Ohlsson, Kristina: Paratiisiuhrit (WSOY)

– Niin. Äkkiä muiden ruokailijoiden äänet vaikuttivat todella rasittavilta.

Anteeksi, Fredrika olisi halunnut sanoa. Anteeksi, että annoin sinun ymmärtää toisin, vaikka tiesin, etten aikonut palata.

Hän ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan.

– On toisaalta helppo ymmärtää, ettet voinut kieltäytyä oikeusministeriön virasta, Alex sanoi. – Yhtä hyvää työtarjousta ei ihan joka päivä saa.

Minua ei pyydetty oikeusministeriöön. Hain sitä hiton virkaa itse, koska tiesin näivettyväni henkisesti, mikäli palaisin Kungsholmenille ja tulisin takaisin rikospoliisiin.

Fredrika pyyhkäisi kasvoilleen valahtaneen hiussuortuvan sivuun.

– Ei niin.

Muuta sanottavaa heillä ei enää tuntunut olevan. Kaikki oli alkanut murentua palasiksi jo vuoden 2009 keväällä, sen jälkeen kun Alexin johtama erikoisryhmä oli tutkinut mykän kirjailijan tapausta ja Midsommarkransenista löytynyttä hautaa. Kun henkilöstöpäällikkö Margareta Berlin oli kutsunut Alexin puheilleen ja ilmoittanut, että tämän johtama tutkimusyksikkö lakkautettaisiin, Alex ei ollut yllättynyt lainkaan. Yksikkö ei ollut saanut pitkiin aikoihin mitään järkevää aikaiseksi, ja Alex oli kohdistanut kaiken tarmonsa uuteen suhteeseensa Diana Trollen kanssa samalla kun esikoistaan odottavan Fredrikan maha oli paisunut paisumistaan.

– Oletko kuullut Pederistä mitään uutta? Fredrika kysyi.

Alex hätkähti Pederin nimen kuullessaan.

– En, oletko sinä?

– En sen koommin kun hän kantoi tavaransa ulos työhuoneestaan. Olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että… hänellä ei menisi kovinkaan hyvin.

– Samaa olen minäkin kuullut. Alex ryki kurkkuaan. – Törmäsin viime viikolla Pederin vaimoon Ylvaan. Hän kertoi jonkin verran heidän kuulumisistaan.

14