52 kesä
KESKIVIIKKONA 25. ToukokuuTA 2016 2
Tansseissa perinteinen soittoaika on 45 minuuttia, minkä jälkeen yhtye vetäytyy takahuoneeseen. Tauot ovat tanssiyhtye Crystalin Kari Korhoselle (vas.), Janne Kiutulle ja Tarmo Huoviselle enemmän pakkopullaa kuin odotettu lepotauko. Taukojen aikana ne ehtivät juoda useamman kupin kahvia.
Ilta lavan takana Crystal on tahdittanut tanssikansaa "kohta "Tanssiyhtye parikymmentä vuotta. Yleisö kuulee vain
musiikin, noin 56 kappaletta illan aikana. Me kurkistimme, mitä kaikkea tapahtuu taustalla.
""
Anna-Mari Kilpijärvi teksti Mikko Törmänen kuvat
Kesäilta on lämmin ja aurinkoinen. Oululainen Kari Korhonen käynnistää autonsa ja suuntaa Pohjantielle. Kosketinsoittaja Korhonen on matkalla johtamansa tanssiyhtye Crystalin keikalle. Bändi on ollut pystyssä lähes 20 vuotta, nykyisellä kokoonpanolla vuodesta 2012, kun basisti Janne Kiuttu liittyi mukaan.
Korhosen ja Kiutun lisäksi yhtyeessä soittaa rumpali Tarmo Huovinen. Ennen tanssiyhtyeille riitti keikkaa. Korhonen on yli 30 vuoden aikana soittanut parhaimmillaan arviolta 200 keikkaa vuodesta. Nyt soittotahti on rauhoittunut 50 – 60 keikkaan vuodessa, keskimäärin kerran viikkoon. Keikkojen vähetessä ovat myös yhtyeet käymässä vähiin. Soittamisella voi kuitenkin edelleen elättää itsensä. Tällä kertaa yhtye suuntaa Iin Merihel-
meen. Illan ohjelmassa on Kuivaniemen markkinatanssit Juha Alvarin säestäjänä. Humppabändin keikalla luksusta ei näe. Matkaa tehdään omalla autolla ja soittimetkin on roudattava itse. Usein yhtye matkaakin Huovisen nimeämällä humppa-Saabilla. Vuodessa bändi matkustaa keikkojen perässä 25 000–50 000 kilometriä. Perillä Huovinen ja Korhonen alkavat nostella kaiuttimia ja soittimia varmoin ottein tanssilavan takaovesta sisälle. – Ruskaswingissä saimme kerran melkein roudaamisen, kun meitä luultiin jazzbändiksi. Kun vastaanotossa selvisi, että olemmekin humppabändi, meille osoitettiin oikea ovi ja jouduimme roudaamaan itse. Mutta tässä tulee kuntoilu kaupan päälle, Korhonen virnistää. – Joskus on sanottu, että roudaus olisi kovaa hommaa, mutta kyllä enemmän ne pitkät matkat väsyttävät, Huovinen huomauttaa. Pian koossa on koko bändi, kun basisti Kiuttu saapuu paikalle. Tänä iltana Merihelmen lavalla tapahtuu tavanomaista enemmän. Crystalin lisäksi sinne nousee vieraileva kitaristi Henri Pyörälä. Laulusolisteina ovat Juha Alvarin lisäksi Marja Hakala ja Ville Kortesalmi. – Crystal on ammattitaitoinen bändi, meille on ihan sama, kuka on laulajana. Meidän tehtävämme on säestää laulajaa mahdolli-
simman hyvin, Korhonen summaa. Vuosien varrella yhtyeelle on tullut kasvavissa määrin säestyskeikkoja. Vuositasolla säestyskeikat muodostavat nykyään puolet kaikista esiintymisistä. Kaikkien laulajien kanssa ei ole aina helppo työskennellä. Korhonen kertoo laulajasta, joka ilmoitti laulavansa kaksi 45 minuutin settiä, jos bändin pojat vain jaksavat. – Kun kuulimme laulajan kommentit ravintolatyöntekijöiltä, pidimme oman palaverimme hotellilla. Ehkä hänellä oli vain huono päivä, mutta yleensä olemme saaneet työskennellä mukavien ihmisten kanssa, Korhonen miettii. Vajaata tuntia ennen keikan alkua soittimet ovat kasassa ja lavan lattialla elää oma kaapeliviidakkonsa. Ennen illan soittorupeamaa yhtye tekee vielä soundchekin. Pienen säädön jälkeen tyhjälle tanssilattialle raikaavat muun muassa Tony Orlandon tunnetuksi tekemä Tie a yellow ribbon round the old oak tree ja Juha Takasen säveltämä ja sanoittama Tulenarkaa. – Kun saimme bändin kokoon, treenasimme alussa parin kuukauden ajan. Nykyään treenaamme pääasiassa kotona, mutta jos jotain erityistä on tulossa, voimme käydä Hiukkavaarassa soittamassa. Yleensä soitamme vasta keikalla yhteen, Korhonen paljastaa. Ennen keikan alkua yhtye vaihtaa vaatteensa. T-paidat ja farkut vaihtuvat taka-