Page 1


OTE VÄÄNÄSTEN SUKUKIRJA Pohjois-Karjala -teoksesta Lähemmät tiedot ja kirjan tilaukset osoitteessa http://www.vaanastensukuseura.fi


VÄÄNÄSTEN SUKUKIRJA Pohjois – Karjala

Toimittanut Kalevi T. Väänänen

Väänästen Sukuseura ry.


Kustantaja: Väänästen Sukuseura ry. Toimittanut: Kalevi T. Väänänen Toimituskunta: Eila Kaatrasalo o.s. Väänänen, Eero Väänänen, Vesa Väänänen, Pekka T. Väänänen, J Kalle O Väänänen, Kari Eklund ja Maiju Hemminki Julkaisuvuosi: 2012 Kirjan asu: Sidottu kovakantinen Kannen kuva: Einar Tuppurainen "Rantasalmen kotiseutumuseo" Kannen ulkoasu: Pasi Irisvik Kirjan taitto: Kalevi T. Väänänen Kieli: fi, Suomi Kirjan sivumäärä: 440s Kirjastoluokka: 99,3 ISBN ISBN 978-952-67840-0-7 Juvenes Print – Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2012


SISÄLLYSLUETTELO Johdanto Väänästen sukua Väänästen Sukuseura perustetaan Sukututkimus ja sukuhistoria Sukukokouksen päätöksiä Vanhimmat tiedot suvuista Etelä-Savon asutuksen laajentuman syitä 1500-1600 luvuilla Sukututkimuksen nykytilanne Keitä he olivat ja mistä kotoisin? Tutkimuksia sukunimien synnystä Vanhimmat tunnetut Väänäset Sukututkimustoimikunnan keräämiä sukutietoja Pohjois-Karjalan asuttaminen 1600-luvulla Väänästen osuus muuttaneista Käsisalmen läänin tuomiokirjakortiston tietoja 1600-luvulta Arviot Pohjois-Karjalaan tulleista Väänäsistä 1600-luvulla Väänästen Sukuseuran kustantamat DNA-tutkimukset Väänästen asuttamia kyliä Pohjois-Karjalassa Sukututkimuksen tuloksia Ilomantsin ja Enon kylien historiaa Ilomantsi Eno Tohmajärvi Pyhäselkä Ilomatsin, Enon, Tohmajärven ja Kiihtelysvaaran ev.lut.srk:t Väänästen Sukuseuralle tulleita sukutietoja Ilomantsin, Enon ja Kiihtelysvaaran Oskolan sukuhaarat Missä he syntyivät tai mistä he tulivat? Antti (Anders) Väänäsen, synt. noin v. 1670 sukuhaara Hedda Väänänen, synt. 1835, opettajakoulutus Jyväskylän seminaarissa v. 1863 - Naisten ääni -lehden kirjoitus vuodelta 1910 Juho Väänäsen ja Helena o.s. Kiisken kuva—albumi Jenny Schildt´in sukuseuralle v. 1938 jättämä sukukartta Majuri Jouko Kaarlo Olavi Väänänen Antti Väänäsen, synt.noin 1670, jälkipolvitaulu, hakemistot Tahvo (Staffan) Väänäsen, synt. 1685, sukuhaara Tahvo (Staffan) Väänäsen, synt. 1685, jälkipolvitaulut Mikko Väänäsen, synt. 1736, sukutaulut Mikko Väänäsen, synt. 1736, jälkipolvitaulut, hakemistot Pentti Väänäsen, synt. noin 1728, sukuhaara 5

7 8 9 9 9 10 10 11 12 12 13 13 13 14 15 15 16 17 18 18 18 19 21 21 21 22 22 23 24 - 264 93 101 175 215 264 287 - 299 299 301 - 327 327 330 - 335


Pentti Väänäsen, synt. noin 1728, jälkipolvitaulut, hakemistot Noin vuonna 1675 syntyneestä Tahvo Väänäsestä nykypäiviin Arvailut Tahvo (Staffan) Väänäsen, synt.noin v. 1675, lapsista .. Paavo (Pauli, Påhl) Väänäsen, synt. noin 1711, sukuhaara Tohmajärven – Kiihtelysvaaran – Hammaslahden sukuhaarat Hammaslahti, v. 1736 – 1784 syntyneet Väänäs –sukuiset Onni Väänäsen (s.1925) muistelmat Hammaslahden Mulon kylän Väänäset Tohmajärven ja Kiihtelysvaaran seurakuntatiedoista Mulon talot ja asukkaat Johan Väänäsen, synt. noin 1741, sukuhaara Tynin tilan historia Johan Väänäsen, synt. noin 1741; jälkipolvitaulut, hakemistot Kalle (Carl) Väänäsen, synt. noin 1712, sukuhaara Kalle (Carl) Väänäsen, synt. noin 1712, jälkipolvitaulut Mulon kylän talot 10/16, 17/26 ja 28 Tahvo (Staffan) Väänäsen, synt. noin 1714,Tohmajärvi, sukuhaaraesittely Tahvo (Staffan) Väänäsen, synt.noin 1714, sukuhaara Staffan Väänäsen, synt.noin 1714, jälkipolvitaulut, hakemistot Rintamamieskirjasta kerättyjä Pohjois-Karjalan Väänäsiä Pohjois-Karjalassa syntyneet ja vuoden 1939—1945 sodissa kuolleet kunnittain Lähdeluettelo

6

335 337 338 339 340 342 346 346 349 355 - 387 362 387 390 - 399 399 - 400 400 403 - 407 406 - 427 427 - 429 430 - 435 436 - 437 438


Johdanto Kun vuonna 2005 Väänästen Sukuseuraan perustettiin sukututkimustoimikunta, sen päätavoitteeksi asetettiin valmistella sukukirjasarjaa Väänäsistä ja Väänäs-suvuista. Teossarjaa varten olivat sukuseuran kunniajäsenet, sukuseuran esimies Kyösti Väänänen Mikkelistä sekä Assar Väänänen Oulusta jo aiemmin keränneet sukutietoja erilaisista lähteistä aina 1500-luvun alusta alkaen. Sukututkimustoimikuntaan kutsuttiinkin Assar Väänänen jäseneksi ja hän luovutti toimikunnan käyttöön keräämänsä aineistot. Aineistot käsittelevät hyvinkin tarkasti suomalaisten heimojen alkuperää, asuttamista ja sukunimen mahdollista syntyä. Tämä aineisto tallennettiin sukuseuran arkistoon ja sen pohjalta on kerätty niiden henkilöiden perhetietoja, jotka esiintyvät noin 1500-luvun alusta alkavissa perhetiedoissa. Assar Väänänen teki tarkan lähdeluettelon, johon perustuen hän on laatinut alkutietoihin perustuvat sukutaulut. Koska 1500 - 1700 -luvuilla asiakirjoihin ei merkitty henkilöiden syntymäaikoja eikä esimerkiksi vaimojen nimiä, on Assar Väänänen lähes jokaisen henkilön kohdalla kirjannut perhetiedot vain olettamuksina. Kun nykyisin internetistä on löydettävissä eri seurakuntien kirkonkirjatietoja ja vuodesta 1669 lähtien, on niihin voitu verrata Assar Väänäsen kirjaamia tietoja, jotka ovatkin yhtäpitäviä viimeksi mainittujen kirkonkirjatietojen kanssa. Monen Pohjois-Karjalan Väänäs-suvun vaiheet puuttuvat tästä teoksesta, mutta niitähän voidaan täydentää myöhemmin julkaistavissa teoksissa. Lausun parhaimmat kiitokset Eila Kaatrasalolle, Kalle Väänäselle, Kari Eklundille, Pekka Tapio Väänäselle, Eero Väänäselle, Vesa Väänäselle sekä Pertti Väätäiselle siitä, että tämä kirja on saatu tehdyksi. Samoin parhaat kiitokset niille lukuisille henkilöille, jotka avustivat sukutietojen toimittamisesta sukututkimustoimikunnan tietoon. Kalevi Väänänen, Tampere, v. 2012

7


VÄÄNÄSTEN SUKUA "Tuassa Viänästen suuressa suvussa on miestä jos mihinkähän kohtaan: on rohvessyörijä, tohtorija, joella oppia pantu on ohtaan, on kääntännön miehiä viisaeta, jotka leipänsä tienoo työllä, ja suuria on sotaherroja, joella rähinärennit ov vyöllä. Jos mittee mualima tarvihtoo vuan virkoo ja työtä ja hommoo , ei tekijämiehistä puutetta oo, ja ne kaekki on sukuammu ommoo . "

Nämä mainitut, meidän mielestämme kiistattomasta merkittäviin savolaisiin kuuluvat Väänäset muodostavat myös keskilaajan suomalaisen talonpoikaissuvun. Kuten alkuun lainatussa Kalle Väänäsen 1945 kirjoittamassa, sukua esittelevässä ”Väänästen Sukuvirren” värssyssäkin todetaan, löytyy tästä joukosta vuosien varrelta monenlaista taitajaa ja vaikuttajaa. Tästä alkavatkin eri lähteisiin perustuvat selvitykset eri Väänäs-sukujen sukuhaaroista.

8


Väänästen Sukuseura perustetaan Vuonna 1937, syyskuun 26. päivänä, kokoontui konsuli Ilmari Wäänäsen kutsusta joukko pääkaupunkiseudun Väänäsiä helsinkiläiseen hotelli Kareliaan keskustelemaan sukuseuran perustamisesta. Toiveena lienee ollut, että yhteistoimin voitaisiin löytää vastauksia myös edellä esiteltyihin ja jo silloin tunnettuihin kysymyksiin. Kokouksessa nimetty toimikunta ryhtyikin heti valmistelemaan tätä sukuseurahanketta. Väänästen Sukuseura perustettiin marraskuun 14. päivänä 1937 Helsingissä Hämäläisten talossa osakuntien kokoussalissa. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 68 suvun jäsentä. Oikeusministeriössä seura merkittiin yhdistysrekisteriin joulukuun 20. päivänä 1937. Perustamisen yhteydessä hyväksyttiin myös toimikunnan laatima ehdotus sukuseuran säännöiksi eräin vähäisin korjauksin. Sääntöjen mukaisesti seuralle valittiin johtokunta, joka kokoontuu tarpeen mukaan. Sukuseuran sääntömääräisiä yleisiä kokouksia on kerran vuodessa pidettävä vuosikokous sekä sukukokous joka kolmas vuosi. Sukuseuralla on myös oma julkaisu, joka Aatami Väänäsen ehdotuksesta sai nimen Väänästen sukupuu. Sen tehtävänä on sukutunteen kasvattaminen ja oikean sukuylpeyden ylläpitäminen, samalla kun se toimii tietojen välittäjänä ja pyrkii herättämään mielenkiintoa sukututkimusta kohtaan. Siinä esitellään tieteellisen tutkimustyön tuloksia ja niiden pohjalta laadittuja Väänästen sukutauluja sekä historiikkeja vanhoista sukutiloista. Täydennyksenä ja kevennyksenä on mukana myös kertomuksia merkittävistä Väänäsiin liittyvistä tapahtumista sekä elävistä ja jo kuolleista suvun

jäsenistä.

Sukututkimus ja sukuhistoria Monet suvun jäsenet olivat alustavasti selvitelleet omia sukujuuriaan jo ennen sukuseuran perustamista. Ainakin sukuseuran ensimmäinen arkistonhoitaja, laulunopettaja Jorma Väänänen oli sellaista tehnyt laajemminkin. Toukokuussa 1940 hän myös anoi Talonpoikaiskulttuurisäätiöltä apurahaa Väänäsen suvun historian kirjoittamista varten. Nähtävästi hänellä oli jo silloin tietoja koossa sellainen määrä, että historian painamista vo harkita. Anomus ei kuitenkaan saanut hyväksytty ja hanke viivästyi. Huomattavan sukututkimustyön teki isoäitinsä puolelta Väänäs-sukuinen professori Kaarlo Teräsvuori. Hän pyrki myös selvittelemään Väänänen -nimen alkuperää.

Sukukokousten päätöksiä Elokuussa 1987 Runnin Terveyskylpylässä pidetyssä Väänästen Sukuseuran 50vuotisjuhlakokouksessa totesi silloinen sukuseuran esimies Kyösti Väänänen, että edellytyksiä Väänästen sukuhistorian kirjoittamiselle on olemassa. Sukuseuran kymmenennessä sukukokouksessa Siilinjärvellä elokuussa 1996 tehtiinkin sitten periaatteellinen päätös ryhtyä selvittelemään Väänästen vaiheita siltä ajalta, jolta ei ole olemassa kirkonkirjoja tai niitä on vain joistakin seurakunnista ja niistäkin katkelmallisina ja puutteellisina. Myöhemmin sitten sovittiin, että Kyösti myös ryhtyy tätä työtä projektiluontoisesti tekemään. Tämä kahtena erillisenä työnä toteutettu tutkimus valmistui tammikuussa 2004. 9


Muuruvedellä vuonna 2005 pidetyn sukukokouksen jälkeen sukuseuran esimies, eversti Pentti Väänänen, nimitti sukututkimustoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi nimettiin tohtori Pertti Väänänen ja jäseniksi Sinikka Aaltonen, Pentti Väänänen, Anne Rantonen, Mauno Väänänen, Assar Väänänen ja Kalevi Väänänen. Sukututkimustoimikunnan tehtäväksi tuli kerätä sukutietoja Väänäsistä ja Väänäs-sukuisista tulevaisuudessa ilmestyviä sukukirjoja varten.

Vanhimmat tiedot suvuista Kyösti Väänäsen selvitys vahvisti sen jo aikaisemmasta kirjallisuudestakin löytyvän tiedon, että ensimmäiset Väänäset tulevat tunnistettavina henkilöinä näkyviin arkistolähteissä 1540-luvun alussa. Ne on kirjattu nimeltä mainittuina joitakin vuosia aiemmin muodostetun, historiallisena Savon maakuntana tuntemamme Savonlinnan linnaläänin alueelta. Savon vanhimman kirkkopitäjän Savilahden keskusseudulta Pellosniemen hallintopitäjän Pitkälahden neljänneskunnasta on vuoden 1541 maakirjaan merkitty kaksi Väänäs-sukuista talonpoikaa. Lisäksi maakunnan itälaidan tuntumasta Rantasalmen hallintopitäjän Tuusmäen neljänneskunnasta pantiin myös samaan aikaan verolle yksi Väänänen. Näistä miehistä alkaa sitten asiakirjalähteistä poimittu, enemmän tai vähemmän hapuileva Väänästen historia. Joskus nämä vanhimmat asiakirjat ovat kuitenkin niin puutteellisia ja vaikeasti tulkittavia, että joku nimi on voitu lukea väärinkin ja se on jo yksi virhelähde. Isännän lisäksi niistä on myös turha

hakea muita perheenjäseniä. Itsestään selvää kuitenkin on, että näiden verotalonpoikien talouksiin kuului melkoisesti muutakin väkeä. Yhtiömiehinäkin saattoi olla joku veli tai muukin sukuun kuuluva. Arkistolähteistä on myös todettavissa, että ainakin osa näiden perheiden jäsenistä lähti pian etsimään ja valtaamaan itselleen uusia eräalueita ja kaskimaita. Myöhemmin talojen "liika-asukkaat" saattoivat asettua asumaankin näille erämaille. Vahvasti versovana savolaisena talonpoikaissukuna Väänäset olivatkin seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä aktiivisesti muiden savolaisten mukana kaskeamassa ja asuttamassa maakuntaa. Etujoukko ehti jo 1500-luvulla Pohjois-Savon erämaihin asti, osa jopa maakunnan ulkopuolellekin hämäläisten eräalueille Keski-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaan jokilaaksoihin. Myöhemmin Väänäs-sukuiset ovat levittäytyneet monille maailman kolkille.

Etelä-Savon asutuksen laajentuman syitä 1500 – 1600 luvuilla. Kuningas Kustaa Vaasa oli kiinnostunut Savon uudisasutuksen edistymisestä ja erityisesti sen mukanaan tuomista verotuloista. Kuningas ei kuitenkaan hyväksynyt savolaista arvioverokäytäntöä, vaan vaati otettavaksi käyttöön peltoviljelyalueilla vallitsevan kiinteän maaveron ja tarkat veroluvut, ts. veronahkaluvun tarkemman huomioimisen. Kuninkaan vaatimusta ei voitu Savossa täydellisesti toteuttaa, sillä kaskitalousalueella tila ei ollut samalla tavoin tarkasti määriteltävissä oleva kiinteä tuotantoyksikkö kuin peltoviljelyalueella. Savon verotusjärjestelmää voitiin kuitenkin tehostaa 10


kirjaamalla kunkin talollisen omistamat maakappaleet ja ottamalla ne huomioon, kun koko arviokunnan yhteistä veronahkalukua määrättiin. Linnanpäälliköiden myöntämät anekit olivat osa kuninkaan vaatimaa verotuksen tehostamista. Seuraava vaihe kuninkaan suunnitelmassa oli verollepano. Luultavasti jo linnanpäällikkö Klemetti-kirjurin alkaessa myöntää anekkeja ryhdyttiin pitämään myös linnan omaa luetteloa siitä, mitä yksittäisiä maakappaleita kuului mihinkin arviokuntaan. Lisäksi linnanpäällikkö GustafFincken aikana koko Olavinlinnan linnaläänin alueella suoritettiin maantarkastus, jonka tulokset täydensivät anekkikirjeiden sisältämiä tietoja. 1550- ja 1560 -lukujen taitteessa linnankirjuri Lauri Antinpojalla oli käytettävissään niin tarkat tiedot Savon talollisista ja heidän hallussaan olevista maakappaleista, että hän saattoi aloittaa verollepanomaakirjan laatimisen. Vuoden 1561 verollepanomaakirja on saanut vuosiluvun 1561, mutta on helppo havaita, ettei se sisällä ainoastaan tuon vuoden tilannetta. Verollepanomaakirjasta on käytettävissä vain myöhemmin tehtyjä jäljennöksiä, joissa on paitsi suuria aukkoja, myös selvästi vuoden 1561 jälkeen tehtyjä lisäyksiä. Tämä tulee hyvin esille Tavinsalmen pitäjän kohdalla, missä verollepano on saatu päätökseen vasta 1570-luvulla. Verollepanomaakirja jakautuu pitäjittäin neljänneskuntiin ja kymmenyskuntiin, jotka Tavinsalmen pitäjässä ovat poikkeuksellisesti jääneet nimeämättä. Kymmenyskunta jakautuu edelleen arviokuntiin, jotka on numeroitu maakirjan alusta lukien. Arviokunnasta ilmoitetaan, kuka linnanpäällikkö ja kenelle anekin oli antanut, kuinka monta veromarkkaa sen verotusarvo oli (ns. vanha veromarkka) ja mistä maakappaleista se koostui.

On arvioitu, että verollepanomaakirjan laatiminen vakiinnutti huomattavasti Savon maanomistusoloja. Sen tärkein tulos oli omistussuhteiden vakiinnuttaminen seuraavan vuosisadan kuluessa. Tosin maakappaleiden kirjaaminen antoi omistusoikeudelle vain suhteellisen suojan, koska naapuri saattoi käyttää samasta kappaleesta eri nimeä tai olla eri mieltä sen laajuudesta. Verollepanomaakirja toimi kuitenkin merkittävänä pohja-aineistona, jonka perusteella käräjät saattoivat antaa tuomioita 1600-luvun jatkuvasti lisääntyvissä rajariitaoikeudenkäynneissä. [Pirinen 1982: 8387. Kuopion asutuksesta tarkemmin 1561 verollepanomaakirjan pohjalta ks. Hietanen 1975: 8389.] [Teksti osa Elvi ja Pauli Lappalaisen sukuseuran nettisivulta (Anekkeja vuoden 1561 verollepanomaakirja)].

Sukututkimuksen nykytilanne Vaikka Väänäset ovatkin kiistatta alkuperältään savolainen suku ja heitä asuu tässä maakunnassa vieläkin monilla paikkakunnilla, jopa leimaaantavan runsaasti, on suvun jäseniä muuttanut myös tämän maakunnan ulkopuolelle. Voimakkaasti lisääntyvänä sukuna he ovat uusillakin asuinpaikoilla muodostaneet selviä esiintymistihentymiä. Yksi sellainen on pääkaupunkiseutu, jossa Väänäsiä asuu enemmän kuin muualla maassa yhteensä. Tämä keskittyminen on pääosin seurausta myöhemmästä muuttoliikkeestä. Kaupungit ja pääkaupunkiseutu laajemminkin ovat sellaisia magneetteja jotka vetävät jatkuvasti puoleensa uutta väkeä.

11


Useilla muillakin paikkakunnilla, mm. Oulun ympäristössä, on myös vankka vanhempaa perua oleva Väänäs-sukuinen asutus. Nykyisin näitä Väänänen-nimen kantajia lienee Suomessa reilusti yli 4 500 ihmistä.

kuitenkin olemassa hieman erilaisia käsityksiä, joista on tehty erilaisia tutkimuksia.

Tutkimuksia sukunimien synnystä

Eräiden vanhempien ja myös aivan viimeaikaistenkin nimistöntutkijoiden Yksittäisiä Väänäs-suvun haaroja ovat tutkineet olettamusten mukaan sukunimistön syntyä monet muutkin kuin em. Jorma Väänänen ja voitaneen kuitenkin jäljittää jopa 1200-luvulle Kaarlo Teräsvuori. Osa näistä selvityksistä on saakka. Sellainenkin näyttää mahdolliselta, että tallennettuina sukuseuran arkistossa ja vanhojen myös Väänänen-nimi hahmottui tuolloin. Silloin sukutalojen osalta niitä on myös julkaistu mm. Savoa asuttaneiden Väänästen sukunimi oli ennen Väänästen Sukupuu -lehdessä. Oululainen historiantutkimuksen lähteisiin ilmaantumistaan sukututkija Assar Väänänen on tehnyt hieman ollut käytössä ja periytynyt isältä pojalle jopa yli laajemman selvityksen Pohjois-Pohjanmaan kolmen vuosisadan ajan. Parhaassa tapauksessa Väänäs-sukuisen asutuksen levittäytymisestä. Se ilmestyi sukuseuran kustannuksella vuonna 2000 tämän sukunimen kantajina on siten voinut olla nimellä ”Väänästen varsiteiltä”, Väänäset Pohjois- toistakymmentä miespolvea, ennen kuin nimi merkittiin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä on kyllä Pohjanmaata asuttamassa vuosina 1560-1860. muistettava, etteivät nämä oletetut Väänänennimen kantajat enempää kuin heidän vielä Keitä he olivat ja mistä kotoisin? sukunimettömät esi-isänsäkään olleet vain omien isiensä ja esi-isiensä, vaan myös äitiensä ja Ryhdyttäessä selvittelemään laajemmin suvun historiaa on aivan ensimmäiseksi syytä todeta, että esiäitiensä jälkeläisiä. yleisesti ottaen me tarkoitamme Väänäsillä niitä Lähes varmaa myös on, että valtaosaltaan nämä 1540-luvulla ensimmäisen kerran asiakirjoista Väänästen esiäiditkin ovat kuuluneet - niin tällä nimellä tunnistettavissa olevia savolaisia talonpoikia ja heidän jälkeläisiään. Tähän sukuun sukunimettöminä kuin sen saaneinakin - Savoa asuttaneisiin talonpoikaissukuihin. Sekin on katsotaan kuuluvan myös heidän esi-isänsä varsin todennäköistä, että Mikkelin seudulle suoraan ylenevissä miespolvissa. tulleet, ja siellä jopa vuosisatoja uudisasukkaina Henkilöhistoriallisen lähdeaineiston puutteista asuneet Väänäset ovat väistämättä jollakin tavalla johtuen he jäävät kuitenkin ihmisinä täysin sukulaistuneet seudun alkuperäisten asukkaiden tuntemattomiksi. kanssa. Niinpä 1500-luvun savolaiset - niin Poikkeuksena tästä polveutumissäännöstä esiintyy Väänäset kuin muutkin - olivat sukujuuriltaan osittain myös tämän alkuperäisväestön jälkeläisiä. nykyisin jonkin verran sellaisiakin Väänässukuisia, jotka ovat saaneet nimensä muutettuaan Edelliseen liittyen Väänästen suvun alkuperään liittyy monia muitakin epävarmuuksia, sillä aikaisemmin Väänänen-nimisen perheen käytössämme oleva historiantutkimuksen asumaan taloon. Hekin näkyvät nykyisissä lähdeaineisto ei anna vastauksia kaikkiin sukunimitilastoissa. Suomalaisen ja savokarjalaisen sukunimistön syntyhistoriasta on sukututkijaa kiinnostaviin kysymyksiin. Näitä ovat 12


jo edellä esiin nousseet sysymykset, mitä sukuja on ollut ennen 1700-luvun alkupuoltamikä on ollut ennen 1700-luvun alkupuolta. Samoin selvitellään suvun osuutta jo myöhäiskeskiajalla alkaneessa Rantasalmen ja Kuopion seudun erämaiden asuttamisessa sekä edelleen levittäytymistä maakunnan ulkopuolelle. Myöhemmät kirkonarkistot mahdollistavat sitten näiden Väänästen sukupuun oksien tarkemman selvittelyn 1700-luvun puolivälistä aina nykypäivään asti.

Vanhimmat tunnetut Väänäset Suomen ensimmäiset historiallisissa lähdeaineistoissa esiintyvät Väänäset asuivat kirkkohallinnollisesti myöhemmin Mikkelin nimellä tunnettua Savon vanhimpaa seurakuntaa, Savilahden kirkkopitäjään kuuluneen Pellosniemen hallintopitäjän Pitkälahden neljänneskuntaa ja Juvan kirkkopitäjään kuulunutta Rantasalmen hallintopitäjän Tuusmäen neljänneskuntaa. Savonlinnan läänin voudintileihin sisältyvistä myöhemmin mikrofilmatuista maakirjoista on Pitkälahden neljänneskunnan kuudennesta kymmenyskunnasta tunnistettu 1541 verotalonpojat Olli Väänänen, olli wäne(n) ja vain tästä maakirjasta tavattava Paavo Väänänen, po(ua)l wäne(n) sekä Tuusmäen neljänneskunnan kolmannesta kymmenyskunnasta Heikki Väänänen, Hen(rich) wäne(n).

Sukututkimustoimikunnan keräämiä sukutietoja. Vuoden 2011 heinäkuun loppuun mennessä Väänästen Sukuseuran sukututkimustoimikunta

oli saanut tallennetuksi lähes 20 000 Väänässukuisen henkilön sukutiedot. Niiden perusteella on aineisto voitu jakaa pääosin sukulinjoihin, joissa eri paikkakunnilla eläneet esivanhemmat on nimetty esivanhemmaksi ja hänestä on muodostettavissa aina nykypäiviin jatkuvat jälkipolvilinja. On kuitenkin huomioitava, että kaikki Väänäset tai Väänäs-sukuiset eivät löydy em. sukulinjoista. Tämä johtuu siitä, että kaikki Väänäset tai Väänäs-sukuiset eivät ole toimittaneet sukutietojaan sukuseuran käyttöön. Seuraavaksi käsitellään - 1500 -luvun alun henkilöitä ja heidän perheitään. Nämä tiedot perustuvat silloisen Ruotsin valtionarkiston ja muiden vastaavien arkistojen arkistotietoihin. Sukututkimustoimikunta on saanut käyttöönsä professori Veijo Saloheimon Joensuuhun ItäSuomen maakunta-arkistoon tallentamat aineistot sekä muista liiteluettelossa lähemmin mainituista lähteistä kerätyt sukutiedot. Samoin eri henkilöt ovat toimittaneet Väänästen Sukuseuralle omia sukutietojaan, joita säilytetään sukuseuran arkistossa.

Pohjois-Karjalan asuttaminen 1600luvulla Pohjois-Karjalan historiaan ovat suurvaltojen vaikutukset liittyneet hyvin voimakkaasti, onhan Karjala ollut ja on edelleenkin valtakunnan rajaaluetta. Keskiajalla Pohjois-Karjalan pohjoisin osa kuului Käkisalmen lääniin, joka kuului Novgorodin kauppatasavallan Vatjan viidennekseen. Ruotsi ja Venäjä aloittivat sodan Baltian omistuksesta vuonna 1570. Sota koetteli Karjalan asukkaita tyhjentäen kodit. Sotaa kesti 25 vuotta. Sota päättyi vuonna 1595 solmittuun Täyssinän 13


rauhan, jossa Ruotsi-Suomen itäraja merkittiin Savonlinnan itäpuolelle linjalle Enonkoski Tuusniemen Ohtaansalmi - Nilsiän Pisa Rautavaaran Ala-Keyritty ja Sotkamon Tiilikkajärvi, joista on löydetty senaikaiset rajamerkit.

vuokrasopimukseen kuului oikeus verottaa autiotilojen asukkaita, alkoi ortodoksien väestön jättämien autiotilojen asuttaminen. Niinpä vuosina 1617 - 1651 Pohjois-Karjalaan muutti: • Visulahdesta Kesälahdelle 1, Kiteelle 2, Kaaville 2, Pielisjärvelle 5 ja Nurmekseen 4 , eli yhteensä 14 perhettä. Rajalinjan itäpuolelle jäivät mm. Säyneinen, • Pellosniemestä Kesälahteen 3, Kiteelle 5, Kaavi, Liperi ja Kitee. Sodankäynti ei päättynyt Tohmajärvelle 1, Liperiin 5, Kaaville 2 ja tähän, vaan Ruotsi soti lähes 1500-luvun Nurmekseen 3, eli 22 perhekuntaa. loppupuolen Tanskaa, Venäjää ja Puolaa vastaan. • Juvalta Kesälahteen 4, Pälkjärvelle 1, Kiteelle Vasta kun vuonna 1611 Ruotsin valtaistuimelle 13, Liperiin 10, Kaaville 8, Ilomantsiin 6, nousi Kaarle IX:n poika Kustaa II Aadolf, päättyi Pielisjärvelle 8 ja Nurmekseen 16, eli 22 Ruotsin ja Venäjän käymä sota Pohjois-Karjalan perhekuntaa. omistuksesta, kun Venäjä luovutti Ruotsille • Säämingistä Kesälahdelle 5, Kiteelle 29, 27.2.1617 mm. Käkisalmen läänin. Tohmajärvelle 4, Liperiin 22, Kaaville 3, Uudenkaupungin rauhanteossa 1721 maakunta Ilomantsiin 5, Pielisjärvelle 15 ja Nurmekseen 4, irrotettiin Käkisalmen läänistä. Moskovan eli yhteensä 86 perhekuntaa rauhassa 1940 aikaisempi rajalinja määrättiin • Rantasalmelta Kiteelle 12, Tohmajärvelle 2, nykyiseksi. Liperiin 32, Kaaville 8, Ilomantsiin 3, Pielisjärvelle 9 ja Nurmekseen 13, eli yhteensä 79 perhekuntaa. Vuoden 1617 jälkeen Käkisalmen läänissä Pohjois- • Kuopiosta Kesälahdelle 1, Kiteelle 5, Karjalassa asunut ortodoksinen väestö hylkäsi Tohmajärvelle 1, Liperiin 15, Kaaville 17, talonsa ja muutti Käkisalmen itäpuolella oleville Ilomantsiin 4, Pielisjärvelle 16 ja Nurmekseen 2, alueille. eli yhteensä 81 perhekuntaa. Professori Veijo Saloheimo (s. 1923) on Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön vuonna 1976 julkaistussa ”Pohjois-Karjalan historia 2” -kirjassa kirjannut, että vuosina 1626-1635 Ilomantsin, Tohmajärven, Pälkjärven, Kiteen, Liperin ja Pielisjärven alueilta ortodoksikarjalaisia oli muuttanut pois ja he olivat jättäneet autioksi yhteensä 692 taloa. Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfvuonna 1618 oli vuokrannut Käkisalmen ja Pähkinäsaaren läänit sotamarsalkka Jaakko De la Gardielle, joka oli rahoittanut Ruotsin valtiota 30 000 taalarilla ja sai em. alueet vuokralle kuudeksi vuodeksi. Sotamarsalkka oli etevä talousmies ja koska

Väänästen osuus muuttaneista Professori Veijo Saloheimo mainitsee tutkimuksissaan, että Heikki Väänänen oli muuttanut Kuopiosta v.1627 – 35 Kiteen Satulavaaraan, jossa hänet oli kirjattu vuonna 1637. Samoin Kalle Väänänen oli muuttanut Rantasalmen Syväisestä vuonna 1629 Hammaslahteen, jossa hänet oli kirjattu vuosina 1631 – 51. Kuopiosta oli vuonna 1628 muuttanut Kiteen Satulavaaraan Matti ”Nihti” Väänänen. Kiteen Satulavaarassa hänet oli kirjattu vuonna 1640 ja Säynejärvellä vuosina 1648 – 51. 14


Käkisalmen läänin tuomiokirjakortiston tietoja 1600-luvulta

Arviot Pohjois-Karjalaan tulleista Väänäsistä 1600- luvulla

Wäänäinen, Lars, inhyses man (itsellinen)* Kitee 1670.09.12-13, gg1/456/32

Väänästen Sukuseuran vuoden 1945 Sukupuu –lehdessä nro 1 sukuseuran perustajajäsen ja silloinen sukuseuran sihteeri kirjoitti:

Wäänätär, Marj Matzdotter, * Tohmajärvi 1683.03.05-07, gg2/74/11 Wänätär, Mari, * Kitee, Tohmajärvi 1695.10.2331, gg14/234v-235/37 Wänäin, Maria, * Kitee, Tohmajärvi 1696.10.2731, gg15/81v/35 Wänäin, Maria, * Tohmajärvi, Kitee 1698.02.0312, gg17/57-57v/14 Onkamossa kuollut 7.4.1738 16.4.1738 Ongama gårdsw:a Maria Wäänäin hits. feb. 67 Wänäin, Michel, syntynyt Pulckonlahden kylässä (Maaninka, Kurolanlahti ?) Liperi, Pielisjärvi 1691.10.09-13, gg10/240v-243/1 Wanain, Michel, populi, (tilaton) Totkuniemi* Joukio, Uukuniemi, Jaa 1699.10.11-18, gg18/194198v/44 Wänäinen, Staffan, * Pälkjärvi 1673.02.21-22, gg1/116v/24 Wäneinen, Staffan, * Tohmajärvi 1681.03.02-03, gg2/514v/B Wäänänen, Staffan, * Tohmajärvi 1681.12.6-7, gg2/612/B Wäänänen, Staffan, * Tohmajärvi 1681.12.6-7, gg2/619v/16 Wänäin, Staffan, * Tohmajärvi 1682.09.11-12, gg2/394v/B Wänäin, Staffan, Hammaslax* Kitee 1684.02.0912, gg3/17v-18v/5

” Voidaan olettaa, että Juuasta, jossa suvun jäseniä esiintyy 1600-luvun alussa, heitä on siirtynyt Kiihtelysvaaraan. Sieltä taas on vanhin tieto toistaiseksi maanviljelijä Anders Väänäsestä, joka on syntynyt 1670 ja mennyt naimisiin Margareta Puustittaren kanssa. Heidän pojanpojastaan näyttää suku jatkuneen ainakin kahteen suureen haaraan. Edelliseen niistä kuuluu Kiihtelysvaaran Palon kylässä vieläkin asuvat talolliset sekä Elisabet Väänänen (1835-1906), joka oli eräs maamme ensimmäisiä valmistuneita naiskansakoulunopettajia Mikkelissä, hänen veljensä tytär Veera Elisabet Nurkki ( s.1875) on myös kansakoulunopettaja. Toiseen haaraan kuuluu taas Viipurissa kansakoulunopettajana olleen Juho Väänäsen (1860-1932) perhe. Juhon lapsista maisteri Elli Margareta asuu Helsingissä, hammaslääkäri Liisa Schildt Sysmässä, kun taas arkkitehti Erkki Artur kuoli 1924 ja fil.ylioppilas Martta opiskeluaikanaan 1930. Juhon serkku oli Viipurissa mm. jääkärikapteeni Oskari Väänänen (1890-1934). Lähinnä tähän haaraan liittynevät myös Haapavedellä toiminut kunnallisneuvos Johan Väänänen (1837-1916), hänen veljensä, konttoripäällikkö Henrik (1856-1894), jonka tyttäret Aino ja Salme ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin ja poika Juho Heikki (1895) toimi prokuristina Helsingissä; Johanin sisar, rouva Anna Huttusen poika, dip.insinööri Heikki Huttunen toimi Helsingissä”. Tarkastellessa professori Veijo Saloheimon ”Pohjois-Karjalan asutus vuosina 1618-51, 15


(Pohjois-Karjalan asuttamisen historia)”, on siihen merkitty, että taloluvullisesti suurimmat kuntakeskukset olivat Kitee, Pälkjärvi, Uukuniemi, Liperi, Tohmajärvi, Ilomantsi ja Pielisjärvi. Kun vertaa em. kuntiin saapuvien uudisasukkaiden tulopaikkakuntia, muutti vuosina 1617 – 1651 Kiteelle Visulahdelta 2, Pellosniemeltä 5, Juvalta 15, Säämingistä 29, Rantasalmelta 12, Kuopiosta 5 ja Kajaanista 2 perhekuntaa. Pälkjärvelle muutti Juvalta vain 1 luterilainen suku. Uukuniemelle ei ko. aikana muuttanut yhtäkään perhekuntaa. Liperiin muutti Pellosniemestä 5, Juvalta 10, Säämingistä 22, Rantasalmelta 32 ja Kuopiosta 15 perhekuntaa. Tohmajärvelle Pellosniemestä muutti 1, Säämingistä 4, Rantasalmelta 2 ja Kuopiosta 1 perhekuntaa. Ilomantsiin Juvalta muutti 6, Säämingistä 5, Rantasalmelta 3, Kuopiosta 4, Kajaanista1 ja Oulusta 3 perhekuntaa. Pielisjärvelle Visulahdesta muutti 5, Pellosniemestä 2, Juvalta 8, Säämingistä 15,Rantasalmelta 9, Kuopiosta 16, Kajaanista 6 ja Oulusta 4. Vastaavasti Nurmekseen oli Visulahdesta muuttanut 4, Pellosniemestä 3, Juvalta 16, Säämingistä 4 Rantasalmelta 13, Kuopiosta 23, Kajaanista 18, Oulusta 5 sekä EteläPohjanmaalta 2 perhekuntaa. Jos Väänästen kantaisät ovat asuneet 1500-luvulla Mikkelin Visulahdessa, Pellosniemessä, Juvalla, Säämingissä, Rantasalmella ja Kuopion seudulla, on em. muuttavien perheiden joukossa PohjoisKarjalaan mahdollisesti muuttanut myös monta Väänästä. Ottaen huomioon silloiset kulkuyhteydet, ovat esim. Rantasalmen, Juvan ja niiltä seuduilta muuttomatka mahdollisesti tehty

vesireittejä pitkin. Samoin, koska Stolbovan rauhansopimuksen jälkeen ensimmäisinä seutuina luterilainen väestö asutti Kaavin ja Säyneisen alueet, on mahdollisesti siitä kautta muutettu Kuopion seudulta Pohjois-Karjalan uusille autiotiloille.

Väänästen Sukuseuran kustantamat DNA- tutkimukset Väänästen Sukuseuran hallitus antoi sukututkimustoimikunnalle valtuutukset, että sukuseuran kustannuksella ja sukuseuran sukututkimustoimikunnan puheenjohtajan, dosentti Pertti Väänäsen johdolla tehdään luotettava DNA sylkitutkimus nyt tunnettujen sukuhaarojen miespuolisista henkilöistä, joiden esipolvitaulut ovat katkeamattomat mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen. Pohjois-Karjalan Mulon sukuhaarasta näyte analysoitiin Kalevi Väänäsen sylkinäytteestä.

Tutkimustulos Kun määritettiin Y-DNA:sta 67 eri merkkialuetta saatiin 5 henkilöä, joilla osui 65 merkkiä 67:stä samaksi kuin Kalevi Väänäsellä. Näiden henkilöiden yhteinen esi-isä löytyy 1500-luvun loppupuolelta. Tutkituista henkilöistä yksi oli Kuopion mlk:n Kurolanlahden sukuhaaraa, yksi Kuopion mlk:n Puiroolahden haaraa, kolmas oli Maaningan Varpasen haaraa, neljäs Nilsiän Reittiön sukuhaaraa ja viides Siilinjärven Pöljän sukuhaarasta. 1500-luvun loppupuolella tapahtui Väänästen suuri muuttoliike Rantasalmen Tuusmäestä Pohjois-Savoon, joten todennäköisesti yhteiset esiisät Mulon sukuhaaran kanssa elivät niihin aikoihin myös Rantasalmella. 16


Väänästen asuttamia kyliä Pohjois-Karjalassa vuosina 1651 - 1685

Kartta kirjasta Pohjois-Karjalan historia 2/ Veijo Saloheimo/Kustantanut Karjalan kulttuurin edistämissäätiö v. 1976 17


SUKUTUTKIMUKSEN TULOKSIA Väänästen Sukuseuran sukututkimustoimikunnan tietokantaan on tallennettu eri henkilöiden lähettämiä sukuselvityksiä Pohjois-Karjalan alueella asuneista Väänäsistä ja Väänäs-suvuista. Eniten tietoja on annettu seuraavissa pohjoiskarjalaisissa kylissä 1700 – 1800 luvulla asuneista:

Ilomantsi – Kiihtelysvaara - Eno – Tohmajärvi – Hammaslahti - Mulo KONNUNNIEMI OSKOLA PALO ENON KK. NESTERINSAARI AITTOVAARA TOHMAJÄRVI HAMMASLAHTI MULO ________________________________________

ILOMANTSIN JA ENON KYLIEN HISTORIAA Ilomantsi Ilomantsin vanhimmat asutuslöydöt ovat kivikaudelta. Keskiajalla ja uuden ajan alussa novgorodilaiset hallitsivat aluetta. Heidän jälkeensä alueen hallinto oli venäläisillä, jotka Stolbovan rauhassa vuonna 1617 luovuttivat alueen hallinnon Ruotsille. Ruotsinvallan alkuaikoina ortodoksinen väestö muutti Venäjälle ja heidän asuttamat tilat autioituivat. Alkoi muuttovirta lännestä ja luoteesta, jolloin luterilainen väestö asutti autiotiloja. Kuitenkin kantaväestöön jäi paljon ortodokseja, ja ortodoksien jonka vaikutus on voimakasta vielä nykyaikanakin.

Vuonna 1618 Ilomantsissa oli 12 asuttua ja viisi autiota taloa. Vuonna 1631 taloja oli jo 24. Vuosina 1645– 1646 veroa maksettiin 16 talosta. Ilomantsin eteläisessä osassa Loitimonjärven pohjoisrannalla olevassa Konnunniemessä oli vuonna 1618 yhteensä 14 taloa ja vuonna 1651 taloluku oli kasvanut jo 20 taloon.

Konnunniemi Veijo Saloheimon Pohjois-Karjalan historia 2 -kirjassa kerrotaan, että Konnunniemeä koskevassa maakirjassa vuodelta 1648 mainitaan ensimmäinen luterilainen asukas Tuomas Tapanainen. Samassa kylässä on Jorma Väänänen Väänästen sukupuu –lehden 1/1945 mukaan maininnut asuneen maanviljelijä Anders (Antti) Väänänen, joka on syntynyt noin 1670. Pekka T. Väänänen on omissa sukututkimuksissa todennut, että em. Antti Väänänen asui Kiihtelysvaaran Oskolassa. Loitimojärveen pistävällä korkealla niemellä oleva Konnunniemi periytynee 1400-luvulta. Vanhastaan kylän asukkaat olivat olleet ortodoksikarjalaisia, ja vuonna 1651 kylän 19 ortodoksin joukossa asui yksi luterilainen, Tahvanaisen perhe. Ruptuurisodan (1656 - 1661) jälkeen lähes kaikki ortodoksit olivat jo paenneet itään, ja vanhoilla paikoille muutti luterilaisia (savolaisia) uudisasukkaita. Konnunniemi koki loistoaikansa 1600-luvulla (23 taloa) ja pysyi myöhemminkin Tuupovaaran suurimpana kylänä. Elinkeinona olivat kaskiviljelys ja kalastus. Antti Antinpoika Väänänen, Enon Väänästen kantaisä muutti todennäköisesti 1720-luvulla silloisen Tohmajärven seurakunnan Oskolasta, Loitimojärven etelärannalta torppariksi Ilomantsin seurakunnan Konnunniemeen.

18


Isossajaossa Konnunniemen kylään liitettiin tuntuvasti nuorempi Luostarinvaara, joka sijaitsee pari kilometriä pääkylältä pohjoiseen. Luostarinvaarassa taloja oli viisi, joista tila nro 5(6) on nimeltään Väänälä. Luostarivaaran Väänäset polveutuvat Oskolan Väänäsistä. Konnunniemellä oli hautausmaa, Suvensaari. Hautapaikat sijaitsevat Loitimojärven koilliskulmalla olevassa jylhässä saaressa, jonne pääsee kapeaa kannasta pitkin nykyään kuivin jaloin. Peruskartassa saaren nimenä on Sudensaari. Saari on täynnä hautamuistomerkkejä ja -rakenteita: rautaristejä, hautakiviä, puuristejä sekä painanteita ja kumpuja. Selkeästi ortodoksiseen hautaukseen viittaava jäännös on laho katosristin yläosa. Väänänen-sukunimi löytyy ainakin yhdestä hautakivestä.

Oskola Oskola mainitaan Lotimonjärven eteläpuolella olevana Kiihtelysvaaran vanhana kylänä, jossa 1589 oli 14 taloa. Oskolan talojen luku oli suurimmillaan vuonna 1637, jolloin taloja oli 15. Oskolan kylässä, tilalla nro 11 oli asunut Anders (Antti) Väänänen, joka oli syntynyt noin 1670. Hänen jälkeläisiään ovat Kiihtelysvaaran Oskolassa ja Palossa sekä Ilomantsin/Tuupovaaran Luostarivaarassa asuneet perheet, sekä mahdollisesti myös Enon Väänäset.

Palo Palon kylän Kiihtelysvaarassa oli vuonna 1618 kolme taloa. Vuonna 1637 niitä oli jo seitsemän ja vuonna 1737 taloja oli 12. Taloista jäi autioksi neljä, joista yksi saatiin asutetuksi uudelleen. Palon talot sijaitsivat Jylmänniemen tyvessä Palojärven eteläpäässä.

Revon Sonkaja: Revon Sonkaja sijaitsee saman nimisen pienen järven rannalla Koverosta pohjoiseen Kortevaaran lähellä. Revon Sonkajasta löytyy peruskartasta talo nimeltä VÄÄNÄLÄ. Tietoa talon historiasta ei ole sukuseuran tiedossa. Luutalahti Luutalahden Väänäset ovat Ilomantsin Maukkulan Tahvo Väänäsen (s. noin 1685) sukuhaaraa. Talo: Kruununtorppa 5 . Kruununtorpat 5 ja 6 perintötilaksi vuonna 1865, Luutalahti N.o 17, VÄÄNÄLÄ. Maukkula Maukkulakin on Ilomantsin vanhoja vaarakyliä. Maukkulassa asui Väänäsiä monta sukupolvea 1700-luvulla, kantaisänä Tahvo (Staffan), s. noin 1685.

Eno

Enon pitäjän vanhin keskus oli pitäjän pohjoisosassa Enon kylässä, jossa vuonna 1651 oli 24 taloa. Taloja oli useissa pikkukylissä.

Nesterinsaari ja Enontaipale Nesterinsaari sijaitsee Pielisjoessa. Nesterinsaaressa oli asutusta jo 1400-luvulla. Vuonna 1500 Kildiman-nimisessä kylässä (Kaltimo) oli viisi taloa, joissa asui karjalaisia ortodokseja. Ensimmäiset savolaiset tulivat kylään 1600-luvun alkupuolella, 1600-luvun lopulla taloja oli 11. Ne sijaitsivat Nesterinsaaren eteläosassa. Nuoremmat talot syntyivät mantereen puolelle Enontaipaleeseen. Antti Antinpoika ja Kalle Antinpoika Väänänen muuttivat 1700-luvun lopulla torppareiksi tilalle Nesterinsaari 11 (uusi 21, Taipale). Tila sijaitsee 19


Pielisjoen pohjoispuolella nykyisen Louhiojan paikkeilla.

Vanha Kaltimo Vanhan Kaltimon kylä syntyi ruptuurisodan jälkeen Kaltimojärven itärannalle, korkean vaaran ylärinteelle. Vuonna 1690 kylässä oli seuraavat kolme taloa: Eno15 (myöhemmin Ihala), Eno18 (myöhemmin Väänälä/Sutila) ja Eno 23 (myöhemmin Anttula/Ollila). Isossajaossa Kaltimo siirrettiin hallinnollisesti Enonkylästä Nesterinsaaren jakokuntaan. Vanhan Kaltimon ja Nesterinsaaren Väänästiloja VÄÄNÄLÄ, Nesterinsaari 32 (½ vanhasta Eno 18:sta) on vanhin Väänäs-tila ja sijaitsee Vanhassa Kaltimossa. Erik Väänänen tuli 1772 vävyksi tilalle Eno18, ja hänestä tuli koko tilan omistaja 1781. Erik Väänäsen kuoltua noin 1812 tila jäi hänen ensimmäisestä avioliitostaan Liisa Nissisen kanssa syntyneelle pojalleen Antille. ANTTULA Nesterinsaari 34 (½ Eno 23:sta) sijaitsee Väänälän vieressä. Erik Väänäsen kuoltua leski Anna Lappalainen ja heidän poikansa Risto, Olli (1798-1880) ja Kustaa muuttivat Anttulaan vuonna 1820. Vanhin poika Risto muutti vuokralle Nesterinsaari 38 - (LEPPÄLÄ/AUTIO) nimiselle tilalle, jossa hän on asunut ainakin vuonna 1830. OLLILA Nesterinsaari 35 (½ Eno 23:sta). Ollilan vanha päärakennus sijaitsi Kaltimojärven länsipuolella, järven ja Ruohosuon välisen mäen päällä. Sinne muutti Olli Ollinpoika Väänänen (1830-1912) ja veljensä Kustaa perheineen noin 1830. Kustaa kuoli 1833, ja tila siirtyi Olli Ollinpojalle kokonaan 1843.

RANTALA eli ”RANTAVAARA”. Sijaitsee Ollilan vieressä. Asuinrakennus on vuodelta 1870. Talo on ollut Väänästen omistuksessa lähes koko 1900luvun. KATTILARINNE (osa entistä Ollilan tilaa). Kattilarinne sijaitsee Mustavaaran ja Lahovaaran välisessä kapeassa laaksossa Ruohosuon takana järveltä katsottuna. Aikoinaan Ruohosuo oli matala soistuva järvi, Kattilaan mentiin veneellä. Talon rakensi Olli Väänänen (1856-1931) noin 1903-04. Nykyään talo on Väänästen omistuksessa kesähuvilana. KÄHKÖLÄ/RANTAVAARA Nesterinsaari 40 (entinen kruununtorppa 1 ja 3) on Kaltimojärven Leveälahden pohjukassa. Ollut 1812-21 Erik Väänäsen ja suvun omistuksessa. Tila on ollut uudelleen Väänäsillä myös 1900-luvulla (Veikko Väänänen). MUSTAVAARA (Nesterinsaari 48, entinen HYTTILÄ). On Väänästen omistuksessa. Suku on Antti Antinpojan (1737-91) sukuhaaraa. ALANEN. Alasenlammen rannalla. Väänästen omistuksessa 1900-luvun alkupuolelta. He kuuluvatAntti Antinpojan (1737-91) sukuhaaraan. RIUTAN PELTOLA sijaitsee Riuttavaarassa. Se on ollut Väänästen omistuksessa 1900-luvulta. Suku on Erik Antinpojan (1746-1812) sukuhaaraa. Aittovaara Enon kolmas Väänästen asuttama kylä 1700luvulla oli Aittovaara, joka vuonna 1620 käsitti neljä taloa, joista kaksi jäi autioksi vuonna 1631. Aittovaarassa asui kaksi Väänäs-perhettä, noin vuonna 1738 syntynyt Michel Påhlinpoika 20


Väänänen, joka vihittiin 20.3.1779 Helena Hassisen kanssa. Heille syntyi neljä lasta. Michel ( Mikko) Väänäsen vanhempia ei ole vielä löydetty eikä ko. sukuhaara liity mihinkään muuhun sukuseuran tutkimaan sukuhaaraan. Samoin Aittovaarassa oli Eric Väänäsen perhe. Ericin (Erkin) vaimo oli noin vuonna 1734 syntynyt Helga Eronen. Heidät oli vihitty Tohmajärven Kutsunvaarassa 17.1.1762. Heille syntyi kuusi lasta, joista Tahvo (Staffan) Väänänen 23.6.1769 Aittovaarassa. Myöskään Eric (Erkki) Väänäsen vanhempia ei vielä tunneta.

1709 kirkko ryöstettiin ja pappila poltettiin. Tällöin kirkon arkistot tuhoutuivat samoin kuin vuonna 1742, jolloin taas pappila poltettiin. Hammaslahden kylän luterilaisen seurakunnan tiedot siirtyivät sitten vuonna 1783 Kiihtelysvaaran seurakuntaan, kun ko. seurakunta sai oman kappalaisensa. Myös Kiihtelysvaaran kirkko ryöstettiin vuonna 1708, joten silloinkin arkistotietoja tuhoutui. Hammaslahti erotettiin Kiihtelysvaarasta Pyhäselän seurakunnaksi vuonna 1911 ja vuonna 2009 Pyhäselän kunta liitettiin Joensuun kaupunkiin.

TOHMAJÄRVI

Hammaslahdessa oli vuonna 1651 yhteensä 37 Tohmajärvi rajapitäjineen Kitee ja Liperi asutettiin taloa, joista neljä oli torppia. Hammaslahdessa vuoden 1617 jälkeen lännestä tulleilla perheillä. asui 1700-luvulla useita Väänäs-perheitä, mutta Kiteen Säynejärven Satulavaarassa verotettiin valitettavasti näiden perheiden vaiheita ei ole vuonna 1640 – 1642 talollinen Matti Väänänen, tullut sukuseuran tietoon, joten kirjassa oleva joka Heikki Väänäsen kanssa joko yksin tai olivat kooste on koottu vain ko. ajan rippi- ja yhdessä perheitten kanssa muuttaneet Kiteelle lastenkirjoista. Kuopiosta. Kiteen kylissä oli tällöin kuusi taloa. Samoihin aikoihin oli Rantasalmelta Tohmajärven Mulo Hammaslahteen muuttanut Kalle Väänänen. Hammaslahden Mulon kylä mainitaan Sukuseuran sukutiedot eivät paljasta em. ensimmäisen kerran vuonna 1618, jolloin siellä oli henkilöiden esipolvitietoja eikä myöskään kolme taloa. Vuonna 1642 taloja oli jo kahdeksan, mahdollisia myöhempiä vaiheita. joista neljä taloa oli ns. pientiloja. Kiteen Säynejärvellä oli vuonna 1618 viisi taloa ja vuonna 1640 ilmestyi kirjoihin ensimmäinen luterilainen Lauri Ollinpoika, jolloin kylässä oli seitsemän taloa.

PYHÄSELKÄ Hammaslahti Hammaslahden kylä kuului 1600-luvun alussa Liperin seurakuntaan ja Käkisalmen tuomiokunnan vuoden 1696 arkistotiedon mukaan Kiteen Tohmajärveen. Tohmajärven luterilainen seurakunta perustettiin 1650. Vuonna

ILOMANTSIN, ENON, TOHMAJÄRVEN JA KIIHTELYSVAARAN EV. LUTERILAISET SEURAKUNNAT

ILOMANTSI

Vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen Ilomantsi oli Porvoon piispan nautinta-aluetta. Seurakunta sai oman papin vuonna 1653. Venäläiset polttivat kirkon ja pappilan syksyllä vuonna 1703, sekä 10.12.1741 ryöstivät ja polttivat seurakunnan 21


kaksi pappilaa. Suomen Sukututkimusseuran Internet-sivuilta löytyy Ilomantsin kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot vuosilta 1722 – 1850 sekä sisään- että ulosmuuttaneiden luettelot vuosilta 1760 – 1789.

erotettiin Pyhäselkä omaksi seurakunnaksi vuonna 1911. Kiihtelysvaaran kastettujen luettelot internetissä ovat vuosilta 1784 – 1861, vihityt vuosilta 1785 – 1850, haudatut vuosilta 1754 – 1784 sekä sisään- että poismuuttaneiden luettelot vuosilta 1783 – 1839.

ENO

VÄÄNÄSTEN SUKUSEURALLE TULLEITA SUKUTIETOJA

Enossa on ollut oma rukoushuone 1600-luvulla, jolloin Eno kuului Ilomantsin seurakuntaan. Oman kappalaisen Eno sai vuonna 1793. Eno erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1857. Internet-sivuilta löytyy Enon kastettujen luettelot vuosilta 1796 – 1850 ja vuosilta 1873 – 1899. Vihittyjen luettelot ovat vuosilta 1797 – 1905, haudattujen luettelot vuosilta 1796 – 1850 ja poismuuttaneiden luettelot vuosilta 1900 – 1902 ja vuodelta 1906.

TOHMAJÄRVI

Heti Stolbovan rauhan jälkeen Tohmajärvelle muodostettiin luterilainen seurakunta joka ensin kuului Kiteen seurakuntaan, paitsi Hammaslahti joka kuului Liperin seurakuntaan. Kiteen seurakunnasta Tohmajärvi erotettiin noin vuonna 1650. Vuonna 1709 Tohmajärven kirkko ryöstettiin ja pappila poltettiin. Pappila poltettiin taasen vuonna 1742. Tohmajärven kastettujen luettelot löytyvät internetistä vuosilta 1730 – 1732 ja vuosilta 1734 – 1900, vihityt vuosilta 1726 – 1741 ja vuosilta 1744 – 1897, haudatut vuosilta 1686 – 1899 sekä sisään- että poismuuttaneiden luettelot vuosilta 1735 – 1900.

KIIHTELYSVAARA

Kiihtelysvaarassa oli perustettu jo vuonna 1693 Tohmajärven seurakuntaan kuuluva kappeli. Oman kappalaisen seurakunta sai vuonna 1783 ja omaksi pitäjäksi Kiihtelysvaara erotettiin Tohmajärvestä vuonna 1857. Kiihtelysvaarasta

ILOMANTSIN, ENON JA KIIHTELYSVAARAN OSKOLAN SUKUHAARAT Jo vuonna 1945 sukuseuran perustajajäsen ja sukuseuran silloinen sihteeri Jorma Väänänen oli kirjoittanut Väänästen Sukupuu -lehteen nro 1/1945 omien sukututkimustensa PohjoisKarjalan osassa tietoja Kiihtelysvaaran Oskolan sukuhaarasta. Myöhemmin tästä sukuhaarasta saatiin eri henkilöiden tekemiä tutkimuksia, joista voitiin koota noin vuonna 1670 syntyneen Anders (Antti) Väänäsestä ja hänen puolisostaan Marketta Puustisesta alkava sukujuuriketju, johon tähän mennessä on kirjattu 1269 henkilöä 319 perheestä. Huomattavan moni tästä sukuhaarasta omistautui opetusalalle, joista ensimmäisenä Kiihtelysvaaran Palon kylässä 12.4.1835 syntynyt Hedda Liisa* (Elisabeth) Väänänen. Hän aloitti opettajauransa elokuussa vuonna 1863 Uno Cygnaeuksen perustamassa Jyväskylän seminaarissa. Tästä tarkemmin jäljempänä sukutaulussa nro 324

MISSÄ HE SYNTYIVÄT TAI MISTÄ HE TULIVAT? Antti (Anders) Väänänen, synt. noin 1670, k. 5.3.1738 Kiihtelysvaaran Oskolassa. Antti Väänänen syntyi oletettavasti noin vuonna 22


1670 ja kuoli Kiihtelysvaaran Oskolassa 5.3.1738. Hänen vanhemmistaan ei ole tietoja. Syntyikö Antti Väänänen Ilomantsin Konnunniemessä, kuten vuonna 1945 Jorma Väänänen on kirjoittanut Väänästen Sukupuu 1/1945 lehteen ja josta lainaus on tässä kirjassa aikaisemmin? Mistä Jorma Väänänen on tämän tiedon saanut? Internetistä haettaessa Anders Väänäsiä, jotka olisivat syntyneet vuosina 1660—1720, ei tuloksina tule kuin Haukiputaalla 20.4.1682 syntynyt Anders Andersinpoika Wäänäinen. Kuopion msrk:n kastetuista löytyy vuonna 1681 syntyneeksi merkitty Anders Andersinpoika Wänäinen, ja samana vuonna syntyneeksi merkitty Anders Påhlinpoika Wänäinen. Samoin v. 1682 syntyneeksi on merkitty Anders Staphaninpoika Wänäin ja 11.2.1688 Kuopion msrk:n Väänälässä syntynyt Anders Per’inpoika Vänäinen Väänästen Sukuseuran sukutietokantaan on Kuopion msrk:sta kirjattu vuonna 1681 syntynyt Antti Väänäsen ja Inka Rissasen poika Antti, joka kastettu Anderssiksi ja sukunimeksi kirjoitettu Wänäinen. Tämän Antin myöhemmistä vaiheista ei ole merkintöjä. Samoin sukutietokantaan on kirjattu Tahvo Väänäsen ja Liisa Lappalaisen poika Antti, jonka syntymäajaksi arvioitu vuosi 1684. Kastekirjaan sukunimeksi kirjoitettu Wänain. Tämänkään Antin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.. Sukutietokantaan on kirjattu 11.2.1688 Kuopion msrk:n Väänälässä syntynyt Antti, jonka isä Pekka Väänänen ja äiti Susanna Rissanen. Myöskään tämän Antin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.

Tahvo (Staffan) Väänänen, synt. noin 1685, k. 9.5.1763 Ilomantsin Maukkalassa.

Internetissä olevista historiakirjoista vuosilta 1660—1720 löytyy Kuopion msrk:sta vuonna 1681 syntynyt Staffan Påhlinpoika Wänäinen ja 19.8.1688 Staffan Per’inpoika Vänäinen. Sukuseuran sukutietokantaan on kirjattu, että v. 1681 olisi Paavo Väänäselle ja Margeta Raatikaiselle syntynyt Staffan – poika. Hänen veljensä Iivari Väänänen meni naimisiin Kaisa Rautiaisen kanssa ja he asuivat Assar Väänäsen ”Pohjois-Savon Väänäset” -sukututkimuksen mukaan Kuopion msrk:n Kurolanlahdessa. Vuonna 1681 syntyneen Tahvo (Staffanin) vaiheista ei ole tietoja. Kuopion msrk:ssa 19.8.1688 syntyneen Tahvo (Staffan) Väänäsen syntymäpaikaksi on sukuseuran kunniajäsenen ja seuran esimiehenä toimineen Kyösti Väänäsen laatimassa ”Rippikirjoja Savosta” -luettelossa merkitty Kuopion msrk:n Väänälä. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja. Seurakuntien haudattujen luetteloista Tahvo (Staffan) Väänäsiä löytyy Ilomantsin Maukkolassa 29.1.1757 kuollut talollinen Tahvo (Staffan) Väänänen, joka syntynyt noin vuonna 1715 ja joka oli seuraavalla sivulla olevan noin vuonna 1685 syntyneen Tahvo (Staffan) Väänäsen ja Liisa Kuivalaisen poika. Samoin haudattujen luettelosta löytyy 9.5.1763 Ilomantsin Maukkolassa 78 -vuotiaana kuollut Tahvo (Staffan)Väänänen, joka oli edellisen isä.

Mikko (Michel) Paavonpoika Väänänen, synt. noin 1736 ja kuollut 10.6.1791 Ilomantsin Aittovaara 14:ssa. Ilomantsin seurakunnan vuoden 1791 haudatuissa internetissä HisKi –rekisterissä 23


Mikko Väänäsen sukunimeksi on kirjoitettu Mänäin. Hänen syntymätietojaan ei löydy Ilomantsin lähiseurakuntien tai muittenkaan seurakuntien kastettujen, sisään– tai pois muuttaneiden tiedoista. Samoin Ilomantsin Aittovaarassa vuosina 1720—1750 syntyneistä ei löydy sopivaa Mikkoa. Mikko Väänänen ja Elina Hassinen vihittiin 20.3.1779 jolloin molemmat asuivat Ilomantsin Aittovaarassa. Vihittyjen luetteloon Mikon isäksi merkitty Pål. Sukuseuran sukutietokannasta ei löydy vuosien 1730—1740 välisenä aikana muuta Mikko Väänästä.

Pentti (Bengt) Väänänen, synt.noin 1728 Tohmajärvellä ja kuollut torpparina 24.12.1793 Ilomantsin Aittovaara 17:ssa. Myöskään Pentti Väänäsen vanhempien tietoja ei ole löydetty. Tohmajärven seurakunnan kastettujen tiedot alkavat vuodesta 1730. Ilomantsin vihittyjen luettelosta löytyy tieto, että 1.2.1753 on vihitty Tohmajärven Palon kylästä kotoisin oleva Pentti Väänänen ja Ilomantsin Kuusjärven kylästä Maria Kannunkinen. Marian Kannunkisen syntymäaika on 7.6.1731. Tohmajärven kastettujen rekisteristä vuosina 1730—1740 ei Palon kylästä löydy yhtäkään sellaista henkilöä, jonka vanhemmat olisivat Väänäsiä. Pentti Väänäsen ja Maria Kannunkisen Paavo –niminen poika syntyi Ilomantsin Aittovaarassa 12.2.1756 ja kuoli 2.1.1804 Ilomantsin Aittovaaran talossa nro 14, eli samassa talossa, jossa edellä oleva Mikko Paavonpoika Väänänen ja puolisonsa Elina Hassinen asuivat. ________________________________________

ANTTI (ANDERS) VÄÄNÄNEN, SYNT. NOIN V. 1670, KUOLLUT V. 1738 OSKOLAN SUKUHAARA _

TAULU 1 1. Sukupolvi Antti Väänänen * 1670 † 23.02.1738, Kiihtelysvaara, Oskola [†]05.03.1738 Kuolinsyy: nopeasti (hastigt) Puoliso Marketta (Margretha) Puustinen (Väänänen) *1671, †1732 Lapset 1) Antti Antinpoika Väänänen *1699, Ilomantsi, †03.05.1775, Ilomantsi (Taulu 2) 2) Pentti (Bengt) Väänänen *1700, Kiihtelysvaara, †14.05.1755, Kiihtelysvaara (Taulu 3) 3) Tahvo (Staffan) Väänänen *1709 (Taulu 4) 4) Kalle (Carl) Antinpoika Väänänen *1716, Kiihtelysvaara, †24.09.1790, Kiihtelysvaara (Taulu 5) Oskolan Väänästen sukuhaaran kantaisä, Anders Wänein (talollinen, talo 11) on Konnunniemen Antin isä seuraavin todennäköisin perusteluin: 1. Oskolan Antti on ainoa Antti Wäänänen joka on merkitty asuvaksi Pohjois-Karjalassa tuona aikana (Hiski). 2. Oskolan Antin ikä sopii Konnunniemen Antin isäksi. 3. Oskola ja Konnunniemi ovat saman Loitimojärven rannalla, venematka noin 3,5 km. 4. Oskolan Antin yksi poika on Bengt - toisaalta Konnunniemen Antin ensimmäisen lapsen 24


Väänästen sukukirja Pohjois-Karjala  

Sukukirja Pohjois-Karjalan Väänäsistä ja Väänäs -suvuista. Kirjassa 440 sivua ja hinta 40 euroa + postikulut. Lähemmät tiedot www.vaanastens...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you