Fielding, Joy: Henkeäsalpaava (WSOY)

Yllätyksiin on aina syytä varautua.

Jonkun olisi pitänyt kertoa se tuolle tytölle.

Talon asuinkerros ei ole häävi – pari pientä huonetta, tyhjinä, totta kai. Jouduin tuomaan sängyn itse, mikä oli aika hankalaa, mutta en nyt jaksa selittää sen tarkemmin. Riittäköön, kun sanon että suoriuduin urakasta ihan yksin, kuten yleensä kaikesta. Talossa on ahdas keittiö, mutta kodinkoneet on viety eikä hanasta tule vettä. Sama juttu vessassa, jonka pytty on saastainen ja aikoinaan valkea istuin haljennut keskeltä. Sille ei totta vie tee mieli painaa takamustaan.

Huomaavaisesti olen hankkinut tytölle muoviämpärin, mihin hän voi huojentaa itsensä. Sen paikka on ovelta katsoen huoneen vasemmassa nurkassa. Hän potkaisi sitä äsken hätäännyksissään, joten nyt se makaa kyljellään huoneen toisessa päässä. Ehkä hänelle ei ole vielä valjennut, mitä varten se on.

Ensimmäinen tyttö ei ämpäristä piitannut. Nosti vain hamettaan ja kyykistyi lattialle. Ei niin, että siinä hameessa olisi juuri nostamista ollut. Se oli niin naurettavan lyhyt että olisi käynyt vyöstä, luultavasti tarkoituksella – tiukkaa huoralinjaa. Eikä tytöllä tietenkään ollut pikkuhousuja, mikä oli aika vastenmielistä. Jonkun mielestä hän ei ollut ehkä eläintä kummempi, mutta minä en sellaista sanoisi. En taatusti.

Miksikö? Koska se olisi eläinten halveksimista. Tytön haukkuminen siaksi solvaisi sikaa. Sen takia minä hänet valitsinkin. Tiesin, että kukaan ei kaipaisi häntä. Että häntä ei kukaan jäisi suremaan. Että kukaan ei alkaisi etsiä häntä.

Hän oli vasta kahdeksantoista, mutta hänen silmissään oli jo se kaikkitietävä katse, joka sai hänet näyttämään paljon vanhemmalta.

Huulet olivat jähmettyneet ivalliseen mutruun, pikemminkin virneeseen kuin hymyyn, joka ei hellittänyt edes nauraessa, ja laihojen käsivarsien suonet olivat vanhoista neulanpistoista sinelmillä. Tukka oli tyypillisesti yhtä blondattua kiharapehkoa ja mustaa juurikasvua, ja kun hän avasi suunsa puhuakseen, tupakanlöyhkän saattoi melkein maistaa.

Hänen nimensä oli Candy – hänellä oli jopa makeisten muotoisia killuttimia kilisevä ranneketju – ja voisi kai sanoa että hän oli minun 17