Seppälä, Riitta - Seppälä, Mikko-Olavi: Aale Tynni (WSOY)

Inkerissä: talvikaudet Kolppanassa ja kesät Venjoella. Hänen äidinkielensä oli suomi, mutta hän oli muun perheen tavoin syntyperäinen Venäjän kansalainen – tai oikeammin alamainen.

Inkerinsuomalaiset olivat 1600-luvun uudisraivaajien jälkeläisiä. Tuolloin Ruotsin valtakunta ulottui Itämeren pohjukkaan ja Viroon asti, ja karjalaisia ja savolaisia rohkaistiin muuttamaan uusille alaville viljelysmaille, Ingermanlandiin.

He pysyivät uusilla aloillaan, vaikka Venäjän pääkaupunki Pietari perustettiin keskelle Inkeriä. Aloillaan he pysyivät myös, koska heidät sidottiin maahan, ylimysten omaisuudeksi, maaorjuuteen. Saksalaisjohtoinen luterilainen kirkko rekrytoi Inkerin papit Suomesta.

Takapajuisessa maassa aika pysähtyi. Muinainen kansanrunous pysyi hyvässä muistissa ja siirtyi kansanperinteen kerääjien välityksellä 1800-luvun puolivälissä osaksi suomalaisen identiteetin perustuksia. Inkeristä löytyi Kullervon tarina ja kaikkiaan miltei kolmannes Suomen kansan vanhoista runoista.

Muutos kohti modernia yhteiskuntaa alkoi 1861, kun maaorjuus lakkautettiin. Kolppanaan perustettiin 1863 suomenkielinen opettajaseminaari, ja sieltä valmistuneet kansakoulunopettajat muodostivat inkerinsuomalaisten oman sivistyneistön. Eräät perheet lähettivät poikansa oppikouluun Suomeen, mutta nämä pojat eivät palanneet – miksi olisivat.

Heidän joukostaan kuuluisuuteen nousi näytelmäkirjailija ja sosialistijohtaja Matti Kurikka.

Inkeri ei ollut yksinomaan suomalaisten asuinaluetta.

Sitä asuttivat vanhastaan muut itämerensuomalaiset, ja lisäksi oli saksalaisia ja venäläisiä. Eri kansallisuudet asuivat tiiviisti vieretysten mutta erillään omissa kylissään. Suomalaisuus korostui ainoastaan pohjoisessa Karjalan kannaksella. Viron Narvajokeen rajoittuvassa Länsi-Inkerissä asui virolaisia, suomalaisia sekä uskonnoltaan ortodoksisia vatjalai14