07
Ä
änestäminen on vaikuttamisen väline yhteisössä ja tapa saada oma äänensä kuuluviin. Vuosi toisensa jälkeen äänestäneiden määrä on surullista katseltavaa ja äkkiseltään voisi tehdä päätelmän, että kyseessä olevan yhteisön – Euroopan unionin, valtion, kunnan, opiskeluyhteisön - asiat eivät kiinnosta. Näin asia ei suinkaan ole. Kahvipöytäkeskusteluita seuraamalla on helppoa huomata, että kahvin juomisen ja pullan syömisen välissä mielipiteitä löytyy yhteen jos toiseenkin asiaan. Jotkin päätökset ja päätöksentekijät ovat syystä tai toisesta huonoja ja ratkaisuja löytyy vaikeimpaankin pulmaan kahvikupin ääressä säästökohteita ja rahankeruutapoja kyllä löytyisi. Tästä huolimatta asioihin vaikuttaminen ainakaan äänestämisen muodossa ei tunnu kiinnostavan. Ratkaisua tähän ongelmaan on pyritty löytämään esimerkiksi sähköisen äänestämisen mahdollisuudesta - eipähän ihmisten tarvitse huonossa säässä raahautua kotisohvaaltaan mihinkään! Tämä epäilemättä lisäisi äänestäjien määrää ja alentaisi kynnystä äänestää, mutta ei poistaisi perimmäistä ongelmaa: välinpitämättömyyttä. Mitäpä se yksi ääni vaikuttaisi. Niinpä, eihän se yksi ääni vaikuttaisikaan mikäli näin ajattelisi vain yksi ihminen. Ongelma onkin se, että näin ajattelevat niin suuret ihmismassat, että he voisivat äänestämällä muuttaa päätöksenteon tuulet täysin - halutessaan. Miten ihmiset sitten saadaan äänestämään? Jotta vaaliuurnille saataisiin vipinää, on ainakin yksi tapa muistuttaa äänioikeutettuja siitä, että heidän mielipiteillään ja ideoillaan on merkitystä. Totuushan on, että monet tärkeät päätökset tehdään - niin meillä kuin maailmallakin – juuri siellä kahvipöydässä. Noora Hammar, päätoimittaja
V
uosi 2014 voi olla keskustaopiskelijoille erinomainen vuosi. Uudet ja vanhat toimijamme opiskelijapolitiikan vaikuttamisen paikoilla voivat voimakkaasti ajaa eteenpäin yhteisiä tavoitteitamme, oppia uutta ja kasvaa vaikuttajina. Keskustan ohjelmatyö ja puoluekokous tarjoavat mahdollisuuden muuttaa keskustan suuntaa paremmin näkemystämme vastaavaksi, ja saada Suomen suosituin puolue edistämään tavoitteitamme tekemässään politiikassa entistäkin paremmin. Oma toimintamme sekä syksyn amk-vaalit ja HYY:n edustajistovaalit tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet innostaa ihmisiä yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, demokratiaan ja politiikkaan. Nouseva profiilimme ja kiinnostus keskustaa kohtaan luo pohjan viime vuottakin onnistuneemmalle jäsenhankinnalle ja opiskelijoiden aktivoinnille. Mahdollisuutemme oppia ja vaikuttaa ovat erinomaiset. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Meidän on tärkeää kannustaa, tukea ja opettaa toisiamme ollaksemme aktiivisia ja osaavia. Paikallisosastoissa tulee herättää, järjestää ja mahdollistaa innostavaa ja opettavaa poliittista keskustelua, joiden kautta tavoitteet löytyvät ja vaikuttamisen kipinä syttyy. Edustajistoryhmien, luottamushenkilöiden ja kaikkien kol-vaikuttajien on kysyttävä itseltään, mitkä ovat ne suuret ja pienet tavoitteet joihin keskitytään, ja mikä on toimintasuunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi ja tiimikavereiden innostamiseksi. Poliittinen vaikuttaminen vaatii niin ajatus- kuin jalkatyötäkin. Aloitteita on kirjoitettava, tavoitteita lobattava ja argumentteja hiottava. Hyvässä osastoporukka ja tiimihenki tekevät kuitenkin kaikesta tästä hauskaa ja antoisaa. Päämäärätietoisuus, toistemme kannustaminen ja aito yhdessä tekemisen meininki ovat onnistumisen kivijalka. Minut valittiin Vaasan liittokokouksessa toiselle yksivuotiskaudelle johtamaan Keskustan Opiskelijaliittoa ja edistämään tavoitteitamme valtakunnallisella areenalla. Yhdessä tekemisen henki ja toimintamme monet mahdollisuudet puhuttelevat minua ja aktiivejamme: KOL:n toiminta koukuttaa, innostaa ja kasvattaa yhä useampia, yhä paremmin. Tehdään tästä yhdessä loistava keskustalaisen opiskelijatoiminnan vuosi. Jirka Hakala, puheenjohtaja
KOL:n vuoden ensimmäinen valtakunnallinen tapahtuma on Opiskelijavaikuttajatapaaminen 22.helmikuuta Helsingissä. Tapahtuman päätteeksi järjestetään KOLsitsit.
M
Huhtikuun 11.päivä järjestämme Organisaatiovierailun Helsingissä, jossa tutustutaan useampaan organisaatioon. Toukokuun lopulla KOL suuntaa Suomen rajojen ulkopuolelle toistaiseksi tuntemattomaan kohteeseen. Lisätietoa tapahtumista löytyy KOL:n nettisivuilta www.kol.fi kevään edetessä. Tervetuloa mukaan!
Tänä vuonna Tampereen Opiskelevat Keskustalaiset (TOK) sekä Oulun Keskustaopiskelijat (OKO) juhlivat tasavuosiaan.
Tänä vuonna KOL laatii sekä kaupunkipoliittisen sekä kansainvälisen ohjelman Ohjelmat hyväksytään KOL:n liittokokouksessa 14.16.11.2014.
Tampereen keskustaopiskelijat täyttää tänä vuonna 50-vuotta. Osasto juhlii pyöreitä vuosiaan 22.maaliskuuta. Ennen varsinaisia juhlia KOL järjestää yhdessä Tampereen Opiskelevien Keskustalaisten kanssa Eurooppapoliittisen seminaarin Tampereen yliopistolla, jonne ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet.
Kaupunkipoliittisessa ohjelmassa linjataan, millaisia ovat tulevaisuuden kaupungit.
Oulun Keskustaopiskelijat taasen juhlivat 55-vuotis taivaltaan lokakuussa. Seuraa ilmoittelua juhlista ja juhlaseminaareista KOL:n nettisivuilla osoitteessa www.kol.fi.
Kansainvälisessä ohjelmassa otetaan kantaa ulko-, turvallisuus-, kehitys- ja EU-politiikkaan. Sinulla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan ohjelmien sisältöön. Jos ohjelmatyö ja linjaaminen kiinnostaa joko kaupunkipolitiikan tai kansainvälisen politiikan, tai vaikka molempien, saralta. Ota yhteyttä ohjelmatyön vetäjiin. Kaupunkipoliittista ohjelmaa vetää varapuheenjohtaja Sakari Tuomisto (sakari.tuomisto1@gmail.com) ja kv-poliittista ohjelmaa liittohallituksen jäsen Kenneth Sundberg (kenneth.k.sundberg@ gmail.com.) Tule mukaan vaikuttamaan Keskustaopiskelijoiden linjoihin!
Keskustan puoluekokous järjestetään tänä vuonna Suomen Turussa kesäkuun 13.-15. päivä. Puoluekokous aloitteita on mahdollisuus jättää 13.maaliskuuta asti. Lähde mukaan vaikuttamaan!
inulla oli alkuvuodesta tilaisuus osallistua esikoiseni RUK:n kurssin juhlaan Haminassa. Poikani asuu Haminassa lähes samassa päärakennuksen tuvassa, jossa itse vietin puoli vuotta 1980-luvun puolivälissä. Päärakennusta oli ehostettu, mutta muuten meno oli kuin 28 vuotta sitten, sänkypeittoa ja sen petausta myöten. Vaikka Hamina näyttää päällisin puolin elävän entistä aikaa, maailma on perusteellisesti muuttunut – myös toiminta RUK:n seinien sisällä. Kun itse opettelin sotimista Haminan metsissä, kaupungin itäpuolelle kulki melko tyhjä tie. Naapurissa oli Neuvostoliitto, josta ei ollut paljon kulkijoita. Tänään ihmisten ja autojen virta Venäjän rajan yli on valtaisa. Suhteet ovat normalisoituneet, raja on ylittämistä varten. Euroopan jakanut rautaesirippu on hävinnyt isolta osin. Jopa sen jykevin symboli, Berliinin muuri, on kadonnut. Suomi on kiinteä osa läntistä arvoyhteisöä. Muutos parempaan on ollut merkittävä. Suuri on myös isomman maailman muutos. Maailmasta on tullut yksi, jossa keskinäinen riippuvuus on merkittävästi lisääntynyt. Jos jotain tapahtuu toisella puolella maailmaa, laineet tuntuvat myös meillä. Tähän vaikuttavat ympäristöongelmat, globalisaatio, teknologinen kehitys, erityisesti uusi internettalous ja digitaalinen media, ja muuttoliike. Jo 1980-luvulla oli nähtävissä, että maapallomme ei käy hyvin, jos meno ei muutu. Saman voi sanoa tänään, valitettavasti. Jatkamme yhteisen maapallomme tuhoamista. Tämän päivän tilanteessa on kuitenkin myös hyvää: tämä sukupolvi on tieteen ansiosta perillä siitä, että toimettomuus ei ole vaihtoehto. Muutos on vielä mahdollinen. Tänä päivänä maailma on myös yksi markkina, jossa monet yritykset tekevät tuotteita siellä, missä se on halvinta, ja myyvät sinne, mistä saavat suurimmat tuotot. Globalisaation edistämä kasvu on nostanut monia köyhyydestä. Sadat miljoonat ovat vaurastuneet. Myös kehitysmaissa absoluuttinen köyhyys on merkittävästi vähentynyt, vaikka on yhä suuri ongelma. Globaalin talouden varjot näkyvät työttömyytenä suomalaisissa kodeissa, koska suomalaisen työn kilpailukyky on merkittävästi heikentynyt. Paluuta vanhaan ei ole. Pitää tukea kestävää kasvua läpi maailman mutta samalla vahvistaa suomalaista osaamista ja kilpailukykyä, jotta täällä olisi vastakin työtä ja voimavaroja huolehtia kaikista.
Uusi internettalous on muuttanut myös liiketoimintaa. Se on laskenut kuluja, nopeuttanut toimintaa ja avannut markkinoita. Se mahdollistaa ennen näkemättömän nopeita kasvuja ja arvonnousuja. Tästä on Suomessakin esimerkkejä.
Merkittävä on myös median muutos. Uusi media on lisännyt läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja tuonut sosiaalisen median myötä vapaata sanaa myös maihin, joista se on puuttunut. Moni äänetön on saanut äänen ja vallanpitäjä vahdin. Internetin myötä pystymme tänään reaaliajassa kommunikoimaan mihin vain, jos osaamme kieliä ja olemme toimivien yhteyksien äärellä. Tämäkin on tehnyt maailmasta entistä enemmän yhden. Onko maailma sitten parempi tänään kuin oman RUK-kurssini aikana? Se on parempi mutta ei ole valmis. Meillä on erittäin paljon tehtävää kestävän kehityksen, rauhan ja reiluuden hyväksi. Tarvitaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää politiikkaa, jonka lähtökohta on yksi ja yhteinen maailma. Mikael Pentikäinen mikael@mikaelpentikainen.fi @jmpentikainen Kirjoittaja toimi keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana 1988 ja pyrkii EU-parlamenttiin.
Perustulosta puhutaan paljon, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoittaako perustulo eri puolueille samaa vai eri asiaa? Perustulon perusteet tehdään nyt selväksi.
P
erustulolla tarkoitetaan kaikille täysi-ikäisille vastikkeetta ja ilman ehtoja kuukausittain maksettavaa etuutta. Perustulon on nähty olevan sosiaaliturvabyrokratiaa purkava, helposti ymmärrettävä ja erityisesti pienituloisten asemaa parantava tapa järjestää kansalaisten perustoimeentulo. Keskustaopiskelijat hyväksyivät liittokokouksessaan 17.11.2013. kannanoton jonka keskeinen vaatimus on ”vaiheittainen siirtyminen perusetuuksia yhdistävään ja työhön kannustavaan perustulomalliin”. Keskustan puoluekokouksessa 2010 hyväksymä tavoite on ”työntekoon kannustava ja yksinkertainen sosiaaliturva, joka voidaan toteuttaa negatiivisen tuloveron tai perustulon keinoin.” Erityisesti vihreävasemmisto on profiloitunut voimakkaasti perustulomyönteiseksi, mutta kannatusta erilaisille perustulomalleille löytyy myös oikeiston suunnalta, erityisesti nuorten kansanedustajien osalta. Jos perustulolla näyttäisi ratkaisevan useita ongelmia samanaikaisesti ja sillä on kannatusta useissa puolueissa, niin miksi se ei ole jo käytössä tai edes nostettu laajemmin vakavaan julkiseen keskusteluun?
Erilaiset ajatukset perustulosta On helppo sanoa kannattavansa perustuloa, mutta jos tarkastellaan minkälaista perustulomallia puhuja tarkoittaa, niin perustuloa kannattavien eri tahojen ideologiset erot sekä mielipide-erot yksityiskohdista alkavat nousta esiin. Karkeasti arvioituna perustulosta puhutaan vasemmistossa sen työstä vapauttavassa vaikutuksessa, kun oikeistossa se nähdään työhön aktivoivana. Ero on pääosin suunnitellussa perustulon tasossa: onko sen tason tarkoituksena parantaa toimeentuloa ja itsemääräämisoikeutta vai turvata ainoastaan minimitoimeentulo, jota olisi tarkoituskin täydentää työnteolla. Luonnollisestikin eri näkemykset perustulon riittävästä tasosta aiheuttavat eri malleissa eri suuruiset kustannukset, mutta myös
mallien rahoitukseen ei ole vain yhtä ratkaisua. Jos perustulon tarkoituksena on korvata muita sosiaalietuuksia, niin sillä voidaan haluta jopa pienentää sosiaaliturvasta valtiolle koituvia kustannuksia. Lisäksi valtiontalouteen voidaan nähdä haettavan säästöä byrokratian vähentyessä ja julkisen sektorin resurssien vapautuessa muihin tarkoituksiin. Useissa malleissa perustulon kustannukset katettaisiin pääasiassa verotulojen kautta, joko korkealla tasaverolla verovapaan perustulon kansa tai erilaisia haittaveroja kasvattamalla, esimerkiksi ympäristöveron kautta. Keskustankin ajama negatiivinen tulovero, eli ennakkoon saatava veroetu, vaikuttaisi pitkälti perustulon kaltaisesti. Keskustalaisen sosiaalipolitiikan ytimessä on köyhimmässä ja heikoimmassa asemassa olevan ihmisen auttaminen, ja tähän ajatus perustulosta vetoaa. Sosiaaliturvan tulisi aina tehdä myös työn tekeminen kannattavaksi.
Pyrkiminen kohti perustuloa on askel eteenpäin Onko pyrkiminen kohti perustuloa tärkeää tavoitteen toteutumisen takia vai korjaavatko askeleet kohti perustuloa itsessään sosiaaliturvajärjestelmämme suurimpia sudenkuoppia? Kaikki uudistukset työhön kannustavamman ja vastikkeettoman sosiaaliturvajärjestelmän luomiseksi vaativat yhteistyötä yli puoluerajojen. Istuvien hallituspuolueiden avaukset vastikkeellisuuden lisäämiseksi eivät asiaa ainakaan edistä. Lauri Jurvanen
E
uroopan unioni näyttäytyy monelle vaikeana ja etäisenä, vaikka se on kiinni arjessamme tiukemmin kuin mitä ehkä ajattelemmekaan - euron kolikot taskuissamme, puhtaan ruoan hinta ostoskoreissamme ja nyt myös mahdollisuus hakea terveyspalveluita vapaasti Euroopan unionin alueella. Myös meille nuorille ja opiskelijoille EU näyttäytyy merkittävänä tekijänä halki maanosan. Olemme koko Eurooppa vakavan kriisin silmässä tarkastellessa nuorten koulutusta ja työllisyyttä. Nuorisotyöttömyys Euroopan tasolla on keskimäärin 23,1 prosenttia ja nuorten työllistyminen on useimmiten tilapäistä. Euroopassa on laajat ja potentiaaliset koti- eli sisämarkkinat, joita ei saa ohittaa. Meillä on ennenkokematon mahdollisuus niin matkustaa, opiskella kuin työskennelläkin ulkomailla ja näiden oikeuksien puolesta työn on jatkuttava. Euroopan tulee tehdä politiikkaa, joka motivoi työhön ja kannustaa rakentamaan yhteiskuntaa, koska meillä ei ole varaa jäädä jälkeen nousun käynnistyttyä. Euroopan laajuinen nuorisotakuu ja koulutusmarkkinat tulisi muokata joustavimmiksi ja erityisesti oppisopimuskoulutuksen yhä laajempi hyödyntäminen pitäisi olla arkea.
Parlamentissa positiivisia tuulahduksia nuorten kannalta Synkästäkin tilanteesta huolimatta on parlamentissa tapahtunut nuorten kannalta positiivisia tuulahduksia. Vaikka EU:lla ei ole toimivaltaa esimerkiksi työelämä kysymyksissä ja nuorisopolitiikassa, niin vahvalla yhteisellä näkemyksellä ja tahtotilalla on saatu paljon aikaan. Parlamentti hyväksyi marraskuussa EU:n uuden Erasmus+ -ohjelman, joka tarjoaa apurahoja toisessa EU-maassa suoritettavia opintoja tai työharjoitteluita varten. Uusi vaihto-ohjelma ottaa huomioon niin opiskelijat, opettajat kuin harjoittelijatkin ja jatkossa myös nuoriso- ja vapaaehtoistyöntekijöillä sekä urheilijoilla on mahdollisuus hakea apurahoja. Myös uuden lainatakuujärjestelmän avuin opiskelijat voivat saada edullista lainaa opintoihinsa toisessa EU-maassa. Vuosittain kymmenet tuhannet nuoret ihmiset voivat työskennellä ja matkustaa kaikkialla Euroopassa ja tähän mennessä jo miljoonat nuoret ovat päässeet osallisiksi näitä liikkuvuutta edistäviä ohjelmia. Toinen koulutuspoliittisesti merkittävä päätös oli menneen vuoden aikana parlamentin siunauksen saanut ammattipätevyysdirektiivi, joka kattaa säänneltyihin ammatteihin pääsyyn liittyvät rajoitukset. Näitä ovat pätevyysvaatimukset ja kyseisten vaatimusten haltijoille varatut toimet.
Tarkoituksena on myös luoda uusi virtuaalinen liikkuvuutta edistävä eurooppalainen ammattikortti, jolla halutaan nopeuttaa pätevyyden tunnustamista.
Euroopan rajat ovat rakkautta Euroopassa tehdään työtä meidän jokapäiväisen arkemme puolesta. Uskallan väittää ja vaatiakin, että Keskustan Opiskelijaliitolla olisi ryhdin parantamisen paikka EU-vaikuttamisessa ja edunvalvojan asemassaan. EU-politiikka ei ole ydinfysiikkaa, se ei ole ylitsepääsemättömän vaikeita suorituksia - se on toisenlaisten lasien päähän asettamista, asioihin perehtymistä, päätöksentekoa ja vaikuttamista laajoilla hartioilla. Euroopan rajat ovat rakkautta, joiden sisällä meidän pitää yhdessä tehdä työtä paremman huomisen puolesta. Kuten tiedettyä, EU-vaaleissa äänestäminen on ollut jopa hävettävän alhaista. Vuoden 2009 vaaleissa jopa alle 50 prosenttia äänioikeutetuista käytti valtaansa. Tänä keväänä uskon asian olevan toisin - EU:n puolustajat ja kritisoijat, avautunut keskustelu sekä parlamentin kasvanut valta ovat luoneet uuden asetelman ja omalta osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että syntyneet jännitteet varmasti nostavat aktiivisuutta.
Miksi suosittelen raahautumaan toukokuussa uurnille? No jo siksikin, että äänestäminen on meidän jokaisen perusoikeus ja kansalaisvelvollisuus! Toinen fakta on se, että EU:n päätöksenteko koskettaa meidän jokaista päivää merkittävästi, sillä erään tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia kansallisesta lainsäädännöstä pohjautuu EU-päätöksentekoon. Ja siihen me äänestämällä vaikutamme. Usein kuulee myös purinaa edustajiemme pienestä määrästä. Meppiemme työtä vierestä seuranneena, en voi yhtyä kritiikkiin, ettei Suomen ääntä saataisi kuuluviin. Mepin työ koostuu verkostoitumisesta, oman maan näkemysten esiintuonnista, luottamuksen voittamisesta, vakuuttamisesta, perehtymisestä. Ja kun sen työn hoitaa hyvin, kantaa se hedelmää. Tulevat eurovaalit ovat merkittävämmät kuin aiemmat, sillä näissä vaaleissa otetaan äänestäen kantaa, mihin suuntaan unionia lähdetään viemään ja rakentamaan talouskriisin jälkeen. Keskustalaiseen henkeen meidän tulee rakentaa kevään keskustelu osaltamme rakentavan kriittisesti - meidän tulee olla niin korvana kuin suunakin, meidän tulee osata haastaa ja ottaa haasteita vastaan, meidän tulee kritisoida ja osata puolustaakin tarvittaessa. Tulevaisuutemme tarvitsee Eurooppaa ja Eurooppa tarvitsee Keskustaa. Sallamaarit Markkanen MEP Riikka Pakarisen erityisavustaja, Bryssel
Euroopan parlamentin vaalit 2014: varsinainen vaalipäivä 25.5. ennakkoäänestys kotimaassa 14.-20.5. ja ulkomailla 14.-17.5
- Petri Honkonen (s. 1987) - Eurovaaliehdokkaana Keskustan listalla. - Humanististen tieteiden kandidaatti, pääaineena Suomen historia (Jyväskylän yliopisto). Opinnot graduvaiheessa. - Työskennellyt hankekoordinaattorina, eduskunta-avustajana, opettajan sijaisena ja museotyöntekijänä sekä kesätöissä maatalouslomittajana. - Tällä hetkellä Saarijärven kaupunginvaltuuston 1. vpj. ja KeskiSuomen maakuntavaltuutetettu. Lisäksi runsas määrä muita kaupungin ja keskustajärjestöjen luottamustehtäviä. Keskustan Opiskelijaliiton pj. 2012. - Kielitaito: suomi, englanti, ranska ja pienen lämmittelyn jälkeen ruotsi. - Harrastukset: ”Vaikuttamisharrastuksen ohella ei tahdo juuri jäädä aikaa kuin liikuntaan.”
K
aupunki on fyysisenä ja sosiaalisena ympäristönä erilainen kuin maaseutu. Maaseudulla käytettävä aluepolitiikka ei toimikaan enää, kun asumistiheys kasvaa ja välimatkat lyhenevät. Kaupunkien nopeasti kasvava väkiluku ja suuri vaihtuvuus asukkaissa luovat aivan erilaisia haasteita kuin haja-asutusalueiden harveneva väestöntiheys ja vakaasti kasvava ikääntyvien määrä.
Vaarana syrjäytyminen Tärkeimpänä ratkaistavana ongelmana koko Suomessa on kuitenkin syrjäytymisen ehkäisy jokaisessa ikäluokassa ja väestöryhmässä. Syrjäytymisvaarassa voivat olla sekä yläkerran mummo että tomera opiskelukaveri – tai sinä itse. Ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa ainakin kestävällä kaupunkisuunnittelulla ja kannustamalla erilaisten yhteisöjen, kuten asukasyhdistysten luomiseen. Ihmisillä on asuinpaikasta riippumatta samanlaisia tarpeita yhteisölle. Muuttovoittoisella alueella perinteinen naapurijengi jää monesti muodostumatta suuren vaihtuvuuden takia, joten on löydettävä myös muunlaisia vaihtoehtoja, jotka voivat muodostua opiskelu-, työ- tai harrastuskavereista. Naapuriyhteisön tulisi muodostua vähintään sille tasolle, että rappukäytävässä myöhäisillan bilettäjä sanoo aamulenkkeilijälle hyvää huomenta. Miten bilettäjä ja lenkkeilijä ovat edes päätyneet samaan taloon asumaan? Asuinalueen mahdollisimman suuri monimuotoisuus on todella hyvä keino syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kun pienelle alueelle kerääntyy paljon samassa tilanteessa eläviä ihmisiä, kyseisen väestöryhmän ongelmat kasaantuvat suhteettomasti. Esimerkiksi lapsiperheille suunnattujen omakotitaloalueiden tulevaisuus voi olla ongelmallinen: onko alueella 30 vuoden kuluttua enää pelkästään eläkeläisiä? Muodostuuko pienelle alueelle ikinä sen asukkaiden tarvitsemia palveluita?
Kaikkia koskevien palvelujen säilyttäminen on tärkeää Yhteisöllisyyden lisäksi kaikkia koskettavista palveluista, kuten joukkoliikenteestä, ei pidä karsia. Joukkoliikenne ei ole vain opiskelijoiden käyttämä väline, vaan se on ikään kuin kaupungin toimivuuden mittari. Rikkautta ei ole se, että kaikilla on oma auto, vaan se, että kaikki käyttävät joukkoliikennettä. Joukkoliikenne vaatii toimiakseen suuren määrän käyttäjiä. Taloudellinen- ja ympäristöhaitta olisivat melkoiset, jos jokainen käyttäjistä suosisi mieluummin yksityisautoilua. Väkimäärän lisääntyessä myös ympäristöhaitat moninkertaistuvat. Tämän takia on tärkeää, että asukastiheyden kasvaessa myös ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon käyttäminen on helpompaa. Kaupunkikeskusten suuren rakentamismäärän takia on myös erityisen tärkeää tukea ekologisia rakentamistapoja ja auttaa esimerkiksi puurakentamisen kehittymisessä suosimalla puurakenteisia asuinalueita. Näistä lähtökohdista ryhdymme pohtimaan, minkälainen olisi meidän näkemyksemme hyvinvoivasta ja toimivasta keskuksesta, johon kaikkien olisi mukava tulla – asumaan tai asioimaan. Keskus voi olla pääkaupunki, kaupunkikeskus tai vaikka kotikunnan kylänraitti. Niiden mittakaava vaihtelee, ja näin ollen myös niissä vaadittavien rakenteiden mittakaava voi vaihdella kaupasta ja kirkosta metropoliin. Kaupunkipoliittisen ohjelman laatimiseen voi osallistua olemalla yhteydessä KOL:n hallitukseen. Minkälainen on sinun visiosi hyvästä kaupungista? Tuija Patana
S
eison keskellä mutaista pihamaata ja tuijotan mokkaisia talvikenkiäni. Se niistä kengistä ja se siitä talvesta. Muistan lapsuudesta lumen ja kylmät talvet, mutta nyt on toppatakkini sisällä vähintäänkin tukala olo. Katson viereiseen pensaaseen ja huomaan sen oksilla silmuja, vaikka vuodenajasta päätellen koko pensaan kuuluisi olla lumen peitossa. Ihmisten teot vaikuttavat ympäristöön, siitä ei voi kiistellä. Ihmiset ovat tehneet – ja varmasti tekevät yhä – päätöksiä, jotka vaikuttavat haitallisesti luontoon. Kuitenkin mutaisia talvikenkiä tuijotellessa ymmärtää, että jotain on tehtävä. On aika tehdä ympäristön kannalta oikeita päätöksiä. Mitä nämä päätökset sitten ovat? Ensinnäkin on muistettava luonnonvarojen rajallisuus ja se, että luonnolla on kantokykynsä, jota pitäisi kunnioittaa. Tärkeää olisi luonnonvaroja käytettäessä käyttää niitä tehokkaasti eikä välttää monella tapaa ongelmallista jätettä – keinoja sen hyötykäyttöön löytyy. Vihreän teollisuuden edistäminen tarvitsee tukea ja myöskään tutkimus- ja kehitystoimintaa ei sovi unohtaa. Myös yhdyskuntasuunnittelulla voidaan pyrkiä parempaan. Rakentamisessa olisi hyvä pitää mielessä energiatehokkuus, ja toimiva julkinen liikenne on keskeinen pyrittäessä yksityisautoilun vähentämiseen. Yksityisautoilu pitää varmasti pintansa, joten siinä taas kehitys kohti päästötöntä – ainakin vähäpäästöistä – autoilua on tärkeää. Suuri ja kiistelty kysymys on energia, mutta yhtä mieltä voidaan kenties olla ainakin siitä, että energiantuotannon tulisi nojautua uusiutuviin energianlähteisiin. Bioenergia, tuulivoima ja jätteenpoltto ovat konkreettisina vaihtoehtoina fossiilisille polttoaineille ja niihin tulisi panostaa. Energian ollessa niin suuri osa jokapäiväistä elämäämme ovat sen suhteet tehtävät ratkaisut keskeisiä. Tärkeää olisi saada myös meidät ihmiset tekemään niitä pieniä tekoja, joilla on merkitystä: lajittelemaan roskia, nappaamaan pyörän auton sijaan ja miettimään kulutustottumuksiamme. Omenan kuoret kädessä ei välttämättä tunnu kovinkaan tärkeältä asialta pohtia mihin roskikseen ne tulisi laittaa. Totuus kuitenkin on, että jos edes puolet omenankuoria sekajätteeseen heittävistä innostuisi biojätteestä, sillä olisi vaikutusta. Pienet teot merkitsevät paljon. Noora Hammar
Elokuu 13
T
ampereen yliopistossa yhteiskuntatieteitä opiskeleva, 22-vuotias Laura Tolkkinen kaipasi toisen opintovuoden jälkeen konkreettisia, alaansa liittyviä kokemuksia. Kiinnostus perhepolitiikkaan ja lastensuojeluun ohjasivat hänet etsimään vapaaehtoistyöpaikkoja alueilta, joilla hänen osaamiselleen ja kiinnostukselleen todella olisi käyttöä. Ajatus totaalisesta maisemanvaihdoksesta syntyi kesätöitä tehdessä, mutta jo parin kuukauden ja muutamien sähköpostikeskustelujen jälkeen syksyllä 2012 Tolkkinen suuntasi kolmeksi kuukaudeksi Egyptin pääkaupunkiin Kairoon suorittamaan opintoihinsa kuuluvan korkeakouluharjoittelun Kulttuurikameleontit ry:n Kairon katulapset –kehitysyhteistyöhankkeessa.
”Lapset tarvitsevat syliä, äidit hyväksyntää” ”Henkilökohtaisena kokemuksena arabikeväästä toipuvassa Egyptissä olivat vastassa stressitön elämänasenne, loputon ihmisvirta ja kaoottinen liikenne,” Tolkkinen kuvaa vapaaehtoistyöjaksonsa alun tunnelmia. ”Hetkessä Afrikan helteiset syyspäivät täyttyivät lasten ja minareettien äänistä, nuorten katuäitien temperamenttisesta touhuamisesta ja arabiankielisen arjen jakamisesta.” Tolkkinen kertoo saapuneensa Kairoon keskelle egyptiläisten katulasten maailmaa vailla tuntemusta paikallisesta kielestä. Kommunikointi sujui kehonkielellä, sekä englanniksi, jota hankkeen auttamat lapset ja äidit osasivat heikosti. Tolkkinen ryhtyi kuitenkin itse opiskelemaan arabiaa töidensä lomassa. Kulttuurikameleontit ry:n vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana toteuttaman hankkeen tarkoituksena oli egyptiläisen kansalaisjärjestön, Hope Village Societyn toiminnan tukeminen ja vahvistaminen. Hope Village Society ylläpitää eri puolilla Egyptiä monenlaista kansalaistoimintaa, kuten katulapsille ja nuorille äidille tarkoitettuja turvakoteja. Tolkkinen kertoo toimineensa pääsääntöisesti yhdessä Kairon turvakodissa yhteistyössä toisten Kulttuurikameleontit ry:n vapaaehtoisten kanssa. Turvakodit tarjoavat asukkaille niin turvallisen kodin, sosiaalisia palveluita kuin koulutustakin. Niissä järjestetään nuorille äideille työpajatoimintaa, jossa asukkaat pääsevät oppimaan kädentaitoja. Työpajoissa opetellaan muun muassa valmistamaan koruja, joita myymällä nuoret saavat mahdollisuuden parantaa toimeentuloaan.
”Nuoret suhtautuivat työhönsä innokkaasti ja osa koki kädentaitojen kohentumisen lisäksi mahtavana mahdollisuuden tienata itsenäisesti,” Tolkkinen kertoo. Hänen mukaansa Kulttuurikameleontit ry:n näkökulmasta tärkeä osa turvakodeissa järjestettyä työpajatoimintaa on saada nuoret ymmärtämään rahan arvo ja kunnioittamaan työtä sekä työhön sitoutumista. Vapaaehtoisen työtehtäviä turvakodissa Tolkkinen luonnehtii hyvin monipuolisiksi: ”Tehtäviini kuuluivat muun muassa ohjatun toiminnan järjestäminen, hygienia- ja terveysvalistus, Suomesta lähetettävien kierrätystavaroiden koordinointi, katuäitien korupajatoiminta sekä vapaa kirjoitustyö.” Tolkkinen kertoo tehtävänkuvansa muodostuneen niin fyysisen kuin sosiaalisen ja psyykkisen läsnäolon tarjoamisesta. ”Köyhyyden sijaan katulasten suurin puute oli sylioikeuden vaillinainen toteutuminen. Hellyydenosoituksilla oli suuri kysyntä. Lasten kohdalla vaihtoehdot olivat yleensä olla kadulla tai turvakodilla, joten he olivat kiitollisia ruuasta, lämmöstä ja pedistä.”
Vapaaehtoistyö jättää jälkensä ”Syksyllä 2012 Egyptin Kairo sekavine sisäpoliittisine tilanteineen oli jännittävä ympäristö kansainväliselle korkeakouluharjoittelulle”, Tolkkinen kertoo. Kulttuurikameleontit ry:n mukaan katulapset ovat kauan olleet vaiettu tai ainakin vähätelty ongelma Egyptissä. Katulapsia on pidätetty säännöllisesti, minkä yhteydessä he ovat joutuneet psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Arabikevättä seurannut Egyptin vallankumous nosti katulapsiongelman kuitenkin esiin ja nyt lapsia näkee Kaironkin kaduilla yhä enemmän. Katulapsityötä ja Tolkkisen kaltaisia vapaaehtoisia siis tarvitaan. Tolkkinen kertoo matkan jättäneen jälkensä häneenkin. Hän kuvaa oppineensa harjoittelujaksollaan paljon lastensuojelutyöstä ja kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä, sekä, kuten hän itse ilmaisee, ”ennen kaikkea elämästä”. ”Korkeakouluharjoitteluni Kairossa oli eräänlainen ammatillinen avainkokemus, opettava elämys. Suomeen palattuani olen jatkanut elämää ja sosiaalipolitiikan opintojani avartunein silmälasein. Tällä hetkellä työskentelen opiskelujen ohessa yksityisessä lastensuojeluyksikössä ja työni parissa koen konkreettisesti hyötyneeni harjoittelujaksosta”, Tolkkinen iloitsee. Hanna Toppi Lähde: http://www.kulttuurikameleontit.com/18
S
uomessa poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen toiminta on vakiintunutta, mutta samalla nuorten houkuttelu mukaan toimintaan – tai edes äänestämään – koetaan vaikeaksi. Tässä onkin yksi demokratian paradokseista: hyvin toimivassa järjestelmässä osallistumisinto ei ole järin suuri. Nuorissa demokratioissa tilanne on usein toinen: intoa riittää, mutta tietoa ja taitoa puuttuu tai järjestelmä sorsii nuorempia sukupolvia ja väyliä vaikuttamiseen ei ole. Esimerkiksi käy arabikevään jälkimainingeissa suuntaansa etsivä Tunisia, jossa nuorilla – tai sen paremmin muillakaan – ei ole minkäänlaista kokemusta demokraattisessa monipuoluejärjestelmässä toimimisesta. Nuoret ja opiskelijat olivat eturintamassa kaatamassa vuosikymmenten mittaista diktatuuria, mutta sittemmin heidät on jätetty syrjään päätöksenteosta. Hieman toisella suunnalla Nepalissa sisällissodan jälkeinen toipuminen ja perustuslain uudistusprosessi ovat jatkuneet kohta jo vuosikymmenen. Aikaisemmin poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt toimivat lähinnä emopuolueidensa massiivisina väkivalta- ja mielenosoituskoneistoina, mutta nyt ne ovat kasvamassa merkittäviksi kansallisen tason poliittisiksi toimijoiksi. Tunisiassa vallankumous ei ole tuonut nuorille lupauksia paremmasta, kuten työstä tai turvallisuudesta. Nyt kysymys kuuluukin, kuinka turhautuminen saataisiin purettua rauhanomaisesti ja kaikkien osallistumista tukien?
Yhdessä toimimisen merkitys ja kokemustenvaihtoa yli rajojen
Suomen ja Nepalin esimerkit osoittavat, että opiskelijat, nuoret, kuten muutkin politiikassa perinteisesti aliedustetut ryhmät ovat
vahvempia yhdessä yli puoluerajojen toimien. Tähän ajatukseen perustuu myös Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n toiminta. Nepalissa Demon tuella vuodesta 2007 toiminut poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen yhteistyöfoorumi Joint Youth and Students Platform oli keskeisessä roolissa takaamassa sitä, että viime marraskuussa järjestetyt vaalit sujuivat ilman laajoja levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia. Samalla kun nuoret poliitikot ovat oppineet toimimaan yhdessä vuoropuhelun kautta ja väkivaltaa vastaan, ovat useat heistä saaneet pontta poliittiselle uralleen ja nousseet perustuslakia säätävään kokoukseen saakka. Tunisiassa on samoihin periaatteisiin nojaten perustettu politiikkakoulu, joka kokoaa eri puolueissa toimivia nuoria yhteen oppimaan demokraattisessa järjestelmässä toimimisesta ja keskustelemaan omista huolistaan, näkökulmistaan ja tarpeistaan. Toimintaan kuuluu oleellisena osana muun muassa opintomatkoja Suomeen. Suomalaisen järjestelmän toimivuus ja tasa-arvoisuus vakuuttaa vierailijat kerta toisensa jälkeen. Suomalaisten nuoriso- ja opiskelijapoliitikkojen tapaaminen ja heidän kanssaan käyty ajatustenvaihto on aina vierailujen kohokohtia. Tässä myös suomalaisilla riittää kuultavaa ja opittavaa kollegoiltaan, muun muassa siitä täällä paljon kaivatusta innosta osallistua! Nuorten poliitikkojen voimaannuttamisen sekä tietojen ja taitojen vahvistamisen lisäksi toiminnalla on tietenkin myös laajempi konteksti. Moniarvoisen demokratian tukeminen on nimittäin kustannustehokkainta konfliktinehkäisyä ja rauhanrakennusta. Kansainväliset toimijat ovat varoneet puolueiden tukemista peläten sitä liian poliittiseksi. Viimein on kuitenkin ymmärretty, että toimivaa monipuoluedemokratiaa ei voida saavuttaa ilman yhteisiin periaatteisiin nojaavia yhteistyöhön kykeneviä puolueita. Tuetaan siis heitä, jotka ovat tulevaisuuden politiikan keskiössä – nuoria poliitikkoja! Tiina Kukkamaa-Bah, toiminnanjohtaja, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry
O
piskelu on aikaa, jolla on yllättävän paljon yhteistä vaippaiän kanssa. Esimerkiksi mietittäessä 18 kuukauden ikäistä vaippasankaria on opiskelijalla paljonkin yhteistä: itsenäisyys lisääntyy, minäkuva kehittyy ja mielipiteitä asioista alkaa syntyä. Yhteneväisyydet eivät suinkaan jää tähän: kyky ajatella monimutkaisia projekteja ja tehtäviä etukäteen paranee sekä vastuu omista valinnoista kasvaa. Siis kaksivuotiaalla ainakin. Vaippaiän pukeutumisessa on yksi hitti, joka toistuu uudelleen opiskeluaikana: haalarit. Opiskeluaikaan haalarit kuuluvat kuin nenä päähän - haalarimerkeistä puhumattakaan. Haalarimerkkejä taas ansaitaan usein jälleen vaippaiästä tutuilla metodeilla: konttaamalla, ryömimällä, leikkimällä ja laulamalla siansaksaksi. Lisäksi vaippaiässä toisten puhe on täysi mysteeri ja uusia sanoja tulee toistuvasti vastaan. Tämä sama voi olla hyvinkin edessä opiskelijoilla uuden murteen kanssa. Eipä sitä aivan heti ymmärrä, että lausahdus ”mulkutisuu” tarkoittaa, että ”minulla kutiaa suu”. Sitkeästi oppien niin lapsi kuin opiskelijakin oppii puheen salat. Piiloleikit ovat suosittuja yksivuotiailla ja niin myös opiskelijoillakin. Molemmissa ryhmissä lisäksi mennään yleensä piiloon samoilta ihmisiltä – vanhemmilta. Siinä missä vaippaikäiset piiloutuvat verhon taakse piiloutuvat opiskelijat ”koulukiireidensä” taakse. Myös syy tulla esille piilosta on usein sama: tulee ikävä tai vanhemmilta tarvitsee jotakin. Vaippaiässä syöminen on usein jokseenkin yksitoikkoista, ruokaan vasta totutellaan. Opiskeluaikana erilaiset ruuat kyllä maistuisivat, mutta kukkaron keveys pakottaa herkästi hieman yksipuoliselle nuudeli –ruokavaliolle. Myös opiskelijoiden olisi syytä muistaa, että kiinteään ruokaan on hyvä siirtyä viimeistään puolen vuoden jälkeen, pelkällä nesteellä ei pitkälle pötkitä! Myös samat metodit sopivat vaippaikäisille ja opiskelijoille kirjojen lukemiseen: pitää olla sopivalla tuulella, muttei yliväsynyt, sekä pitää valita mielentilaan sopiva kirja. Vinkit lukemiseen eläytymisestä saattavat olla jokseenkin haastavia sovellettavia, mutta kuten ohjeet kaksivuotiaan vanhemmille sanovat, lukemisen täytyy olla hauskaa! Noora Hammar
Lähteenä www.vau.fi
Lassi Härmälä, ohjelmasuunnittelija, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry
Elokuu 13
Syksyn alussa saapui Lappeenrannan asemalle juna täynnä valtakunnallisestikin tunnettuja vieraita, kun kunnianarvoisa puheenjohtaja Hakala ja pääsihteeri Helmanen päättivät poistua junasta juuri tärkeällä hetkellä ennen raja-asemaa. Hätähuuto Karjalasta oli kuultu ja apujoukot saapuneet paikalle. Pelastusoperaatio suomineidon helmassa oli aloitettu. Lappeenrannan Keskustan piiritoimistolla kävi kuhina kun LOKin – Lappeenrannan Opiskelevien Keskustalaisten - ensimmäinen virallinen kokous aikoihin saatiin käynnistettyä. Vuosien hiljaiselo oli vihdoin saatu kukistettua. Kunniavieraamme olivat saapuneet jakamaan vinkkejä sekä kullanarvoisia kokemuksiaan kanssamme. Mukana olivat myös niin LOKin entinen puheejohtaja kuin Etelä-Karjalan keskustanuorten johtokunnan edustusta. Rennon tunnelman keskellä keskustelu kävi kiivaana. Nälkääkään ei vieraidemme onneksi tarvinnut nähdä, sillä tarjolle oli laitettu jos jonkinlaista pientä purtavaa. Lopulta kokonaisuus alkoi muodostua – uusi puheenjohtajisto oli saatu valittua, yhteistyöstä paikallisten Keskustanuorten kanssa sovittua ja tulevista toimenpiteistä päätettyä. Vihdoin palaset tuntuivat loksahtavan paikalleen. Hyvillä mielillä ja täynnä uutta puhtia kokous lyötiin lukkoon. Vieraamme päättivät (ainakin toistaiseksi) palata vielä takaisin pääkaupunkiseudun hulinaan, vaikka idän ihmemaa varmasti lähtemättömän vaikutuksen jättikin, ja tyytyväinen uusi puheenjohtajisto koteihinsa. Näyttääkin siltä, että Lokin sukupuutto on toistaiseksi saatu estettyä. Joten kyllä vain, uskokaa tai älkää, Karjalasta kajahtaa vielä... ja kovaa.
Rajattomat Keskustaopiskelijat (RaKe) perustettiin hyvinkin yksinkertaisesta, mutta erittäin tärkeästä syystä syksyllä 2012. Haluamme tarjota jokaiselle keskustahenkiselle aateveljellemme/ sisarellemme mahdollisuuden osallistua opiskelijapolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenistöömme kuuluu niin ulkomailla opiskelevia kuin niitäkin, jotka opiskelevat suurten yliopistopaikkakuntien ulkopuolella. Olemme se silta joka yhdistää, johdattaa ja vaikuttaa. Olemme silta joka ulottuu Mikkelistä, EteläSavon kiistattomasta timantista, aina Iso-Britanniaan asti. Roomaa ei rakennettu päivässä, ei osastoammekaan. Siitä huolimatta uskomme, että pääsemme opiskelijapolitiikassa vähintäänkin samalle kukoistuksen asteelle, olemmehan ajatuksellisesti suorastaan vallankumouksellinen mitä tulee politiikkaan. Kokoustamme ja toimimme pääasiassa sähköpostin välityksellä sekä sosiaalisessa mediassa sen sijaan, että jokaisen olisi raahauduttava useasta eri maasta yhteen pieneen piiritoimistoon, jossa kahvikin on ehtinyt kylmetä ennen kuin kaikki pääsisivät paikalle. Haluamme toiminnassamme ylipäätänsä olla tehokkaita ja välttää turhaa byrokratiaa, mutta sosiaalinen kanssakäyminen on silti toimintamme ydin - verkostoituminen, edunvalvonta ja itsemme sivistäminen toistemme avulla ovat avainsanoja. Tulemme muun muassa taistelemaan sen puolesta, että ulkomailla opiskelevat suomalaiset olisivat oikeutettuja hakemaan valtion harjoittelupaikkoja ja että syrjäisintäkään korkeakoulukuntaa ei sorreta. RaKe tulee näkymään, kuulumaan ja vaikuttamaan!
Miina Hurskainen, LOK:n puheenjohtaja 2014
Nico Mesiäinen, RaKe:n puheenjohtaja 2014
KUKO (Kuopio) Juho Pulkka juho.pulkka@hotmail.com
ROKE (Rovaniemi) Pekka Alakoski pekka.alakoski@gmail.com
OKO (Oulu) Anne Hyyryläinen ahyyryla@student.oulu.fi
JOKE (Joensuu) Marie Okkonen tiokkone@student.uef.fi
KAKO (Kajaani) Jussi Tikkanen jussi@tikkanen.fi
JOK (Jyväskylä) Arttu Karila arttukarila@hotmail.com LOK (Lappeenranta) Miina Hurskainen miina.hurskainen@lut.fi
VAKO (Vaasa) Sirma Raivio sirma.raivio@student.uva.fi
HEKO (Helsinki) Markus Saarinen markus.saarinen@helsinki.fi
SEKO (Seinäjoki) Eemeli Porthén eemeli_porthen@hotmail.com
OKE (Aalto yliopisto) Johanna Tikanmäki johanna.tikanmäki@gmail.com
TOK (Tampere) Lauri Heikkilä lauri.a.heikkila@uta.fi
RAKE (Koko Suomi) Nico Mesiäinen nico.mesiainen@hotmail.com
TUKO (Turku) Kenneth Sundberg kenneth.k.sundberg@gmail.com
LIITTOTOIMISTO Jirka Hakala puheenjohtaja 050-3897260 jirka.hakala@keskustaopiskelijat.fi
Löydät meidät myös:
Elina Helmanen pääsihteeri 045-6569264 elina.helmanen@keskustaopiskelijat.fi