”Enhän minä sinun eväitäsi voi ottaa.” En antanut periksi, ja Ashley kehotti minua liittymään seuraansa. Hänkin oli toisella vuosikurssilla ja vasta muuttanut kaupunkiin. Hän sanoi että hänen isänsä oli kuuluisa kirurgi. Äiti oli juristi. Jos elämä olisi elokuvaa, siinä kohden olisi alkanut soida musiikki. Taustalla olisi kuulunut jokin imelä laulu, ja kuvassa Ashley ja minä olisimme syöneet yhdessä voileipää, jutelleet, nauraneet, näyttäneet ujoilta, pidelleet toisiamme kädestä – ja kaikki olisi päättynyt ensimmäiseen viattomaan suudelmaan. Se oli tapahtunut kolme viikkoa aikaisemmin. Nyt ehdin opettaja Hillin tunnille viime tipassa. Luokassa pidettiin nimenhuuto. Kello soi taas, ja oli ensimmäisen välitunnin aika. Ashleyn kotiluokka oli käytävän vastakkaisella puolella. Jäin odottamaan, mutta häntä ei näkynyt vieläkään. Aikaisemmin sanoin, että Ashley oli minun tyttöystäväni. Se saattoi olla liioittelua. Etenimme aika hitaasti. Olimme suudelleet vasta kaksi kertaa. En oikeastaan pitänyt kenestäkään muusta uudessa koulussani. Ashleysta minä pidin. Ei se rakkautta ollut, mutta mehän olimme tunteneet toisemme vasta ihan vähän aikaa. Toisaalta sellaiset tunteet usein vaimenevat ajan mittaan. Niin se on. Ihmisistä on hauskaa kuvitella, että tunteet voimistuvat sitä mukaa kuin he tutustuvat uuteen kumppaniin paremmin, mutta enimmäkseen siinä käy kuitenkin päinvastoin. Yleensä pojat upean tytön nähdessään ihastuvat saman tien niin ettei hengitys tahdo kulkea ja hätäilevät 16
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.