KauppaSuomi | viikko 22 / 2016
11
TYÖ JA TALOUS Studio Polaris yhdistää omistajiensa osaamisalueet
Kassatarvikkeita ja posliinia
L
ahdessa Viilaajankadulla toimivalla Studio Polaris Oy:llä on kaksi toiminnan pääsuuntaa: kassatarvikkeiden maahantuonti, tukku- ja vähittäismyynti sekä posliinin, posliininmaalaustarvikkeiden, siirtokuvien ja lahjatavaroiden maahantuonti, koristelu ja myynti. Perheyritys on perustettu 1993. – Päätimme tuolloin 23 vuotta sitten yhdistää osaamisalueemme saman katon alle, Soili Kääriäinen kertoo. Hän vastaa posliini- ja tarvikepuolesta. Matti Jalava myymälätarvikepuolesta. Lisäksi yrityksessä on töissä tytär, Salli Westman. – Meillä toinen yrityksemme tuoteryhmä tukee toista. Liikevaihtomme painottuu kassa- ja hinnoittelutarvikkeiden myyntiin.
MYYMÄLÄTARVIKEPUOLELLA Studio Polaris myy maahantuomiaan Blitz-hinnoittelukoneita, etikettejä, värirullia sekä kassa- ja maksupääterullia. Kassatarvikkeissa asiakkaina ovat esimerkiksi kaupat, leipomot ja taksit sekä ympäri Suomea toimivat jälleenmyyjät. POSLIINI- JA LAHJATAVAROITA Studio Polarikselta ostavat lahjatavaraliikkeet muun muassa lentokentillä sekä Etelä- ja Pohjois-Suomen turistikohteissa. Edellä mainittuihin kohteisiin Studio Polaris tekee Leena Kostiander -malliston posliineja ja laseja. Yritys tekee tilaustyönä myös valmiiksi maalattuja posliinisia koriste-esineitä, esimerkiksi maljakoita ja liikelahjoja. LISÄKSI SOILI OPETTAA posliininmaalausta kansalaisopistossa ja erillisillä kursseilla. Yrityksessä on päivittäin toimiva polttopalvelu. Posliininmaalauksen harrastajalta vaaditaan Soilin mukaan ennen kaikkea hyvää tekniikkaa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä; parhaiten taito karttuu tekemällä. – Hyvät välineet tekevät työstä miellyttävän. Suomalaista sisustuslinjaa Soili luonnehtii maltillisen konservatiiviseksi ja hillityn skandinaaviseksi. – Sisustussuunnittelijan apuun on hyvä luottaa sisustuksen suunnittelussa. Mielestäni tärkeää on muistaa, että sisustamisessa, kuten monessa muussakin asiassa vähemmän on enemmän, hän toteaa. • Myös perheen tytär, Salli Westman on töissä yrityksessä.
Soili Kääriäinen vastaa Studio Polariksen posliinija tarvikepuolesta.
Kahden laulun tarina Yksinäinen ja Suvivalssi sulkevat sanoihinsa suuria tunteita ja kovia elämänkohtaloita.
Teksti: Asko Keränen
T
ämä kirjoitus kertoo kahdesta suomalaisille rakkaasta laulusta ja niiden taustoista. Yksinäinen taisi olla Suomen soitetuin iskelmä vuonna 1980. Suvivalssi lienee vieläkin eniten soitettu häävalssi Suomessa. Molemmat kappaleet ovat Suomussalmella syntyneen ja aikanaan Raaheen muuttaneen Reijo Lumisalmen sanoittamia ja säveltämiä.
tot Reijosta ajoittuvat ajoille, jolloin asuimme Taivalkoskella. Muutimme 1968 Raaheen ja pian sinne muutti serkkutyttönikin perhe. En muista vuotta, mutta kauaa ei mennyt, kun Reijo ja serkkutyttöni jo asuivat yhteistä kotia Raahessa. Reijo työskenteli tuolloin TVL:llä eli kansanomaisesti ”Tiepiirillä”. Hänelle Tiepiirin kesäjuhla oli eräänlainen vuoden odotuksen täyttymys, koska Reijo sai siellä esittää itse tekemiään kappaleita työtovereilleen. Noihin aikoihin syntyi ”Tiemiehen valssi”. En tiedä, onko sitä koskaan levytetty.
aikaan soittamalla taustamusiikin C-kasetille, jonka ”päälle” hän nauhoitti sanat toiselle C-kasetille. Hänen kasettikokoelmistaan löytyi monia kivoja kappaleita, jotka jäivät pääosin hänen laatikkoonsa. Eräänä päivänä Reijo pyysi minua kuuntelemaan tekemäänsä uutta kappaletta. Tuolloinkin laulua kuuntelimme C-kasetilta. Reijo ei pyytänyt minua arvostelemaan uutta musiikkiaan, vaan nyt asiaan liittyi erityinen syy. Yksinäinen kertoo jo silloin edesmenneestä sedästäni Veetistä ja Reijo halusi minun mielipiteeni siitä, onko ylipäätään sopivaa kirjoittaa sukulaisen elämästä.
TUTUSTUIN REIJOON joskus 1970-luvulla, kun hän aloitti seurustelun serkkutyttöni kanssa. Minä olen syntynyt Taivalkosken Piston REIJOLLE MUSIIKKI merkitsi rakas- VEETI OLI KOLMESTA sedästäni enkylässä ja Reijo sen naapurikunnassa ta harrastusta. Hän taltioi kirjoitta- simmäinen, joka muutti työn perässä Suomussalmella. Ensimmäiset muis- miaan sanoituksia ja sävellyksiä siihen Taivalkoskelta Raahen Rautaruukille
töihin muistaakseni 1966. Työ oli ns. nelivuorotyötä eli neljän yövuoron jälkeen oli muutama päivä vapaata. Raahe oli urbanisoitumassa eli kaupungissa oli paljon maalta tullutta työvoimaa, joille kaupungistuminen tarjosi paljon muutakin uutta. Ravintola Kumpele oli työmiesten kohtaamispaikka, joka jollakin tavalla koitui setäni kohtaloksi. Pitkät vapaapäivät kuluivat ravintolassa, jolloin kotona ollut Kerttu-vaimo vietti paljon aikaa yksin. Yksinäinen kertoo setäni Veetin elämästä. Valitettavasti setäni elämä sai surullisen käänteen, kun Veeti kerran kotiin saavuttuaan kohtasi häntä odottaneen vaimonsa Kertun kuolleena. Vaimon kuolema oli sedälleni kova paikka, kuten se on kaikille ihmisille. Elämän täytti ikävä, kaipuu ja katkeruus omasta toiminnasta, kotoa poissaolemisesta ja perheen läheisyyden unohtamisesta. Kerttu oli todella hieno ihminen, joka rakasti perhettään. Laulussa oleva kohta ”kun sä pyysit mua luoksesi taas palaamaan” tarkoittanee Kertun viimeiseksi jäänyttä puhelua,
jolla hän yritti saada miehensä palaamaan kotiin ravintolasta. Setäni kotiin palattua kaikki oli jo liian myöhäistä. Kertun hautaa koristaneet kukat muistuttivat setääni rakkaansa poismenosta, jotka nekin kuihtuivat aikanaan. SUVIVALSSIN REIJO LUMISALMI teki häälahjaksi serkkupojalleni. Kun kohtalo astuu peliin, niin sille ei kukaan voi mitään. Muutamaa viikkoa ennen häitä morsian päätti peruuttaa häät ja niin todella kävikin. Sitä avioliittoa ei siis koskaan syntynyt, mutta syntyi Suvivalssi, joka on saattanut ja tullee saattamaan tuhansia pareja avioliittoon. Reijo Lumisalmi menehtyi sairauteensa nuorena. Muistan, kuinka seisoimme molemmat tässä mainitut kappaleet todella hienosti esittäneen Reijo Kallion kanssa Reijon haudalla vierekkäin hetkessä, johon liittyi paljon muistoja, kysymyksiä ja ikävää. •