Kysymyksiä epäselviin vastauksiin
O
pin lukemaan ja kirjoittamaan viiden vuoden iässä. Ensimmäinen laatimani kirje oli osoitettu tädilleni Elnalle, ja se kuului seuraavasti: HEI MUSTERI TOVOTTAVASTI VOIT HYVIN. MINÄ SAIN HAUVEN. KLAS. Minulla oli neljä äidinpuoleista tätiä ja isän puolelta yksi. Kaikkien nimet alkoivat e:llä. Elna, Elisa, Estrid, Ellen ja Edith, ja sitten äitini Ethel. Elna-täti luki minulle Topeliuksen satuja, kun olin pieni. Walters olika äventyr (Valtterin seikkailut) ja Sampo Lappelill (Sampo Lappalainen), sitten tulivat näytelmät Rinaldo Rinaldini, Sanningens pärla (Totuuden helmi), Fågel Blå (Lintu Sininen) ja vielä joitain, jotka olen jo unohtanut. Varsinaisiin kiellettyihin kirjoihin kuuluivat hyllyyn muiden taakse piilotetut romaanit Oroligt blod ja Alltid Amber. Ne olivat ensimmäisiä eroottisia lukuelämyksiäni, jotka saivat sydämen lyömään tiuhempaan ja posket punehtumaan. Pienenä luulin, että äiti voisi nähdä silmistäni, jos valehtelin. Lapsuudenkotini Korkeavuorenkatu 17 Helsingissä ei ollut erityisen kirjallisuuteen suuntautunut. Kyllähän vanhempani lukivat kuten monet muutkin suomenruotsalaiset porvarit; Hufvudtadsbladetia, Nya Presseniä, Valittuja Paloja, oikeistolaista aikakauslehti GARM:ia, jotain suomenkielistä iltalehteä samoin kuin 20
Claes Andersson