1/2013
SimonkatuEFEKTI Niin että Mikä? 2000-luvun puolivälissä Hattaran ”lanseeraama” termi ketjujen katkeamiselle erittäin kimurantissa tilanteessa. Hämärän varjoon jää, että oliko kyseessä huono liitos vai kehno ketju, mutta hurjastellessaan Simonkatua alas Hattara polki kiinteästään ketjun poikki.
Hyväksi onneksi Mannerheimintiellä oli melko kesäinen liikenne ja mies pääsi turvallisesti tossujarrulla Kaivokadulle puuskuttamaan. Myöhemmin sanonnaksi jäi kyseisestä tapahtumasta termi Simonkatu-efekti, eli ketjujen katkeaminen erittäin pahassa paikassa. Nykyään Simonkatu on liikenteestä niin nuhainen, että katua ei pääse samalla tavalla hurjastelemaan alas ja Mannerheimintien yli Kaivokadulle, joten lukijalle ei ehkä pääse tapahtumaan vastaavankaltaista onnettomuutta.. ainakaan Simonkadulla. Mutta olkaapa silti lapset varovaisia. Katujen Oraakkeli
fi
Suuntamerkit?!
Vittu, se on liivi! Eihän ne kädet voi näkyä, joten turha heilutella. Liivi kuitenkin itsessään luo turvallisuutta.
Valot?! Jakaako
joku niitä muka ilmaiseksi? Oman heijastinliivin saa ilmaseksi kun ostaa vaikka autoon uudet talvirenkaat. Miksi kuluttaa sähköä valoihin kun ilman sähköä toimiva heijastin on jo keksitty?
Se, että kaikki
ihmiset eivät käytä heijastinliiviä on median syytä ja valistuksen puutetta. Televisiossa ja lehdissä on kuvia pyöräilijöistä ilman heijastinliivejä ja se on vastuutonta.
Heijastinliivin täytyy olla
hyvä suojaväline, koska sen käyttöä joutuu pakottamaan lapsille.
heijastinliivimiehen Heijastinliivin täytyy olla
hyvä suojaväline, koska sen käyttämättömyydestä on helppo syyllistää muita. Olisi heijastinliivi tuonkin pelastanut.
Nykyinen nuoriso on
hemmoteltu pilalle. 15-vuotias tyttäreni pitää pyöräilyä vastenmielisenä, vaikka olen yrittänyt kertoa Justin Bieberinkin käyttävän kyllä heijastinliiviä.
Aivan varmasti heijastinliiveistä tulee joskus muotia.
Heijastinliiveissä näyttää viisaammalta kuin muut.
Olen miettinyt
kellukeiden asentamista heijastinliiviin, koska silloin olisi mukana aina myös pelastusliivi.
Sellasta. -j
filosofiaa
Heijastinliivi
on kätevä sillä se ei kesälläkään ole liian kuuma.
Raidô [raidöö] ”ride, journey” Raido can mean wheel, ride, or travel, but it also has a deeper meaning. Riding a horse includes both movement and direction. A journey can be long and arduous, requiring planning, foresight, determination, and fortitude. Raido can therefore refer to the journey of life (the wheel of life), or to a spiritual quest. Raido might also mean transport or communication, such as delivering or receiving a message.
V
iime kevään Porvoonlenkillä syttyi kipinä ajaa pitempiä lenkkejä. Toki niitä oli aiemminkin tullut ajettua harvakseltaan, mutta lenkit muuttuivat säännöllisiksi kerran, pari viikossa. Prolly bongasi norjalaisten pyöräilijöiden videosta Raidô termin ja alkoi käyttämään sitä pitemmistä lenkeistä. Täällä termi otettiin käyttöön semi-ironisesti ja se herätti koko tunneskaalan huvituksesta ärsytykseen. Samoin termiä alettiin käyttää lähes kaikesta ajamisesta, tuntuu, että siirtyminen lähi Alepaankin on nykyään Raidô. Itse miellän Raidô:n riittävän pitkäksi, vähintään
kolmen tunnin ajoksi ja matkaksi pois urbaanista ympäristöstä, mutta jokainen tyylillään. Kauden kuluessa Raidôlle on muodostunut tiettyjä tapoja. Porukasta ei jätetä ketään ja jos joku jää, loppujengi odottaa. Raidô ei ole hampaat irvessä urheilua, vaan hyvällä meiningillä ajamista. Satunaisia sprinttejä tulee tietenkin, ryhmä pyöräilijöitä on kuin ruutitynnyri ja houkutteleva ylämäki tulitikku. Kun höyryt on saatu pihalle, odotellaan loppupäätä. Raidôllä poiketaan jätskille tai nautitaan heh juum erikoisoluet Palmenin
loistavassa kaupassa. Raidôä leimaa myös rentous, sortseihin ja t-paitaan pukeutuneet saattavat hymähtää lycrassa lähtöpaikalle saapuneelle ajajalle. Kun Paulus pyysi zineen materiaalia ja mainitsi talven kurjuuden, heräsi ajatus käydä ajamassa viime kauden suosikki, Nikkilän Raidô, talvikelillä. Erinäisten sattumusten ja sairastelujen takia päädyin matkaan yksin. Minulla ei ollut mitään käsitystä missä kunnossa tiet olisivat. Matkaan lähden rollerilla, edessä marawinter ja takana crossikumi. Ajelen Kalliosta hyvin hoidettuja kelvejä ja ajoratoja Mellunmäkeen asti,
missä pidän lämmittelytauon (13km). Matka jatkuu yllättävän hyviä reittejä pitkin Immersbyntien risteykseen asti (20km). Alkupätkä on mäkistä ja mutkaista tietä upeiden maisemien ohi metsän siimeksessä. Kesäkeleillä vauhti nousee aina 30 paremmalle puolelle. Lähden nousemaan liukkaalta näyttävää mäkeä ja noustessani putkelle crossikumi luistaa välittömästi; mäet ajetaan sitten satulasta. Liukkaudesta huolimatta reitti on huikean upea, pysähtelen ottamaan kuvia ja fiilis on katossa. Valitettavasti talvisen tien ovat löytäneet myös Sipoon RalliRanet ja mutkissa tulee muutamia melko kuumottavia kohtaamisia. Mäkisen osuuden päätyttyä alkavat pitkät suorat kohti Nikkilää, silloin se iskee, musta hetki. Tien pinta muuttuu jäiseksi röpelöksi ja kalsea vastatuuli alkaa puhaltaa. Jää täristää ja tuuli tappaa vauhdin. Spontaani ”Vittu!!” pääsee huulilta (32km). Jatkan puskemista ja kiroan mielessäni, miksen ole ajanut enemmän, paska kunto… Tuuli tasoittuu ja tauko Sipoon vanhalla kirkolla, naakat lentelevät kirkon ympärillä. Väijyn niin pitkään, että saan napattua kuvan. Päätän jättää Nikkilän
keskustan väliin ja pitää välipysähdyksen Palmenin kaupalla. Kuninkaantie on jäässä ja lumessa, mutta hyvin ajettava. Jokivarrentiellä piennar on lumen peitossa joten ajan kaistan puolella, autoilijat ilmaisevat ärtymystään ohittamalla hihaa viistäen, oli vastaan tulossa auto tai ei. Tien pinta on suolattu ja nihkeä, mutta paikoitellen kiiltelee pahaenteisesti. Helpottavaa kääntyä hiljaiselle Vanhalle Porvoontielle. Tässä vaiheessa tajuan, että nythän on sunnuntai, onko kauppa auki. Reilu kaksi tuntia matkaa takana ja lämmittely olisi kova juttu. Kaarran pihaan, valot päällä ja katupuhuttelijat ulkona, WIN (44km). Kaivan kameran laukusta ja otan muutamia kuvia, samalla mietin mitä ostan, saiskohan kahvia… Käsi kahvalle ja nykäisen, lukossa, perkele, FAIL. Ei auta, matka jatkuu Kuninkaanmäelle, Kiertomäentietä pitkin asuinalueen läpi. Nurmimäen- ja Sotungintie ovat loistavassa kunnossa, ajaminen maittaa. Kehän vierustaa takaisin Itäväylälle, vastatuuli alkaa taas puhaltaa, energiat lopussa. Tässä vaiheessa melko raskas reppu, jossa on normikamojen lisäksi vaihto/lisävaatteita ja
järkkäri alkaa ärsyttää. Mekaanikonkadun liikenneympyrän jälkeen pakko pitää suklaapatukan mittainen tauko. Polkeminen on melko puskemista, tasaisella on riittävän raskasta, ylämäet hapottavat. Vihdoin Kuliksen sillalle, joka ei petä odotuksia, runttaamiseksi menee. Rankaisen itseäni ajamalla vielä Vilhonvuorenkadun ylös Hämeentielle. Hesarilla Flemarin risteyksessä auto koittaa kiilata ohi valojen vaihtuessa, sanaisesta annista päätellen energiaa on vielä jäljellä. Vimeisenä Kirstinkadun pieni mäki ylös, himassa (72km). Hyvä setti, mutta ei tätä toista kertaa tarvitse tänä talvena tehdä. Parin päivän jälkeen mieli muuttuu, pitäiskö ottaa helmikuussa uusiksi.
Skenen
luotailua
tarjaa t. On tempoteppoa ja Fillareilla vetelee mone ssa, ipo räp pä ky i tsvälejä hik jotka kommutoi arbee n nii ! ah ole ei in ku eli silloin enimmäkseen suvena t, ivi oli a straadoilla. Kierinä tur ahdistavaa suolamuju akin ain ja ät en mittausjärjestelm pannierit, goret, sydäm . an isa trik me osallistuen kilo yksi valo strobottaen,
Sitten on tätä suosikkiryhmää jotka ei harrasta pööräilyä, eivät vedä liikuntasuoritetta vaan ovat liikennettä ihan niillä kuteilla jotka sattuu paremmin sen päiväisen garderoobin vaatimuksiin. Ajelevat jos ajelevat suorittaen päivittäistä liikkumistaan juuri niin kuin itse haluavat. Osa tyypeistä on jo niin syvällä että käydään pööräilytapahtumissa, ovat kriittistä massaa, spekutellaan jo vähän uutta holkitettua kehää. Kommentoidaan som(s)eessa kelvien suunnittelusta sun muusta, ollaan tajuttu jotain ja se aiheuttaa ainakin pienimuotoista ärhäkkyyttä suhteessa maailman vääryyteen sekä parantamiseen. Köpiksessä ja Damissa on käyty ihastelemassa
lokaalia pöörämenoo missä hei ei kukaan, käytä kypärää. Entisiä hippejä, nykyisiä asuntosäästäjiä. Sitten on speksausspedet. Pööräilyä internetissä ainakin puolet koko pööräilyyn käytettävästä ajasta, syvällä uudessa maailmassaan ja trendien yhä murtuvilla aallonharjoilla. Kolleegan pöörä kiinnosta enemmän kuin itse toveri. Nettikaupoi, palstat ja foorumit ovat näiden diipisti skenessä olevien internationaalien velodromea. Ujoja ja nöyriä ulkona, rohkeita ja näppäriä atk:ssa. Kun ei joku arvosta blogissaan filosofisnäkemyksellistä speksailua niin perustetaan sitten oma että sais edes vähän akateemista toverifeimii. Lapsi- ja vanhuusrelaatiot odottaa vielä kypsymistään. Ajokoirat ovat niin usein niin vihaisia oikeinpööräilijöitä, joilta ärtynyttä kuittia irtoo noobeille ja spedeille. Nämä ex-tempoilijat ovat tajunneet zenistä jossain määrin myös sen että hiljaakin voi ajaa mutta voi jumalan pyssyt jos joku ohittaa väärässä paikassa, väärällä ajoituksella niin Pohjois-Korean ohjusprovokaatio on valmis ja lentolehtisiin vastataan lentotukialuksen koko arsenaalilla. Tieliikennelain suomat oikeudet suhteessa rakkineisiin ja koirankusettajiin tunnetaan ja tulkitaan kuin lahkolaiset edestä ladattavan Mielen pornon. Pätemissuorituksia riittää cx vs. xc urheilullisuuskeloissa, vaikka rennosti voidaan ihan taviksena succiksissa kaataakin pooloporukoissa joskus.
Jotkut hoocee tyypit vetelee 365, 24/7 ja 420, välittämättä tuon taivaallista juurikaan mistään paitsi luonnontuotteista ja punk-mussiikista. Hangessa talvehtinut, taloyhtiön roskalavalta dyykattu ylivuotinen Tangen DYI-roskiskonversiorunko elää ties kuinka monetta kilikali-renessanssiaan. Nousee aina kuin Fenix, jokunen töötätty kanttaritaco itsarin yllättäen korkatessa ja eeppinen määrä muusissa vedettyjä naamapannuja. Luotaus bongaa myös järvimalmin naarauksesta projektinsa aloittavia Ilmarisia jotka on päättäneet kuitenkin valaa ratakiskojigissään ikiliikkujan sijaan Sammon. Tämä ikuinen taivaan naulan etsintä tuottaa AMA ihmeitä sellaisella syötöllä että siinä Sanomalan maailmanpylvään kokoinen painokonekin ohitetaan tässä pursuitissa kierroksella. Painajainen on maailma pelkkää markettihybridiä. Taivaankannen astrologia koostuu maagisista luvuista 29, 36, 69, 170, 650B ja 24tpi, Tuonelaan tuomittuja on 700C, 22, 26 ja 35x1. Street cred ruostetta ja homokiillotusta. Foto olis kiva yllätys. Eka pulla on nyt uunissa. Maailmanperinnöstä huolissaan olevat valaistuu Osmon arvoista ja rupee lapsimessengereiksi. Nämä kovin tiedostavat hehkuttavat aluksi halvan kiinanpaskeen suorituskykyä päiväkotikommutoinnissa kunnes ymmärtävät että luoja ei suonut-
kaan tunkkireisiä härmän pitkiin lähiömäkiin. Pelon sekaisin tuntein suhtaudutaan uuden energian napanuoran katkaisemiseen ja kuitenkin vääjäämättömään katkeamiseen. Naapurusto on ihmeissään ja vähän kateellinenkin vissiin näille keskimääräistä fiksuimmille jotka ovat löytäneet omasta mielestään viisasten kiven. Tyyli koostuu kahisevista ja orastavan tweed-pilkahduksen pilaa Lidlin kypärä. Lainaavat mielellään Fillarilla Nizzaan teosta. Keräilijät kerää omat ja vieraat varastot täyteen vanhaa kakkaterästä missä on niitä tarunhohtoisia tubetarroja. Tilan puutteessa niitä sitten tarjotaan qi-energian reimareiksi himaan vaikka puolison mielestä ikebana on parempi Kodin Anttilan zenissä. Läjäpäin ihanasti patinoitua vinoo runkoo tulee ebaytä lähisiwaan millä joku Koppi tai Mertsi on joskus kellottanut maailmankaikkeuden pituuden. Senkit on täynnä vajaita Croce d’Aune ja DA AX gruppoja joita ilman ei tästä universsuminlaaserista tule täydellinen. Foto oli kiva yllätys myös tässä ja ultraääni.
Who are you & what do you do?
What made you start your shop? What is the ideology behind 48x17?
My name is Agi Kolyvas and I run an independent shop in the centre of Athens called 48x17 Cycles.
I have been involved in the urban cycling scene for a few years now, throwing alleycats and rides with various groups of people, the shop is just the continuation of this interest. 48x17 Cycles is trying to bring companies and products mostly independent to the Athens crowd from Japan, Italy, USA and Europe. We like hand-made stuff and start-up businesses but we also like classic and vintage gear. We organise rides, races, events and other projects whenever we have a good idea we get down to it.
How do you see Athens/Greece for cyclists – why the sudden interest in cycling in recent years? Greece has an incredible landscape for cycling and great weather, although I wouldn’t say that it is friendly to cycling. Athens especially is really bad with traffic and pollution. I think car-drivers need to come to terms with the fact that they HAVE to share the road and the sudden increase in the number of people cycling everyday is surely a positive thing. The crisis I think has helped or forced a lot of people to reevaluate their style of life.
What is the picture of street cycling / track cycling in Greece today? i.e. how big is the fixed gear ”scene”? Fixed gear scene in Athens is fairly small but very passionate. It is mostly track bikes and FGFS or polo is not very popular. On the contrary a lot of really nice track bikes are running around town, surely we have build a few good ones! There are few weekly rides and some events throughout the year also. Opening the velodrome to public induction courses would be a good idea but we have said that to the appropriate people to no luck. More and more people are discovering the groove of fixed wheel and we think it is mostly to the right direction. People doing it just for fashion are very few in my opinion.
Any message to the Finns? I totally respect Finnish scene. Its not just for the brutal weather that they have to deal with but because there are so much good stuff coming out of it. Our shop has had customers over there and we hear about new projects and collaborations all the time. I hope I visit one day, but only in summer for me....:P
a o
li 2010-KoF:it, ja poolot Pasilan häkillä. Poolojen loputtua saattue lähti tihkusateessa valumaan kohden Vallilaa/Kalliota. Opastinsillalle tultaessa kuulin takaa rämäkät kiskopannutusäänet, kurkkasin olkapääni yli ja samassa maailma heilahti niin, että törmäsin asfalttiin kyljelläni, kyynärpää ”ulkona”. Kiskodisko! Äkkiä ylös, ettei kukaan näe. Joku tuumi, että: ”Pete, sun vasen siipi roikkuu alempana”. Solisluu tai olkapää. Pikainen analyysi osoitti, että se on olkapää, joten järeä U-lukko käteen, noja eteenpäin ja
varovaista käsivarren pyörittelyä, kunnes kuului tukahtunut ”Klunk”, ja käsi meni takaisin paikalleen. Ambulanssikin kävi, totesivat kaikki ok. Eikun lievittämään kipua jallulla, vaikkei se kauheesti auttanut. Parin päivän päästä työpaikkalekuri ja röntgen sen kertoivat, että olkaluun pallo oli mennyt kolmeen osaan tuon sijoiltaanmenon lisäksi, mutta palaset olivat nätisti paikallaan. Ei vaadi operaatiota/ kantosidettä - “kaikkea voi tehdä kipuun saakka”. Parin vuoden päästä tapahtuneesta olkapää on jo melkein yhtä hyvä kuin ennen tälliä.
jelin eräänä iltana tikkaremmin kohtaamisesta reippaanlaisesti kotia kohti (n. 3km alamäkeen) – kohdassa, missä ratikkakiskot ylittävät käytetyn väylän, on normaalisti pystynyt ottamaan jyrkän kulman kiskojen ylitse. Tällä kertaa vieressä kiisi sinnikkäästi taksi, joka ei antanut tuumaakaan periksi. Ajattelin, että kyllä se tästä, keulaa ilmaan – ja takarengas kiskon mukaan – parinkympin vauhdeista suoraan kyljelleni asfaltille t-paidassa. Polvesta ja kyynärpäästä irtosi aika hyvät siivut nahkaa, mutta luita ei mennyt. O: Campagnolon polkimen pölysuojus.
o
li suurinpirtein helmikuu vuonna 2011. Fiksikonversiossa oli alla 32mm nastat ja välityksenä 42–19. Cyclocrossimainen ajoasento toimi läpi talven hienosti, mutta joiltain tilanteilta ei edes se säästänyt. Viiletin alas Flemaria kohti Hesarin risteystä ja ajoradat olivat pakkautunutta aurattua lunta, jossa autojen renkaiden aiheuttamat asvalttia pilkottavat jäiset urat. Hesarin ylitin kunnialla ja jatkoin Flemaria spårapysäkin ohi. Hyvin pian ajoradan lumi alkoi
viettää uhkaavasti keskelle ajorataa, ja huomasin hieman liian myöhään, että spårakiskoista oli muodostunut kuin musta aukko, joka imi itseensä kaltevalla pinnalla pahaa aavistamatta eteneviä pyörärenkaita. Eturengas humpsahti kiskoon ja parin hätäisen täysin turhan korjausliikkeen avulla sain kuin sainkin eturenkaan pois, mutta sillä välin kiskot olivat jo imaisseet takarenkaan kitaansa. Takarengas lähti luistamaan kiskon suuntaisesti kun turhaan yritin pyristellä pois tilanteesta. Pian takarengas vapautui ja siitä syntynyt voima tässä vaiheessa alkoi liikuttamaan minua enemmän sivuttain, kuin alkuperäiseen etenevään suntaan.
Syksyinen kiskodisco
S
ateinen loppusyksyn sunnuntai vuonna 2010. Olin päätynyt tapani mukaan todistamaan loistavan Hemma Beast:in keikkaa Le Bonk-klubille. Siinä illan kuluessa oli tullut nautittua jokunen keskiketterä olut, joten reaktiot eivät olleet ehkä parhaalla tasolla. Yritin siinä ravintolasta poistuessani lirkutella joillekkin kauniimman sukupuolen edustajille, mutta yritysten kilpistyttyä neitien defensiiviseen asenteeseen, lähdin rohkeasti kohti kotikoloa Kalliossa. Suunnitelma oli ajella rauhassa Mansku-Kaivokatu-jne reittiä kohti pohjoista, mutta muuttuikin tietysti pommitukseksi alas Kalevankatua Manskulle ja siitä sujuvasti vauhdikkaiksi kiskopannuiksi, kun kun pääsin Stokkan puoleiselle kaistalle manskua. Sen verran oli vauhtia ja huonot reaktiot, etten kerennyt edes käsiä irroittaa tangosta, saati speduja polkimista. Tilanteen kruunasi taksikuski, joka pysähtyi n. 3sek tapatuneesta parin metrin päähän huikkaamaan ikkunasta, että “onks kaikki OK?”. Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut, joten könysin pystyyn, ja jatkoin matkaa kotiin. Muistoksi tapahtuneesta jäi ajoittain kipuileva rystynen, joka otti enimmät osumat vastaan.
Sivuttaisliike pysähtyi, kun olkapääni tömähti päin parkeeratun auton ovea sillä voimalla, että oveen tuli iso painauma. Itseäni maasta keräillen ehdin jo kirota mielessäni tästä syntyvää setvimistä, kun äkkiä kuin ihmeen kaupalla kuului plop, ja ovi oli taas suora. Tarkistin vielä ettei oveen jäänyt jälkeä, vilkuilin hieman hömelösti ympärilleni, ja jatkoin matkaani. Hieman syyllinen olo jäi kun en jättänyt lappua, mutta toivon ettei mitään jälkeä ovesta edes myöhemmin päivänvalossa talviloskan alta paljastunut. Käyttöönhän nämä välineet on.
Naiseni yleensä kaatuu Hesarin ja Kaarlenkadun kulmassa kolmosen risteyskiskoihin. Ajetaan siitä liian usein, minä edellä. Takaa kuuluu räks ja sitten ei mitään. Käännyn, ja se repii jo fillaria ylös. Valkohehkuinen raivo leviää viidentoista metrin säteelle. ”No menevaan!”, se huutaa. Ei tainnut sattua. Eikä asiasta sitten enää puhuta.
MISTÄ PYÖRISTÄ YKSIVAIHDE.NET PUHUU? (FIKSIEN J Mainintojen määrä kuukaudessa pyörätyyppiä/-ominaisuutta kohden. FATBIKE 0,89% HIHNAVETO 0,98% RANDONNEUR 1,81% FGFS 3,17% 29ER 4,58% KATURATA 5,89% RATAPYÖRÄ 6,31% PURSUIT 6,53% BMX 8,55% CYCLOCROSS 13,26% MAASTOPYÖRÄ 12,87% MAANTIEPYÖRÄ 7,55% JOPO 6,47% RETKIPYÖRÄ 6,28% MIXTE 5,39%
200
MUMMOPYÖRÄ 4,37% HYBRIDI 2,41%
100
KUORMAPYÖRÄ 1,79% 0
CRUISER 0,89%
Mainintaa
5/2008
Maininnat yhteensä 5/2008 – 12/2012 © 2013 Daniel
Yhteensä Cyclocross Maastopyörä BMX Maantiepyörä
2009 23275 3086 2995 1989 1757
2010 Pursuit Jopo Ratapyörä Retkipyörä Katurata
1521 1506 1468 1461 1372
Mixte 29er Mummopyörä FGFS Hybridi
HUU? (FIKSIEN JA SINKULOIDEN (FIKSIEN JA SINKULOIDEN LISÄKSI) LISÄKSI)
2010
e521 506 468 mmopyörä 461 372 idi
Mixte 1255 29er 1065 Mummopyörä 1018 FGFS 738 Hybridi 560
2011 1255 Randonneur 1065 Kuormapyörä 1018 Hihnaveto 738 Cruiser 560 Fatbike
2011 Randonneur 422 Kuormapyörä 417 Hihnaveto229 Cruiser 208 Fatbike 208
2012
2012
2013
20
STREAMGRAPH? STREAMGRAPH? 422 Streamgraph on diagrammi, jossa jokaisen tietoalue Streamgraph on diagrammi, jossa jokaisen tietoalueen 417 paksuus kuvaakyseisenä tiedon määrää kyseisenä hetkenä. paksuus määrää hetkenä. 229kuvaa tiedon Vasemmalla olevat otsikotjärjestyksessä ovat samassa järjestykses Vasemmalla otsikot ovat samassa 208 olevat diagrammin diagrammin kanssa.alueiden kanssa. 208 alueiden
Oikea tapa kuvata polkupyörä 1
Pyörän taustan tulee olla yksivärinen tai pelkistetty.
2
Kuva otetaan sekä vaaka- että pystysuuntaan kohtisuorassa kulmassa pyörään.
3 4
6
Ulkokumit on asennettava niin, että venttiili on keskellä ulkokumin tekstiä. Mikäli ulkokumissa on useita tekstejä, valitaan näkyvin.
Pyörä kuvataan vetopuolelta.
Kuvattavassa pyörässä ei saa olla kiinni juomapulloja, pumppua, satulalaukkua, valoja tai vastaavaa, vaikka ne kuuluisivat pyörän normaaliin ajovarustukseen.
5
Vaihdepyörässä ketjun tulee olla suurimmalla eturattaalla ja pienimmällä takarattaalla. Vaihteellisessa kolmen eturattaan maastopyörässä voidaan tästä säännöstä poiketa esteettisistä syistä valitsemalla rattaat siten, että ketju on rattaiden ylä- ja alapuolella samansuuntainen.
7
Vetopuolen kammen tulee osoittaa eteenpäin linjassa takakolmion alaputken kanssa. Maastoja muun erikoispyörän kammet voidaan asettaa vaakasuoraan, mikäli esteettiset syyt sitä puoltavat.
8
Pyörän ohjaustangon on oltava suorassa.
11
10
Mikäli vannekehän sivuprofiilissa on hallitseva visuaalinen elementti, se tulee asettaa samalle kohdalle ulkokumin näkyvimmän tekstin kanssa.
Mikäli kuvatun pyörän merkki, malli, käyttötarkoitus, puhtaus, koko, ketjun kireys, vaijerien veto, satulan korkeus tai kulma, ohjainkannattimen pituus tai kulma tahi muu piirre poikkeaa yleisesti hyväksytystä, pyörä alistetaan julkiselle, ilkeämieliselle arvostelulle, paitsi jos pyörä kuuluu polkupyörälähetille.
12
Venttiilit jätetään etuhaarukan sekä takakolmion yläputken peittoon. Mikäli renkaassa tai vannekehässä on hallitsevia visuaalisia elementtejä, säännöstä voidaan poiketa, ja asettaa venttiili elementin ehdoilla ala- tai yläasentoon.
9
Pyörä voidaan kuvata ilman polkimia. Mahdollisten polkimien tulee olla vaakasuorassa, epäsymmetristen polkimien tapauksessa ajokenkään kiinnittyvä puoli ylöspäin. Tämä on otettava huomioon myös häkkipolkimien kanssa.
13
Pyörä voidaan tukea pystyasentoon pyörän tyyliin, käyttöön tai kuvauspaikkaan sopivalla esineellä. Tuki on sallittua poistaa kuvankäsittelyllä.
Eräänlainen cyclocross-kulttuuri tuli Suomeen
B
C Hellsingin isot pojat kertovat, että rossi tuli Suomeen 2006. Porukka hankki vesijohtoputkiset hc-rossarit eli Cross-Checkit, joilla päädyttiin tyhmiin paikkoihin koska se oli mahdollista. Syksyllä 2006 Espoon Keskuspuiston mutalätäköissä kippurasarvet, kalja, kehno sää ja kilpailu yhdistettiin ensimmäisen kerran. Oli syntynyt tarunhohtoinen VPCX - cyclocrossia väärillä poluilla tai väärillä pyörillä, miten vain. Alusta lähtien VPCX on ollut helvetin hauskaa. Kalja maistuu sitä paremmalta mitä lujempaa mitä vääremmällä pyörällä mitä huonommassa säässä ajaa tunnin, vaikka hämmästyttävän harva sen ymmärtää. Joku sentään, ja siksi kiso-
Väärillä p jo vuodesta 2006 ja ryhdyttiin järjestämään neljä kaudessa. Vanhan liiton VPCX:ään kuului maakuntamatka, häijy rata, Lauri Pulakan voitto, Kimmo Ovaskan kalustorikko, puusauna, yöpymi-
nen metsämökissä ja darra. Meno maistui keskioluelta, mudalta ja nenänuuskalta. Kuka niitä kaikkia kisoja muistaisi, naamakirjan ryhmään on taltioitu vain tulokset ja muutama loskai-
Silloin alussa puuhasta ei ulkopuolisille hiiskuttu, kollektiivilla oli kivaa keskenään. Oikeinpyöräilijöiden keskuuteen levisi vain huono maine, joten rossipyöräspeksaajat pysyivät kiillottamassa lelumiiniaan. Suomen virallinen rossiskene oli sitä että kerran vuodessa ajettiin ulkoiluväylillä SM-kisat.
ä poluilla nen kuva. Se muistetaan kuinka Kivikon legendaarisella radalla hypittiin juoksuhaudan yli. Kuinka Kangasalla syöksyttiin suppaan ja könyttiin ylös. Kuinka Saarikylissä hiekkakuopan
reuna petti jalan alla. Kuinka Santtu söi kinosta Keimolassa parinkympin pakkasessa. Kuinka pitkä oli Keuruun ylämäki. Loput tarinat kuulee seuraavan osakilpailun saunassa.
Isolle rievälle Käännekohta oli joulukuussa 2009, Haltialassa. VPCX vaihtoi isolle rievälle, tai nosti kadenssia, kalustosta riippuen. Cupin finaaliksi oli luvattu ja internetissä kuulutettu puistocrossia, joten maantieurpoilla oli mahdollisuus. Uskomattomat 43 ihmistä halusi maksusta rääkätä itseään viimassa, ja mikäs siinä. Ajettiin oikeaa rossibaanaa, Cyclomaniasta tuttua jokivarsipellonreunaa, ja pitkään ajettiinkin. Renkaat leikkasivat rapean kuoren läpi pehmeään mutaan, ja voittoon ajoi viitta hulmuten itse Batman. Hyvä että aktiiviporukka sen kisan myötä uusiutui. BC Hellsingin vanha kaarti alkoi kadota rossipiireistä tai ukkoutua tai kiinnostua
asiallisemmasta ajankulusta, eikä heitä voi siitä syyttää. Mutta kiva että Eppu jaksaa ja Paulus. He vahtivat että VPCX on true. Mutta samalla on yritetty levittää mudan, kaljan ja kovaa ajamisen ilosanomaa myös niille jotka pukeutuvat makkarankuoriin, ja niille jotka asuvat yksivaihde.netissä. Ilosanoma leviää mölyämällä internetissä ja tekemällä puistocrossimaisempia ratoja. Spin-offs Entä se ilosanoma kaikelle kansalle? Onko kukaan muu kuin VPCX ymmärtänyt kuinka hauskaa on ensin palella, sitten hikoilla ja lopuksi humaltua? On tietysti. Succisveli Raparperi järjesti jo tammikuussa 2012 cyclocrossin varjo-SM:t, ja meininki oli VPCX-henkistä aina Batmania ja haasteellista rataa myöten. Tarkoituskin oli pirullisen jalo - osoittaa pyöräilyunionin herroille, että Suomessa voi järjestää maanmestaruuskisat tammikuussa niin kuin muuallakin. VarjoSM:t sinetöitiin perinteeksi 12.1.2013 Mustikkamaalla.
Succispuolen käännytystyö jatkuu HELCX-cupin kisoissa. Ilosanomaa on jouduttu levittämään myös fiksipuolelle. Toki VPCX on lähettiperinteidensä takia aina pitänyt kiinteävälitteisyyttä jalona polkupyöräilyn tapana, ja kauden 2012 cup jopa voitettiin kiinteävälitteisellä tyhmäpyörällä. Mutta jostain syystä yksivaihde.net on lähtenyt mieluummin raidoolle kuin rossikisoihin. Tilanne muuttuu. Syksyllä 2012 keskarijengi joutui rossilenkille, eikä se niin kamalaa ollut. Sitten 8.12.2012 uusi sukupolvi järjesti FIXYCX:n, jossa pöllytettiin
nuoskalunta kiinteävetoisesti. Turussa on ajettu fiksikrossia vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka kovassa pakkasessa. Ja ennen kaikkea VPCX-kisoihin harhautuneet yksivaihde-ensikertalaiset ovat huomanneet, ettei kilpaa ajaminen tarkoita jännäkakalla käymistä, tuimia katseita, hipokalustoa ja kyynärpäätä kaverin suuhun. Se tarkoittaa hyvää syytä ajaa TÄYSII, ja kaikkea hauskaa mitä täysii ajamiseen liittyy. Cyclocross-kulttuuri on joka tapauksessa tullut Suomeen. Hyvä että se tuli VPCX:n tavalla. Kare Eskola
VPCX 2012 x 5 VPCX-kausi 2012 oli pykälää aiempaa rajumpi. Osakilpailuja yksi enemmän, osallistujia paljon enemmän. Kausi alkoi 22.9. Keimolan post-apokalyptisellä moottoriradalla. Graffiteja hylätyssä varikkotornissa, lasinsirpaleita, betonijätettä, kyykäärmeitä, pusikoitunut pääsuora ja parikymmentä kuskia. Endurospoorit lainehtivat mutaliejua, joka kisan jälkeen siirrettiin kengissä Keimolan Kaiun majan saunan lattialle. Sitten avattiin olut, jos kisan kuluessa ei jostain syystä ennättänyt. Pahamaineiseen Kivikkoon tehtiin paluu 7.10. Oli perinteiset pavé-tykkitie, sepelihauta, löysähiekka-alamäki
ja bermit, mutta oli myös muutama mutahauta ja Kivikko-DH. Ei henkilövahinkoja, mutta voittoon tarvittiin neljän tuuman renkaat ja kakkossijaan Kyllösen Jarno. Hikiälle 27.10. tilattiin lunta jyrkkäpiirteisen soraharjun somisteeksi. Eppu väitti, että ilman prinsessa-asua ei ole voittoon saumaa, ja niin kävi. Salpausselän hirviö pakotti ei-prinsessat syömään munkin joka kierroksella, joten paistinrasva nousi röyhelöttömien pyöräurpojen ruokatorveen parinsadan metrin kantoylämäessä. Herttoniemi 24.11. oli kauden suosituin kisa. Kolmi-
senkymmentä kuskia tuli paikalle puistocrossilupausten pettämänä, mutta joutuikin kyntämään mutaan vakoja, väistämään juurakoita ja kiipeämään alastulorinnettä. Saunan jälkeen Siilinpesässä ketään ei harmittanut. Kauden tulokas, Winter Wonderland -erikoisosakilpailu Sipoon Taasjärvellä 15.12. keräsi vähemmän porukkaa mutta enemmän asennepisteitä. Sampo ja Ilkka olivat lumilapioineet kesämökkialueen takapihoille radan, jota pitkin pystyi välillä etenemään jopa polkupyörällä. Saunassa oltiin sankareita.
kahuussin seiniin liisteröitäviin hassuihin fakseihin, joille kukaan normaaliälyinen ei ole nauranut laman jälkeen. Paitsi kakkatyypeille. Kakka ja pierut naurattaa aina. Asia on nimittäin niin, että toisin kuin kunnon lost weekendiin, pyöräilyyn - tai ainakin liikuntaan - yllytetään kaikkialla, ja pyöräilyssä on harrastuksena sentään jotain järkeä, jopa siinäkin vaiheessa kun menee kovaa.
jo suussani pirkkalagerin makkaramaisen aromin ja ensi kesän alumiinirunko oli käytännössä väriä vaille päätetty, mutta sitten: ei mitään. En halunnut yhtään vitun mitään. Tai tarkemmin ajateltuna halusin, mutten tarpeeksi. Kaikki tuntui niin kalliilta ja turhalta. Nytkin tekee mieli ryypätä, mutta mieluummin olen juopottelematta. Huomenna menen kaverin polttareihin, jossa ajattelin toki tissutella – krapulahakuisesti tai muuten vaan. Eilen ja toissapäivänä tilasin sekä pyöräilyyn että arkikäyttöön sopivia vaatteita, halvat Ouryt ja ohjainkannattimen sekä mielestäni reilusta alesta ohuemman satulan koska nykyinen, ainoa perseenmukainen ja säänkestävä jakkara on sekin liian lyhyt, leveä ja hiertää työmatka-ajossa. Pyöräilyä tai siihen liittyvää loppumattomalta tuntuvalta speksailua ja päihdeongelmaa ei voi verrata keskenään, koska kunnon narkkailua ei moni voi lopettaa kun sen on aloittanut, vaikka siihen olisi tahtoa jasyy. Saati sitten vähentää. Minä olen saavuttanut joko itsepetoksen korkeimman asteen, tai tasapainon. Oli miten oli, näin on hyvä.
ONIOMANIA Polkupyörän kasailu kiehtoo minua edelleen ja näpertelen pyörän parissa mielelläni, osittain koska välillä vaan on pakko. Pyöräilyn parissa olen myös löytänyt suuntaa sille, mitä lähden opiskelemaan, jos lähden. Pyöräharrastus on aina ollut vastapainoa sille, että saan rahaa arkisin kahdeksan tuntia päivässä tietokoneella istumisesta. Mutta niin on myös juopottelu aivan helvetin hyviä levyjä kuunnellessa, ja pitkälti olen lopettanut senkin. Halusin enemmän rahaa fillarin parissa näpertelyyn, ja sitä tulikin. Lyhensin velkoja, makselin laskuja ja niin edelleen. Viimeisimpänä palkkapäivänä levykauppojen ostoskoreissa oli sadoilla euroilla punkkia, maistoin
(kirjoittajalla on steamrolleri)
K
eväällä polkupyörä on ollut minulle kulkuvälineen sijaan harrastuskutakuinkin viitisen vuotta. Nyt minusta tuntuu siltä, että siitä on jälleen tulossa kulkuväline. Tämä on ollut minulle kallis harrastus, mutta yläasteelleni meitä pienokaisia huumeiden vaaroista varoittamaan pyydetyn entisen narkomaanin sanoin: ”Mitään en kadu”. Joko en kuunnellut, tai sitten kukaan ei tajunnut painottaa että useimm i ss a päihteissä, jopa niistä vaarallisimmissa, suurin ongelma ei ole niiden vaikutukset, vaan lieveilmiöt ja seuraukset, pahimpana riippuvuus. Tekisi mieli etsiä näiden kahden asian väliltä yhtäläisyyksiä. Kaikki rahat menevät puuhastelun rahoittamiseen - se on itsestään selvää. Parisuhteessa toinen joko lähtee lätkimään tai mukaan ja sitten näperrellään yhdessä, tietty ihmistyyppi saattaa hyvää hyvyyttään ruokkia harrastusta, ymmärtämättä sen haitallisuutta ja niin edelleen. Lähtökohtaisesti pyöräilyharrastuksen vertaaminen riippuvuuteen on kuitenkin typerää, ja käytännössä suoraan verrattavissa työpaikan pas-
RI S TI KK
4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14.
1. 2.
15. 16. 17. 18. 19. 20. 21.
5.
22.
12. myös takajarru 13. tartunnat 14. palpa f(r)ame? 15. kiekon osa 16. jäällä 17. 42? 18. hitaasti pehmeellä 19. täysii kovalla 20. ei hevos… 21. ensiluokkainen 22. kantoa myös spacer mundo cargo kitkan tappoon Åffinitystä ehyenä kapteeni liidaa kehän luku saapasmaan satula 3. alojen maisteri kaikkien pyöräilystadion 4. hei hulinaa! ISO ja JIS akseli
6.
o
7. 8.
9. 10. 11.
12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22.
kiekon osa jäällä 42? hitaasti pehmeellä täysii kovalla ei hevos… ensiluokkainen kantoa myös spacer mundo cargo kitkan tappoon Åffinitystä ehyenä kapteeni liidaa kehän luku saapasmaan satula kaikkien alojen maisteri pyöräilystadion hei hulinaa! ISO ja JIS akseli