paperityötä. Clarice Starlingin itsekkäät vaistot nuuskivat ilmaa kuin innokkaat vainukoirat. Hän haistoi että luvassa oli työtarjous – luultavasti tylsää tietojen syöttämistä uuteen tietokonejärjestelmään. Oli houkuttelevaa aloittaa työt Käyttäytymistieteiden laitoksella missä tahansa ominaisuudessa, mutta hän tiesi mitä tapahtui, jos naiseen lyötiin sihteerin leima – leima jäi hamaan loppuun saakka. Edessä oli valintatilanne, ja hän halusi valita oikein.

Crawford odotti jotakin – hän oli varmaan esittänyt kysymyksen. Starlingin täytyi pinnistää muistiaan: »Mitä testejä olet käyttänyt? MMPI:tä? Rorschachia?» »MMPI:tä kyllä, Rorschachia en koskaan», Starling sanoi. »Olen käyttänyt temaattista apperseptiotestiä ja lasten kanssa Bender-Gestaltia.» »Säikähdätkö pienestä, Starling?» »En ole tähän mennessä säikähtänyt.» »Katsos me olemme yrittäneet jututtaa kaikkia kolmeakymmentäkahta tunnettua sarjamurhaajaa jotka meillä on säilössä ja laatia tietokantaa psykologista profiilia varten ratkaisemattomissa tapauksissa. Useimmat suostuivat haastateltaviksi – niillä taitaa olla kova tarve esiintyä, aika monella. Kaksikymmentäseitsemän myöntyi yhteistyöhön.

Neljä kuolemaantuomittua, joilla on valitus vireillä, kieltäytyi puhumasta, kuinkas muuten. Mutta sitä jota tarvitsemme kipeimmin, emme ole kyenneet suostuttelemaan mukaan.

Haluan että sinä menet tapaamaan häntä huomenna vankimielisairaalaan.»

Clarice Starling tunsi rinnassaan iloista pamppailua mutta myös pahoja aavistuksia.

12

»Kuka hän on?» »Se psykiatri – tohtori Hannibal Lecter», Crawford sanoi.

Nimen lausumista seuraa aina hetken äänettömyys, joka kerta kun nimi mainitaan sivistyneiden ihmisten joukossa.

Starling tuijotti Crawfordia herkeämättä, liiankin tyynesti. »Kannibaali-Hannibal», hän sanoi. »Niin.» »Niin tuota – okei, hyvä on. Olen iloinen että saan tilaisuuden, mutta arvaatte varmaan että ihmettelen – miksi juuri minä?» »Lähinnä siksi että olet käytettävissä», Crawford sanoi. »En usko että hän suostuu yhteistyöhön. Hän on jo kerran kieltäytynyt, mutta se tapahtui välittäjän kautta – sairaalan johtajan kautta. Minun täytyy kyetä osoittamaan, että meidän pätevä tutkijamme on ottanut häneen yhteyttä ja pyytänyt häntä henkilökohtaisesti. On syitä, joilla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Minulla ei enää ole tällä osastolla ketään muuta joka voisi ryhtyä siihen.» »Teillä on ruuhkaa – Buffalo Bill – ja ne Nevadan jutut», Starling sanoi. »Aivan oikein. Sama vanha tarina – liian vähän henkilökuntaa.» »Sanoitte huomenna – asialla on siis kiire. Liittyykö se johonkin ajankohtaiseen tapaukseen?» »Ei. Kunpa liittyisikin.» »Jos hän tekee tenän, haluatteko siitä huolimatta että teen hänestä psykologisen arvioinnin?» »En. Minulla on ylen määrin käsittämättömiä potilasarvioita tohtori Lecteristä ja jokaikinen on erilainen.»

Crawford ravisti kaksi C-vitamiinitablettia kämmenelleen ja sekoitti Alka-Seltzer-juoman jolla huuhtoi ne alas. »Tilanne on tosiaan aika hullunkurinen; Lecter on psykiatri ja kirjoittaa psykiatrisiin aikakauskirjoihin – erinomaisia artikkeleita – muttei koskaan omista pikku poikkeamistaan. Kerran 13

hän oli suostuvinaan sairaalan johtajan, Chiltonin, testeihin – istuskeli verenpainemansetti peniksensä ympärillä ja katseli uhrien kuvia – ja julkaisi sitten mitä oli saanut selville Chiltonista ja esitti tämän täysin naurettavassa valossa. Hän on kirjeenvaihdossa psykiatrian opiskelijoiden kanssa, kunhan näiden ala ei sivua hänen omaa tapaustaan, eikä hän sitten muuta teekään. Jos hän ei puhu sinulle, kirjoita kumminkin raportti. Miltä hän näyttää, miltä hänen sellinsä näyttää, mitä hän puuhailee. Niin sanottua paikallisväriä. Tarkkaile, liikkuuko siellä lehdistöä. Ei varsinaista lehdistöä, vaan roskalehdistöä. Ne rakastavat Lecteriä vielä enemmän kuin prinssi Andrewia.» »Eikö yksi roskalehti tarjonnut hänelle viisikymmentätuhatta dollaria joistakin resepteistä? Tuli vain tässä mieleen», Starling sanoi.

Crawford nyökkäsi. »Olen melko varma että National Tattler on lahjonut jonkun sairaalan työntekijöistä ja lehti saa tietää sinun tulostasi heti kun olen sopinut tapaamisesta.»

Crawford kumartui eteenpäin kunnes hänen kasvonsa olivat vain puolen metrin päässä Starlingin kasvoista. Starling katseli kaksiteholaseja, jotka sumensivat silmäpussit näkyvistä. Crawford oli hiljattain kurlannut suunsa Listerinellä. »Ja nyt tarkkana, Starling. Kuunteletko sinä minua?» »Kyllä, sir.» »Ole todella varovainen Hannibal Lecterin seurassa. Mielisairaalan johtaja, tohtori Chilton, käy kanssasi läpi fyysiset toimenpiteet jotka ovat tarpeen, kun on tekemisissä Lecterin kanssa. Älä poikkea ohjeista. Älä poikkea ohjeista millin vertaa missään tapauksessa. Jos Lecter ylipäätään puhuu sinulle, hän yrittää vain ottaa selkoa sinusta. Se on samaa uteliaisuutta joka saa käärmeen kurkistamaan linnunpesään. Tiedämme kumpikin, että haastatteluissa joutuu pakostakin tekemään hieman vaihtokauppoja, mutta älä kerro hänelle mitään tarkkoja tietoja itsestäsi. Et saa antaa hänen aivoilleen mitään 14

henkilökohtaisia asioitasi purtavaksi. Tiedät kai, mitä hän teki Will Grahamille.» »Luin siitä silloin kun se tapahtui.» »Hän poisti Willin sisälmykset korkkimattoveitsellä, kun Will oli pidättämässä häntä. Ihme ettei Will kuollut. Muistatko Punaisen Lohikäärmeen? Lecter käänsi Francis Dolarhyden Williä ja tämän perhettä vastaan. Willin kasvot ovat sen näköiset kuin Picasson pirulainen olisi piirtänyt ne, sekin Lecterin tekosia. Lecter repi myös yhden sairaanhoitajan kappaleiksi vankimielisairaalassa. Hoida hommasi, mutta älä missään tapauksessa unohda mikä hän on.» »Ja mikä hän on? Tiedättekö te?» »Tiedän että hän on hirviö. Mitä muuta, kukaan ei osaa sanoa varmasti. Kukaties sinä saat siitä selvän; en valinnut sinua summamutikassa, Starling. Esitit minulle pari mielenkiintoista kysymystä, kun opetin UVA:ssa. Johtaja haluaa sinulta omalla nimelläsi allekirjoitetun raportin – mikäli se on selkeä, tiivis ja johdonmukainen. Siitä päätän minä. Ja sen on oltava minulla sunnuntaina kello 9.00. No niin, Starling, ryhdy töihin niin kuin neuvoin.»

Crawford hymyili hänelle, mutta silmissä oli kuollut katse.

15

2 Tohtori Frederick Chiltonilla, viisikymmentäkahdeksanvuotiaalla Baltimoren vankimielisairaalan johtajalla, on pitkä ja leveä pöytä, jonka päällä ei ole yhtään kovaa tai terävää esinettä. Jotkut työntekijät kutsuvat sitä »vallihaudaksi». Toiset työntekijät eivät tiedä, mitä sana vallihauta tarkoittaa. Tohtori Chilton jäi istumaan pöytänsä taakse, kun Clarice Starling astui huoneeseen. »Meillä on käynyt täällä useitakin poliiseja, mutten muista nähneeni noin viehättävää aikaisemmin», Chilton sanoi vaivautumatta nousemaan.

Starling tiesi vaistomaisesti, että ojennetun käden kiilto oli lanoliinia, joka oli tarttunut siihen miehen taputtaessa tukkaansa. Hän päästi käden irti ennen kuin Chilton irrotti otteensa. »Te olette siis neiti Sterling, eikö niin?» »Nimi on Starling, tohtori, a:lla. Kiitoksia että otatte minut vastaan.» »FBI on siis sekin ruvennut värväämään tyttöjä, niin kuin kaikki muutkin, heh, heh.» Chiltonin suu kääntyi virnistykseen jota hän harrastaa erottaakseen virkkeet toisistaan. »Turvallisuuspoliisi kehittyy, tohtori Chilton. Taatusti kehittyy.» »Viivyttekö Baltimoressa useita päiviä? Kuulkaa täällä voi pitää yhtä lailla hauskaa kuin Washingtonissa tai New Yorkissa, jos tuntee hieman kaupunkia.»

16

Clarice Starling loi katseensa sivuun säästyäkseen näkemästä miehen hymyä ja tajusi silmänräpäyksessä, että tämä oli pannut merkille hänen tympääntymisensä. »Varmastikin tämä on hieno kaupunki, mutta minulla on ohjeet tavata tohtori Lecter ja toimittaa raportti perille tänään iltapäivällä.» »Voinko minä soittaa teille esimerkiksi Washingtoniin sitten myöhemmin?» »Totta kai. Kovin ystävällistä ajatella asiaa. Erikoisagentti Jack Crawford on tämän projektin päällikkö, ja voitte aina ottaa minuun yhteyttä hänen kauttaan.» »Ymmärrän», Chilton sanoi. Poskien punaisenkirjava väri oli räikeässä ristiriidassa otsakiehkuran luonnottoman punaruskean värisävyn kanssa. »Antakaa henkilöllisyystodistuksenne.» Hän antoi Starlingin seistä sen ajan kun tutki kaikessa rauhassa henkilökorttia. Sitten hän ojensi sen takaisin ja nousi jalkeille. »Tämä ei vie kauan. Tulkaahan perässä.» »Minä ymmärsin, että te selostaisitte minulle ensin tilannetta, tohtori Chilton», Starling sanoi. »Voin tehdä sen samalla kun kävelemme.» Chilton käveli pöydän ympäri ja vilkaisi kelloaan. »Minulla on lounastapaaminen puolen tunnin kuluttua.»

Hitto, olisi pitänyt arvioida mies paremmin, nopeammin.

Ehkei hän olekaan täysi ääliö. Hän saattaa tietää jotakin hyödyllistä. Mitä se olisi haitannut jos hän olisi vähän flirttaillut, vaikkei oikein osannutkaan. »Tohtori Chilton, minulla on nyt tapaaminen teidän kanssanne. Se sovittiin niin että se sopi teidän aikatauluunne, niin että teillä olisi minulle aikaa. Haastattelun aikana voi tulla esiin asioita – voi olla että minun täytyy käydä vastauksia läpi teidän kanssanne.» »Enpä usko, en todellakaan. Ai niin, minun pitää soittaa yksi puhelu ennen kuin menemme. Tulen odotusaulaan heti perästä.» »Tahtoisin jättää takkini ja sateenvarjoni tänne.»

17

»Odotusaulaan», Chilton sanoi. »Antakaa ne Alanille odotusaulassa. Hän vie ne talteen.»

Alanilla oli pyjaman kaltainen asu jollaista hoidokit käyttivät. Hän pyyhki tuhkakuppeja paitansa helmalla.

Hän pyöräytti kieltään poskessaan, kun hän otti Starlingin takin. »Kiitos», Starling sanoi. »Eipä kestä. Kuinka usein sinä paskannat?» Alan kysyi. »Mitä sinä sanoit?» »Tuleeko se ulos pi-i-i-i-tkänä?» »Minä ripustan nämä itse jonnekin.» »Mikään ei ole tiellä – voi kumartua ja katsella kun se tulee ulos ja nähdä vaihtaako se väriä kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Teetkö sinä niin? Näyttääkö siltä kuin sinulla olisi pitkä ruskea häntä?» Alan ei irrottanut otettaan takista. »Tohtori Chilton haluaa, että menet hänen huoneeseensa nyt heti», Starling sanoi. »Enkä halua», tohtori Chilton sanoi. »Pane takki komeroon, Alan, äläkä ota sitä sieltä sillä aikaa kun olemme poissa.

Tee se. Minulla oli kokopäiväinen konttorityttö, mutta määrä­ rahasupistusten jälkeen ei ollut varaa pitää häntä. Se tyttö joka päästi teidät sisään kirjoittaa koneella kolme tuntia päivässä, niin ja sitten minulla on Alan. Missä ovat entisajan konttoritytöt, neiti Starling?» Chiltonin silmälasit välähtivät Starlingin nenän edessä. »Oletteko te aseistettu?» »En ole aseistettu.» »Saanko katsoa käsilaukkuunne ja salkkuunne?» »Näitte minun suositukseni.» »Ja niissä sanotaan, että te olette opiskelija. Antakaa minun vilkaista laukkuihinne.»

Clarice Starling sävähti, kun raskaista teräsporteista ensimmäinen paukahti kiinni hänen perästään ja salpa painui paikoilleen. Chilton käveli hieman hänen edellään vihreää 18

laitosmaista käytävää Lysolin hajun ja etäisten kolahdusten täyttämässä ilmapiirissä. Starling oli vihainen itselleen siitä että oli antanut Chiltonin penkoa käsilaukkuaan ja salkkuaan, ja hän polki suuttumuksen askeliinsa kyetäkseen keskittymään. Hänellä ei ollut mitään hätää. Itsehillintä tuntui vahvalta kuin tukeva sorapohja vuolaassa virrassa. »Lecter on melkoinen kiusankappale», Chilton huomautti olkansa yli. »Mieshoitajalta menee vähintään kymmenen minuuttia päivässä siihen että hän poistaa nitomasinkilät Lecterille lähetetyistä julkaisuista. Me yritimme lopettaa hänen tilauksensa tai ainakin vähentää niitä, mutta hän kirjoitti asianajajalleen ja oikeus hylkäsi esityksen. Hänelle tuli aikaisemmin suunnattomat määrät henkilökohtaista postia.

Onneksi se on vähentynyt sen jälkeen kun muut uutissensaatiot ovat jättäneet hänet varjoonsa. Jonkin aikaa näytti siltä että jokaikinen pikku psykologian opiskelija halusi graduunsa aineistoa Lecteriltä. Lääketieteelliset aikakauskirjat julkaisevat edelleen hänen kirjoituksiaan, mutta vain koska hänen nimellään on yhä kuriositeettiarvoa.» »Hän kirjoitti hyvän jutun leikkausmaanikoista Kliinisen psykiatrian aikakauskirjaan, minusta ainakin», Starling sanoi. »Ai niinkö, niinkö tosiaan? Me yritimme tutkia Lecteriä.

Ajattelimme ’Mikä tilaisuus tutkijoille!’ – on niin harvinaista saada yksi elävänä kiinni.» »Yksi mikä?» »Puhtaaksiviljelty sosiopaatti, sehän hän ilman muuta on.

Mutta hän on läpipääsemätön, aivan liian kokenut standardi­ testeihin. Ja hyvänen aika, että se mies vihaa meitä. Hän ajattelee, että minä olen hänen rangaistuksensa. Crawford on erittäin fiksu – eikö olekin? – kun käyttää teitä Lecteriä vastaan.» »Mitä te tarkoitatte, tohtori Chilton?» »Nuori nainen joka ’kiihottaa’ häntä, eikös sitä niin sanota?

En usko, että Lecter on nähnyt naista moneen vuoteen – hän 19

on ehkä nähnyt vilaukselta jonkun siivoojan. Pidämme tavallisesti naiset loitolla. Niistä on pelkkää harmia eristyslaitoksissa.»

Haista paska, Chilton. »Minä valmistuin Virginian yliopistosta erinomaisin tiedoin, tohtori. Se ei ollut mikään kauneuskoulu.» »Siinä tapauksessa pystytte varmaan pitämään säännöt mielessänne: älkää työntäkö käsiänne kaltereiden väliin, älkää edes koskeko kaltereihin. Ette saa antaa hänelle muuta kuin pehmeää paperia. Ei kuulakärkikyniä, ei lyijykyniä.

Hänellä on omat huopakynät osan aikaa. Jos annatte hänelle papereita, niissä ei saa olla nitomasinkilöitä, paperiliittimiä eikä neuloja. Hänelle saa antaa esineitä vain liukuvalla ruokatarjottimella. Hän palauttaa esineet liukuvalla ruokatarjottimella. Ei poikkeuksia. Älkää ottako vastaan mitään mitä hän koettaa ojentaa teille kaltereiden välistä. Ymmärrättekö?» »Minä ymmärrän.»

He olivat kulkeneet vielä kahden portin kautta ja jättäneet taakseen luonnollisen valon. He olivat jättäneet taakseen osastot joilla hoidokit saivat olla yhdessä ja tulleet tiloihin joissa ei ikkunoita voinut sallia, saati että potilaat olisivat yhdessä. Käytävän lamppuja peittivät raskaat rautaristikot, niin kuin laivojen konehuoneiden valoja. Tohtori Chilton seisahtui erään lampun alle. Kun heidän askelensa pysähtyivät, Starling kuuli jostain seinien takaa karhean äänen jonka huutaminen oli turmellut. »Lecteriä ei päästetä koskaan sellin ulkopuolelle ilman pakkopaitaa ja suukapulaa», Chilton sanoi. »Näytän teille miksi. Hän oli yhteistyökyvyn malliesimerkki ensimmäisenä vuotenaan tässä laitoksessa. Turvallisuustoimia höllennettiin hieman – tämä tapahtui tietysti edellisen johtajan kaudella, kuten varmaan käsitätte. Heinäkuun 8. päivänä 1976 hän valitti rintakipua ja hänet vietiin hoitohuoneeseen. Pakkopaita poistettiin, jotta EKG kävisi helpommin. Kun sairaan20

hoitaja kumartui hänen ylleen, hän teki hoitajalle tämän.»

Chilton ojensi Starlingille koirankorville kuluneen valokuvan. »Lääkärit saivat toisen silmän pelastettua. Lecter oli koko ajan kytkettynä monitoreihin. Hän mursi naisen leuan päästäkseen käsiksi tämän kieleen. Hänen pulssinsa ei missään vaiheessa kohonnut yli kahdeksaankymmeneenviiteen, ei edes silloin kun hän nielaisi kielen.»

Starling ei tiennyt kumpi oli kamalampi, valokuva vai Chiltonin ilme tämän tutkiessa hänen kasvojaan vikkelin, ahnain silmin. Hän tuli ajatelleeksi janoista kananpoikaa joka nokki kyyneliä hänen poskiltaan. »Pidän häntä täällä», Chilton sanoi ja painoi raskaiden panssariovien vieressä olevaa nappia. Iso mieshoitaja päästi heidät sisään.

Starling teki kiperän päätöksen ja seisahtui heti ovien sisäpuolelle. »Tohtori Chilton, me tarvitsemme näitä testituloksia. Jos tohtori Lecter pitää teitä vihamiehenään – jos hänen vihansa on fiksoitunut teihin, kuten itse sanoitte – voisi olla parempi että minä jututan häntä yksin. Mitä te arvelette?»

Chiltonin poskea nyki. »Sopii mainiosti minun puolestani.

Olisitte voinut ehdottaa sitä minun huoneessani. Olisin voinut lähettää hoitajan tuomaan teidät ja säästää aikaa.» »Olisin voinut ehdottaa sitä siellä, jos olisitte selostanut tilanteen siellä.» »Enpä usko, että tapaan teitä enää, neiti Starling. Barney, kun hän on päättänyt tuokionsa Lecterin luona, soita joku hakemaan hänet pois.»

Chilton poistui heittämättä enää silmäystäkään Starlingiin.

Jäljelle jäivät vain iso ja välinpitämätön mieshoitaja, äänetön kello miehen takana sekä kananverkkokoppi, jossa oli Mace-kyynelkaasua, pakkopaitoja, suukapula ja rauhoitusainepistooli. Seinätelineestä riippui pitkä putkilaite, jonka U:n muotoisella kärjellä sidottiin väkivaltainen hoidokki seinää vasten.

21

Hoitaja katsoi Starlingia. »Tohtori Chilton sanoi, ettei kaltereihin saa koskea, eikö niin?» Ääni oli sekä korkea että käheä.

Se toi mieleen Aldo Rayn. »Kyllä, niin hän sanoi.» »Okei. Se on toisten sellien takana, viimeinen selli oikealla.

Pysytelkää käytävän keskellä kun kuljette sen päähän, älkääkä piitatko mistään. Voitte viedä hänelle postin, tehkää hyvä ensivaikutelma.» Hoitajaa tämä tuntui huvittavan. »Laskette sen vain tarjottimelle ja annatte tarjottimen liukua sisään.

Jos tarjotin on sellin sisällä, voitte vetää sen takaisin narusta tai hän voi lähettää sen teille. Hän ei ylety teihin saakka siinä missä tarjotin pysähtyy ulkopuolella.» Hoitaja antoi Starlingille kaksi aikakauslehteä, irralliset sivut levällään, kolme sanomalehteä ja useita avattuja kirjeitä.

Käytävä oli liki kolmekymmentä metriä pitkä ja sellejä oli molemmilla puolilla. Muutamat olivat pehmustettuja sellejä, joiden ovessa oli tarkkailuikkuna, pitkä ja kapea kuin jousiampujan lovi. Muut olivat tavallisia vankisellejä, joiden käytävänpuoleinen seinä oli kalteriseinä. Clarice Starling oli tietoinen selleissä liikkuvista hahmoista, mutta yritti olla katsomatta niitä. Hän oli kulkenut yli puolenvälin, kun hän kuuli äänen sihahtavan: »Haistan sinun vittusi.» Hän ei ilmaissut eleelläkään, että oli kuullut mitään, ja jatkoi matkaansa.

Viimeisessä sellissä paloivat valot. Hän siirtyi vasemmalle puolelle käytävää nähdäkseen selliin kulkiessaan sitä kohti, mutta tiesi että korkojen kopina paljasti hänen tulonsa.

22

”JÄNNITYSKIRJALLISUUDEN TAIDONNÄYTE, TUMMANPUHUVA JA HIOTTU KUIN MUSTA JALOKIVI.” Kirkus Reviews

3

Uhrinsa nylkevä sarjamurhaaja Buffalo Bill pitää seudun naisia kauhun ja poliisia hämmennyksen Tohtori Lecterin on hyvän matkan päässä muista selleistä, vallassa.

FBI selli lähettää nuoren agenttinsa, Clarice toisella puolen käytävää on komero, ja selli on ainutlaatuinen Starlingin, haastattelemaan psykiatri ja psykopaatti muillakin tavoin. Edessä on kalteriseinä, mutta kaltereiden Hannibal Lecteriä korkean turvaluokituksen vankilaan. sisäpuolella, ihmiskäden ulottumattomissa, on toinen seinä, ”Kannibaali-Hannibalin” avulla FBI:lla voi olla luja nailonverkko joka ulottuu lattiasta kattoon ja seinästä mahdollisuus napata muttapultatun saadakseen seinään. Verkon takanaBuffalo Starling Bill näki–lattiaan pöyLecterin Starlingin kertoa itsestään dän, jollapuhumaan lojui pinottuja papereita täytyy ja pehmeäkantisia kirjoja, ja palatatuolin, kipeään ja suoraselkäisen joka menneisyyteensä. sekin oli kiinnitetty lattiaan.

Tohtori Hannibal Lecter itse loikoi punkassaan ja luki italiankielistä Vogueta. Hän piteli irtonaisia sivuja oikeassa kädessään ja laski mukiinmeneviä ne yksitellen viereensä vasemmalla kädel”On olemassa keskivertodekkareita, lään.

Tohtori on kuusi sormea vasemmassa kädesja sitten on Lecterillä Uhrilampaat.

Keskivertodekkareita lukiessa sään. saattaa viihtyä ja oppia kriminologian hienoja termejä.

Clarice Starling matkan päähänsivulle kaltereista, Uhrilampaat taasseisahtui piinaa vihonviimeiselle asti jasen verran etäälle kuin välissä olisi ollut pieni eteinen. korottaa käsitystä siitä, mitä hyvä jännityskirjallisuus on. »Tohtori Lecter.» Ääni ei kuulostanut hullummalta hänen Harrisin yksityiskohtien taju on käsittämättömän hyvä.” korvissaan.

Lecter nosti katseensa Guardian lehdestä.

Yhden uskomattoman sekunnin Starlingista tuntui että miehen katse hymisi, mutta hän kuuli vain oman verensä kohinan. »Minun nimeni on Clarice Starling. Saanko puhua kanssanne?» Etäinen äänensävy kuulosti kieltämättä kohteliaalta.

Tohtori Lecter harkitsi hetken sormi suppuun työnnettyjä huulia vasten. Sitten hän nousi jalkeille kaikessa rauhassa ja

*9789510452899*

www.wsoy.fi

84.2

23ISBN 978-951-0-45289-9