5
TORSTAI 25. HELMIKUUTA 2016
OULULAINE OULULAINE IHIMINE IHIMINE
Ihmisten parissa viihtyvä
ARI
VAALAMO
aurinkoihminen MAIJA PYLVÄS, TEKSTI TEIJA SOINI, KUVAT Pitkät, hopeanharmaat hiukset heilahtavat ja bootsien kannat kopisevat Rotuaarin kivitasoon. Tuttu näky oululaisille, mutta kaikki eivät välttämättä tiedä, mikä tämä hahmo oikeastaan on miehiään. Lappeenrannassa syntynyt mutta Oulussa kasvanut pitkän linjan muusikko ja maratoonari Ari Vaalamo, 66, on tottunut siihen, että ihmiset tulevat suoraan kysymään, kuka hän on. –On vain mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan. Yksikin huutaa aina jo kaukaa, että mitäs inkkari! Vaalamo kertoo hyväntuulisena. Nuorena eri bändeissä laulanut Vaalamo tekee tänäpäivänä trubaduurikeikkoja enimmäkseen yksityistilaisuuksiin. Englannin kieli on vaihtunut lavoilla lähes kokonaan suomen kieleen. Lisäksi miestä työllistää musiikkituokiot palvelukodeissa pari kertaa kuussa. –Kun laulaa suomeksi, yleisö ymmärtää tekstin, ja itsekin eläydyn ihan eri tavalla. Suomen kieli on kuitenkin lähempänä meidän sisintämme. Vaalamoon törmää usein myös lenkkireiteillä. Maratonmestaruuksiakin haalineen miehen kovin aika on 2 tuntia 36 minuuttia. Ympäri Suomea – ja pari kertaa Hawaijilla asti – maratoneja kiertänyt Vaalamo osallistuu nykyään kuitenkin vain yhdelle täysmaratonille vuodessa.
–Lenkkeilen vuosittain yli 3600 kilometriä. Juoksemisesta vain tulee niin hyvä olo. Mutta mitä mies oikeastaan on elämäntyökseen tehnyt? Vastaus siihen voi tulla yllätyksenä: aivan ensimmäinen ammatti oli mielisairaanhoitaja. –Tietämättä ammatista mitään lähdin opiskelemaan sitä Tampereelle. Myöhemmin työ mielisairaalassa opetti hirveästi itsestä ja muista ihmisistä. Siinä työssä vierähti kuitenkin vain pari vuotta, sillä elämä vei lastentarhanopettajan opintojen pariin. Lapsien parissa Vaalamo toimi useita vuosia – jonkin aikaa myös päiväkodin johtajana – kunnes omien sanojensa mukaan lähti taas aivan tyystin toiselle alalle. –Vaihdoin lastentarhanopettajan työn raakaan myyntihommaan kopiokone-edustajaksi, jossa toimin yli 20 vuotta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että vaikka kaikki työ on arvokasta, kyllä mielisairaanhoitajan ja lastentarhanopettajan työ oli enemmän minua. Vaikka musiikin tekeminen ja keikkailu oli pitkään tauolla, lastentarhanopettaja-aikoina hän sävelsi monille tutun Kukko puuron keitti -lastenlaulun. –Sävelsin sen 70-luvun lopulla, ja vasta 90-luvulla selvisi, että sitä lauletaan päiväkodeissa Hangosta Utsjokeen. Osittain musiikki on periytynyt myös Vaalamon jälkipolvelle: kolmesta lapsesta vanhin toimii kitaransoitonopettajana Jyväskylässä.
Kun Vaalamo kaipaa omaa rauhaa, hän syventyy hyvän kirjallisuuden pariin. –Nuorena oikein ahmin kirjoja ja nyt olen aloittanut lukemisen ikään kuin uudelleen. Tällä hetkellä olen ihastunut erityisesti Kjell Westön kieleen ja tapaan kuvata maailmaa, aikoinaan kirjallisuuttakin pari vuotta opiskellut Vaalamo kertoo. Parhaiten mies viihtyy silti ulkona ihmisten parissa. –Kun kesäkausi alkaa, Bisketin terassilla on aitiopaikka istuskella. Mutta sitten kun aurinko paistaa, makaan Tuiran uimarannalla vakiopaikallani. Olen sellainen ulkoilmaihminen, aurinkoihminen. Ketä Kalen! pitäisi haastatella ja miksi? Ehdota oululaista ihimistä osoitteessa kale@kaleva.fi