Lehväslaiho, Reino: Äänisen tie (WSOY)

– Kiitän – mutta nyt lähdette heti joukkueisiinne. Lähettäkää tänne komppanian vääpeli. – Poistukaa! Ääni sentään koveni vanhaan malliin.

Tässä ei ollutkaan suuren männyn alla mikä tahansa jalkaväen luutnantti, vaan Kadettikoulun käynyt ammattisotilas, josta kulki legendaarisia tarinoita koko divisioonan alueella, leiritulilla ja korsuissa ja vuotavissa teltoista, marsseilla ja vartiopaikoilla jo ensimmäisenä sotasyksynä. Vinkalon maine levisi ja tietenkin hänen komppaniansa miehet juttuja kertoivatkin, vähän ehkä lisäsivät omaa osuuttaan saadakseen hekin vähän arvostusta. Olivathan he sotkeneet läpi jokaisen taistelun tämän luutnantin mukana.

Viipurin Papulanmäki oli tuttu ja kotoinen paikka. Vinkalo oli painanut ylioppilaslakin päähänsä Viipurin suuressa kaupungissa vuonna 1937. Nuorukaiselle oli ollut koko ajan selvää, että lakin jälkeen Kadettikouluun ja upseeriksi. Siten pääsi pois suuresta sisarusparvesta, pois toisten jaloista. Isästä nuorukaisella ei muistikuvaa ollut, oli vain valokuva mustatukkaisesta miehestä. Tämä oli kaatunut vuonna -18.

Kun talvisodan uhka oli olemassa, Vinkalo sai Kadettikoulusta siirron ylennettynä vänrikiksi. Vähän kuitenkin harmitti, kun joutui kouluttamaan Mikkelissä reservin aliupseereja. Niille tulikin pantua liikettä.

Jälleen tuli siirto, nyt jalkaväkirykmentti kolmeenkymmeneenviiteen ja nuoren upseerin otti vastaan itse everstiluutnantti Juva. Mutta vakanssia ei löytynytkään. Ei muuta kuin reppu mukaan ja siirto rykmentti kolmeenkymmeneenviiteen.

Täällä taasen ilmoittautuminen everstiluutnantti Teittiselle.

14