KauppaSuomi | viikko 2 / 2014
4
vapaa-aika
Hiihtäjä Harri: Mieli tuulettuu ladulla Teksti ja kuva: Ari Stenius
Harri Pihlajaniemi, 59, on mies joka löysi hiihdon viitisen vuotta sitten. - Edellisen kerran olin hiihtänyt parikymmentä vuotta sitten. Uusi inspiraatio syntyi hyvän ystäväni tarjotessa suksiaan kokeeksi, muistelee Harri latustarttiaan. Aivan yksin ei mies kuitenkaan ”osannut” lähteä suksimaan ja henkistä tukea löytyi läheltä. – Sisko ja siskonmies lähtivät vuorotellen mukaan vähän näyttämään latua ja tekniikkaa, muistelee Harri, jolle hiihto ”jäi päälle” – Kuntoiluhengessä lähdin ladulle ja totesin nopeasti hiihdon olevan sitä mitä hain: hyvää ja monipuolista liikuntaa ulkona, sanoo Pihlajaniemi. Hiihtokaudelle 2005 tai 2006 saadut lainasukset olivat vapaatyylin kilpasukset, jotka olivat valmiit menemään kovempaa kuin hiihtäjänsä… – Loistavat sukset, mutta alussa ei tarvinnut huudella latua, siksi vaikeaa luisteluhiihto oli alkuunsa, yllättävän vaikeata, hymyilee Harri ja puistelee päätään muistolleen. – Kun pääsi tyyliin sisälle, niin se vei mennessään, sanoo Harri ja arvelee luisteluhiihdon olevan jatkossakin hänen päähiihtotyylinsä.
”Pertsasukset” pysyvät kaapissa Perisuomalaiseen ja varsinkin ikäluokkiensa tapaan Pihlajaniemelläkin on hiihtokokemusta perinteisestä hiihdosta. – Olin hiihtänyt ainoastaan ”pertsaa” ja perinteisen hiihdon sukset ovat edelleen odottamassa uutta sesonkiaan. Tosin eivät taida enää päästä tositoimiin, mäystinsukset ovat eläkkeensä ansainneet, naureskelee Harri, mutta paikkaa sen verran ”etteivät ne vajan suksen ihan sentään mäystinsuksia ole.” Satunnaisen kokeilun jälkeen vii-
koittaiset hiihtokerrat ovat vakiintuneet kolmeen ja aikaa laduilla menee normitapauksissa vajaat kaksi tuntia. Nyt kun suksi luistaa. – Ei ikinä enää, mietin ensimmäisen vapaanhiihdon älyvapaan esitykseni jälkeen, mutta – harjoitus tekee harrastajan, miettii Harri, jota harmittaa vähäluminen talvi. – Aina on ollut kiva lähteä hiihtämään, mutta kerrat ja kilometrit vähenevät väistämättä mikäli ikkunasta näkee lumettoman luonnon, tunnustaa Harri.
”Nyt olen lumeton Oulussa, lainaa Harri soveltaen vanhan hittielokuvan ”Uneton Seatlessä” – nimeä. Uusheränneen hiihtoharrastuksen kilometrit ovat vuosittain kasvaneet, kunnes… – Nyt olen lumeton Oulussa, lainaa Harri soveltaen vanhan hittielokuvan ”Uneton Seatlessä” –nimeä. – Alkuun hiihdin kausittain 300 tai 500 kilometriä, mutta koko ajan ovat kilometrit lisääntyneet, tuhat kilometriä rikkoutui viime talvena, muistaa Harri.
Uudenvuoden alku oli lennokas Uudenvuoden ensimmäiset sivakoinnit sujuivat tutulla lähiladulla Iinatissa, jossa on mahdollisuus hyvämittaiseen lenkkiin.
Harri Pihlajaniemi löysi hiihtoharrastuksen uudestaan.
– Siinä pystyy hiihtämään kunnon lenkin, vaikka Iinatissa ei olekaan kaupungin kunnossapitoa tällä hetkellä, sanoo Harri, jolle uusi vuosi alkoi lennokkaasti. Lähes kuin Keski-Euroopan perinteisen mäkiviikon meiningeissä. – Tasamaallakin voi lentää, ei ainoastaan Alpeilla. Lähdin aamuhiihdolle ja energiaa oli, kunnes suksi sananmukaisesti tökkäsi. Luisto loppui yllättäen enkä pimeässä huomannut varoa sulanutta kohtaa, kertoo Harri, mutta myöntää selvinneensä harakkamaisesta kaatumisestaan ja jälkiseuraamuksista ilman lähiterapiaa. – Kyseessä ei ollut taidonpuute, vaan kelirikko – eikä SEPE-helikopterille tullut tarvetta, vakuuttaa Harri hymyillen. Tämän sesongin sää ja lumenpuute ovat pakottaneet kaupungin liikuntatoimen sulkemaan latuja, tai ainakin jättämään ne kunnostamatta. – Taistelu tuulimyllyjä vastaan on
Hiihtokansa valitsee uimahallin Ari Stenius:
Poikkeuksellisen vähäluminen talvi on pistänyt liikkumista kaipaavan hiihtoväen uusien lajivalintojen eteen. Oulussa väki on astellut uimahalleihin ja kuntosaleihin. Kaakelilattioiden uusien askelten kaiku on kuulunut ja näkynyt nopeasti. – Viime vuoden luvut puhuvat puolestaan. Yli kymmenen prosentin lisäys uimahallikävijöissä, sanoo liikuntalaitospäällikkö Matti Rautio.
Kaupungin uimalaitokset ovat olleet Oulussa aina suosittuja, mutta nyt mennään ennätysmäärissä. – Raksilan uimahallissa käy vuositasolla yli 600 000 ihmistä, nyt päättyneen vuoden laskelmista näkyy päivittäisten kävijämäärien olevan 300600 uimaria enemmän, sanoo Rautio ja uskoo vähälumisen talven puhaltaneen väkeä uimahalleihin. Noin 500 kävijän lisäys päivätasolla kuulostaa isolta, mutta tyyninä pidettyjen
oululaisten virkamiehetkin tukevat puheillaan alueellista luonteenpiirrettä. – Pärjäillään. Sopii olemaan. Koululaisten ja lomalaisten palaillessa tulee ahtaampaa, ellei sada lunta, jolloin vakiohiihtäjät taas päässevät jo ulos, miettii Rautio.
Kuntosaleissa on ahtaampaa Kuntosalipuolella on allaspuolta ahtaampaa. – Siellä on intiimimpää,
turhaa, ymmärtää Harri, joka kurkkaa usein kaupungin sivuilta keli- ja latutietoja. – Siellä on otoskone, josta on hyvä seurata hiihtolatujen kuntoja ja olosuhteita ympäri seutukunnan, tietää Pihlajaniemi.
Mieli tuulettuu omiaan miettiessä Uusi Oulu keskittää lumetusvoimiaan Sankivaaraan, mutta Harri on uskollisesti pysynyt lähireviireillään. – Iinatti on minun favoryni, lähellä – ja on siellä päässyt hiihtämään aika vapaasti. On majesteetillinen olo hiihtää lähes yksin – yksityistilaisuus – eikö siinä olekin jotain hienoa, irvailee Harri jututtajalleen. Hyvillä keleillä ja pitemmillä lenkeillä lenkki sujuu omia asioita ajatellen. – Mieli tuulettuu mukavasti ja joskus kuuntelen nappiradiolla jotain.
mutta luotetaan lumentuloon ja sen ulkoistavaan vaikutukseen, hymähtää Rautio. Raution heitto saa tukea lähes 30 vuotta kaupungin palveluksessa olleelta isännöitsijä Jarmo Savukoskelta. – Näin heikkoa lumitalvea en heti muista ja tilanne on meille kaupungin ulkoilupaikkoja hoitaville kiusallinen. Uskon kuitenkin lumiseen kevääseen, sanoo ”Jamppa”. Oulunseudun hiihtolatuvalinnat ovat olleet tänä vuonna vähissä, mutta kiitostakin on tullut. – Hyvä ja paraskin kiitos on tullut latujen kunnossapidosta, mutta meitäkin harmittaa
Hiihtäminen kuitenkin on sen verran mukavaa ja monipuolista liikuntaa, että ei siinä välttämättä mitään oheisohjelmaa tarvitse, toteaa Harri. Pohjoisemmassa Suomessa poiketessa luonto kutsuu Harrin hangille, lähes väistämättä. - Ennen ei tullut oikein edes mieleen ottaa suksia, mutta nykyisin sukset eivät unohdu. Työmatkoillekin tulee napattua välineet mukaan. Hiihtolenkki parin päivän työpalaverien välissä kauniissa maisemissa on loistavaa henkistä herkkua, tietää tuotantopäällikkönä arkeaan tehnyt Pihlajaniemi. Parin vuosikymmenen ero suksista ei jättänyt siis ylittämätöntä railoa vanhaan rakkauteen. – Ei, hiihto on hyvä liikuntamuoto, johon kannattaa tutustua, vakuuttaa Harri ja putsailee suksiaan toiveikkaasti – jospa se lumi tulisi tänään tai huomenna… •
valinnan pakko – on tehtävä latuja sinne missä ne onnistuvat, sanoo Savukoski viitaten lähinnä Virpiniemaan ja rannikolta kauempana oleviin hiihtopaikkoihin. Kuluva talvi on poikkeuksellinen eikä Savukoskikaan muista näin lauhaa keskitalvea tai näin pitkään jatkunutta vesikeliä. Hiihtäjien lisäksi myös luisteluväki on saanut miettiä ulkoliikuntaansa uudestaan. – Olemme joutuneet joulukuun lopussa sulkemaan myös luistelukentät, harmittelee Savukoski kaupunkilaisten puolesta. Maakuntaviesti jo liikahti
lähemmäs kesää, mutta maailman vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty hiihtotapahtuma Tervahiihto eli Oulun hiihto saa lumiset puitteensa. – En usko maaliskuun Tervahiihdon sulavan. Silloin hiihdetään, luottaa Savukoski, joka vakuuttaa latujen ja hiihtopaikkojen löytyvän – kunhan lunta tulee. Ja kun valot syttyvät kentille, niin silloin pääsee luistelemaankin, antaa Savukoski toivoa huomisesta. – Taivas antaa, hymyilee Jamppa ja sanoo lähtevänsä vähän kuntoilemaan. •