KauppaSuomi | viikko 50 / 2015
9
HYVÄT HARRASTUKSET
Poika toteutti isänsä haaveen
”Lentäjän poika, lähes lentäjä siis itsekin”, lauloi Edu Kettunen kellolaisen Tuomas Similän ollessa vuoden ikäinen. Tuomaksella on oman elämänsä myöhäisempi versio lentämisestä. Poika toteutti isänsä haaveet, rupesi lentämään, hymyilee kolmikymppinen Tuomas. Teksti: Ari Stenius
J
oskus 15 vuotta sitten isä ja poika Similä olivat nähneet riippuliitäjiä ja isä tartutti uteliaisuuden kipinän poikaansa. – Olispa mukava harrastaa tuota, oli isä todennut. – Siitä jäi lentämisen ajatus kutkuttamaan, menee Tuomas ajatusten siivin teini-ikäänsä. Noin 15 vuotta meni, ennen kuin aika oli kypsä. – Kaverin kanssa oli moneen kertaa mietitty ja haaveiltu, että joku Tuomas Similä, vuoden verran lentäjä.
päivä lähdetään kokeilemaan. Pohdittiin kaikkea mitä ihmiset harrastuksistaan: hintaa, turvallisuutta ja että kuinka kauas sitä mahtaa voida lentää ja mihin sieltä taivaalta näkee, kuvaa Tuomas lentämishaaveen hiljaista, mutta peruuttamatonta mielikuvituksen lentoa.
– On, todella mukavaa. Se vapauden tunne jalkojen irrotessa maasta. Se on joka kerta aivan uskomaton tunne, euforinen hetki, huokaa Tuomas.
”Välineet maksavat, mutta se on paljolti kertainvestointi, jonka jälkeen harrastus on edullista.”
OULUNSALON LENTONÄYTÖSTAPAHTUMA elokuussa 2014 viimein lennätti nyt itsekin perheellisen Tuomaksen lopullisesti kohti taivasta ja varjolentämiseen. Icarosteamin esittelypiste sai ilmaa Tuomaksen haaveille. Nyt mies on reilun vuoden ollut seuran jäsen ja lajiharrastaja. – Kamat oli jo hankittu, mutta siellä käytiin tutustumassa, ja sen jälkeen on haisteltu tuulia sillä mielellä, että lennetäänkö tänään, kertoo Tuomas. – Ensimmäisen kokeilukerran jälkeen ei ollut paluuta, myöntää mies, joka oli ennen ensimmäistä kurssiaan harjoitellut ”salaa” varusteitten maaSimilä on harrastuksensa myöten käsittelyä. oppinut katsomaan peltoja aivan uudella silmällä. KURSSIT JA LENTOKOKEMUKSET – Tuosta olisi hyvä ja tuo tuossa, ovat antaneet vastaukset mieltä as- naureskelee Tuomas – pellot ja aukarruttaneisiin kysymyksiin. keavat ovat varjoliitäjän lentoonläh– Kurssin hinta, luvat ja koulutus, tö- ja paluupaikkoja. on noin puolet ajokortin hinnasta. Kellolaisen Similän lentäessä taiVälineet maksavat, mutta se on pal- vaalla, saattaa nyt joku pellolla kuljolti kertainvestointi, jonka jälkeen kija haaveilla lentämisestä ja miettiä harrastus on edullista, sanoo Tuomas. taivaanpojan näköaloja. Turvallisuus askarruttaa montaa – Hyvällä ilmalla näkee kauas. Kelmuutakin kuin lentopelkoista, mut- lon taivaalla liitäessään näkee hyvällä ta varjoliito on laji, jossa ei tarvitse ilmalla Iihin, vastaa ja tietää Tuomas. pelätä. Tulevana sunnuntaina 13.12. Ica– Logiikka ilmassa on vähän järjen- roksen tiimiä näkee Iissä, Kärkkäisen vastaista, naurahtaa Tuomas. tavaratalossa, jossa seuran jäsenet – Jos tuntuu, että jotakin meinaisi esittelevät lajia ja laitteitaan kello tapahtua tai huolestuttaa, niin perus- kahdestatoista iltakuuteen. sääntö on: älä tee mitään, liidä vaan. – Tulkaahan tutustumaan, toivottaa talonrakentaja, jolla on jalat SIMILÄN ISÄ OLI oikeassa, varjolii- ilmassa – mielessä ja usein käytäntoa on mukava harrastaa. nössäkin. •
– Lautakasan päältä katselin Teksti: Ari Stenius
S
imo Pietilä on harrastanut 15 vuotta varjoliitoa, mutta myöntää heränneensä hitaasti harrastukseen. – Olin Itävallassa laskettelureissulla, ja yhtenä aurinkoisena päivänä lautakasan päällä selälläni makoillessani katselin ihastuneena kun riippu- ja varjoliitäjät lensivät yli, kertoo Simo. – Siitä on 25 vuotta, myöntää mies hymyillen, mutta muistaa mitä ajatteli tuolloin – yhtenä väsyneenä aamuna. – Tuo on minun seuraava harrastukseni, niin minä mietin. Kesti kyllä aika pitkään, ennen kuin Pietilän harrastus sai siivet alleen, sanoo Icaroksen nykyinen tandempilotti ja koulutuspäällikkö. YHDESSÄ TEKEMINEN, yhteisöllisyys ja lajin parissa elävät ja olevat ihmiset ovat pitäneet Pietilän mielen virkeänä joka päivä. – Tämä on hienoa. Loistava laji ja mukavaa porukkaa. Vaikka yksinlentämisessä on se juttu, niin tämä on erittäin sosiaalinen laji, painottaa Pietilä. Tunnelma lentopäivinä on vilkas ja hyväntuulinen. Jokaisen jalat ovat jo
ilmassa ennen lentoonpääsyä. – Aina ei päästä, mutta kun keli on vähänkin säällinen, niin silloin mennään. Käytännössä joka viikko, sanoo Simo, joka sanoo pitävänsä vastatuulesta. – Sellainen sopivan pieni vastatuuli on toiveissa, määrittelee Simo optimikeliä. PIETILÄ SANOO harrastuksensa olevan yhtä uneksimista. – Maassa halutaan ylös ja taivaalta halutaan tulla alas – juuri tuonne.., naureskelee Simo, joka sanoo liidon ohella kerholaisilla olevan yhdessä muutenkin mukavaa. Touhutiistai on aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina. Silloin kokoonnutaan – jonnekin. – Jutellaan, nauretaan, muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Mukavia iltoja, sanoo Simo touhutiistaista. Tulevana sunnuntaina Simo ja muutama muu Icaroksen tiimiläinen esittelee varjoliitoa Iin Kärkkäisellä – Sanoin, teoin, kuvin ja videoin. Esittelemme myös välineitä. Tervetuloa taivaalliseen menoon, kutsuu Simo Pietilä. •
MITÄ?
Varjoliito
Varjoliitäjät lähtevät liikkeelle juoksemalla rinteessä vastatuuleen, jolloin liidin täyttyy ilmalla. Liitäjä voidaan myös hinata lentoon autolla, mönkijällä, veneellä tai moottorikelkalla. Varjoliitimellä voidaan lentää myös moottorilla. Oulun Icaros Team esittelee toimintaansa Iin Kärkkäisellä sunnuntaina 13. joulukuuta kello 12–18.