Krouvari tarvitsee vettä ja lämpöä

Olli Ahosella on nauru vielä herkässä, vaikka koronapandemia on koetellut kovalla kädellä ravintola- ja matkailualan yrittäjiä.

Krouvari tarvitsee

vettä ja lämpöä

Krouvin ja kahden purjealuksen varassa bisneksen tekeminen on paljon muutakin kuin ruuanlaittoa ja juomien myyntiä. Iso osa krouvarin arjesta kuluu paikkojen kunnossapitämisessä ja uusien ideoiden kehittelemisessä.

Kemin sisäsatamaa on rakennettu nykyiseen kaikkien ihailemaan malliin kohta neljäkymmentä vuotta. Sataman Krouvin, Katariina- ja Jähtialusten yrittäjä ja kippari Olli Ahonen muistaa, kuinka rappiolla alue hänen nuoruusvuosinaan 1970-luvun lopulla oli. ”Eihän täällä ollut paljon muuta kuin sinne tänne unohtuneita ratakiskon pätkiä ja kuoppainen sorakenttä, jota juuri ajokortin saanut nuoriso piti pikataipaleenaan”, Olli muistelee.

Lämmintä riittää ympäri vuoden

Alueen vanhaa rakennuskantaa oli kuitenkin saatu säilytettyä. Nyt monessa niistä riittää vilinää varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Sataman Krouvi eroaa muista siinä, että sen ovet avautuvat asiakkaille ympäri vuoden. ”Sataman Krouvin aitta rakennettiin tulipalon jälkeen uusiksi vuonna 2001. Meikäläisen haltuun se tuli syksyllä 2019, sopivasti pikkujoulukauden alkaessa, Olli kertoo.

Ollin tullessa Krouvin yrittäjäksi rakennusta lämmitettiin sähkön voimin. Katon rajassa olevasta putkesta saatiin lämmintä ilmaa, joka valitettavasti tahtoi myös pakkautua katonrajaan. Sähköä kului kuukaudessa saman verran kuin tavallisessa omakotitalossa. ”Nyt lämpöä saadaan pääasiassa ilmalämpöpumpuilla ja puulämmitteisellä kamiinalla, joka on siitä erikoinen, että se ottaa korvausilman kamiinan alta eikä kynnysten raoista. Ei tunnu vetoa lattian pinnassa. Sähköä kuluu edelleen reippaasti varsinkin keittiön puolella, samoin kuin vettä. Paras keino pitää sähkölasku kurissa on hillitä kulutusta”, Olli selittää.

Vettä kuluu keittiön lisäksi myös vessoissa, joita käyttävät monet muutkin kuin krouvin asiakkaat. ”Sisäsataman alueella alkaa ravintoloita olla vähintäänkin tarpeeksi, mutta pari asiaa täältä vielä puuttuu: yleiset vessat ja polttoaineen jakelupiste veneilijöille”, Olli toteaa.

Juhlavuosi vie saaristoon

”Me ehdittiin saada homma toissa talvena mukavasti käyntiin, mutta sitten korona pysäytti toiminnan kuin seinään. Nyt meillä on tarjolla taas lounasta joka päivä. Toivottavasti pandemia pian hellittää ja päästään palvelemaan asiakkaita myös iltaisin ja viikonloppuisin”, Olli kertoo.

Vilske Kemin sisäsatamassa riippuu hyvin pitkälle säästä. Lämpiminä kesäpäivinä ohikulkijaa ja oleskelijaa riittää aamusta yöhön saakka, koleina sadepäivinä taas on hiljaista. Samalla tavalla säiden varassa ovat myös Olli Ahosen laivaristeilyt. ”Katariinalla on seilattu vuodesta 2005 lähtien, eikä säiden vuoksi ole tarvinnut perua kuin muutama reissu koko aikana”, Olli sanoo.

Perämeren kansallispuisto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Olli Ahonen odottaa juhlavuoden tuovan lisää kiinnostusta ja risteilyvieraita Kemin ja Tornion saaristoon. ”Meillä on sovittu jo risteilyjä Selkä-Sarveen ja Pensaskariin, jotka ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja. Noille risteilyille me tehdään ruuat Krouvin keittiössä. Eväiden kuljettamisessa saareen ja niiden tarjoilemisessa on omat haasteensa, mutta meillä on siihen tosi pätevää porukkaa. Saaristosta kiinnostuneet matkailijat arvostavat puhdasta luontoa, joten kaikki roskatkin tulevat sieltä meidän mukana pois”, Olli vakuuttaa.

Kapteeni katsoo horisonttiin ja odottaa lämmintä kesää.

”Sähköä kuluu edelleen reippaasti varsinkin keittiön puolella, samoin kuin vettä. Paras keino pitää sähkölasku kurissa on hillitä kulutusta.”